Kuva on uudesta Täällä Pohjantähden alla -elokuvasta. Siinä porvarien valkokaartilaiset teloittavat punikkeja. Tämä oli voittajien tapa. Punaisia vasemmistolaisia teloitettiin muissa kuin taistelutilanteissa lähes 7500. Näin meneteltiin Lahdessakin. Hans Kalmin joukkojen ollessa vartijoina Hennalan vankileirillä ammuttiin noin 500 punaista, joukossa myös paljon naisia. Kalm oli suojeluskuntien Pohjois-Hämeen 1. pataljoonan komentaja, jonka joukot syyllistyivät moniin joukkomurhiin Lahden lisäksi mm. Harmoisten kylässä Padasjoella.Kansalaissodan sovittamattomat rikokset on taas nostettu esiin, kun kirjailija Leena Lander on palannut asiaan todellisuuspohjaisessa romaanissaan Liekin lapset (Siltala, 2010). Se avaa uusia näkökulmia varsinkin koston kevääseen 1918. Leena Lander kysyy, miksi vuoden 1918 murhia ei ole haluttu tutkia, vaikka niistä on saatavilla uutta tietoa. Kyllikki Saaren, Bodom-järven ja Heinäveden murhia pyritään kyllä selvittämään, mutta Suomen historian suurinta joukko- ja sarjamurhaa ei mitenkään.
Vuoden 1918 tapahtumat alkoivat kansalaisten kapinasta, täysin laillisesta. Se tulkittiin myös kukistetun laillisesti, joten kukaan ei saanut tuomiota laittomuuksista valkoisten puolella. Sen sijaan kapinallisille langetettiin valtiopetoksesta useita kuolemantuomioita, joita tosin muutettiin myös vankeudeksi.
Mutta ne murhat taistelutilanteiden ulkopuolella ja taistelujen kokonaan jo lakattuakin. Nekin katsottiin laillisiksi. Noista tapahtumista on vastikään julkaissut kirjan myös Jokioisissa asuva Unto Kiiskinen: Orpojen vuosi. Siinä on paljon lainauksia valkoisten laatimista kuulustelupöytäkirjoista. Niistä käy ilmi, että teloitusten syyksi riitti punaisiin kuulumisen lisäksi esimerkiksi ”suunsoitto”, ”tarpeettomuus yhteiskunnalle”, ”vähämielisyys” ja ”huliganismi”. Tapahtui samanlainen etninen puhdistus, jollaisesta Sofi Oksanen on kertonut Viron lähihistoriasta.
Punaisten sukulaisiakin ammuttiin, esimerkiksi kokonaisia veljessarjoja ja myös siskoja. Isoisäni Juhana Naskisen ja hänen veljensä Edvard Naskisen valkoiset hakivat kotoa ja teloittivat 27.4.1918 Viipurin maalaiskunnassa.
Leena Landerin romaanissa kysytään oikeustieteen tohtori Jukka Kekkoselta, voisiko vuoden 1918 henkirikoksia vieläkin määrätä tutkittaviksi. ”On vahvoja perusteita ajatella, että juuri näin voisi tehdä”, vastaa Kekkonen. Murha rikoksena ei vanhene koskaan. Mutta vaikka ei tutkitakaan, on syyllinen kevään 1918 murhiin joka tapauksessa Mannerheimin lahtarijoukkio, jonka suora jatke nyky-Suomessa on porvaristo ja sen edunvalvoja Kansallinen Kokoomus. Sen tehtävä olisi edes nöyrtyä anteeksipyyntöön meiltä murhattujen jälkeläisiltä.
kari.naskinen@gmail.com
