sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Värit Suomen politiikassa

Välikäden kautta sain Perussuomalaisten kaupunginvaltuutetulta Lasse Koskiselta suojeluskunta- ja lottaperinnettä ylläpitävän Vapaussoturi-lehden uusimman numeron 4/2020. Siinä on mielenkiintoinen värianalyysi Suomessa liehuvista lipuista, kirjoittajana valt. tri, Turun yliopiston poliittisen historian valkoinen dosentti Mikko Uola (77). Tässä lyhennettynä versiona tärkeimmät värit:


SININEN JA VALKOINEN

Kuin taivas ja hanki. Sinivalkoisten tunnusten itäinen alkuperä ei ole suomalaisia yhtään tuntunut haittaavan. Suomalaiset nimittäin kuvittelivat 1800-luvulla saavansa venäläisiltä hyväksynnän omaan lippuunsa sillä, että värit siihen lainattiin Venäjän lipusta. Kun keisarin lipun punainen raita repäistiin pois, saatiin sinivalkoinen lippu. Eipä hyväksyntää idästä silti tullut.

Silti juuri tällaisilla Venäjän lipusta ratkotuilla kapeilla lipuilla
Mannerheim toivotettiin tervetulleeksi vapautetun maan pääkaupunkiin toukokuussa 1918. Saman kuun lopulla eduskunta hyväksyi sinivalkoisen ristilipun kansallislipuksemme.

Sininen oli ehkä hiukan yllättävästi myös radikaalivuosikymmenten taistolaisten väri, jota olivat käyttäneet jo 1920-luvun kommunistimme. Sitä ei suinkaan omaksuttu Suomen lipun sinisestä, vaan esikuvana oli tietenkin ns. ryssänsininen.

Nyttemmin konservatismi on Suomessa poliittisena liikkeenä kuollut, eikä puhtaanvalkoista aatetta ole mikään puolue enää vaalimassa saati viemässä eteenpäin.

PUNAINEN

Punainen on vallankumouksen, väkivallan ja veren väri.

Suomen kansallisvärinä oli 1500-luvulta lähtien ollut vaakunamme pohjaväri siitä lähtien, kun vaakuna kuvattiin Kustaa Vaasan hautamonumenttiin Upsalan tuomiokirkossa.

Keväällä 1918 punakapinan jälkeen verenpunainen lippu ei enää ymmärrettävästi sopinut itsenäisen, vapaan ja kansanvaltaisen maan tunnukseksi. Sen jälkeen punainen on pysynyt vallankumouksen tavoittelijoitten ikiomana värinä.

VIHREÄ

Vihreän poliittinen symboliikka liittyi alun perin luonnollisesti luontoon ja maatalouteen. Niinpä ei ole mikään ihme, että Maalaisliitto otti aikanaan värin tunnuksekseen.

Poliittinen vihreä on nyttemmin laajentunut eräänlaiseksi anarkistiväriksi. Jo kotikommunistiemme tunnuksissa vihreä oli punaisen rinnalla väreiltään riitasoinnussa lipuissa, ja nykyisin vihreästä on tullut eräänlainen poliittisen edesvastuuttomuuden väri. Se on onnistuttu markkinoimaan muka luonnonmukaisuutta kuvaavana tunnuksena, vaikka juuri poliittiseen vihreyteen liittyy poikkeuksellisen paljon luonnottomuutta.

Vihreä on myös muhamettilaisten eli islamin väri.

MUSTA

Musta on poliittisena värinä vanha alkuperäinen anarkistien tunnus. Edelleen kaiken tuhoamista ajavat anarkistit käyttävät sitä niin meillä kuin muuallakin.

Toisaalta musta on ollut myös kommunisminvastaisuuden väri. Siksi jotkut mieltävät mustan fasistiseksi väriksi. Sitä se oli aikanaan Italiassa, ja
Vihtori Kosolakin kehui mustaa paitaansa kommunisminvastaiseksi tunnukseksi.

Kun sininen ja musta yhdistetään, saadaan sellainen väriyhdistelmä, joka saa nykyiset punavihreämme pöyristymään. Viime kesänä jotkut näistä ehtivät jo vaatia, että sinimusta väriyhdistelmä olisi suorastaan kiellettävä sosialismin ja kommunismin vastaisena tunnuksena.

SATEENKAARI

Myös sateenkaarilipusta on tullut poliittinen symboli. Se on eräänlainen hajoavan Rooman valtakunnan tunnus.

Kun millään ei enää ole mitään väliä, ei moraalilla, ei barbaarien kansainvaelluksella eikä ihmisen luonnollakaan, voidaan kaikki värit sekoittamalla huolettomasti ja holtittomasti marssia päin edessä olevaa katastrofia.