Viimeiset Rinkeliajot

TT/RR-mies Martti Salomaa (Honda) kommentoi minulle, että on tästä koronaviruksesta hyötyäkin: ”Sä ehdit lukea enemmän ja jaksat kirjoitella meille.” Näinhän tässä on käynyt, maaliskuun puolivälistä alkaen olen kirjoittanut blogijutun joka päivä. Mitä tässä muutakaan, mutta kun ajoittain olo täällä neljän seinän sisällä tuntuu jotenkin pöhköltä, aloin eilen lukea Dostojevskin Idioottia. Seuraavaksi on varmaan otettava Ivan Gontsharovin Oblomov, joka kertoo täydelliseen toimettomuuteen hiipuvasta Ilja Oblomovista.

Nyt kuitenkin päivän epistolaan, joka kuvastakin näkyy, koskee moottoriurheilua. Siinä ollaan starttiviivalla viimeisen kerran Viipurin Rinkeliajoissa kesällä 1939. Kuvaaja on ollut Armas Venäläinen; kuva kuuluu Museoviraston Karjalan liiton kokoelmaan.

Ensimmäisen kerran nämä kilpailut oli järjestetty 1932. Lähtö- ja maaliviiva oli satamassa taidemuseon kohdalla alempana, jossa katua ei nyt enää ole, mutta silloin se oli osa joko Etelävallia tai Pontuksenkatua. Lähtösuoran jälkeen tiukka käännös Hovioikeudenkadulle, josta reitti jatkui: Luostarinkatu – Karjalankatu – Pontuksenkatu – Brahenkatu – Havinkatu – takaisin lähtösuoralle.

Meno oli kovaa, kuten lehden jutussa harjoitusajoista kerrottiin: ”Nopeus oli vaikuttavaa, vaikka ajajat eivät käyttäneet kaikkea nopeutta, paitsi Pontuksenkadun suoralla osalla, jolla kilpailija voi puristaa ulos laitteistaan kaiken, mitä niissä on. Täällä katu on päällystetty kivillä ja päättyy kadun eteläseinän yläosaan.”

Viipurin Moottorikerhon järjestämät kilpailut alkoivat harjoitusajoilla jo helatorstaina ja itse TT-ajot seuraavana sunnuntaina klo 13. Ennakkojutussa esiteltiin kovimmat ajajat:

”Isojen kilpakoneiden luokassa on tunnettu virolainen ohjaaja W. Hennok (Excelsior), joka saa vastaansa meidän parhaamme, kuten mm. Raine Lampisen (Norton), Otto Brandtin (Rudge) ja Walter Bergströmin (NSU). Alle 350 cc:n luokassa näemme kuuluisan englantilaisen [todellisuudessa itävaltalainen] moottoripyöräilijän Franz Josef Binderin Velocette-tehtaan erikoiskoneella, jolla on luokassaan Euroopan nopeimman koneen maine. Binderin vaarallisimmat vastustajat lienevät virolainen NSU-ajaja J. Tomson, helsinkiläinen G. Lönnfors DKW:llä ja viipurilainen S. Somerkorpi Nortonilla. Lisäksi on kilpailuissa alle 250 cc:n kilpailukoneiden luokka sekä luettelokoneiden ja alokkaiden sarjat.”

Kahdessa pääluokassa ajettiin 15 kierrosta. Palkinnot olivat 500 mk, 250 mk ja 100 mk. Palkintotuomareina olivat kaupunginjohtaja A. Tuurna, apulaispoliisimestari E. Kokko, toimittaja J. Ilanko ja VMK:n puheenjohtaja, kapteeni L. Nikunen.

Lehtijutussa mainittiin, että kilpailun takaosaan on varattu istuinpaikka myös edelliselle presidentille P.E. Svinhufvudille. Asiat ulkopolitiikassa taisivat jo tuolloin olla sen verran kiireellisiä, että virassa oleva presidentti Kyösti Kallio ei tuohon tapahtumaan ehtinyt.

Viipurin Moottorikerhon toimisto sijaitsi Äyräpäänkatu 11:ssä. Sotien jälkeen seura jatkoi toimintaansa Lahdessa, jossa se järjesti Kariniemen TT-ajot. Osanottajaluettelossa oli vuoden 1951 käsiohjelman mukaan tuttuja nimiä: luettelokonelähdöissä mm. VMK:n omat ajajat Jukka Lehtinen (Ariel), Tuulo Olin (Triumph), E. Piira (Royal Enfield), Leo Romppanen (AJS), Aulis Tuominen (NSU).

Tuloksia en löytänyt Rinkeliajoista enkä Karinieman ajoista. Lahdessa VMK muutti nimensä myöhemmin Salpausselän Moottorikerhoksi, jonka päälajeiksi muodostuivat speedway, maarata ja luotettavuusajo.

kari.naskinen@gmail.com