maanantai 28. helmikuuta 2011

Kuningas tai pääministeri, puhua on osattava

Oscar-palkintoja saanut elokuva Kuninkaan puhe kuvaa hyvin sitä, miten tärkeätä on osata puhua hyvin, jos on korkeassa asemassa. Englannin kuninkaaksi vähän niin kuin vahingossa joutuneella Yrjö VI:lla oli puhevika, mutta ei auttanut, pakko oli puhua radiossa ja julkisissa tilaisuuksissa. Ei voinut tehdä niin kuin änkytyksestä kärsinyt porvoolainen Fredrik Geisor, joka Helsingin Sanomissa eilen sanoi, että hän työskenteli nuorempana "änkyttäjille sopivissa ammateissa" lehdenjakajana, hotellin yöportierina ja ruumisauton kuljettajana, koska niissä hommissa ei juuri tarvinnut puhua asiakkaille.

Mutta minkäs teet, kun pätevyys muuten riittää vaativampiinkin tehtäviin. Tämän ongelman kanssa ovat joutuneet tekemisiin myös Pertti Paasio ja Matti Vanhanen. Molemmat petrasivat esiintymisiään, samoin Yrjö VI, mutta koville se varmasti on ottanut. Elokuva kertoo liikuttavan hienosti siitä tulikokeesta, mihin Yrjö VI joutui.

Yrjö VI:sta tuli kuningas vastentahtoisesti 1936, kun hänen vanhempi veljensä Edvard VIII luopui kruunusta mennäkseen naimisiin eronneen Wallis Simpsonin kanssa, ja tällainen temppu ei ollut mahdollista kuninkaalle. Vielä ennen kuolemaansa vanha kuningas muistutti poikaansa uuden aikakauden velvollisuuksista: ”Enää ei kuninkaana olemiseen riitä, että pysyy hevosen selässä”. Tilanne oli muutenkin poikkeuksellisen vaativa, sillä Eurooppa oli taas ajautumassa sotaan. Vahvaa kuningasta tarvittiin pitämään kansa yhtenäisenä. Kuninkaan olisi pystyttävä vetoamaan kansaan puhumalla niin kuin näytti tekevän Adolf Hiltler, jonka liikkeitä saarivaltiossa tarkkailtiin jännityksensekaisin tuntein. Kun kuninkaan kotona katsottiin elokuvanpätkää Hitlerin uhoamisesta, kysyi pieni Elisabet isältään, että mitä tuo mies puhuu. Isä vastasi: ”En tiedä mitä puhuu, mutta puhuu hyvin”.

Ongelma oli, että Yrjö VI änkytti pahasti. Syyksi änkytykseen sanotaan se trauma, minkä aiheutti, kun vasenkätinen lapsi oli pienenä pakotettu oikeakätiseksi. Colin Firth (kuva) esittää loistavasti kuningasta, jonka on Englantia uhkaavan vaaran edessä voitettava kansan luottamus, mutta sitä ennen voitettava oma pelkonsa. Avuksi löytyy australialainen amatööripuheterapeutti Lionel Logue, joka ei suostu kumartelemaan kuningasta, koska hän tietää sen olevan haitaksi terapialle. Logue oli paikalla myös, kun kuningas piti puheitaan, ja niin se homma vain hoitui, vaikka änkytyksen aiheuttamasta tuskastaan kuningas ei koskaan päässyt irti. Kuninkaana hän oli kuolemaansa 1952 asti, ja hän oli myös Intian viimeinen keisari vuoteen 1947. Hänen jälkeensä valtaistuimelle nousi Hitleristä kysellyt Elisabet II. Tyttö oli jo kokenut puhuja - vuonna 1940 prinsessa Elisabet oli pitänyt 15-vuotiaana ensimmäisen radiopuheensa, joka oli suunnattu sotaa pakoon joutuneille lapsille.

Colin Firth (50) on roolissaan erinomainen. Firth on kokenut näyttelijä, mutta vasta nyt hänen uransa lähtee lentoon. Esimakua saatiin jo elokuvassa A Single Man (2009), mutta hienostuneen homomiehen surullinen tarina ei vedonnut kovin laajoihin katsojapiireihin. Sitä ennen Firth oli pyörinyt vähäpätöisissä hömppärooleissa, kuten mm. Bridget Jonesissa ja Mamma Miassa.

Parhaan ohjaajan Oscarin saanut Tom Hooper (38) on niin ikään uusi nimi, vaikka ei tietenkään aloittelija olekaan. Kuninkaallisten kanssa hän oli "tekemisissä" jo 2005, kun ohjasi tv-elokuvan Elisabet I:stä. Nyt täytyy etsiä käsiin myös dvd-elokuva The Damned United (2009), joka kertoo jalkapallojoukkueiden Derbyn ja Nottinghamin entisestä managerista Brian Cloughista (1935 - 2004).

Kuninkaan puhe palkittiin myös kokonaisuudessaan parhaana elokuvana ja David Seidler (73) sai Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta.

kari.naskinen@gmail.com

lauantai 26. helmikuuta 2011

Kokoomuksen tavoite tulevaisuudessa: progressiivinen verotus pois kokonaan

Kokoomuksen ideologinen lähtökohta on, että progressiivinen verotus vaihdetaan tasaveroon. Vaalien lähestyessä puolue on nyt joutunut koomiseen tilanteeseen, kun se yrittää muuta väittää. Kokoomuksen tulevaisuudentavoite joka tapauksessa on, että ihmistenväliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvasta suhteellisesta verotuksesta luovutaan.

Kokoomuksen tulevaisuudentoivot ovat erityisen vakuuttuneita tasaveron erinomaisuudesta. Kokoomuksen nuorten liiton tavoiteohjelma hyväksyttiin viime marraskuussa järjestön liittokokouksessa, ja siinä sanotaan kiertelemättä, mikä on tavoite:

"Suomi siirtyy tasaverotukseen tuloverotuksessa siten, että kaikkia ansio- ja pääomatuloja verotetaan samalla, riittävän alhaisella veroprosentilla."

Lisäksi kokoomusnuoret vaativat, että asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus poistetaan.

kari.naskinen@gmail.com

Jyväskylässä pelätään rallin siirtyvän kokonaan Lahteen

Suomen MM-rallin siirtyminen Keski-Suomesta etelämmäksi keskimmäisen kilpailupäivän osalta on aiheuttanut pientä paniikkia Jyväskylässä. Sanomalehti Keskisuomalaisen sivunkokoinen juttu oli otsikoitu isoilla mustilla kirjaimilla: "Pikkusormi vietiin jo - menettääkö Jyväskylä MM-rallin pysyvästi Lahteen?"

Totta toinen puoli. Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Anderssonkin ymmärtää yskän: "Rallin pitää olla taloudellisesti toimiva ja yleisöä vetävä konsepti. Tässä on mietitty Helsingin päätä ja 1,5 - 2:ta miljoonaa asukasta siellä. AKK:lle on tärkeää, että tapahtuma on elinvoimainen ja säilyttää asemansa."

Erityisen rahanarvoisia vieraita AKK:n rallille ovat yritysten paikalle kuskaamat vip-vieraat. Heistä valtaosa tulee pääkaupunkiseudulta, ja tämä maantieteellinen seikka on suurin syy siihen, että rallia ollaan nyt siirtämässä lähemmäs Helsinkiä.

Vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan firmojen kutsuvieraista 44 % kävi seuraamassa kilpailua vain yhdellä pikataipaleella. Tulee yrityksille edullisemmaksi ja käytännöllisemmäksi tuoda vieraansa tällaista keikkaa varten Lahteen kuin Jyväskylään. Esimerkiksi Lahden Jokimaan raviradalla järjestettävästä erikoiskokeesta tulee ensi kesänä takuulla suurmenestys.

Vuoden 2008 taloustutkimuksen mukaan rallivieraat jättivät Keski-Suomeen rahaa noin 16 miljoonaa euroa. Tästä Lahden seudun yritykset lohkaisevat ensi heinäkuussa ison osan.

kari.naskinen@gmail.com

perjantai 25. helmikuuta 2011

Lahti esitellään rallimaailmalle

Suomen MM-rallin tämän vuoden reitti julkistettiin tänään. Kilpailu järjestetään 28.-30.7. ja koska Lahti on siinä taas pitkästä aikaa mukana rallipaikkakuntana, esitellään Lahti kilpailuasiakirjoissa myös koko rallimaailmalle seuraavin sanoin:

"The Lahti region is Finland’s fifth largest urban region. With its versatile range of services the City of Lahti forms the centre of an economic region with 200,000 inhabitants, as well as a thriving business city. The surrounding ridge and lake landscapes provide a natural living environment. Lahti is also the gateway to the Finnish Lake District. The waterway stretching from Lake Vesijärvi via the Vääksy Canal to Lake Päijänne allows you to reach as far as Central Finland by water.

Lahti occupies an ideal logistic location in the centre of Southern Finland, with good traffic connections to other parts of Finland. Lahti is only an hour’s drive away from the greater Helsinki region and Helsinki-Vantaa international airport. The new Helsinki - Lahti railway has shortened the travelling time from Helsinki to Lahti to less than 50 minutes by train.

Lahti is one of Finland’s leading design cities. Designers educated in Lahti have gained international recognition especially for their jewellery and industrial design. Other areas of expertise include metal, woodworking and furniture industries. In addition, a lot of Finnish environmental expertise is concentrated in Lahti region focusing especially on soil and water research, as well as waste treatment and recycling.

Lahti is internationally known for winter sports and it has hosted the Nordic World Ski Championships six times. In addition, Lahti Symphony Orchestra has achieved international award and success for its accounts of Jean Sibelius masterpieces. The wood-built Sibelius Hall on a beautiful site by Lake Vesijärvi is a model of new technology and modern wood construction. The architectural masterpiece plays host for both international congresses and classical and entertainment concerts. The Sibelius Hall is worth visiting."

LAHDESSA PERJANTAINA

Viime vuoden tavoin kilpailu ajetaan torstaista lauantaihin. Lahteen kilpailijat tulevat perjantaina. Perjantain ensimmäisenä pätkänä ajetaan Hassin pikataival, joka sisältää osia vanhasta Ouninpohjasta.

"Veikkaan, että tällä erikoiskokeella saadaan aikaan suuriakin eroja suoritusajoissa", kuvailee reitistä vastaava apulaiskilpailunjohtaja Seppo Harjanne.

"Päivän kakkospätkä kisataan Evolla ennen siirtymistä Lahti-Tampere-tien eteläpuolelle, vauhdikkaalle Hyväneulan erikoiskokeelle. Huollon jälkeen Päijät-Hämeen kierros jatkuu monille etelän rallikatselijoille tutulla Koukunmaan erikoiskokeella, joka on todella nimensä veroinen! Sieltä edetään samoin monille tutulle Koivukehän pätkälle, jota Jyskälässä ajettiin ainakin 80-luvun puolivälissä", Harjanne muistelee.

Koivukehän jälkeen Hyväneula kiihdytellään toiseen kertaan ennen Jokimaan raviradan erikoiskoetta Lahdessa, jossa kuljettajat ottavat mittaa toisistaan pareittain. Tämän jälkeen kilpailijat suunnistavat Sysmän Mynnilän erikoiskokeen kautta takaisin Jyväskylään yötauolle. Lauantaina kisa ratkaistaan tutuilla Leustun, Surkeen, Urrian ja nyt kahteen osaan jaetun Jukojärven erikoiskokeilla (Jukojärvi ja Isojärvi). Tämä jako siksi, että uusien sääntöjen mukaan jokainen osakilpailu päätetään tällä kaudella maailmanlaajuisesti suorana televisioitavaan "Power Stageen", jolta jaetaan lisäpisteitä 3-2-1 kolmelle nopeimmalle kuljettajalle. MM-osakilpailun voittajat palkitaan Jyväskylässä kello 21 alkavissa seremonioissa.

kari.naskinen@gmail.com

torstai 24. helmikuuta 2011

Puoluejärjestelmä murroksessa

Mitä kansalaiset odottavat puolueilta? Ovatko suomalainen demokratia ja puoluejärjestelmä murroksessa? Näihin kysymyksiin yritti Lahden Paasikiviseuran kokouksessa viime viikolla vastata dosentti, valt. tri Rauli Mickelsson Tampereen yliopistosta.

Kun laajasti ajatellaan, ollaan me ainakin demokratian suhteen kärkijoukoissa. Onhan Suomi yksi niistä 85 valtiosta, joissa on demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä. Valtioita on yhteensä 192. Murroksesta puhuminen sen sijaan on ajankohtaisempaa kuin pitkiin aikoihin. Tämä puhe konkretisoituu tulevissa eduskuntavaaleissa, joissa ei enää olekaan kolmea suurta puoluetta, vaan neljä.

Ilman Timo Soinin perussuomalaisiakin meneillään on murros. Vielä 50 vuotta sitten meillä olivat toiminnassa perinteiset järjestöpuolueet, sitten televisio muutti tilannetta ja vuosien 1966 ja 1970 vaalit käytiin jo tv-vaaleina. Nyt eletään seuraavaa kehitysvaihetta, kun ollaan siirtymässä eräänlaisiin verkostopuolueisiin. Sekä puolueet että yksittäiset poliitikot toimivat aktiivisesti internetissä, ja eiköhän tulevaisuudessa äänestetäkin sähköisesti tavalla tai toisella.

Puoluetoiminnan edellytyksiä ovat mm. sosiaaliset verkostot ja julkisuus. Nämä edellytykset täyttyvät esimerkiksi Facebookin avulla. Huhtikuun vaaleihin on jo pitkään valmistauduttu Facebookin lonkeroita hyödyntäen. Olen kaksi kuukautta ollut Facebookissa ja nähnyt sen tehokkuuden, ainakin teoreettisen.

Ehdokkaalla saattaa olla Facebookissa 5000 ”kaveria”, jotka saavat häneltä joka päivä 20-40 viestiä; ne ovat ajankohtaisia kommentteja, pieniä kuulumisia, valokuvia, tietoja edessä olevista tapahtumista, linkkejä joihinkin tärkeisiin nettijuttuihin jne. Tämä on valtava kontaktimäärä ja iso etu verrattuna niihin ehdokkaisiin, jotka eivät Facebookia viitsi tai osaa käyttää.

Facebook on ns. sosiaalinen media, johon poliitikon on helppo kerätä samoin ajattelevia ihmisiä - helpompi kuin saada potentiaalisia äänestäjiä kuuntelemaan vaalipuhettaan työväentalolle tai tupailtaan.

Politiikanteon yksi edellytys on, että on olemassa konflikti. Erilaisten ihmisryhmien kesken on intressiristiriitoja, ja kun sitten keksitään toisin tekemisen mahdollisuus, saadaan aikaan konflikti. Mickelsson sanoi, että Suomessa eletään juuri nyt konfliktin aikaa. Kokoomuksen muutaman vuoden takainen heitto vastakkainasettelun ajan ohimenosta ei pidä paikkaansa.

Vielä niinkin äskettäin kuin 1990-luvulla tilanne oli toinen. Mickelsson näki tuon pankkikriisinaikaisen ja -jälkeisen jakson eräänlaisena vaihtoehdottomuutena, jota leimasi ylhäältä annettu malli. Nyt Soini on rakentanut ”raikkaan, uudenlaisen konfliktin” EU:n ja Suomen välille, kuten Lahden Paasikiviseuran puheenjohtaja Ville Marjomäki (SDP) sanoi. Kansa on kyllästynyt siihen vaihtoehdottomuuteen, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hallituksen pääpuolueet valikoituvat aina kolmikosta kok - kepu - sdp.

HIERARKKINEN DEMOKRATIA-
KÄSITYS MUUTTUMASSA


Tulevaisuuden puoluetta Mickelsson on hahmotellut Oikeusministeriön julkaisussa Puolueiden tulevaisuus (2009). Siinä hän kirjoittaa, että tulevaisuuden puolueen synnyn syy voisi olla jokin laaja yhteiskunnallinen konflikti, johon halutaan ratkaisua demokraattisin keinoin. Kun teollisuusyhteiskunnan luokka- ja joukkopuolueet olivat monoliittisuuteen pyrkiviä järjestöjä, pyrkisivät tulevaisuuden puolueet yhä avoimemmiksi ja mukaan ottavammiksi. Teollisuusyhteiskunnan luokkien ja muiden ihmisryhmien varaan rakentunut edustuksellinen ja hierarkkinen demokratiakäsitys korvautuisi julkiseen harkintaan perustuvalla demokratialla.

”Tulevaisuuden puolueet ottaisivat paikan poliittisen keskustelun ytimessä. Media toimisi tämän keskustelun ehdoilla, eikä puolueiden tarvitsisi sovittaa politiikkaansa median kiivaaseen tahtiin”, sanoo Mickelsson.

”Puolueiden tulisi pyrkiä pois hierarkkisista ja autoritäärisistä organisaatioista. Kansalaisten tien vaikuttamiseen tulisi olla lyhyt ja selkeä, ei pitkä, monimutkainen ja erityistaitoja vaativa. Tulevaisuuden puolueiden tulisi tarjota kansalaisille vaikutusmahdollisuus niin kunnallisiin, valtakunnallisiin, Euroopan laajuisiin kuin globaaleihin kysymyksiin. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen tulisi olla luontevaa, siihen pitäisi opettaa jo koulussa. Toki myös puolueilla olisi tärkeä rooli poliittisen tietämyksen lisäämisessä ja kansalaisten poliittisen mielenkiinnon herättämisessä.”

Internettiä ei enää koskaan eikä missään yhteydessä voi sivuuttaa. Se antaa paljon mahdollisuuksia yhteiskunnallisille liikkeille, myös puolueille. On vain otettava huomioon se, että internet on välineenä epähierarkkinen, ja puolueidenkin pitää jatkossa arvioida uudelleen hierarkkisten organisaatioidensa menestysmahdollisuuksia.

kari.naskinen@gmail.com

tiistai 22. helmikuuta 2011

Miehet sodassa, naiset kotona miesten töissä

Dokumenttielokuvan Tuntematon emäntä juliste muistuttaa Tuntemattoman sotilaan kansikuvaa. Rinnastus on osuva, sillä sotilaat rintamalla ja naiset kotona miesten hommissa olivat samanlaisia tuntemattomia, taistelujen ja työn sankareita. Elina Kivihalmeen (58) elokuva naisista on varmasti paikkansa ansainnut, sillä ”kotirintaman” naiset ovat historiankirjoituksessa jääneet kovin taustalle verrattuna rintamalottiin, joista sankaritarinoita on väsätty väsymykseen asti.

Tuntematon emäntä kertoo niistä elinehdoista, joiden varassa maaseudulla asuneet naiset – äidit, lapset, isoäidit - ponnistelivat sotavuosina 1939-45. Tilanne oli vaikea, koska noin 75 % maatilojen työvoimasta oli sotimassa ja maataloustöistä vastaaminen jäi lähes kokonaan naisten varaan. Naiset pitivät yllä maanviljelystä, karjanhoitoa, puuhuoltoa ja metsätöitä. Alle kouluikäiset lapsetkin joutuivat raskaisiin töihin.

Yksi elokuvan haastateltavista kertoo äidistään, joka sai mieheltään rintamalta kirjeen: ”Sementti alkaa säkeissä varmaankin jäätyä, joten teidän pitäisi siellä ruveta niitä navetan perustuksia valamaan.” Mikäs siinä auttoi, hommiin vain. Lisäksi ilman miestä kamppaileville maatiloille asutettiin emäntien ruokittaviksi kaupungeista sotaa pakoon lähteneitä ihmisiä ja Karjalasta tulleita evakkoja.

Elokuva etsii vastausta kysymykseen, miten sota-ajan naiset pärjäsivät, miten ihmeessä he jaksoivat? Varsinaista vastausta ei tietenkään pysty antamaan, mutta jotenkin sellainen kuva jää, että ei onnistuisi enää.

Elina Kivihalme on kertonut, että monet haastatelluista naisista kokivat ahdistuneisuutta ja katkeruuttakin siitä, että olivat joutuneet jättämään koulunsa kesken. Sota sulki koulut monin paikoin kokonaan, koska opettajat olivat rintamalla ja lasten työpanosta tarvittiin kotona. Kaikesta oli pulaa, kun sodan aikaan sattui vielä katovuosiakin. Useimmat eivät koskaan palanneet koulun penkille.

Elokuvan lopussa käsitellään jonkin verran myös sitä, miten vaikeita tilanteita syntyi sodan loputtua, kun hermonsa pilanneet miehet palasivat kotiin. Siinä oli leikki kaukana, kun äijät ryyppäsivät ja osoittivat mustasukkaisuutta sun muuta sekopäisyyttä. Ei ollut helppoa lapsillakaan, kun kaivattu isä osoittautuikin sodan muuttamaksi raivopääksi tai muuten vain pilalle menneeksi.

”Useat hengissä selvinneet miehet palasivat fyysisesti ja henkisesti rampautuneina. Mitään terapiaa ei siihen aikaan tunnettu. Niinpä naisten tehtäväksi jäi kaikki hoito”, sanoo Elina Kivihalme, jonka oman suvun kautta elokuvan kerronta etenee.

Tuntematon emäntä on hyvä dokumentti, mutta ei mikään kummoinen elokuvallinen elokuva. Se koostuu oikeastaan vain puhuvista päistä ja vanhoista filminpätkistä. Tällaisia dokumenttiohjelmia televisiosta tulee solkenaan, mutta hyvä joka tapauksessa, että tätäkin aihealuetta on nyt asiallisesti dokumentoitu.


kari.naskinen@gmail.com

maanantai 21. helmikuuta 2011

Elinkeinoelämä on ollut tasaveron kannalla jo kauan

Kun Kokoomus on nyt jäänyt yksin veropolitiikkansa kanssa, se on pannut mainostoimiston asialle. Isossa mainoskampanjassaan Kokoomus yrittää muuttaa mustan valkoiseksi väittämällä, että se ei sittenkään kannata tasaveroa. Hienolta kalskahtava mainoskieli ei kuitenkaan auta, koska puolue on tätä ennen omin toimin riittävän tanakasti todistanut olevansa tasaveron kannalla.

Tasavero tarkoittaa sitä, että kaikki maksavat tuloistaan veroa saman prosenttiosuuden verran. Kohti tällaista veromallia vie myös se Kokoomuksen ajama tie, jolla tuloverotusta kevennetään ja siirretään verotusta välilliseksi eli sellaiseksi, että verot kerätään kulutuksen mukaan. Kun ostaa 50 litraa bensaa, siitä menee tasavero kaikilta riippumatta siitä, onko rikas vai köyhä.

Tasaveron erinomaisuutta puolusti jo vuonna 2006 Elinkeinoelämän valtuuskunta. Sen ekonomisti Martti Nybergin kirjoittama Eva-raportti Tasavero – yksinkertainen, oikeudenmukainen ja kasvua tukeva verojärjestelmä oli kattava ja konkreettinen ajatuskoe siitä, miltä suomalainen tasavero näyttäisi.

Tasaveron vastakohta on progressiivinen verotus, joka on yhdistetty pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon. Kokoomus haluaisi ajaa ulos tältä tieltä, mikä merkitsisi paluuta kasvaviin tuloeroihin ja eriarvoisuuteen.

Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala on Suomen johtavia tuloerojen tutkijoita. Hän on sitä mieltä, että tuloerojen kasvu on yhteiskunnan syöpä. Tuomalan mielestä tasaverointoilu on lähinnä Yhdysvaltain republikaanisen oikeiston piiristä lähtenyttä ideologista loiskintaa, jossa ”mutkat pannaan suoriksi ja kuvitellaan, että on jokin helppo tapa korjata olemassa olevan verojärjestelmän puutteet".

Tuomalan mukaan nykyisen verojärjestelmän vakavin ongelma on pääomatulojen veroetu ja ennen kaikkea mahdollisuus muuntaa ansiotuloja pääomatuloksi. Tuloerojen määrätietoinen kasvattaminen alkoi eduskunnan päätöksellä 12.12.1992. Asialla olivat 106 kansanedustajaa, pääasiassa Kokoomuksesta ja Keskustasta. He hyväksyivät Esko Ahon (Kesk) porvarihallituksen esityksen ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksen eriyttämisestä toisistaan. Ansiotulojen verotus jatkui kireänä, mutta pääomatulojen verokanta muutettiin erittäin lieväksi, alhaisemmaksi kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa.

Ansiotulojen verotus nousee tulojen noustessa. Korkeimmillaan veroprosentti voi olla 52. Pääomatuloja sen sijaan verotetaan aina samalla alhaisella veroprosentilla (28), vaikka tuloja olisi miljoonia. Pääomatulojen verotuksessa on myös lievennyksiä, jolloin veroprosentti on usein paljon matalampi kuin 28, joskus jopa nolla.


kari.naskinen@gmail.com

torstai 17. helmikuuta 2011

Kohta ei lehti enää kolahda

Tänäkin aamuna luin Helsingin Sanomat iPadilta. Se on toistaiseksi ainoa suomalainen sanomalehti, josta on tehty erillinen lukulaiteversio. Ilta-Sanomia voi lukulaitteella lukea näköislehtiversiona. Ulkomaisia lehtiä tässä uudessa kehitysvaiheessa on jo vaikka millä mitalla. Suomalaisista aikakauslehdistä voi tablet-tietokoneella lukea Annan, Suomen Kuvalehden, Suosikin ja Tekniikan Maailman sekä pelkästään iPad-lehtenä ilmestyvän Teknarin.

Näin tässä on käynyt. Yli 40 vuotta paperilehteä tehnyt toimittajakin on huomannut, että uusi on aina uusi, ja tällä kertaa myös parempi kuin vanha.

Vielä meille kotiin tulevat postiluukusta paperi-Hesarin lisäksi myös Etelä-Suomen Sanomat, Uutispäivä Demari ja Viikko-Häme, mutta todennäköistä on, että muutaman vuoden kuluttua ei postiluukku enää kolahda.

Toimittajien ay-lehdessäkin on otettu sähköiseen lehteen varovaisen myönteinen kanta. Journalismintutkija Anssi Männistö Tampereen yliopistosta kiinnitti Journalisti-lehdessä (2/2011) huomiota siihen, että lukulaitteet avaavat uuden väylän pienilevikkisille lehdille. Vähemmistöjen ja pienten kielialueiden on helpompi saada julkaisuilleen näkyvyyttä; näin mediakenttä kaikkinensa voi demokratisoitua ja moniäänistyä.

Vihreän Langan päätoimittaja Juha Honkanen on todennut, että lukulaitemaailmassa hänen lehtensä pääsee tasavertaisesti esille isompien kanssa toisin kuin kioskimyynnissä. Loviisan Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtaja Arto Henriksson sanoi äskettäin radiossa, että lukulaitteet voivat jopa pelastaa pieniä lehtiä kuolemilta, koska sähköisen lehden taloutta eivät kurista julmetusti nousseet paino- ja jakelukustannukset.

Tulevaisuudenkuva on sellainen, että toimittajat työskentelevät kokonaan iPad-tyyppisen työkalun kanssa. Jo nyt iPad on minulle kirjoituskone ja nettipääte sähköposteineen kaikkineen. Los Angelesissa lukulaitetta käytetään jo Annenbergin toimittajakoulussa kokonaisvaltaiseen lehdentekoon, kuten Männistö kertoi: ”Opiskelijat ovat siellä paitsi kirjoittaneet, myös äänittäneet iPadilla haastatteluja, editoineet eri aineistoja muutaman dollarin hintaisilla perusohjelmilla ja julkaisseet verkossa.”

Journalismin toiminta- ja käyttötavat tulevat ratkaisevasti muuttumaan. Iso muutos on se, että osa paperijournalismista siirtyy monimediatekniikkaan, kun digitaaliseen sisältöön liitetään ääntä ja liikkuvaa kuvaa. Eikä enää kirjoiteta äksyilyjä yleisönosastoihin, vaan toimitaan lehden kanssa interaktiivisesti nykymalliseen Facebook- tai Twitter-tyyliin.

Applen iPad on kätsy vehje. Tätä juttuani kirjoitan vielä läppärillä, koska sen näppäimistö on toistaiseksi tutumpi. Välttämättä en kuitenkaan enää tarvitsisi pöytätietokonetta. Lukulaitteella olen jo lukenut yhden kirjankin, ja kokemus oli erinomainen; olen ladannut siihen myös mielimusiikkiani, ja elokuviakin voi ladata. Navigaattorikin siinä on, ja lisälaitteena saa Skypen. Toiminnan pohjana ovat wlan, bluetooth ja 3G.

Halutessani voin vetää iPadista piuhat televisioon, jolloin katson näkymää niin isosta tv-ruudusta kuin on varaa hankkia.

Kehun tässä nyt amerikkalaisen firman vehjettä. Mutta minkäs mahtaa, kun se tuntuu niin älyttömän hyvältä.

Sitä paitsi onhan Apple nyt ajankohtainen nimi, kun on alkanut iso taistelu näillä tantereilla. Apple ja Google jyräävät kärjessä ja Nokia aikoo haastaa ne uuden avopuolisonsa Microsoftin kanssa.

Lopputulosta on vaikea ennustaa. Entinen Microsoftin mies Mikael Jungner muistutti blogissaan viime viikolla, että vain vajaat kymmenen vuotta sitten Nokia neuvotteli Applen ostamisesta: ”Tuohon aikaan Applen pörssiarvo oli vaivaiset 8 miljardia dollaria. Hanke kariutui henkilösuhteisiin, Steve Jobs ei taipunut Nokian edessä ja ilman Steveä Apple olisi ollut arvoton. Odotan mielenkiinnolla Anssi Vanjoen muistelmia.”

Synkän lopputulosveikkauksen Nokian touhuista tässä globaalissa kapitalismissa antoi blogissaan viime viikolla Pilvipalveluiden Punainen Paroni Otso Kivekäs: ”Microsoft ostaa lopulta koko Nokian mobiilidivisioonakseen. Vuoden 2012 loppuun mennessä Nokia julkistaa fuusion Microsoftiin”

Googlen johtajat näkevät asian omalla tavallaan. Joku G-pomo pani Twitteriin viestin: ”Kahdesta kalkkunasta ei tule kotkaa”. Nokian Stephen Elop vastasi tähän: ”Yhtenä päivänä kaksi polkupyöränvalmistajaa päättivät lentää”. Tarkoitti sitä, että polkupyöriä tehneet Wrightin keksijäveljekset rakensivat maailman ensimmäisen lentokoneen vuonna 1903.

kari.naskinen@gmail.com

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Palloiluliitot kiristävät kaupunkeja

Ylimmän tason palloilusarjoihin joutuu nykyisin lunastamaan erityisen lisenssin. Pelkkä urheilullinen menestyminen ei riitä. Lisenssin saamisen edellytyksenä on mm. se, että paikkakunnalla on ko. palloilulajin liigaorganisaation vaatimukset täyttävä peliareena.

Urheilulehden pääkirjoituksessa (10.2.) todetaan, että koko liigalisenssijärjestelmä on alun perin luotu painostuskeinoksi kunnallisia päätöksentekijöitä kohtaan. Poliittiset päättäjät ahdistetaan hankalaan tilanteeseen: kaupungissa toimiva joukkue pääsisi pelaamaan ylimmälle sarjatasolle, mutta ko. liitto ei hyväksy seuraa tähän sarjaan, koska kaupunki ei ole rakentanut sille kansainväliset vaatimukset täyttävää stadionia.

Kun ennen puhuttiin liigoista, tarkoitettiin rikollisjoukkioita, nyt nämä jalkapallo-, jääkiekko-, koripallo- ja pesäpalloliigat ovat kaupunkeja kiristäviä järjestöjä - jos ette rakenna stadioneita ja pelikenttiä meidän vaatimustemme mukaisesti, te ette sitten pelaa.

Jäähalleja on monissa kaupungeissa jouduttu rakentamaa yli todellisen laatutasotarpeen, ja jalkapallokentille on täytynyt tehdä esimerkiksi kalliita valaistusjärjestelmiä, vaikka otteluja voitaisiin pelata päiväsaikaankin.

Liigalisenssin saamisen edellytyksenä on myös, että seura täyttää lisenssivaatimuksissa olevat talousvaatimukset. Tähän on nyt kompastunut jalkapalloliigassa pelaava AC Oulu.

Eikä tällainen kiristys koske vain palloilusarjoja. Kun Lahti edelleen hakee hiihdon MM-kisoja, pitää ottaa huomioon, että FIS:n vaatimustaso vain kasvaa.

Miksi kunnat ovat tähän alistuneet? Bisnesmuotoinen kilpaurheilu ei kuulu kunnallisiin peruspalveluihin. Kuinkahan paljon on jokamiehen liikuntaharrastuksiin satsaamisesta jouduttu tinkimään siksi, että urheilumafiat ovat kiristäneet rahaa huippu-urheilulle?

kari.naskinen@gmail.com

lauantai 12. helmikuuta 2011

Miksei voi ampua ihmisiäkin, se olisi monelle parempi?

Teatteri Vanhan Jukon Ampuuhan ne hevosiakin on rinnakkaisnäytelmä Lahden kaupunginteatterin Varastolle. Molemmissa käsitellään huono-osaisten ihmisten selviytymiskamppailua nykytilanteessa, jossa ihmisarvo lasketaan pelkästään rahassa.

Jukon näytelmä perustuu amerikkalaisen Horace McCoyn romaaniin (1935) jopa kuukausien mittaisista maratontansseista, joissa kilpailijat haaveilevat kohtalon kääntävästä julkisuudesta. Guinnessin ennätystenkirjan mukaan pisin kilpailu kesti elokuun 20. päivästä 1930 huhtikuun 1. päivään 1931, yhteensä 5152 tuntia.

Vuonna 1978 ilmestyneen kirjan suomenkielisen laitoksen jälkisanoissa Peter von Bagh ylistää teosta ennustuksellisena, ja mainitsee 1970-luvun julkkismyllyn. McCoyn aikana maratontanssijat taistelivat leivästä 1930-luvun laman kurimuksessa. Nyt kysymys on muustakin. Jukon näytelmässä Maratontanssit on tosi-tv-ohjelma, ja nykyisinhän suunnilleen joka toisen nuoren haaveammatti on olla julkkis, mikä tahansa, kunhan on tv:stä tuttu. Jukossa Raija-Sinikka Rantalan käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä kertoo kuitenkin ennen kaikkea siitä pudotuspelistä, mitä yhteiskunnassa käydään. Tuloeroja kasvatetaan tietoisesti, köyhyyden lisääntymisestä ei välitetä, huonoimpien annetaan pudota rattailta. Sitä ennen toteutetaan sekä henkinen että taloudellinen riisto - niin kuin tekevät myös tosi-tv-ohjelmien tuotantoyhtiöt. Mainostuloilla tehdään miljoonabisnestä, mutta esiintyjäpalkkiot ovat surkeita.

Käsiohjelmassa Raija-Sinikka on otsikoinut esittelytekstin: "Vain yksi voittaa..." Näinhän tämä nyt on. Vaihtoehdot ovat vähissä. Varsinkin nuoret ovat vaikeuksissa. Työpaikkaa ei vain löydy. - "Eikä passitus kolmatta kertaa jollekin leikkaa-liimaa-askartele-työllisyyskurssille jaksa innostaa. Silloin julkkisjono muuttuu arjen vaihtoehdoksi. Saahan BB-talossa väliaikaisen elannon ja katon pään päälle. Ja aina joku voittaa... Viis siitä, että oma yksityisyys on myyty, ehkä terveys ja mielen tasapainokin", kirjoittaa Raija-Sinikka Rantala.

Arto Salmisen Varasto kiertyy näihin samoihin teemoihin, ja peräti trilogia syntyy, jos mukaan otetaan Salmisen Kalavale, joka kuvaa
Auschwitch-nimisen pudotuspeliohjelman tekemistä televisiossa: ohjelmaformaatissa käytetään hyväksi työttömiä, jotka ovat valmiita nöyryyttämään itseään teollisuushalliin väsätyssä vankilamiljöössä. Auschwitch-tosi-tv-ohjelmassa käytetään lopulta sähköyhtiöltä hankittuja kidutusvälineitä.

Jukon näytelmässä tyydytään pistooliin. Kun hevonen vaikka loukkaa vaikeasti jalkansa, se ammutaan, koska näin on hevoselle parempi. Miksei voi ampua ihmisiäkin, se olisi monelle parempi?

McCoy sai innoituksensa kirjaan työskennellessään ulosheittäjänä maratontansseissa Santa Monica Pierin huvittelukeskuksessa Hollywoodin liepeillä. Pulakauden maratontanssit saivat suorastaan barbaarisen luonteen: näytösten aikana huono-osaiset ja työttömät, palkkiorahojen toivossa tanssirataa kiertäneet parit rääkkäsivät itsensä irvokkaaseen fyysiseen ja henkiseen tilaan. McCoy näki ilmiössä inhimillisen alennuksen ja kärsimyksen koko kirjon.

Nyt Lahdessa. Sopii hyvin tänne keskimääräistä suuremman työttömyyden ja matalapalkka-alojen kaupunkiin. Sitäpaitsi Lappeenrannan Humppafestivaalit yritettiin 1980-luvun alussa siirtää Lahden Suurhalliin, ja Lappeenrannassa oli yhtenä ohjelmanumerona humppamaraton. Lopulta Heikki Hietamies vei humppansa kuitenkin Seinäjoelle, missä tapahtuma muuttui Tangomarkkinoiksi.

Vanhan Jukon esitys on hyvä. Parin räyhäilmeisen ja sekavan produktion jälkeen Juko on saanut esitykseensä tiukkaa otetta, kiitos varmaankin Raija-Sinikka Rantalan, jonka selväpiirteinen ohjaus on tehnyt näytelmästä jämäkän. Ainoa kiusaava asia on nuorten näyttelijöiden huono puheilmaisu; puheesta ei saa aina kunnolla tolkkua, ja on katsojan kannalta kiusallista joutua koko ajan terästämään kuuloaan saadakseen selvää sössötyksestä. Eikö teatterikoulutuksessa enää kiinnitetä huomiota tähän kaikkein tärkeimpään asiaan?

Poikkeuksen Jukon näyttelijäporukasta muodostaa Hannu Salminen, joka vanhana teatteriosaajana hallitsee kaiken. On nykyisin yhdessä kaupunginteatterin Tapani Kalliomäen kanssa Lahden paras näyttelijäkaksikko.

Lahden kaupunginteatterissa Maratontanssit esitettiin 1995. Näytin silloin kirjoittaneen, että 30-luvun lama ja sadan miljoonan markan teatteri eivät synkanneet. Katsojat pyhäputseissaan ensi-illassa eivät saaneet riittävää kontaktia esitettävään asiaan. Jukossa kontakti on parempi.

(Tämän jutun otsikkokuva: Aki Loponen/Loma Graphics Oy)

kari.naskinen@gmail.com

perjantai 11. helmikuuta 2011

Perussuomalainen maajoukkue

Jos Suomen jääkiekkomaajoukkueesta olisi karsittu pois maastamuuttajat ja valittu Tukholman EHT-turnaukseen vain SM-liigan pelaajia, ja niin, että kukin pelaisi maajoukkueessa samalla pelipaikalla kuin liigajoukkueessaan, olisivat kentälliset seuraavat:

Ykköskentällinen (IS Liigapörssiarvo 2 555 000 euroa):
Keskushyökkääjä Petteri Wirtanen HIFK

Vasen laitahyökkääjä Ville Peltonen HIFK
Oikea laitahyökkääjä Teemu Pulkkinen Jokerit
Vasen puolustaja Markus Nordlund TPS
Oikea puolustaja Juha Leimu Tappara
Maalivahti Eero Kilpeläinen Ässät

Kakkoskentällinen (2 475 000)
Keskushyökkääjä Juha-Pekka Hytönen JYP
Vasen laitahyökkääjä Harri Pesonen JYP
Oikea laitahyökkääjä Antti Pihlström JYP
Vasen puolustaja Sami Vatanen JYP
Oikea puolustaja Olli Malmivaara JYP

Kolmoskentällinen (2 540 000):
Keskushyökkääjä Perttu Lindgren Lukko
Vasen laitahyökkääjä Janne Lahti Jokerit
Oikea laitahyökkääjä Jesse Niinimäki Ilves
Vasen puolustaja Ville Uusitalo Ässät
Oikea puolustaja Markus Kankaanperä HIFK

Neloskentällinen (2 495 000 euroa ykkösmaalivahdin kanssa):
Keskushyökkääjä Ville Viitaluoma HPK
Vasen laitahyökkääjä Tuomas Santavuori Ässät
Oikea laitahyökkääjä Joel Armia Ässät
Vasen puolustaja Marko Tuulola HPK
Oikea puolustaja Jere Karalahti Blues
Kakkosmaalivahti Teemu Lassila HPK

kari.naskinen@gmail.com

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kaikki verot ovat progressiivisia

Kansanedustajablondi Sampsa Kataja (Kok) todisti välikysymyskeskustelussa, että kaikki verot ovat progressiivisia, koska rikkaat maksavat veroja enemmän kuin köyhät.

Kun Sampsa Kataja vaihtaa Audinsa nelivetoiseen Lexus 600h L:ään, hän maksaa sen hinnasta (187 823 euroa) autoveroa 56 823 euroa. Kun moni köyhäkin tarvitsee autoa, voi joutua tyytymään esimerkiksi käytettyyn Corollaan, jollaisen saa 3000 eurolla, eikä mene paljon veroihin.

Tämä todistaa, että rikas on parempi ihminen kuin köyhä, koska rikas tuo valtion kassaan enemmän rahaa. Siksi köyhien pitää olla tyytyväisiä.

kari.naskinen@gmail.com

50 metrin uima-allas halutaan tehdä kilpauintia varten

Lahti on edelleen urheilurakentamisen johtava kaupunki Suomessa, vaikka Lahti ei enää olekaan samanlainen urheilukaupunki kuin joskus vuosikymmeniä sitten. Kilpaurheilulle tarkoitetut olosuhteet ovat hyvät, mutta lahtelaisten menestyminen eri urheilulajeissa vajoaa jatkuvasti huonompaan suuntaan.

Kilpaurheilusta on kysymys nytkin, kun suunnitellaan uutta uimahallia. On päätetty, että pitää saada pitkä 50 metrin allas. Tavalliset uimahallienkäyttäjät eivät 50 metrin allasta tarvitse, mutta pitkässä altaassa voisi järjestää hienoja kilpailuja - jo minä yhdessä tilaisuudessa eilen kuulin puhetta uinnin MM-kisoista.

Kivimaan nykyisen hallin pidentämistä kannattavat ovat sitä mieltä, että näin pitää tehdä, koska kokonaan uusi halli Launeen pellolle tulisi muutaman miljoonan kalliimmaksi. Oikeampi paikka hallille olisi kuitenkin Laune. Jos ei väenväkisin tarvitsisi tehdä 50 metrin allasta, vaan tyydyttäisiin halvempaan 25 metrin altaaseen, hallin sijaintikysymyskin ratkeaisi ilman poliittista kärhämää: uusi 25 metrin halli Launeelle.

kari.naskinen@gmail.com

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Suomi ei ole urheiluhullu maa

Vuoden tärkein tapahtuma Yhdysvalloissa on aina amerikkalaisen jalkapallon loppuottelu. Tämä Super Bowl -tapahtuma on taas ensi yönä Suomen aikaa. Siis tärkein tapahtuma ylipäätään. Sen ehkä ohittavat vain presidentinvaalit joka neljäs vuosi.

Suomessa me puhumme itsestämme urheiluhulluna kansana. Ei olla lähelläkään amerikkalaisia. Urheilulehden uusimmassa numerossa (3.2.) NFL-fani Esko Seppänen kuvaa hyvin amerikkalaisen jalkapallon asemaa. Viime vuonna 50 katsotuimmasta tv-ohjelmasta USA:ssa oli pelkästään NFL:n otteluja 27. Suomessa 50 katsotuimman ohjelman joukkoon mahtui 19 urheiluohjelmaa, kaikki urheilulajit huomioon ottaen.

National Football Leaguen loppuottelu Green Bay Packers - Pittsburgh Steelers pelataan Dallasin lähellä Arlingtonissa Texas Cowboysin kotistadionilla. Ensi yönä pitää olla hereillä, sillä Suomessa ottelu nähdään Nelonen Sport Pro 1 -kanavalla maanantainvastaisena yönä 7.2. alkaen klo 01.

Suomen 50 suosituimman tv-ohjelman katsojamäärät viime vuonna:

2.123.000 Itsenäisyyspäivän vastaanotto
2.036.000 TV 1:n Uutiset ja sää 6.12.
1.446.000 Tanssii tähtien kanssa
1.445.000 Mäkihyppykilpailut Bischofshofenissa
1.271.000 TV 2:n Uutiset ja sää 18.5.
1.262.000 TV 2:n Uutiset ja sää 20.2.
1.206.000 MM-jääkiekko Suomi - Venäjä
1.196.000 Seitsemän uutiset 6.1.
1.117.000 Miss Suomi
1.112.000 MM-jääkiekko Suomi - Saksa
1.096.000 Kymmenen uutiset 27.5.
1.067.000 Jalkapallon MM-loppuottelu Espanja - Hollanti
1.063.000 Hiihdon MM-kisat (yksi päivä)
1.049.000 Prinsessa Victorian häät
1.044.000 MM-jääkiekko Suomi - USA
1.028.000 Yleisurheilun EM-kisat (yksi päivä)
1.027.000 Hiihdon MM-kisat (yksi päivä)

1.014.000 Linnanjuhlien jatkot
1.007.000 Salatut elämät 18.1.
1.004.000 Eurovision laulukilpailut
962.000 Taivaan tulet 24.11.
956.000 X Factor 24.1.
947.000 Suomen Turku julistaa joulurauhan
941.000 Postia pappi Jaakobille (elokuva)
931.000 Urheiluruutu 4.1.
914.000 Hiihdon MM-kisat (yksi päivä)
910.000 Hiihdon MM-kisat (yksi päivä)
904.000 Hiihdon MM-kisat (yksi päivä)
901.000 Maajussille morsian 26.3.
899.000 Hiihdon MM-kisat (yksi päivä)
892.000 Hiihdon MM-kisat (yksi päivä)
887.000 Mäkihyppykilpailut Garmisch-Partenkirchenissä
861.000 Hiihdon MM-kisat (yksi päivä)
856.000 Jalkapallon MM-välieräottelu Espanja - Saksa
847.000 Tauno Tukevan sota 20.12.
828.000 Kadonneen jäljillä 28.9.
820.000 Mäkihyppykilpailut Innsbruckissa
801.000 Karjalan kunnailla 6.1.
801.000 Uutisvuoto 25.12.
787.000 Kuuden uutiset ja sää 19.6.
784.000 Helppo elämä 14.3.
765.000 Linnan etkot 6.12.
765.000 MTV 3:n lähetys itsenäisyyspäivän vastaanotolta
763.000 Diili 8.12.
743.000 MOT: Kolesterolipommi
733.000 45 minuuttia 8.12.
711.000 MTV 3:n Päivän sää 27.5.
710.000 A-studio 9.8.
710.000 Tohtori Kiminkinen 10.1.
704.000 Urheiluruutu 10.1.

kari.naskinen@gmail.com

lauantai 5. helmikuuta 2011

Kerjäämisessäkin on siirrytty sähköiseen aikaan

Kokoomus haluaisi kieltää kerjäämisen, koska kadulla oleva keräjäläinen on epäesteettisen näköinen, ja koska koko tilanne vaikuttaa pelottavan aggressiiviselta.

Toimittaja Mervi Pasanen kertoi Etelä-Suomen Sanomissa (4.2.), että kerjäämisen muodot ovat myös nykyaikaistuneet: Moderni kerjäläinen ei istu pahvinpalalla käsi kupiksi puristettuna kähisemässä, että "heitä ees euro et pääsee bussilla himaan"; moderni kerjäläinen lähettää tekstiviestin ja tilinumeron ja muutaman painokkaan käskysanan, kuten "laita rahaa heti" ja sitten vielä vaihtoehdot kelvollisista summista.

Totta on. Kerjääminen on kuulemma levinnyt myös Facebookiin. Jos rahapulaan joutuneella on vaikkapa 2000 ns. kaveria, hän lähettää kaikille toiveen, että panisitko kympin tai pari tilille, kun yhtäkkinen tilanne on sellainen, että häätö uhkaa, jos ei pysty vuokraa maksamaan. Jos puolet kavereista jeesaa kaveria, tilille napsahtaa kymppitonni tai kaksi.

Kokoomus ei ehkä pidä tällaista eKerjäämistä yhtä pahana, koska se ei näy ulospäin ilkeänä, ja siinä toiminta tapahtuu tutunomaisesti pankkien tileillä.

kari.naskinen@gmail.com

perjantai 4. helmikuuta 2011

Voiko olla klassikko jo etukäteen?

Olympiastadionilla pelataan lauantaina 5.2. SM-liigan jääkiekko-ottelu Jokerit - HIFK. Sitä mainostetaan "Talviklassikoksi" ja urheilutoimittajat toistavat tätä.

Voiko jokin asia olla klassikko jo ennen syntymäänsä? Tiedettiinköhän jo etukäteen, että Shakespearen Hamletista tulee klassikko?

Sitäpaitsi Olympiastadionin talviklassikko on koettu jo. Se oli, kun Kuusysi pelasi keskellä talvea Euroopan cupin ottelun Steaua Bukarestia vastaan. Aivan lopussa Bukarest teki voittomaalin. Yleisöä oli 32 552. Kuusysi joutui pelaamaan ottelun ilman loukkaantunutta Keijo Kousaa. Pois olivat myös Ismo Lius ja Markus Törnvall, jotka oli rahapulassa myyty muualle.

Nyt on kiekkopeliin myyty noin 35 500 pääsylippua.

kari.naskinen@gmail.com

torstai 3. helmikuuta 2011

Taiteessa ilmenee ihmisyyden ydin

Uutispäivä Demarin uutispäällikkö Sari Saloranta yhtyi siihen perussuomalaiseen junttiasenteeseen, millä on suhtauduttu Guggenheim-museohankkeeseen: ”Käsi ylös – kuinka moni jaksaa lähteä työpäivän jälkeen modernin taiteen näyttelyyn tai kokeelliseen teatteriin?” (UD 27.1.)

Onneksi näin isoja ratkaisuja ei tehdä käsiennostodemokratialla. Jos tehtäisiin, ei Lahdessa olisi Sibeliustaloa, eikä Hämeenlinnassa kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdasta. Hyvä myös, ettei toissa vuonna Riihimäellä järjestetty kansanäänestystä kepulaisten tekemästä valtuustoaloitteesta, minkä tavoitteena oli teatterin lopettaminen. Puhumattakaan Kansallisoopperasta, joka käsiä nostamalla olisi varmaan turhimman laitoksen ykköspaikalla.

Taiteen ja julkisten peruspalveluiden, vakavan taiteen ja kevyen viihteen välillä koetaan usein ristiriitaa. Kerta toisensa jälkeen asetetaan valtion ja kuntien määrärahoja vertailutilanteeseen, paljonko pannaan teatterille ja paljonko terveyskeskusten toiminnan parantamiseen, paljonko sinfoniaorkesterille ja paljonko joukkoliikenteen tukemiseen. Jos näistä asioista päätettäisiin kansanäänestyksillä, jäisi kulttuurielämä auttamatta tappiolle. Siksi ei kaikissa asioissa pidä kansalaismielipiteelle korvaansa lotkauttaa.

Sibeliustalo, Verkatehdas ja Guggenheim-hanke koetaan ikään kuin loukkauksina kansaa kohtaan. Samoin kaikki sellainen taide, mikä on modernimpaa kuin Tuntematon sotilas. James Bond -elokuvia katsova presidentti Mauno Koivisto sanoikin viimeisessä uudenvuodenpuheessaan, mikä on taiteen tehtävä: taiteessa on oltava kaksi tärkeää asiaa – pitää olla jotakin sanottavaa ja pitää olla kykyä sanoa se. Koivisto tarkoitti, että vaikeasti ymmärrettävä, kokeellinen taide ei kelpaa.

TAIDEVIHAN TAKANA
ON HERRAVIHA


Bolshevikkien yksi lentävä lause vallankumouksen pyörteissä oli, että ”taide kuuluu kansalle”. Varsinkin kalliimpaa taidetta kuitenkin vihataan nyt lähes sata vuotta myöhemmin. Yksi syy on herraviha. Tiedetään, että sinfoniaorkestereiden konserteissa ja teattereiden ensi-illoissa käy tummapukuisia herroja ja heidän pyntättyjä daamejaan, ja väliajalla nauttivat konjakkia. Pitääkö tätä eliitin harrastusta vielä verovaroin pönkittää?

Kuva ei ole oikea. Käyn joskus oopperassakin, ja jos ei ole juuri se ensi-ilta, niin kyllä katsojaporukka on hyvin sekalaista seurakuntaa. On pukumiehiä, mutta yhtä lailla nuoria farkuissaan ja villapuseroissaan, vanhempia ihmisiä tavallisissa vaatteissaan. Eivätkä halvimmat liput maksa enempää kuin liput lätkämatsiin.

Kun Helsingin musiikkitaloa alettiin suunnitella, tämä eliittiasiakin nousi tietenkin esille. Mielenkiintoisen kommentin julkiseen keskusteluun toi Kansan Uutiset pääkirjoituksessaan (23.10.2003), jossa se totesi alkeellisimman ja taantumuksellisimman argumentin musiikkitaloa vastaan olevan se, että taidemusiikki on herrojen kulttuuria. Sitten pääkirjoituksessa vielä otettiin esille se, mitä edesmennyt kommunistirunoilija Pentti Saarikoski sanoi taiteesta: ”Ei meidän pidä luoda taidetta, jota työmies ymmärtää, vaan työmies, joka ymmärtää taidetta.”

Sivistyneen näkökulman Uutispäivä Demarin Guggenheim-keskusteluun toi kansanedustaja Päivi Lipponen, joka kirjoitti kulttuurista, taiteesta ja luovuudesta myös talouden näkökulmasta – sen lisäksi, että taide on itseisarvo, koska siinä perimmältään ilmenee ihmisyyden ydin. (UD 25.1.)

”Luovuus on kykyä kyseenalaistaa, sietää erilaisuutta, ottaa riskejä ja löytää uusia tapoja toimia”, kirjoitti Päivi Lipponen. Tätä tarvitaan nyt erityisesti, kun enenevästi siirrytään kohti aineetonta taloutta. ”Enää ei paukuteta vasaraa liukuhihnan ääressä. Tietoyhteiskunnassa raaka-aineet ja koneet korvautuvat luovuudella ja tiedolla. Ihmiset kuluttavat yhä enemmän elämyksiä, merkityksiä ja palveluita.”

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportissa samasta asiasta kirjoittavat professori Antti Hautamäki ja tutkimuskoordinaattori Kaisa Oksanen. He näkevät, että luovuuteen liittyvät asiat ovat nousseet merkittävään asemaan ja että kulttuurin rooli on 2000-luvulla korostunut erityisesti osana innovaatio- ja elinkeinopolitiikkaa. Taloutemme voimavaroja ovatkin jo nyt lahjakkuus, luovuus, taidot, kyvyt, innovaatiot ja suvaitsevaisuus.

Kysymys on siitäkin, että yhteiskunnallisen toiminnan tavoitteiksi eivät enää riitä bkt:n kasvu, ostovoiman kehitys, työllisyyden lisääminen, asuntojen koko ja tuloerojen pienentäminen. Tästä hyvänä esimerkkinä oli sosiaalidemokraattien tulevaisuusfoorumi Lahdessa syksyllä 2007: kokousasiakirjassa oli valmiiksi painettuna, että ”mitä enemmän aistillista mielihyvää, sitä enemmän onnea”.

Provokaattorin roolin seminaarissa otti Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Tapani Hellstén, jonka mielestä voi kyseenalaistaa se, pitääkö kunnan ollenkaan rahoittaa asukkailleen erilaisia harrastusmahdollisuuksia savenvalannasta rivitanssiin ja henkisen kasvun kursseihin.

Kyllä pitää, ja Lahteen olisi rakennettava taidemuseo.

kari.naskinen@gmail.com

tiistai 1. helmikuuta 2011

Lahden jääkiekkomenestys on lähivuosinakin ostomiesten varassa

Suomen jääkiekkoliitossa valittiin tänään viisi nuorisomaajoukkuetta, alle 16-vuotiaat, alle 17-vuotiaat kahteen eri turnaukseen, alle 18-vuotiaat ja alle 20-vuotiaat. Näihin joukkueisiin valittiin noin 140 pelaajaa, heistä yksikään ei ole Lahdesta. Liigapaikkakuntien joukkueista Kiekkoreipas on ainoa, josta ei ole edustusta näissä maajoukkueissa. Eikä tietenkään ole Kiekkoreippaan kasvattia myöskään A-maajoukkueessa. Jotakin on pahasti pielessä Kiekkoreippaan toiminnassa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että Pelicansin menestys on tulevaisuudessakin ostomiesten varassa.

Seuraavassa nuorisomaajoukkueiden pelaajamäärät joukkueittain:

21 Jokerit
17 HIFK
15 Blues
11 JYP
11 Kärpät
10 TPS
9 HPK
8 KalPa
7 Ilves
7 Lukko
6 Ässät
5 SaiPa
5 Tappara
3 Sport
2 JoKP
2 KooKoo
1 Titaanit

kari.naskinen@gmail.com

Valtio kustantaa yritysten ryyppyseminaareja

Rakennusteollisuus ry:n edellinen toimitusjohtaja Ensio Hakkarainen kutsui Helsingin kaupungin rakennusviraston päällikön Matti-Pekka Rasilaisen ja Espoon kaupungin teknisen toimen johtajan Olavi Loukon kolme kertaa Kuusamoon "keskustelemaan ajankohtaisista asioista". Vaimot olivat mukana näissä "rakennusteollisuuden yhteistoimintaseminaareissa".

Asiaan kuului, että verottajaa ja tilintarkastajia varten oli laadittu kirjalliset päiväohjelmat. Tämä on normaali käytäntö yritysjohtajien korruptio- ja muilla ryyppyreissuilla. Kun kaikki näyttää paperilla asialliselta, voi yritys tehdä "seminaarien" aiheuttamista kuluista verovähennykset. Näin valtio osallistuu tällaisten valeseminaarien kustannuksiin.

Kaikkihan tämän tietävät. Tällaisille korruptiomatkoille laaditaan tiukat kirjalliset aikataulut, mitkä pitävät sisällään mm. luentoja ja tutustumiskäyntejä. Todellisuudessa vain ryypätään, hiihdetään, käydään katsomassa jääkiekkomatsi tai tehdään muuta mukavaa. Matkalla syntyneitä kuitteja tarkastellaan myöhemmin - jos on vaikka epämääräisiä kuitteja huorapalveluista, niin nekin menevät firman piikkiin ja verovähennyksiin. Lisäksi asiaan kuuluu, että kaikki reissussa olleet kuittaavat firmoiltaan verottomat päivärahat.

Rakennusteollisuuden yhteistoimintaseminaareja käsitellään tänään 1.2. käräjillä. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on antanut hyväksyntänsä seminaareille: "Helsingin rakennusviraston johtajan on syytä pitää yhteyttä alan ihmisiin." (HS 31.1.) On varmaan myös tärkeätä, että muijat ovat mukana, että pysytään asiassa, ja avarampia näköaloja rakennusalan kuvioihin saa, kun nauttii konjakit jossakin hulppeassa kelohuvilassa.

kari.naskinen@gmail.com