SININEN
JA VALKOINEN
Kuin
taivas ja hanki. Sinivalkoisten tunnusten itäinen alkuperä ei ole
suomalaisia yhtään tuntunut haittaavan. Suomalaiset nimittäin
kuvittelivat 1800-luvulla saavansa venäläisiltä hyväksynnän
omaan lippuunsa sillä, että värit siihen lainattiin Venäjän
lipusta. Kun keisarin lipun punainen raita repäistiin pois, saatiin
sinivalkoinen lippu. Eipä hyväksyntää idästä silti
tullut.
Silti juuri tällaisilla Venäjän lipusta
ratkotuilla kapeilla lipuilla Mannerheim
toivotettiin
tervetulleeksi vapautetun maan pääkaupunkiin toukokuussa 1918.
Saman kuun lopulla eduskunta hyväksyi sinivalkoisen ristilipun
kansallislipuksemme.
Sininen oli ehkä hiukan yllättävästi
myös radikaalivuosikymmenten taistolaisten väri, jota olivat
käyttäneet jo 1920-luvun kommunistimme. Sitä ei suinkaan omaksuttu
Suomen lipun sinisestä, vaan esikuvana oli tietenkin ns.
ryssänsininen.
Nyttemmin
konservatismi on Suomessa poliittisena liikkeenä kuollut, eikä
puhtaanvalkoista aatetta ole
mikään
puolue enää
vaalimassa saati viemässä eteenpäin.
PUNAINEN
Punainen
on vallankumouksen, väkivallan ja veren väri.
Suomen
kansallisvärinä oli 1500-luvulta lähtien ollut vaakunamme
pohjaväri siitä lähtien, kun vaakuna kuvattiin Kustaa
Vaasan hautamonumenttiin
Upsalan tuomiokirkossa.
Keväällä 1918 punakapinan
jälkeen verenpunainen lippu ei enää ymmärrettävästi sopinut
itsenäisen, vapaan ja kansanvaltaisen maan tunnukseksi. Sen jälkeen
punainen on pysynyt vallankumouksen tavoittelijoitten ikiomana
värinä.
VIHREÄ
Vihreän
poliittinen symboliikka liittyi alun perin luonnollisesti luontoon ja
maatalouteen. Niinpä ei ole mikään ihme, että Maalaisliitto otti
aikanaan värin tunnuksekseen.
Poliittinen vihreä on
nyttemmin laajentunut eräänlaiseksi anarkistiväriksi. Jo
kotikommunistiemme tunnuksissa vihreä oli punaisen rinnalla
väreiltään riitasoinnussa lipuissa, ja nykyisin vihreästä on
tullut eräänlainen poliittisen edesvastuuttomuuden väri. Se on
onnistuttu markkinoimaan muka luonnonmukaisuutta kuvaavana
tunnuksena, vaikka juuri poliittiseen vihreyteen liittyy
poikkeuksellisen paljon luonnottomuutta.
Vihreä on myös
muhamettilaisten eli islamin väri.
MUSTA
Musta
on poliittisena värinä vanha alkuperäinen anarkistien tunnus.
Edelleen kaiken tuhoamista ajavat anarkistit käyttävät sitä niin
meillä kuin muuallakin.
Toisaalta musta on ollut myös
kommunisminvastaisuuden väri. Siksi jotkut mieltävät mustan
fasistiseksi väriksi. Sitä se oli aikanaan Italiassa, ja Vihtori
Kosolakin kehui
mustaa paitaansa kommunisminvastaiseksi tunnukseksi.
Kun
sininen ja musta yhdistetään, saadaan sellainen väriyhdistelmä,
joka saa nykyiset punavihreämme pöyristymään. Viime kesänä
jotkut näistä ehtivät jo vaatia, että sinimusta väriyhdistelmä
olisi suorastaan kiellettävä sosialismin ja kommunismin vastaisena
tunnuksena.
SATEENKAARI
Myös
sateenkaarilipusta on tullut poliittinen symboli. Se on eräänlainen
hajoavan Rooman valtakunnan tunnus.
Kun millään ei enää
ole mitään väliä, ei moraalilla, ei barbaarien
kansainvaelluksella eikä ihmisen luonnollakaan, voidaan kaikki värit
sekoittamalla huolettomasti ja holtittomasti marssia päin edessä
olevaa katastrofia.
