perjantai 30. marraskuuta 2012

Kokoomus haistatti paskat Lahden kaupungille



Lahden kaupunginhallitus oli lausunnossaan ylikunnalliselle joukkoliikennelautakunnalle esittänyt, että joukkoliikenne Lahdessa järjestettäisiin ns. bruttomallin mukaan. Tämä oli siis Lahden kaupungin kanta asiaan, vaikka syntyikin äänestyspäätöksellä 6-5. Nyt kun joukkoliikennelautakunta päätti asiasta, asettui Lahden Kokoomuksen siellä olevat edustajat poikkiteloin kaupungin tahtoa vastaan. Lautakunnan kokoomuslaisen puheenjohtajan Simo Räihän (kuva) muutosesityksen perusteella ja äänin 6-4 päätettiin, että liikenne Lahdessa tullaan järjestämään porvarien haluaman ns. nettomallin mukaisesti.

Mitä järkeä tässä on? Kaupunki tekee demokraattisen päätöksen, mutta kun se ei Kokoomukselle käy, se haistattaa paskat kaupungille. Tämä oli lyhyen ajan sisällä jo toinen kerta, kun Kokoomus marssi kaupunginhallituksen yli. Pitäisikö kaupunginhallitus tarpeettomana lakkauttaa?


Lahdessa sosialidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreät olivat bruttomallin kannalla, koska sillä pystyttäisiin linja-autoliikenne järjestämään asukkaita parhaalla mahdollisella tavalla palvellen.


Bruttomallin etuja olisi, että sen avulla liikenne voitaisiin suunnitella keskitetysti, tavoitteena saada yhtenäinen joukkoliikennejärjestelmä. Voitaisiin myös kilpailuttaa erikokoisia liikennekokonaisuuksia. Kilpailun voisi voittaa jopa muutaman hengen yritys, mikä mahdollistaisi uusien pienten yrittäjien alalle tulon ja menestymisen suurten yritysten joukossa. Kaupunki voisi suunnitella reitit ja aikataulut yksityiskohtaisesti, vaikkapa Renkomäestä Mukkulaan ja kilpailuttaa vain sen. Tällainen bruttomalli on käytössä jo Helsingissä, Tampereella ja Turussa, joissa siitä on hyviä kokemuksia. Nettomallia ei ole Suomessa vielä missään
.

(Tämä juttu on aikaisemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)

kari.naskinen@gmail.com

tiistai 27. marraskuuta 2012

Pikainen kirjallisuuskatsaus, vihjeeksi Joulupukille



I

Saksalaisen nykykirjallisuuden suuriin nimiin kuuluva
Siegfried Lenz (86) hakee pienessä romaanissaan Hetken hiljaisuus (Gummerus) vastausta siihen, mitä on suuri rakkaus. Kaunein lukemani rakkauskirja. Syksyn hienoin romaani.

Siegfried Lenz (kuva) aloittaa kuvauksensa kuolleen rakastetun muistotilaisuudella. Sen jälkeen siirrytään takautumien avulla kuvaamaan rakkautta. Jos Joulupukki tuo tämän kirjan, niin varoitus: takakannen tekstiä ei kannata lukea, koska siinä paljastetaan, miksi rakastettu on kuollut. Kirjassa tämä paljastuu vasta aivan loppupuolella.


II

Saksalainen
Eugen Ruge (58) on kirjoittanut sukutarinan omasta suvustaan. Vähenevän valon ajassa (Atena) eletään Deutsche Dramatische Republicissa ennen DDR:n liittymistä Länsi-Saksaan ja vähän sen jälkeenkin. Elämä DDR:ssä ei tavallisten ihmisten kannalta ollut lopulta niin järkyttävän kurjaa kuin yleinen kuva elämänmenosta siellä on ollut. Kun muuri oli murtunut, itäsaksalaisten elämässä suurin muutos ja edistys oli, että sai pehmeää talouspaperia.

Muurit voivat murtua hetkessä, mutta maailma muuttuu sittenkin hitaasti.


III

Vakoilukirjallisuuden ylivoimainen ykkönen
John le Carre (81) on viime vuosina ollut jonkin verran hukassa, kun enää ei ole ollut kylmän sodan jännittäviä asetelmia. Nyt hän on saanut takaisin juonesta kiinni. Hurmaava petturi (Tammi) on taas taitavaa kerrontaa, nyt kansainvälisen rahanpesun ja venäläisten oligarkkien ympyröissä.

Kirjan kansipaperissa on kuva tenniskentästä. Ensimmäistä kertaa luin, että kun miljonääripelaaja tuli kentälle, hänelle otettiin pallot jääkaapista. Lisäksi on yksi kohtaus Pariisin avoimen tennisturnauksen loppuottelusta 2009, jolloin
Roger Federer voitti Robin Söderlingin.

John le Carre on omistanut kirjansa
Simon Channing Williamsille, joka toimi tuottajana le Carre -elokuvassa Uskollinen puutarhuri (2005). Hurmaava petturikin on erinomaista elokuva-ainesta.

Käännöskirjallisuuteen on tämän jännärin myötä tullut myös sana ”väyrystellä”. Suomentaja on
Erkki Jukarainen.

IV

Pankkimaailma ja talouselämä yleensä ovat viime aikoina antaneet aiheita hyviin jännityskirjoihin.
Robert Harris (65) kuvaa Pelkokertoimessa (Otava) tietokoneiden ja tekoälyn hyödyntämistä pörssimarkkinoiden manipuloimisessa. Tulevaisuudenkuva, jota on mielenkiintoista lukea siinä ohessa, kun seuraa tiedotusvälineistä miljardien eurojen ja dollareiden liikkumista eestaas.

V

Matthew Quirk
(47) liikkuu puolestaan politiikan pimeällä puolella. Viidensadan lista (WSOY) kertoo politiikan ja talouselämän lobbareista Washington D.C:ssä, jossa isot herrat eivät joudu julkisiin skandaaleihin muutoin kuin löytymällä sängystä kuolleen tytön tai elävän pojan kanssa. Armoa ei tunneta. Jos haluaa hankkia pysyvän ystävän, kannattaa ostaa koira. Kirjasta on jo tekeillä elokuva.

VI

HBO-yhtiön fantasiasarjan
Game of Thrones ensimmäinen tuotantokausi nähtiin Suomessa viime kevätkaudella. Sarjan tekijöistä ja tekemisestä on ilmestynyt komea kirja Valtaistuinpelin kulisseissa (Pen & Paper). Sarjan ihmiset ovat tavallaan tunnistettavia ja tuttuja nykypäivänkin valtapeleistä. Eikä tässä pelissä ole kuin ”yksi jumala, ja sen nimi on Kuolema. Ja on vain yksi asia, jonka sanomme Kuolemalle: Ei tänään.”

Kirjan kuvitus on komea. Esimerkiksi Muuri on isoissa kuvissa yhtä vaikuttava kuin televisiossa, ja onhan siellä Talvivaarakin. Kuuluu ehdottomasti luettavaksi ja katseltavaksi ennen toisen tuotantokauden esittämistä.


kari.naskinen@gmail.com

perjantai 23. marraskuuta 2012

Pesäpalloa 90 vuotta


Jyväskylässä vietetään lauantaina 24.11. Pesäpalloliiton 90-vuotisjuhlia. Pesäpallo itsessään on vanhempikin, sillä ensimmäinen nykytyyppisen pesäpallon koepeli pelattiin jo 14.11.1920 Kaisaniemen kentällä Helsingissä. Jo tätäkin ennen oli Lauri ”Tahko” Pihkala peluuttanut pojilla tätä keksimäänsä lajia vanhan koulumme Jyväskylän Lyseon pihalla.

Ensimmäiset viralliset ottelut pelattiin kuitenkin vuonna 1922, ja ensimmäisen Suomen mestaruuden voitti samana vuonna Helsingin Pallonlyöjät.


Tasavuosia tulee nyt täyteen muutenkin. Ensimmäinen Itä – Länsi -ottelu pelattiin 1932 ja samana vuonna myös ensimmäinen maaottelu (Viro voitettiin 14-3). Vuonna 1952 puolestaan tehtiin pesäpallon yleisöennätys, kun Helsingin olympiakisojen yhteydessä pelattua pesäpallo-ottelua seurasi yli 20 000 katsojaa. Tässä näytösottelussa Pesäpalloliitto voitti TUL:n 8-4; voittajajoukkueessa pelasivat mm. Lahden Mailaveikkojen
Antti Elomaa (polttaja), Leo Hannula (ykköspesä), Olli Hanski (kakkospesä) ja Taisto Lehto (koppari) sekä Kirin Eino Kaakkolahti (lukkari), Pallo-Tovereiden Toivo Ilola (kolmosvara) ja Vimpelin Vedon Viljo Niemi (sieppari). TUL:n parhaat olivat Kuusankosken Puhdin Pauli Kilpiä (polttaja) ja Pauli Lahtinen (koppari) sekä Jyväskylän Veikkojen Aimo Paavola (lukkari).

Olympiahenkeä on nyt myös liiton 90-vuotisjuhlissa, sillä juhlapuheen pitää Olympiakomitean uudeksi puheenjohtajaksi valittu
Risto Nieminen.

Olympiakisoihin ei pesäpallolla kuitenkaan enää ole asiaa. Jalkapalloa niissä kekkereissä aina pelataan, mutta jos Tahko Pihkalalta olisi kysytty, niin ei pelattaisi. Tahko ei koskaan suostunut käsittämään sitä jalkapalloilun ideaa, että pelaaja ei saa koskea palloon käsin. Asiasta puhuessaan hän vetosi homo sapiensin kehityshistoriaan, jossa ratkaisevimpana vaiheena oli se, kun noustiin takajaloille seisomaan, jolloin näköpiiri laajeni ja eturaajat vapautuivat toimimaan käsinä. Tämä oli merkittävin vaihe sukukuntamme kehittyessä ymmärtäväisen ihmisen asteelle.


Tästä päätellen Tahko sanoikin, että kaikista urheilumuodoista on biologisesti arvokkaimpina pidettävä niitä, jotka sisältävät samalla kertaa sekä silmän että käden yhteistyötä teettävää ja kuntouttavaa liikuntaa harjoittajiensa mukaan, tarpeisiin ja olosuhteisiin sopivissa suhteissa.


Tästä kai voi edelleen päätellä, että esimerkiksi Lahdessa on yhdentoista SM-pesäpallokullan (viimeinen 1953) jälkeen taannuttu apina-aikaiselle urheilutasolle ja sitäkin alkeellisemmalle potkimisen tasolle. Tai pärjätäänhän Lahdessa nykyisin myös jääkiekossa, jossa käytetään mailoja.


Lahden Mailaveikot perustettiin 1929. LMV:n kaikkien aikojen parhaana joukkueena pidetään vuoden 1951 mestarijoukkuetta, jossa pelasivat
Pepe Ahonen, Juppa Broman, Antti Elomaa, Pepe Hannula, Olli Hanski, Pertti Jantunen, Tolppa Kokkonen, Jammu Suokas ja Vinttikoira Lehto.

Pesäpallomiehiä oli myös entinen maaherra
”Pirre” Huurtamo. Hän oli LMV:n 30-vuotisjuhliin 1959 tehnyt kronikan 1930-luvun vuosista, jolloin LMV voitti neljä mestaruutta miehissä ja yhden naisissa:

”Lumppe, Nuta, Jaska, Tate ja Tanne.

Paavo, Pisa, Lasse ja Heinosen Manne.
Heistä syytä on lausua jokunen sana:
Lumppe Veijola ehkä tunnetuin pelaajana,
hänellä taito oli syöttää ja peliä johtaa,
tunsi säännöt ja sen tuhatta kohtaa.
Paavo Nuotio oli kaikkien ihailemana,
niin talvella kuin kesällä polttajana.
Pisa puolestaan oli nopea juoksemaan,
Lasse siepparina haki vertaistaan.
Tanne kakkosvarana oli verraton
ja Tate kolmosella heilui kuin siivoton.

Ensimmäinen oma pesäpallokokemukseni Lahdesta on, kun tulin Jyväskylästä mummolaan Lahteen ja samalla seuraamaan LMV:n ja Jyväskylän Veikkojen peliä Kisapuiston tiilimurskalla. Oli jotain 60-luvun alkua. Jouduimme kuitenkin isäni kanssa poistumaan katsomosta, kun innostuimme kannustamaan Veikkoja, jolloin lahtelaiset alkoivat käyttäytyä meitä kohtaan pelottavan uhkaavasti.


kari.naskinen@gmail.com

torstai 22. marraskuuta 2012

Osa kunnista haluaa irti Fennovoimasta



Tv-uutisissa kerrottiin keskiviikkonba, että osa Fennovoiman osakkaina olevista kunnista on jättämässä hankkeen, Ylen tekemän kyselyn mukaan noin neljäsosa Fennovimassa mukana olevista kunnista harkitsee jo lähtöä. Yli 40 prosenttia vastaajista pitää hankkeessa mukana olemista arveluttavana nyt, kun saksalainen suurosakas E.ON hylkäsi sen. Myös S-ryhmä ja Atria ja ovat vetäytyneet Fennovoiman osakkuudesta.

Valtuustoaloitteita Fennovoimasta irtautumiseksi on tehty ainakin viidessä kaupungissa. Lahdessa.aloitteen tekivät vihreiden Kirsti Vaara ja Aleksi Mäntylä. Sen allekirjoittivat kaikki vihreät ja vasemmistoliittolaiset sekä osa sosialidemokraateista.

Lahti Energia Oy on sitoutunut Teollisuuden Voima Oy:n Olkiluoto 4 -ydinvoimalaan 2,5 miljoonan euron edestä ja Fennovoima Oy:n hankkeen kehittämisvaiheen kustannuksiin noin miljoonalla eurolla. Pyhäjoelle suunnitellun Fennovoiman ydinvoimalan osalta lopulliset investointipäätökset on Lahdessakin tarkoitus tehdä vasta ensi vuonna.


Lahti Energia on tarvinnut näitä hankkeita varten kaupungin hyväksynnän ja saanutkin ne. Kun asiaa käsiteltiin elokuussa kaupunginhallituksessa, ehdotti Kirsti Vaara, että kaupunginhallitus ei antaisi lupaa Lahden Energian sitoutumiselle Fennovoiman ydinvoimanhankkeen jatkovalmisteluun. Äänestyksessä Kirsti Vaara sai puolelleen
Ulla Vaaran (SDP) ja Antti Holopaisen (Vas), mutta seitsemän muuta äänestivät Fennovoima-seikkailun puolesta.

Sen jälkeen tehdyssä valtuustoaloitteessaa esitetään, että Lahti Energian pitäisi
ydinvoiman sijaan investoida uusiutuvaan energiaan, joka on ydinvoimaa kannattavampaa, ympäristöystävällistä ja luo Lahden talousalueelle tarvittavia työpaikkoja.

”Lahti-konsernille ja koko Lahden talousalueelle koituisi merkittävää taloudellista haittaa ja riskiä, mikäli Lahti Energia jatkaa edelleen Fennovoiman hankkeessa. Ydinvoimalan oman pääoman rahoitustarve nousee Lahti Energian omistusosuudella useaan kymmeneen miljoonaan euroon, ja takausvastuut tästä vielä moninkertaisiksi. Lahti Energian onkin irtauduttava hankkeesta, tehtävä tarvittavat strategiset uudelleenvalinnat sähkötuotannossa ja -myynnissä sekä käytettävä kehityspanokset Lahden omaa talousaluetta, sen työllisyyttä ja ympäristön hyvinvointia hyödyttävällä tavalla”, vaaditaan aloitteessa.


Fennovoiman voimalan hinnaksi on kerrottu noin kuutta miljardia euroa. E.ONin osuus olisi ollut tästä noin kaksi miljardia. Korvaavien sijoittajien löytämisestä tulee vaikeaa. Epätodennäköistä on myös hankkeen talousarvion pitävyys – jäljet Olkiluodossa pelottavat. Ratkaisematta oleva Fennovoiman ydinjätteen loppusijoitusratkaisukaan ei sisälly lukuihin.

Valtuustoaloitteessa sanotaan, että energiankulutuksen kasvu ei energiaintensiivisen teollisuuden rakennemuutosten vuoksi tule Suomessa toteutumaan niiden ylimitoitettujen ennusteiden mukaan, mihin Fennovoiman taloudellinen kannattavuus aikanaan laskettiin. Ei myöskään tunneta ydinvoiman käytöstä poiston ja jätehuollon kustannuksia, eikä niistä ole uskottavia suunnitelmia.

Vaikka ydinvoiman rakentaminen on sangen työllistävää, tuottaisi 10 miljardin ydinvoimavoimainvestointi pysyvästi tuotantoon ja vientiin vain 3000 työpaikkaa. Kahden miljardin panos tuulivoimaan tuottaisi vastaavasti tuotantoon ja vientiin 15 000 työpaikkaa sekä bioenergian neljän miljardin euron panos 20 000 työpaikkaa. Nämä ovat lukuja, jotka entinen elinkeinoministeri Jyri Häkämies on tuonut esille.

Saksalainen energiajätti E.ON on päättänyt irtautua Fennovoiman ydinenergiahankkeesta ja keskittää investointinsa Pohjoismaissa olemassa oleviin toimintoihin pääasiassa Ruotsissa ja Tanskassa. E.ONin investointiohjelmaan kuuluvat jatkossa Ruotsissa mm. uusiutuvat energiamuodot ja älykkäät sähköverkot.

kari.naskinen@gmail.com

tiistai 20. marraskuuta 2012

Nieminen Talermon tilalle, Talermo Tallbergin tilalle?



Urheilu on niin iso asia, että kun Suomen olympiakomitealle ollaan valitsemassa puheenjohtajaa, ehdokkaiden paneelikeskustelu lähetettiin suorana televisiossa. Valinnasta päättää olympiakomitean valtuuskunta keskiviikkona 21.11.

Veikkaukset menevät niin, että kahdeksan vuotta puheenjohtajana toimineen
Roger Talermon tilalle valitaan Veikkaus Oy:n entinen johtaja Risto Nieminen. Kolmantena ehdokkaana on Painiliiton puheenjohtaja Jukka Rauhala.

Suomen urheiluorganisaatio muuttuu vuodenvaihteessa siten, että olympiakomiteasta tulee virallisesti suomalaisen huippu-urheilun johtoelin. Huippu-urheilusaavutukset heijastuvat myös puheenjohtajan valintaan, sillä 62-jäsenisessä valtuuskunnassa äänimäärät perustuvat siihen, miten eri lajiliitoilla on ollut urheilijoita olympiakisoissa. Näin esimerkiksi judolla, taekwondolla, tenniksellä ja uinnilla on äänestyksessä kaksi ääntä kullakin, mutta jalkapallolla vain yksi. Valtuuskunnan puheenjohtaja on
Kalervo Kummola.

Jos Nieminen tulee valituksi, jäädään odottamaan vuotta 2017, jolloin Kansainvälisen olympiakomitean jäsen
Peter Tallberg jää tehtävästä pois, koska yli 80-vuotiaita ei enää KOK:ssa saa olla. Astuuko Suomen edustajaksi silloin Talermo vai Nieminen? Tallberg on kuitenkin muistuttanut, ettei Suomella mitään kiintiöpaikkaa KOK:ssa ole.

Tallberg on ollut KOK:ssa vuodesta 1976 lähtien. Sitä ennen Suomen ykkösedustajana KOK:ssa oli
Erik von Frenckell 1948-76.

Eric von Frenckell olisi halunnut jatkaa pitempäänkin. Vuonna 1976 hän oli 88-vuotias, mutta siihen aikaan ei KOK:ssa ollut ikärajoituksia. Suomen olympiakomitea oli jo yksimielisesti päättänyt suositella Tallbergia KOK:n jäseneksi von Frenckellin tilalle, mutta kesken KOK:n kokouksen Montrealissa von Frenckell ilmoittikin, että hänpä haluaakin jatkaa KOK:ssa niin kauan, kunnes Suomi saa talviolympiakisojen järjestämisoikeuden. KOK:n puheenjohtaja
Lord Killanin keskeytti kokouksen, pyysi KOK:n toisen suomalaisedustajan Paavo Honkajuuren luokseen ja kysyi, mistä nyt on kysymys. Honkajuuri vahvisti, että kyllä Tallberg on Suomen virallinen ehdokas, ja kokous pääsi jatkumaan ja Killan löi nuijalla pöytään Tallbergin jäsenyyden merkiksi.

Erik von Frenckell oli ollut tärkeä henkilö siinä kamppailussa, millä Helsinkiin oli saatu olympiakisat. Nyt hän oli sitten ottanut elämäntehtäväkseen hankkia myös talviolympiakisat Suomeen. Erik von Frenckell kuoli 1977.


Ennen Tallbergin ottamista Suomen ehdokkaaksi oli kiinnostusta asiaan kysytty myös Sanoma Oy:n
Aatos Erkolta. Ei lähtenyt, mutta tuli myöhemmin valituksia Suomen taitoluisteluliiton puheenjohtajaksi.

Nykyisin KOK:ssa on myös jääkiekkoilija
Saku Koivu, joka kuuluu KOK:n urheilijakomissioon.

Suomen olympiakomitea muuten on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Se perustettiin joulukuussa 1907, jolloin sen tehtäväksi annettiin suomalaisten urheilijoiden valitseminen Venäjän olympiajoukkueeseen. Edessä olivat Lontoon kisat seuraavana kesänä, joissa
Verner Weckman voitti kultaa ja Yrjö Saarela hopeaa painissa, Verner Järvinen pronssia kiekonheitossa sekä Arvo Lindén pronssia painissa.

(Tämä juttu julkaistiin aiemmin Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)

kari.naskinen@gmail.com

maanantai 19. marraskuuta 2012

Suomella viidenneksi eniten F1-voittoja



Suomalaiset ovat voittaneet 45 F1-kilpailua. Enemmän kuin esimerkiksi italialaiset. Suomen edellä ovat vain Britannia (224), Saksa (130), Brasilia (101) ja Ranska (79). Formula 1:n maailmanmestaruuksista on ajettu vuodesta 1950. Ennen tämän vuoden viimeistä kilpailua ovat osakilpailuvoittoja saavuttaneet 21 maan ajajat.

Britannia on muutenkin F1:n tilastokärjessä. Sen ajajilla on tähän mennessä yhteensä 3796 F1-starttia. Saksalaiset ovat toisena, 1815 starttia, suomalaisilla 767. Voittoprosentitkin voi laskea eli paljonko voittoja suhteessa starttien lukumäärään. Tässä tilastossa on ylivoimainen Argentiina
Juan Manuel Fangion ja myös Carlos Reutemannin ansiosta. Kymmenen parasta:

10,5 % Argentiina

  7,2 % Saksa
  6,3 % Kanada
  6,2 % Espanja
  6,1 % Itävalta
  6,0 % Australia
  6,0 % Britannia
  5,9 % Suomi
  5,6 % Brasilia
  5,6 % Kolumbia

RÄIKKÖNEN ON AINOANA
AJANUT KAIKKI KIERROKSET

Tänä vuonna on ajettu yhteensä 1121 kilpailukierrosta.
Kimi Räikkönen ainoana on ajanut ne kaikki. Hänellä on nyt peräkkäin 27 F1-kilpailua ilman keskeytystä. Viimeksi jäi kisa kesken Nürburgringillä heinäkuussa 2009.

Tänä vuonna yli tuhat kilpailukierrosta ajaneet:


1121
Kimi Räikkönen Lotus
1107 Felipe Massa Ferrari
1105 Daniel Ricciardo Toro Rosso
1091 Sebastian Vettel Red Bull
1083 Heikki Kovalainen Caterham
1069 Paul di Resta Force India
1060 Mark Webber Red Bull
1054 Bruno Senna Williams
1034 Jenson Button McLaren
1028 Timo Glock Marussia
1024 Fernando Alonso Ferari
1004 Nico Hülkenberg Force India

Toisessakin luotettavuustilastossa Räikkönen on kärjessä. Vain kolmessa kilpailussa Räikkönen on tänä vuonna sijoittunut tuloksissa huonommin kuin on ollut hänen lähtöruudukkopaikkansa. Kun mukaan ei oteta nollasarjalaisia, aina häntäpäässä lähteneitä Marussiaa, Caterhamia eikä HRT:tä, ovat ajajat tässä tilastossa seuraavassa järjestyksessä:


  3 Kimi Räikkönen Lotus
  4 Fernando Alonso Ferrari
  4 Daniel Ricciardo Toro Rosso
  4 Bruno Senna  Williams
  4 Jean-Eric Vergne Toro Rosso
  6 Paul di Resta Force India
  6 Felipe Massa Ferrari
  7 Sebastian Vettel Red Bull
  8 Jenson Button McLaren
  8 Nico Hülkenberg Force India
  8 Kamui Kobayashi Sauber
  8 Sergio Perez Sauber
  9 Romain Grosjean Lotus
  9 Mark Webber Red Bull
10 Nico Rosberg Mercedes
11 Lewis Hamilton McLaren
11 Pastor Maldonado Williams
13 Michael Schumacher Mercedes

Kun lasketaan yhteen parannukset ja huonontumiset lopputuloksissa verrattuna lähtöruudukkosijoituksiin, ovat yhteistulokset tällaiset:


+45
Daniel Ricciardo
+42 Kimi Räikkönen
+37 Bruno Senna
+37 Jean-Eric Vergne
+26 Felipe Massa
+13 Fernando Alonso
+10 Paul di Resta
  +3 Nico Hülkenberg
    0 Sebastian Vettel
 
  -1 Sergio Perez
 
-18 Kamui Kobayashi
 
-25 Nico Rosberg
 
-36 Mark Webber
 -54 Jenson Button
 
-60 Pastor Maldonado
 
-81 Michael Schumacher
 
-88 Lewis Hamilton
 -96 Romain Grosjean

KIRJA KEKE ROSBERGISTA


F1-valokuvaaja
Antti Puskala teki kirjan Keke Rosbergista (kuva), kun tämä lopetti ajamisen. Otanpa asian esille, kun vasta viime viikolla ostin kirjan Puskalalta. Formula Keke -kirjassa (Baas Oy, 1986) on hienojen kuvien lisäksi Puskalan haastatteluja, joissa Keken edesottamuksia valottavat mm. monet hänen kilpakumppaninsa:

Jackie Stewart
: ”Keke on viime vuosien Grand Prix -ajajista nähdäkseni ainoa, jolla on ollut ammattimainen ote myös tämän urheilumuodon kaupalliseen puoleen.”

Denis Hulme
: ”Hänen ajotyylinsä ei ehkä ollut niin juohea kuin hänen olisi pitänyt olla tai hän olisi voinut olla, mutta silläkin tavalla voitti kilpailuja.”

James Hunt
: ”Keke on viihdyttänyt meitä freestyle-ajotyylillään ja autonkäsittelytaidollaan ja ollut aina hymyilevä, kohtelias ja ystävällinen auton ulkopuolella.”

Stirling Moss
: ”Gilles Villeneuve oli todellinen kilpa-ajaja ja Keke on ollut toinen.”

Clay Regazzoni
: ”Joskus Keke on ajanut ehkä liian rajusti ja käsitellyt autoaan liian kovakouraisesti.”

Stefan Johansson
: ”Keke on yksi formulamaailman parhaista liikemiehistä.”

Peter Collins
(Benettonin tallipäällikkö): ”Keke on ollut jännittävin, ystävällisin ja ammattilaisin niistä F1-kuskeista, joiden kanssa olen koskaan tehnyt töitä.”

Sally Wings
(McLarenin varikkoasunnon emäntä): ”Keke jaksoi aina ihmetellä, miksi minä pihtasin sinappia, olivatko tallin rahat lopussa?”

kari.naskinen@gmail.com

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Resuperseestä miljonääriksi


”Eräänä toukokuisena päivänä 1972 kaksi Upon johtajaa tulivat hieman päissään pitkältä lounaalta ja antoivat minulle lopputilin”, kertoo lahtelainen teollisuusneuvos Reino Rajamäki. Muutamaa viikkoa aiemmin tuotantopäällikkö Rajamäki oli saanut Upon rintamerkin 15 vuoden palveluksesta. Erottaminen oli kuitenkin Rajamäelle onnenpotku. Resuperseestä tuli miljonääri.

Kesällä 2012 Rajamäki täytti 80 vuotta. Siitä hyvästä
Kalevi Laalo (pilapiirtäjä Kerberos) teki Rajamäestä kirjan Resuperseestä kunniatohtoriksi. Kirjan nimi siitä, että kun Reino oli pienenä poikana Nivalassa rikkonut housunsa puussa kiipeillessään, niin naapurin Pekka oli huudahtanut, että ”resuperse”. Miljonääri Rajamäestä tuli sen jälkeen, kun hänen 1972 perustamansa yritys Stala Oy oli noussut menestykseen.

Kirjassa Rajamäki sanoo, että Upon alamäki alkoi, kun yrityksen toimitusjohtaja, vuorineuvos
Arvi Tammivuori sairastui syöpään ja kuoli 1972.

”Minä yritin puhaltaa porukkaan henkeä, mutta se oli pään puskemista seinään. Minut koettiin jopa häiriköksi. Upolla oli antaa mennä -meininki. Eivätkä mitkään saavutukset paljon painaneet, kun Arvin sairasvuoteen ääressä ryhdyttiin organisoimaan Upoa uudelleen”, kertoo Rajamäki.


”Minulle sanottiin, että olet kallispalkkainen mies, eikä sinulle ole enää töitä. Punakka ja pönäkkä johtaja töksäytti siihen vielä, että sinä et osaa mitään.”


Rajamäki lähti, mutta päätti heti perustaa oman yrityksen. Hän pani lehteen ilmoituksen: ”Ostetaan yritys, miljoona markkaa rahaa”. Paras vastaus tuli Upon sisältä, ja niin Rajamäki osti itselleen Upon pesupöytäbisneksen. Rohkaisua päätökseen antoi Upon kotitalouskonetehtaan johtaja
Juhani Jaakkola.

”Tuskin oli muste kuivunut allekirjoituksesta, kun puheilleni tuli se, joka oli sanonut, etten osaa mitään. Hän sanoi, että sinusta tulee rikas mies.”


Ruostumattomasta teräksestä alkoi pesupöytiä valmistaa Stala Oy, jossa Rajamäen yhtiökumppaneina olivat Upon pesupöytätuotannon perustaja
Uolevi Alvessalo, Upon kotitaloustehtaan myyntipäällikkö Leo Pellinen ja tuotesuunnitteluekspertti Eero Saarinen. Myöhemin Rajamäki osti yrityksen kokonaan itselleen. Stala-nimi syntyi niin, että ensimmäinen tavu tuli sanasta stainless (ruostumaton) ja toinen tavu tarkoittaa Lahtea.

”Olin onnellinen. Reino Kustaa Resuperse oli nyt yrittäjä”, muistelee Rajamäki.


Yrittäjänä oleminen sinänsä ei Rajamäelle riittänyt. Piti tulla rikkaaksi.


”Minä olin ehkä ensimmäinen suomalainen yrittäjä, joka kehtasi julkisesti tunnustaa, että haluan tulla rikkaaksi. Sellainen minusta tulikin. Sen minä tein eli rikastuin reilusti. Ja annoin kaverille kans.”


Ilman ongelmia ei Stalakaan edennyt. Yksi iso virhe oli tehtaan perustaminen Hollantiin. Sieltä tultiin häntä koipien välissä takaisin. Mutta kuten Reiskan kanssa aina, hauskaakin oli.


”Minä olin antanut ikään kuin pysyväismääräyksen, että ulkomailla ajaa aina porukan nuorin. Minähän olin aina niistä vanhin, joten istuin tyyriinä takapenkillä, ja yleensä paikallinen johtaja
Kees van Wijngaarden oli varannut taskumatillisen viskiä matkaevääksi.”

”Hollannin tasangolla tuuli aina. Kedolla käyskenteli lampaita. Kun viski rupesi pikkasen huimaamaan, kysyin Jannelta, tekiskö sen mieli naida lammasta. No ei helkkarissa, Janne sanoi. Siihen minä, että naihan Tarzankin apinaa. Siihen Janne tuhahti, että ei nainut. Olin lukenut kaikki Tarzan-kirjat ja olin sitä mieltä, että Tarzan opetteli rakastelemaan naimalla apinaa.”


Asia piti ratkaista. Rajamäki soitti autosta tutulle kirjastonhoitajalle
Raili Heikkilälle. Viikon kuluttua kirjastonhoitaja soitti Rajamäelle, että hän oli ottanut asian esille kirjastokollegion kokouksessa, jossa yksimielisesti olivat todenneet, ettei Tarzan nainut apinaa.

Tuossa ylhäällä kuvassa ei keskustella Tarzanista, vaan teräksestä: Rajamäki (vas.) ja Stalan putkipuolen johtaja
Jan Christiansen.

Rajamäki on myös Teknillisen korkeakoulun tekniikan tohtori h.c. ja euroinsinööri. Tuosta euroinsinööriksi nimittämisestään 1987 Rajamäki kertoo kirjassa: "Meitä oli kaksi, ensimmäisinä Suomessa, toinen oli Nokian pääjohtaja Kari Kairamo. Minä edustin opistoinsinöörejä ja Kairamo diplomi-insinöörejä. Palkinto luovutettiin Pariisissa. Valtiovallan edustajian tilaisuudessa olivat ministerit Ilkka Kanerva ja Harri Holkeri. Kairamo lähti pois, kun oli saanut vähän samppanjaa ja ruokaa, mutta minä kiersin yöklubeja Kanervan kanssa."

kari.naskinen@gmail.com

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Paluu Skyfalliin



James Bond -elokuvat ovat saaneet kaksi Oscar-palkintoa: 1964 Kultasormi voitti Oscarin äänitehosteista ja 1965 Pallosalama visuaalisista tehosteista. Nyt on veikkailtu, että uusi 007 Skyfall saisi jonkin pää-Oscareista. Voi saadakin, jos ensi vuonna halutaan Bond-sarjaa kunnioittaa puolen vuosisadan kestostaan ja yhä kasvavasta suosiostaan. Muita perusteita ei ole.

Uusimman Bondin ohjaajaksi palkattiin aikaisemmin laatuelokuvia tehnyt Sam Mendes, mutta ei tällä mitään merkitystä ole ollut. Laatuelokuva tämäkin omassa tyylilajissaan on, mutta koko Bond-sarja jää kuitenkin enemmän viihteen kuin elokuvan historiaan. Ohjaaja on tämänkaltaisessa elokuvassa välttämätön paha, sillä peruslähtökohdat sanelevat Universal-yhtiön tuotanto- ja markkinointiosastot.

Bondien tuotantohistoriassakin on puoli vuosisataa kestänyt jatkumo. Jo sarjan ensimmäisen elokuvan Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962) tuotti Albert R. Broccoli ja vahdinvaihto tapahtui, kun Broccoli kuoli 87-vuotiaana 1996. Sen jälkeen on päätuottajana toiminut hänen tyttärensä Barbara Broccoli (52), joka ehti jo olla isänsä apulaisena aiemmissa Bondeissa. Barbara Broccoli tuottaa myös kaksi seuraavaa Bondia (2014 ja 2016).

007 Skyfall tuli Suomeen ikärajamerkinnällä K 16. Pian ensi-illan jälkeen se muutettiin kuitenkin K 12:ksi. Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus perusteli muutoksen: ”Skyfall on takaa-ajopainotteinen toimintaelokuva, jossa on runsaasti erikoistehosteita ja paljon väkivaltaa. Elokuvan väkivalta ei kuitenkaan ole erityisen yksityiskohtaista yhtä yksittäistä kohtausta lukuun ottamatta. Elokuvassa on pitkäkestoista, mutta ei erityisen intensiivistä kuolemanuhkaa, jota ei korosteta päähenkilöiden tunnereaktioilla. Elokuva on klassinen hyvän ja pahan välinen taistelu, jossa hahmot toimivat Bond-elokuvissa odotetulla tavalla.”

Perustelut ovat hyvät. Elokuva on enemmän seikkailu- kuin jännityselokuva. Raakaa väkivaltaa ei todellakaan ole, eikä myöskään seksiä kuin kevyen viitteellisesti. Tällaista elokuvaa olisi ollut turha pitää K 16 -kiellettynä, koska hurjaa väkivaltaa ja seksiä halukkaat kyllä löytävät internetistä.


Elokuvassa palataan tietyllä tavalla ajassa taaksepäin. Vaikka emme paljon tiedä James Bondin lapsuudesta ja nuoruudesta, niin sen verran Bond-kirjojen tekijä on kuitenkin paljastanut, että lapsuutensa Bond asui Skyfall-nimisellä tilalla Skotlannissa. Hänen vanhempansa kuolivat vuorikiipeilyonnettomuudessa Jamesin ollessa 11-vuotias. Nuoruutensa Bond vietti Sveitsissä, jossa hänet kasvatti hänen tätinsä Charmian. Sotilasuransa jälkeen James Bond päätyi Puolustusministeriön palvelukseen, ja agentti 007 hänestä tuli Englannin Salaisessa palvelussa MI6:ssa. Uuden elokuvan loppuratkaisu tapahtuu Skyfall-tilalla, jonne hän ajaa M:n kanssa vanhalla tutulla Aston Martinilla.

Daniel Craig (kuva) on hyvä Bond. En minä paljon muuta tästä elokuvasta osaa sanoa. Vähän pitkäveteinen, kun kaikki tapahtumat etenevät hyvin arvattavalla tavalla.

kari.naskinen@gmail.com

tiistai 13. marraskuuta 2012

Törkeää tv-rahastusta



Lauantai-iltana katsoin Nelonen Pro -maksukanavalta nyrkkeilyä. Valvoin yli puolenyön odotellessani Robert Heleniuksen ottelun alkamista. Sitten selostaja sanoi, että muistakaa nyt kohta vaihtaa jollekin nettikanavalle ja maksakaa 19,95 euroa, niin näette myös Heleniuksen ottelun.

Seuraavana päivänä luin, että jostakin teknisestä syystä ei maksullisuus ollutkaan toiminut. Yritys joka tapauksessa oli törkeä. Tämäkö on korttikanavabisneksen tulevaisuus? Niinkö, että kun esimerkiksi F1-kilpailusta on jäljellä kymmenen kierrosta, näkee kilpailun loppuun vain pulittamalla vielä ylimääräisen maksun?


Nyt olisi viestintäministeri
Krista Kiurulla tyrmäysiskun paikka.

(Tämä juttu on aiemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)

kari.naskinen@gmail.com

lauantai 10. marraskuuta 2012

Ritva Auvinen, Sortavala – Lahti – Metropolitan



”Illan huomattavin löytö oli Ritva Auvisen oopperalahjakkuus”, kirjoitti Uuden Suomen musiikkiarvostelija Lahden oopperan Taikahuilusta vuonna 1966. Taikahuilun Pamina oli Ritva Auvisen ensimmäinen rooli Lahden oopperassa, ja myöhemmin hän lauloi vanhassa konserttitalossa lisää 12 naispääroolissa.

Tänään lauantai-iltana Ritva Auvinen juhlii äskettäin ollutta 80-vuotispäiväänsä Sibeliustalossa. Ohjelmassa on mm. Riitan kuolonkohtaus Joonas Kokkosen Viimeisistä kiusauksista, jonka Kansallisooppera kävi 1983 esittämässä myös Metropolitan-oopperassa New Yorkissa.

Ritva Auvinen syntyi Sortavalassa. Ensin hän valmistui voimistelunopettajaksi, mutta päätyi lopulta oopperalaulajaksi päästyään Mirjam Helinin oppilaaksi Sibelius-akatemiaan 1962. Lahden oopperayhdistyksen produktioihin nuoren sopraanon toi se, että jos noihin aikoihin ei heti päässyt sisään Kansallisoopperaan, kannatti lähteä hakemaan esiintymiskokemusta maakuntaoopperoista. Vaikka Lahden moottoritietä eikä oikorataa vielä ollut, Lahti oli lähellä Helsinkiä. Esiintymispalkkioita ei Lahdessa maksettu, mutta Ritva Auvinen oli tyytyväinen:

”Raha ei kuitenkaan ollut tärkeä. Pääasia oli, että sai tehdä rooleja. Tunteja ei laskettu, ja harjoitukset venyivät usein yli keskiyön, mutta valtavan hauskaa meillä oli. Me olimme innoissamme oppimaan lisää! Lahdessa oli aina erikoisen hyvä tunnelma. Olimme kaikki kuin samaa perhettä.”

Lahden oopperan ”talliin” kuuluivat 1960-70-luvuilla myös Virpi Augustin, Jorma Hynninen, Heikki Keinonen, Kalevi Koskinen, Kalevi Lahtinen, Pertti Lehtinen, Aili Purtonen, Tapani Valtasaari, Usko Viitanen ja tietenkin monet Lahden omat huippulaulajat.

Tulokset olivat loistavia. – ”Don Giovannin ensi-ilta koettiin elävänä todistuksena pyrkimyksestä vertailukelpoisuuteen Helsingin päänäyttämön kanssa”, kirjoitti Uuden Suomen arvostelija 1968. Lahden ooppera onkin ainoa maakuntaooppera, joka on kutsuttu esiintymään Savonlinnan oopperajuhlille. Tämä tapahtui 1971, jolloin lahtelaiset esittivät Olavinlinnassa Naamiohuvit, päärooleissa Kalevi Koskinen, Tapani Valtasaari, Ritva Auvinen ja Mailis Kolsi.

Ritva Auvinen teki oopperauransa aikana noin 70 oopperaroolia. Pro Finlandia -mitalilla hänet palkittiin 1979.


kari.naskinen@gmail.com

Vallan linnake



Tanskalaisen tv-sarjan Vallan linnakkeen kolmas tuotantokausi tulee nähtäväksi ensi vuonna, ja kova poliittinen peli arvatenkin jatkuu. Suomessa yksi vallan linnakkeista – varsinaisen demokraattisen järjestelmän ulkopuolella – on Helsingin Eteläranta 10, Viljo Revellin ja Keijo Petäjän suunnittelema työnantajajärjestöjen palatsi.

Eteläranta 10:ssä toimii myös hotelli Palace. Sen omistajiin kuului aikoinaan myös Teollisuuden keskusliittoa (nyk. EK) johtanut Heikki Tavela, joka oli esikuvana television Hyvät herrat -sarjan kauppaneuvos Paukulle. Tuo tv-sarja kuvasi hyvin herrojen marjastusta, joissa viina virtasi ja tukiraha vaihtoi omistajaa. Tavelan nimi taisi viimeksi olla esillä, kun hänet kesällä 2009 todettiin yhdeksi Kokoomuksen vaalirahoittajaksi.

Elinkeinoelämän keskusliiton valta on viime vuosina heikentynyt, samoin kuin muidenkin keskusjärjestöjen, kun samaan aikaan alakohtaisten palkansaaja- ja työnantajaliittojen vaikutusvalta on lisääntynyt.

Nyt vallan linnaketta Etelärannassa halutaan vahvistaa – tarkoittaa sidettä Kokoomukseen. Jyrki Häkämiehestä EK:n uutena toimitusjohtajana tulee niin suora kytkös Kokoomukseen, ettei paremmasta väliä. Eikä tässä mikään vuoden karenssiaika asiaa muuttaisi. Toisaalta voi nähdä niinkin, että olkoon EK:n johtaja kuka tahansa, niin kyllähän linkitys Kokoomukseen aina on itsestään selvä. Olkoon siis Häkämies, joka vain antaa nyt EK:lle näkyvästi Kokoomuksen kasvot.

Eikä tällaisissa kytkennöissä ennenkään ole kainosteltu. Nyt Talvivaaran rötösten paljastuttua siirtyy Ely-keskusten toiminnasta vastaava ministeri suoraan teollisuuden lobbariksi. Kainuun Ely-keskuksen ylijohtaja Kari Pääkkönen
puolestaan on virkavapaalla Geologian tutkimuskeskuksesta, jonka yhtenä tehtävänä on kaivostoiminnan edistäminen.

Vallan linnakkeesta Etelärannasta on totuttu kuulemaan sellaisia äänenpainoja ja suoria kannanottoja, jotka poliittisesti tulkittuina edustavat kovaa oikeistolaista ajattelua. Esimerkiksi AKT:n lakon aikana EK:n silloinen työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen piti aivan luonnollisena, että yritykset aikoivat tuoda Virosta lakonmurtajia murtamaan laillista työtaistelua.

EK:n puheenjohtajana 2009-10 toiminut Sakari Tamminen esitti palkansaajien lomien lyhentämistä ja työaikojen pidentämistä. EK:n lakiasiainjohtaja Lasse Laatunen taas neuvoi ottamaan eläkeikäpäätöksissä mallia Saksasta ja nostamaan eläkeiän 70 vuoteen. Laatunen kuuluu työmarkkinoiden keskusjärjestöjen eläkeneuvotteluryhmään sekä toimii Eläketurvakeskuksen, Kelan ja Tapaturmavakuutuslaitosten liiton hallituksissa.

Vallan linnakkeessa ollaan myös sitä mieltä, että palkkaerojen kasvu on myönteinen asia. EK:n mukaan palkkaerot ovat Suomessa kansainvälisesti vertaillen liian pieniä, ja tällainen peli ei vetele, koska se ei kannusta henkilöstöä kehittämään osaamistaan.

Viimeksi on SAK:n hallitus ihmetellyt EK:n käytöstä työeläkeneuvotteluissa. Vaikka EK sitoutui sosiaalitupossa ja työurasopimuksessa korottamaan työeläkemaksua tasaisesti vuoteen 2016 saakka, on se nyt pyörtämässä yhdessä sovittuja päätöksiä ja vaatimassa maksuihin alennuksia. EK onkin viimeaikaisilla toimillaan asettanut luotettavuutensa sopimuskumppanina vaakalaudalle. Suomalaiseen sopimisen malliin kuuluu, että työmarkkinaosapuolet kunnioittavat yhdessä tekemiään sopimuksia. Nyt EK on murentamassa luotettavuuttaan työeläkemaksuja ja kolmen koulutuspäivän toteuttamista koskevilla irtiotoillaan.

Minkähänlaista virtaa on Häkämiehessä, vai tuleeko lisää häkää, häkää, häkää?

Häkämiehen tilalle elinkeinoministeriksi nousi Jan Vapaavuori, jonka CV:ssä on mm. seuraavat saavutukset: pahoinpitely (ehdollista vankeutta), osallisuus varkauteen (sakot) ja rattijuopumus (sakot ja kortti kuivumaan).

[Tämä juttu on aiemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi]
kari.naskinen@gmail.com

perjantai 9. marraskuuta 2012

Maataloustuet hyödyttävät lähinnä isoja tilanomistajia



Eduskuntatalon edessä järjestettiin torstaina 8.11. mielenosoitus ruuantuotannon valinnanvapauden puolesta. Vaadittiin Suomen kansallisten maataloustukien poistamista. Näitä tukia Suomi maksaa noin 3 miljardia euroa vuodessa, kun esim. Ruotsissa ja Virossa ei makseta kansallisia maataloustukia juuri lainkaan. Uudessa-Seelannissa luovuttiin maataloustuista kokonaan 1980-luvulla ja seuraukset ovat olleet myönteisiä. Jopa maataloustuottajat itse pitävät tukien poistamista hyvänä asiana.

Valinnanvapautta maataloustuet vähentävät, koska kaikki veronmaksajat pakotetaan osallistumaan suomalaisen maatalouden tukemiseen. Näin esim. sianlihatuotantoa tukevat nekin, jotka näkevät sianlihatuotannon epäeettisenä. Lisäksi maataloustuet vaikeuttavat kehitysmaiden maataloustuotteiden pääsyä Suomen markkinoille.

Maatalouden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on enää prosentin luokkaa. Maataloutta siis tuetaan suuremmalla summalla kuin on maatalouden oma bkt. Tuosta tukipotista selvästi alle puolet tulee EU:n kautta ja loput saa Suomen valtio maksaa EU:n luvalla. Käytännössä kaikki tämä raha on kuitenkin suomalaisten omia rahoja, koska Suomi on EU:ssa nettomaksaja. Missään muualla ei maataloustukiin käytetä suhteellisesti laskien näin paljon rahaa.

Kaikesta Brysselin kautta Suomeen kierrätettävistä rahoista 70 prosenttia menee maatalouden tukemiseen.

Maataloustuet eivät käytännössä alenna ruuan hintaa, vaan ne hyödyttävät vain tiettyjä eturyhmiä, kuten mm. maanomistajia.

Toinen suuri hyötyjä on kauppa. Tämän takia MTK järjestää keskiviikkona 14.11. toisenlainen mielenosoituksen: maataloustuottajat myyvät silloin ruokaa niillä hinnoilla, mitä niille jää käteen sen jälkeen, kun välikädet ovat ottaneet omansa. Internetistä lukemani perusteella esimerkiksi Helsingin Narinkkatorilla aiotaan myydä porsaan palapaistia 1,60 euro/kilo, naudan paistia 3,11 euro/kilo ja ruisleipää 20 senttiä/kilo. Muita myyntipaikkoja tulee olemaan Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Kokkolassa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Seinäjoella, Tampereella ja Ylivieskassa.

Torstaisessa mielenosoituksessa tuotiin esille, että jos halutaan tukea pienituloisia maatalousyrittäjiä, kannattaisi heille myöntää esim. toimeentulotukena, jos maatalousyrittäjän tulot alittavat tietyn rajan. Nykyinen tuotantoon ja tilakokoon sidottu tukijärjestelmä nimittäin auttaa lähinnä suuria tilanomistajia, joiden tuet ja myös vuositulot lasketaan sadoissa tuhansissa euroissa.


kari.naskinen@gmail.com

torstai 8. marraskuuta 2012

CIA:n Operaatio Argo



Marraskuussa 1979 ryhmä iranilaisopiskelijoita ryntäsi YHdysvaltain suurlähetystöön Teheranissa ja otti panttivangeikseen 53 lähetystön työntekijää. Kuusi ulkoministeriön työntekijää pääsi kuitenkin pakenemaan kaupungin toisella puolella olevaan Kanadan suurlähetystöön. Näiden kuuden ihmisen pelastamisesta kertoo Ben Affleckin ohjaama elokuva Argo.

Vaikea tietää, kuinka tarkkaan elokuvan tapahtumat perustuvat todellisiin tapahtumiin, jotka sinänsä olivat erikoislaatuisia. Pelastusoperaation suunnitteli CIA:n agentti Tony Mendez, jota elokuvassa Ben Affleck (kuva) esittää. Mendez oli erikoistunut väärennöksiin ja valeasuihin, ja nyt pelastettavat henkilöt naamioitiin aasialaisiksi, afrikkalaisiksi ja arabeiksi.

Jutun juoni oli kuitenkin varsinaisesti se, että Mendez perusti operaatiota varten peiteyritykseksi Hollywoodiin Studio Sixin, joka muka oli tekemässä tieteisfantasiaelokuvaa Argo. Osa sen kuvauksista suunniteltiin tehtäväksi Iranissa. Studio Six mainosti tulevaa elokuvaansa arvostetuissa elokuvalehdissä, mutta vain 4-5 ihmistä tiesi asian todellisen laidan. Mendez itse oli olevinaan elokuvan tuottaja, joka sitten lähti Teheraniin tutustumaan kuvauspaikkoihin. Mukaansa hän otti kuudet väärät passit, majoittui Sheraton-hotelliin ja varasi liput muutaman päivän päähän Swissairin lennolle Teheranista Zürichiin.

USA:n keskustiedustelupalvelun historiateoksessa sanotaan, että Mendez oli ”CIA:ssa harvinainen esimerkki intuitiivisesta nerosta”. Se kuitenkin oli sattumaa, että lentokentällä lähtövuoroaan odottavan koneen keulaan oli maalattu nimi Aargau (yksi Sveitsin kantooni).

Elokuva asiasta on puhdaspiirteinen jännäri. On ollut helppo tehdä, koska pohjana on ollut todellinen jännäri. Jos ei tietäisi tällaista oikeasti tapahtuneen, voisi helposti sanoa, että ei tällaista voi sattua muualla kuin elokuvissa.

Tapahtumien taustasyynä oli se, että presidentti Jimmy Carter oli päästänyt maanpaossa eläneen shaahi Reza Pahlavin sairaalahoitoon Yhdysvaltoihin. Tämä raivostutti Iranissa, jossa valtaan oli noussut ajatollah Khomeini. CIA:n Iranin-osasto oli jo aiemmin todennut, että pahinta mitä USA voisi nyt tehdä, olisi shaahin laskeminen Yhdysvaltoihin. Näin kuitenkin tehtiin; varsinkin entisen ulkoministerin Henry Kissingerin painostuksesta Carter hyväksyi vallasta syöstyn shaahin vastaanottamisen maahan.

Suurlähetystöön panttivangeiksi jääneet 53 ihmistä Iran vapautti 444 vuorokauden jälkeen, samana päivänä, 20.1.1981, jolloin Ronald Reagan astui virkaansa Jimmy Carterin jälkeen.


kari.naskinen@gmail.com

maanantai 5. marraskuuta 2012

Virkamiesjohto pyyhkii demokratialla persettä



Lahden linja-autoliikenteen järjestämisestä on kunnallisessa päätöksenteossa ollut erikoisia kommervenkkejä. Kaupungin tekninen lautakunta päättyi pari viikkoa sitten äänin 6-5 antamaan lausunnon, minkä mukaan kaupungin pitäisi 1.7.2014 alkaen käyttää suurempaa vaikutusvaltaa liikenteen järjestämiseen. Silloin Lahden kuntatekniikan johtaja Jorma Vaskelainen (Kok) jätti lausuntoon eriävän mielipiteensä.

Lahden uusi teknisen ja ympäristötoimialan johtaja
Matti Kuronen (kuva) oli Vaskelaisen kanssa samaa mieltä ja toi kaupunginhallituksen tämänpäiväiseen kokoukseen röyhkeästi oman esityksensä, millä hän Vaskelaisen tavoin oli toista mieltä teknisen lautakunnan kanssa. Taas kuitenkin äänin 6-5 päätettiin, että kaupunki ottaa suuremman vastuun bussiliikenteen järjestämisessä. Molemmissa äänestyksissä voittajapuolella olivat SDP, Vasemmistoliitto ja Kurosen oma puolue Vihreä liitto.

Ei alkanut Kurosen virkamiesura hyvin Lahdessa. Yhdessä Vaskelaisen kanssa hän yritti pyyhkiä persettä demokratialla.


Asian ratkaisee lopullisesti seudullinen joukkoliikennelautakunta.


kari.naskinen@gmail.com

lauantai 3. marraskuuta 2012

Kun on rikas, ei tarvitse maksaa kunnallisveroa


Verotietojen mukaan on eniten ansainneitten joukossa paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät viime vuonnakaan maksaneet ollenkaan kunnallisveroa tai maksoivat korkeintaan muutamia tonneja. Tämä johtuu siitä, että kunnallisveroa maksetaan vain ansiotuloista, ei pääomatuloista. Rikkaimmat voivat elää pääomiensa turvin, ja näin kunnat jäävät ilman heidän maksamiaan kunnallisveroja. Tällainen muutos verojärjestelmään tehtiin 1993.

Jos pääomatuloista maksettaisiin myös kunnallisveroa, saisivat kunnat lisätuloja 2-3 miljardia euroa vuodessa.

Huomionarvoinen asia on tietenkin sekin, että pääomaverotus on kevyempää kuin ansiotuloverotus. Tuoreita verotilastoja silmäillessäni huomasin, että minäkin maksan eläkkeestäni suurempaa veroprosenttia kuin Lahdessa eniten viime vuonna tienanneet pääomaporhot.

Pelin henki on selvä: tuhannen eniten pääomatuloja kauhoneen henkilöt tulot kaksinkertaistuivat vuodesta 2009 vuoteen 2011: noin 800 miljoonasta 1,2 miljardiin euroon. Vastaavasti he junailivat tulopuolensa niin, että he saivat kovemmin verotettavia ansiotuloja 20 prosenttia vähemmän. Tuhannen eniten pääomatuloja saaneiden kokonaisveroprosentti oli viime vuonna keskimäärin 29. Tämän
  eliittiryhmän edunvalvonta on toiminut, sillä kymmenen vuotta sitten vastaava keskiarvo oli 34 prosenttia.

Pitää muistaa sekin, että kun kerran verotettu pääomatulo muuttuu seuraavana vuonna varallisuudeksi eli pääomaksi (Das Kapital), siitä ei enää
Matti Vanhasen ykköshallituksen päätöksen perusteella tarvitse maksaa varallisuusveroa.

Mitä ne puhuvat verotuksen progressiivisuuden lisäämisestä. Hyvinhän se toimii. Mitä enemmän tuloja, sitä vähemmän veroja.


Kokonaan kunnallisveroa maksamattomia olivat
 koko maan tulotilaston kärkinimistä mm. Lars Langenskiöld (Sanoma-konserni), Pasi Joronen (Sol-Palvelut), Marko Immonen (Nesco), Päivi Laakkonen-Mäkihonko (Laakkonen-yhtiöt), Elsa Fromond (Ehrnroothin teollisuussukua), Maria Lival-Juusela (Valaisinyhtiö Lival), Juha Kalliokoski (Kamux) ja Markku Tuomaala (Puuilo).

Tämäkin nollamaksajien jengi kulkee kuitenkin kunnallisveroilla aikaansaaduilla, valaistuilla kaduilla, käy lasten pikkujouluissa kunnallisveroilla rakennetuissa kouluissa jne.


kari.naskinen@gmail.com


torstai 1. marraskuuta 2012

Pentti E Rantanen, Lahti



Lahden kaupungin korkein tunnustus, vuosittain jaettava kultainen Lahti-mitali luovutettiin tänään Pentti E Rantaselle. Kaupunginvaltuustoon hänet valittiin 1964, joten kun Rantanen vuodenvaihteessa jää pois valtuustosta, on valtuustovuosia takana 48. Käräjätuomarin tehtävästään Rantanen siirtyi eläkkeelle vuonna 2000 täyttäessään 70 vuotta.

+ + +


Kerran vaalien alla Rantasellakin oli vaalitilaisuus torilla. Työvoimatoimiston päällikkö
Väinö Pässilä johti kahvitarjoilua ja kehui ehdokas Rantasta. Paikalle tuli joku mies, joka kysäisi Pässilältä: ”Mitä täällä tehdään?”

Ennen kuin Pässilä ehätti vastaamaan, kuului Pässilän selän takaa Rantasen tuttu ääni: ”Aloitetaan vaikka huutamalla minulle kolme kertaa eläköön!”


+ + +


Kaupunginvaltuutettu
Hannu Himanen kysyi vaalien alla Rantaselta, onko tämä käynyt vanhainkodeissa vaalityötä tekemässä. – ”En ole, voivat vielä ottaa sisälle.”

+ + +


Rantasen hyvältä ystävältä
Reino Gyntheriltä tiedusteltiin kerran, että onko se Rantanen ollenkaan sosialisti, vaikka sosialidemokraattien valtuutettu siihen aikaan olikin. Gynther vastasi: ”Rantanenhan se vasta sosialisti onkin, oikein kansallissosialisti.”

+ + +


Kun edesmennyt ”Jymy” Gynther joutui vakavasti sairastuttuaan sairaalaan, hän oli vuodeosastolla viiden muun potilaan kanssa. Yksi potilaista kuoli, ja seuraavana päivänä toinenkin. Siinä vaiheessa – Rantasen kertoman mukaan – Jymy otti suunsa edessä olleen happikotelon pois ja korotti äänensä: ”Tsemppiä lääkärit, elävät johtavat vielä 4-
2.”

+ + +


Rantanen oli tuomitsemassa 16 syytetyn porukkaa. Ensimmäiseksi Rantanen sanoi: ”Kaikki, jotka tunnustavat, astukoot eturiviin.”


+ + +


Rantanen oli tuomitsemassa mustatukkaista miestä, joka oli intiaanin näköinen ja sanoikin olevansa intiaani, mihin Rantanen: ”Ettei vain olisi itse Istuva Härkä.”


+ + +


Käräjäoikeudessa alettiin käsitellä juttua, jossa osallisina oli mustalaisia. Kun oikeussalin ovet avattiin, alkoi sisään lappaa väkeä tavallista enemmän. Rantanen ihmetteli: ”Jäikö Alatorille ketään?”


Jutun käsittelyn alkaessa Rantanen katseli syytettyjä, todistajia ym. ja kun heitä oli paljon, Rantanen tuskastui: ”Te ootte kaikki niin samannäköisiä, että pankaa nimilappu rintaan, jotta tuomari teidät erottaa.”


+ + +


Edesmennyt kaupunginvaltuutettu
Pekka Sormunen oli kerran Rantasen osastolla todistajana. Sormunen oli onnettomuudessa menettänyt osan sormistaan. Kun Rantanen pyysi Sormusta panemaan käden Raamatulle, Sormunen teki tietenkin niin, jolloin Rantanen sanoi: ”Ei riitä.”

+ + +


Istuntosalissa Rantanen selitti oikeudenkäynnin ja tuomareiden puolueettomuutta: ”Ei kai kukaan kuvittele, että sillä olisi merkitystä jutun ratkaisulle, että toisella puolella jutussa on ulkomaalainen mieshenkilö ja toisella puolella suomalainen naishenkilö, niin kuin ei silläkään, että tämän naisen isä on leijonaveljeni!”


+ + +


Olin kerran Rantasen kanssa kaupungintalolla, josta teimme lähtöä yhdessä kaupunginjohtaja
Seppo Välisalon kanssa Suurhallin saunaan. Rantanen soitti ulataksin keskukseen ja pyysi auton kaupungintalolle. Kun keskusneiti vänkäsi katuosoitetta, Rantanen huusi: ”Ettekö Te hyvä rouva tiedä, missä Teidän kaupungintalonne on? Jos ette, niin painukaa takaisin sinne mistä olette tulleetkin, varmaan Savosta.”

+ + +


Oikeustalolta Rantanen soitti taas kerran taksia itselleen: ”Taksi oikeustalon pihaan ja nokka Suurhallille päin.”


Keskusneiti tiedusteli kohteliaasti osoitetta. – ”Se on OIKEUSTALO, ettekö kuullut”, vastasi Rantanen.


Keskusneiti kuitenkin jatkoi tivaamista ja pyysi osoitetta. Rantanen ei siihen hätään muistanut oikeustalon katuosoitetta, mutta täsmensi: ”Se on postilokero
3”, ja kumautti luurin paikalleen.

+ + +


Rantanen oli apteekissa ostamassa Rennietä. Farmaseutti tiedusteli kohteliaasti, saako olla vihreää vai punaista, johon Rantanen tiuskaisi: ”Ei ole väliä olen värisokea.”


+ + +


Rantanen yöpyi kerran Hämeenlinnassa hotelli Aulangossa. Aamiaiselle mentäessä hotellin työntekijä tiedusteli Rantaselta, että asutteko täällä. Rantanen täräytti vastauksen: ”Ihminen, onhan minullakin sentään koti.”


+ + +


Kerrotaan, että Rantasen vaatteet olivat jääneet saunamökin pukuhuoneeseen, kun se oli tuhoutunut tulipalossa. Oli siellä muidenkin vaatteita, ja taskuissa olleet rahatkin paloivat. Perinnetieto kuitenkin kertoo, että Rantasen taskuista rahat vain sulivat.


+ + +


Rantasen nuukuudesta on paljon juttuja. Kerran Rantanen hurautti vanhalla Opelillaan Jalkarannantien Shellille, jota piti
Kyösti Keskinen. Rantanen pyysi tankkaamaan peräti kymmenen litraa. Keskinen oli ihmeissään: ”Onko tuomari lähdössä Lappiin?”

+ + +


”Minähän otan vaikka Hotaa, jos ilmaiseks saa.”


+ + +


Lahden urheiluhalliyhdistyksen talousarvion yhteydessä päädyttiin jonkin hankkeen osalta pienentää määrärahaa 100 000 markalla. – ”Se on sama kuin 1250 pulloa kossua”, tulkitsi Rantanen säästön mittavuutta.


+ + +


Kuopion kaupungin edustajat olivat tutustumassa Lahden Suurhalliin. Illan aikana joku savolaisista kertoi rehvakkaasti, että Kuopiossakin hallihanke etenee suotuisasti, suunnittelumäärärahaakin on jo varattu 50 000 markkaa. Tähän illan isäntä Rantanen vastasi: ”Kun me ryhdyimme suunnittelemaan hallia ja lähdimme Leningradiin tutustumaan sisähalleihin, niin jo ennen Pekanmäkeä olimme käyttäneet lystinpitoon saman summan.”


+ + +


ESS:n toimittaja
Vili Lindström haastatteli Rantasta halliyhdistyksen matkakulujen kasvusta, Rantanen vastasi, kuten lehdestä luimme: ”Se on meidän asiamme. Ethän varmaan ole Luhtaselta ja Upoltakaan kysynyt. Ota selvää, jos pystyt.”

+ + +


Myös Tampereelta tehtiin tutustumisvierailu Lahteen, maan ensimmäiseen täysimittaiseen jalkapallohalliin. Tampere suunnitteli omaa Pirkkahalliaan ja kaupunginjohtaja
Pekka Paavola leuhki, että siitä on tulossa pari metriä pitempi kuin Lahden Suurhalli on. Rantanen ei häkeltynyt: ”No eihän tämä meilläkään vasta ole kuin varsinaisen hallin tuulikaappi.”

Rantanen oli unohtanut pelireissulla jalkapallokenkänsä Palloliiton saunalle. Puhelimitse hän seuraavana päivänä tiedusteli kenkiään: ”Täällä tuomari Rantanen, onko minun nappulakenkiäni näkynyt siellä?”


Odotellessaan vastausta hän kuuli kuinka asiaa hoitava Palloliiton ihminen huhuili työkavereilleen: ”Täällä on puhelimessa joku tuomari tai linjamies, joka haeskelee pelikenkiään.” Kun puhelimeen vastannut henkilö palasi puhelimeen, Rantanen antoi tulla täydeltä laidalta: ”Kuulkaa ihminen, en ole linjamies, vaan oikeusneuvosmies Pentti E Rantanen, onko niitä kenkiä näkynyt!”


+ + +


Jääkiekkoliitto piti Lahden Seurahuoneella liitokokousta, jossa puheenjohtajana toimi Rantanen. Ennen kuin Rantanen alkoi lukea liittovaltuuston jäsenten vaalin tuloksia, kuiskasi hän HPK:n edustajalle
Harri Lintumäelle: ”Eihän tässä näin pitänyt käydä.” Harmillisesti oli mikrofoni unohtunut päälle ja kovaääninen kuiskaus herätti kokousväessä melkoista hilpeyttä.

+ + +


Rantanen ja Välisalo olivat Hakametsän hallissa katsomassa Ilveksen ja Kiekkoreippaan ottelua. Reippaan johtaessa ottelua oli valtuuston varapuheenjohtaja Rantanen tietenkin mielissään ja alkoi laulaa. Seurueessa oli muitakin silmäätekeviä ja Välisalo alkoi toppuutella vauhtiin päässyttä Rantasta. Tästä Rantanen ei pitänyt: ”Mitä se kaupunginjohtaja siinä piipittää, minä olen sellaisessa asemassa, missä kaupunginjohtajia valitaan ja erotetaan. Nyt minä laulan.”


+ + +


Turun uusi jäähalli, silloin nimeltään Typhoon, oli uusi ja Lahdesta lähti delegaatio tutustumiskäynnille. Seurueeseen kuului myös SM-liigan silloinen puheenjohtaja, valtiosihteeri
Teemu Hiltunen. Peli oli juuri alkanut, kun lahtelaisten seurue vähän myöhästyneenä saapui paikalle. Siinä omille paikoilleen pujotellessaan seurue pimitti hetkeksi näköalan ylemmällä penkkirivillä istuneilta, jolloin joku katsoja neuvoi lahtelaisia menemään nopeasti paikoilleen. Rantanen pysähtyi ja kääntyi neuvojaan päin: ”Haista sinä turkulainen vittu.”

+ + +


Rantanen oli mukana SM-liigan syksyn avausristeilyllä. Rantasen tuttu sanonta silloinkin oli ”Jawohl, alles gut”. Hyvin teki Rantanen itsensä tutuksi illan aikana. Kun SM-liigan senaikainen puheenjohtaja
Martin Saarikangas seuraavana aamuna tuli laivan aamupalalle, hän ovella paukautti Mikki Hiiri -henkseleitään ja kajautti möreällä bassollaan: ”Jawohl, alles gut.”

+ + +


Tuolle reissulle olimme menneet yhteisellä pikkubussikuljetuksella. Kun tultiin takaisin ja oltiin Autotalo Laakkosen kohdalla, sanoi
Reijo Mäki-Korvela, että hänen Cadillacinsa onkin varmaan jo Laakkosella kunnossa pienen peltivaurion jälkeen. Rantanen ilahtui: ”Hieno juttu, nyt meillä on taas auto.”

+ + +


Reipas-nimiset seurat viettivät 100-vuotisjuhliaan Seurahuoneella. Juhlaillallisen lomassa luettiin onnittelusähkeitä. Kun ne kaikki oli luettu, tiedusteli Rantanen kovaäänisesti: ”Eikö lääninverovirasto muistanut meitä lainkaan?”


+ + +


”Työläisenä minäkin aloitin, mutten tiedä, vaikka poliisina kuolisin.”


+ + +


”Rauhallisesti pojat, rauhallisesti, ikään kuin oltaisiin töissä.”


+ + +


”Poliittinen peli on kovaa, mutta epärehellistä.”


+ + +


Jos Rantanen oli tänään oma itsensä, hän aloitti mitalikiitospuheensa kaupunginhallituksen kokoushuoneessa: ”Hyvä valinta arvoisalta mitalitoimikunnalta, minullehan tämä mitali kuuluukin.”


kari.naskinen@gmail.com