WSOY:n
SaPo-sarjassa ilmestyi 1980 Anton Tshehovin romaani
Kohtaus
metsästysretkellä. Oli
varmaan hieman erikoinen juttu sinne Raymond
Chandlerin ja
Agatha Christien
jännityskertomusten
sekaan, mutta rikoksesta Tshehovkin kirjoitti, joskin kovin toisella
tavalla. Löysin kirjan Ulla-rouvan
kirjahyllystä sen jälkeen, kun olin katsonut Mosfilmin siitä
tekemän elokuvan Olet
rakkaani, olet petoni (1978).
Meidän perheessä menee niin, että Ulla hoitaa kaunokirjallisuuden
ja minä elokuvat.
Kohtaus metsästysretkellä on sillä tavalla harvinaisuus, että se on Tshehovin ainoa romaani (SaPo-kirjana 244 sivua). Ei hän sitä itse tainnut paljon arvostaa, koskapa ei sisällyttänyt sitä koottuihin teoksiinsa. Kirjan jälkipuheessa suomentaja Valdemar Melanko kirjoittaa, että kirjan ilmestymisen jälkeen Tshehov ei koskaan palannut siihen, vaikeni siitä kaikessa kirjeenvaihdossaankin.
Tshehov kirjoitti rikosromaaninsa jo 24-vuotiaana ja sai siitä vähän tienestiä, kun Novosti dnja -lehti julkaisi sen 32 osassa 1884-85. Kirjoituspalkkioita kävi noutamassa hänen Mihail-veljensä:
”Toimitukseen tultuani sain toisinaan odottaa hyvin pitkään, ennen kuin toivat palkkion.
- Mitä te odotatte, kustantaja kysyi vihdoin.
- Odotan saavani kolme ruplaa.
- Ei minulla ole. Haluatteko lipun teatteriin tai uudet housut? Menkää räätäli Arontrichterin luo ja ottakaa häneltä housut minun laskuuni.” (Naapuritalon räätäli oli lehdelle velkaa ilmoituksista.)
Kirjaa en lukenut, mutta elokuva paljastaa hyvin sen tshehovilaisen kuvan, mikä on tuttua varsinkin hänen näytelmistään. Ollaan rappeutumaan päässeessä kartanossa, jossa sisällä on vielä loistoa, mutta osa huonekaluista on ilmeisesti jouduttu jo myymään. Portailla ja pihan käytävillä on syksyn lehtiä, joita kukaan ei enää lakaise. Toimetonta oleskelua, paljon puhetta ja haikailua. Maisemat ovat kauniita, valkeita koivumetsiä veden äärellä. Kuvaaja oli Anatoli Petritsky, jonka suurtyö on Sergei Bondartshukin Sota ja rauha (1965-67).
Sitten alkavat häät, kun vanhan metsänhoitajan kaunis tytär Olga Skortseva naitetaan 30 vuotta vanhemmalle aatelismiehelle, leskeksi jääneelle Urbenille. Olga kuitenkin rakastaa kahta muuta, paikallista oikeustutkijaa Sergei Kamyshevia ja kreivi Karnejevia. Hääjuhlallisuuksien jälkeen lähdetään metsästysretkelle ja siitä se sitten alkaa kehittyä kohti tragediaa.
Kohtaus metsästysretkellä on sillä tavalla harvinaisuus, että se on Tshehovin ainoa romaani (SaPo-kirjana 244 sivua). Ei hän sitä itse tainnut paljon arvostaa, koskapa ei sisällyttänyt sitä koottuihin teoksiinsa. Kirjan jälkipuheessa suomentaja Valdemar Melanko kirjoittaa, että kirjan ilmestymisen jälkeen Tshehov ei koskaan palannut siihen, vaikeni siitä kaikessa kirjeenvaihdossaankin.
Tshehov kirjoitti rikosromaaninsa jo 24-vuotiaana ja sai siitä vähän tienestiä, kun Novosti dnja -lehti julkaisi sen 32 osassa 1884-85. Kirjoituspalkkioita kävi noutamassa hänen Mihail-veljensä:
”Toimitukseen tultuani sain toisinaan odottaa hyvin pitkään, ennen kuin toivat palkkion.
- Mitä te odotatte, kustantaja kysyi vihdoin.
- Odotan saavani kolme ruplaa.
- Ei minulla ole. Haluatteko lipun teatteriin tai uudet housut? Menkää räätäli Arontrichterin luo ja ottakaa häneltä housut minun laskuuni.” (Naapuritalon räätäli oli lehdelle velkaa ilmoituksista.)
Kirjaa en lukenut, mutta elokuva paljastaa hyvin sen tshehovilaisen kuvan, mikä on tuttua varsinkin hänen näytelmistään. Ollaan rappeutumaan päässeessä kartanossa, jossa sisällä on vielä loistoa, mutta osa huonekaluista on ilmeisesti jouduttu jo myymään. Portailla ja pihan käytävillä on syksyn lehtiä, joita kukaan ei enää lakaise. Toimetonta oleskelua, paljon puhetta ja haikailua. Maisemat ovat kauniita, valkeita koivumetsiä veden äärellä. Kuvaaja oli Anatoli Petritsky, jonka suurtyö on Sergei Bondartshukin Sota ja rauha (1965-67).
Sitten alkavat häät, kun vanhan metsänhoitajan kaunis tytär Olga Skortseva naitetaan 30 vuotta vanhemmalle aatelismiehelle, leskeksi jääneelle Urbenille. Olga kuitenkin rakastaa kahta muuta, paikallista oikeustutkijaa Sergei Kamyshevia ja kreivi Karnejevia. Hääjuhlallisuuksien jälkeen lähdetään metsästysretkelle ja siitä se sitten alkaa kehittyä kohti tragediaa.
'Pääparin muodostavat Galina Beljajeva ja Oleg Jankovski (kuvassa). Elokuvan ohjasi moldovalainen Emil Lotianu, joka muistetaan hyvin musikaalielokuvastaan Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen (1976). Musikaalin sävelsi moldovalainen Eugen Doga ja hän on myös Tshehov-elokuvan musiikin tekijä. Paljon siinä laulua ja soittoa onkin, ja tietenkin taas mustalaisorkesteri.
Hieno Dogan sävellys on varsinkin häävalssi, jota mm. Ronald Reaganin sanotaan kehuneen ”vuosisadan valssiksi”. Ainakin Venäjällä siitä tuli heti suosittu valssi oikeissa häissä. Tshehovin romaanissakin musiikki on esillä viittauksina ainakin Mozartin Don Giovanniin ja Borodinin Ruhtinas Igoriin.
kari.naskinen@gmail.com
