Oikeastaan rakennus
oli tuolloin enemmän kuin
kaupungintalo, se oli nykykieltä käyttäen monitoimitalo, johon
sijoittuivat kaupungin keskeisen hallinnon lisäksi palo- ja
poliisiasemat, vankila, maistraatti,
raastuvanoikeus, pastorinkanslia,
kirjasto ja lukusali.
Tällä hetkellä ollaan taas kerran tilanteessa, jossa taloa odottaa
iso remontti. Kaupunginvaltuuston eilen päättämän talousarvion
mukaan kaupungintalon perusparannustyöt aloitetaan keväällä 2021,
ne valmistuvat 2023 ja rahaa menee 22 miljoonaa euroa.
Ensimmäisen
kerran oli valtavan kaupungintalohankkeen ottanut esille valtuuston
puheenjohtaja, kunnanlääkäri Johan
Vitali 1906.
Aivan heti ei asia edennyt, mutta 1910
se sai vauhtia, kun kaupungin palotoimikunnan tietoon tuli, että
palokunnalle tarvittiin kunnon toimitilat. Olisi saatava tilat
ainakin 8 - 10 miehelle, kahdelle hevoselle ja
kalustolle.
Valtuuston päivälleen 110 vuotta sitten
tekemän päätöksen mukaan toimeen tartuttiin. Yksi oleellinen asia
oli, mihin kaupungintalo sijoitettaisiin. Tästä pyydetyn
asiantuntijalausunnon antoi Helsingin kaupungin asemakaava-arkkitehti
Armas Lindgren,
joka ykskantaan esitti, että paras paikka on Puisto-Harjukadun ja
Mariankadun leikkauskohta. Tämä ratkaisu parantaisi
kokonaisilmettäkin kaupungissa, jonka asemaakaava oli laadittu
”ruutusysteemin” mukaisesti sen helpon piirtämistapansa takia.
Lindgren kirjoitti, että tällainen ruutukaava uhkaa Lahtea
samanlaisella kuolettavan kuivalla leimalla, joka on pilannut monta
muutakin kaupunkia, Kuopion, Mikkelin, Oulun ym.
Suorakaiteen
ja neliön muotoisiksi tehdyt korttelit tekevät kaduista
loppumattoman tyhjiä, kuten Lindgren kuvaili: ”Kulkija vaeltaa
katuja saamatta silmäänsä minkäänlaista määräpistettä, joka
hänen huomiotaan pitäisi vireillä. Ainoina
katseen ja huomion aiheina ovat vieressä olevat rakennukset ja
kaupat, joidenka pikkutavarat lopulta jäävät hänen huomionsa
tärkeimmiksi kiinnikkeiksi.”
Tällaisen
tyhjään häipyvän perspektiivin voi Lindgrenin neuvon mukaan
katkaista rakentamalla sen päähän huippukohtaan
monumentaalirakennus.
Näin tehtiin. Lindgren myös kutsuttiin kilpailuun kaupungintalon
suunnittelemisesta sekä hänen lisäkseen arkkitehdit Jung
&
Fabritius, Selim
Lindgren, Eliel Saarinen ja
Lars Sonck,
joista kaikki eivät muilta kiireiltään ehtineet osallistua.
Voittajaksi valittiin Saarisen ehdotus, joka piirustuksineen oli
päivätty Hvitträskissä 1911. Saarinen oli jo kova nimi, sillä
hän oli suunnitellut Suomen paviljongin Pariisin maailmannäyttelyyn
1900,
Helsingin
rautatieaseman ja Kansallismuseon.
Rakentamisen kustannuksiksi kalusteineen tuli 391 000 markkaa. Se oli enemmän kuin kaupungin muu budjetti yhteensä. Eikä helppoa ollut, sillä kaupungin velat olivat reilusti yli miljoonan ja nyt piti velkaa ottaa rutosti lisää. Ensimmäinen kokous valtuustosalissa pidettiin 20.2.1913.
PITKÄ JANNE
Johan Vitali oli edelleen valtuuston puheenjohtajana. Oli pitkä mies, kuten hänen lempinimensä Pitkä Janne antaa ymmärtää. Vielä 1914-21 hän oli valtuuston varapuheenjohtaja. Hänen muita luottamustehtäviään Lahdessa olivat kunnallissairaalan johtokunnan puheenjohtajuus, lastensuojelulautakunnan jäsenyys ja Lahden Yhteiskoulun johtokunnan puheenjohtajuus.
Talvisodan alkaessa Vitali kutsuttiin Helsingin piirilääkärin virkaan. Vitali kuoli 67-vuotiaana Helsingissä 15.2.1940 vammoihin, jotka hän sai jäätyään poliisiautossa junan alle ollessaan palaamassa kotiin ruumiinavausmatkalta.
Johan Vitalin tytär Kyllikki oli naimisissa arkkitehti Robert Tikkasen kanssa. Heidän poikansa oli kirjailija ja taiteilija Henrik Tikkanen, joka omaelämäkerrallisessa romaanissaan Kulosaarentie 8 (WSOY, 1976) kuvaa laajasti isoisäänsä.
Robert Tikkanen oli myös olympiaurheilija: Antwerpenissa 1920 hopeaa ja pronssia Suomeen joukkueessa hirviammunnassa sekä Pariisissa 1924 pronssia Suomen joukkueessa haulikkoammunnassa.
kari.naskinen@gmail.com
