Mahtaako olla ensimmäinen näytelmäelokuva
Itä-Ukrainan sodasta, mutta tällaisen dvd:n löysin: kiovalaisen
tuotantoyhtiön 2018 tekemä Kutsutunnus ”Banderas”. Nimi
on oma käännökseni, sillä suomenkielistä nimeä elokuvalla ei
ole. Tapahtumapaikka on Donetskin
alueen länsireunassa Veselen kylän
lähellä, jossa on olevinaan jonkinlainen aselepo, mutta joka ei
sellaisena pysy.
Elokuvan nimi tulee ukrainalaiselta kapteenilta Anton Sayenkolta, joka jo nuorena on saanut etunimestään johtuen lempinimen Banderas. Hän on 20 vuotta aikaisemmin lähtenyt Veselestä, kun ei ollut hyväksynyt äitinsä uutta avioliittoa. Nyt hän palaa kotikyläänsä ammattisotilaana, jonka tehtävänä on pienen taisteluyksikön avulla tuhota venäläiset sabotöörit.
Syntyjä syviä ei käydä läpi, vaan kysymyksessä on tavanomainen sotaelokuva, jossa räiskyy ja roikaa. Kapteeni Sayenko on niitä miehiä, joka vastaa kymmentä ryssää tai separatistia ja selviää vielä yhdennestätoistakin. Vielä kun juoneen lisätään Sayenkon vanha sussu Zhenya, niin tässä ne ainekset ovatkin.
Tilannetta hankaloittaa se, että kaikki kyläläiset eivät oikein tiedä, mikä mies tämä ”Banderas” nykyisin on. Onko meikäläisiä vai kuuluuko Donetskaja Narodnaja Respublikan sotilaisiin? Tällaiset rajalinjat ovat hataria, joten koko ajan on oltava varuillaan. Kaikki tietenkin selviää.
Elokuvan on ohjannut Zaza Buadze. Kovin kalliita satsauksia ei ole tehty, mutta toimintakohtaukset asiaankuuluvine räjähdyksineen ovat hyviä. Buadze on Suomessakin nimeltä tuttu tekijä yhdestä aikaisemmasta elokuvasta, sillä hän oli toisena käsikirjoittajana saksalaisessa elokuvassa Absurdistan (2008). Banderas-elokuvan nimeksikin olisi sopinut Donetskistan, sillä stan-päätteellä valtion nimessä on alettu tarkoittaa sellaisia maita, joiden systeemit eivät noudata aivan normaaleja käytäntöjä – Afganistan, Kazakstan, Pakistan, Tadzikistan, Turkmenistan, Uzbekistan, ja jokohan pannaan listalle myös Hungaristan.
kari.naskinen@gmail.com
Elokuvan nimi tulee ukrainalaiselta kapteenilta Anton Sayenkolta, joka jo nuorena on saanut etunimestään johtuen lempinimen Banderas. Hän on 20 vuotta aikaisemmin lähtenyt Veselestä, kun ei ollut hyväksynyt äitinsä uutta avioliittoa. Nyt hän palaa kotikyläänsä ammattisotilaana, jonka tehtävänä on pienen taisteluyksikön avulla tuhota venäläiset sabotöörit.
Syntyjä syviä ei käydä läpi, vaan kysymyksessä on tavanomainen sotaelokuva, jossa räiskyy ja roikaa. Kapteeni Sayenko on niitä miehiä, joka vastaa kymmentä ryssää tai separatistia ja selviää vielä yhdennestätoistakin. Vielä kun juoneen lisätään Sayenkon vanha sussu Zhenya, niin tässä ne ainekset ovatkin.
Tilannetta hankaloittaa se, että kaikki kyläläiset eivät oikein tiedä, mikä mies tämä ”Banderas” nykyisin on. Onko meikäläisiä vai kuuluuko Donetskaja Narodnaja Respublikan sotilaisiin? Tällaiset rajalinjat ovat hataria, joten koko ajan on oltava varuillaan. Kaikki tietenkin selviää.
Elokuvan on ohjannut Zaza Buadze. Kovin kalliita satsauksia ei ole tehty, mutta toimintakohtaukset asiaankuuluvine räjähdyksineen ovat hyviä. Buadze on Suomessakin nimeltä tuttu tekijä yhdestä aikaisemmasta elokuvasta, sillä hän oli toisena käsikirjoittajana saksalaisessa elokuvassa Absurdistan (2008). Banderas-elokuvan nimeksikin olisi sopinut Donetskistan, sillä stan-päätteellä valtion nimessä on alettu tarkoittaa sellaisia maita, joiden systeemit eivät noudata aivan normaaleja käytäntöjä – Afganistan, Kazakstan, Pakistan, Tadzikistan, Turkmenistan, Uzbekistan, ja jokohan pannaan listalle myös Hungaristan.
kari.naskinen@gmail.com
