Yleisurheilun kotimainen kilpailukausi alkaa
ensi viikolla. Heti maanantaina järjestetään Jyväskylän Harjulla
kutsukilpailu keihäänheittäjille. Kilpailukaudesta tulee näissä
olosuhteissa tynkä, mutta huono on tilanne muutenkin. Suomalaisen
yleisurheilun kärki on ennätyksellisen kapea ja taso laajemmin
ottaen matalammalla kuin vuosikymmeniin. Tästä tasosta sain viime
vuoden lopulla mielenkiintoisen tilaston SVUL:n Lahden piirin
viimeiseltä toiminnanjohtajalta Arto Pasaselta,
joka oli saanut sen SUL:n
entiseltä päävalmentajalta ja toimitusjohtajalta Jarmo
Mäkelältä, joka oli saanut
sen tilaston tehneeltä SUL:n entiseltä varapuheenjohtajalta ja kilpailuvaliokunnan
puheenjohtajalta Matti Laurilalta.
Laurilan tilasto koskee kunkin miesten lajin sadanneksi parhaiden
tuloksia vuosittain. Eikä hyvältä näytä.
Tällä vuosituhannella ei tilastoissa ole sijalla 100 yhtään ykköstulosta. Vain 100 metrin juoksussa sentään päästiin 1990-luvulla tämän 100-tilastossa kärkeen ajalla 11,20. Vanhin näiden tilastojen tulos on vuodelta 1963, jolloin sadanneksi paras moukarimies heitti 45,95. Viime vuonna ei Suomessa edes sataa moukarinheittäjää ollut (oli vain 91). Tätäkin kuivettuneempia lajeja olivat 110 metrin aidat (45), 400 metrin aidat (49), 3000 metrin esteet (56) ja 10-ottelu (17).
Isoissa ongelmissa ovat myös kestävyysjuoksut ja heitot, jotka perinteisesti ovat olleet maaseutuseurojen vahvoja lajeja. Huonolta näyttävät lisäksi korkeus- ja seiväshypyt.
Matti Laurila kirjoittaa, että Suomessa yleisurheilun koulutus-, valmennus- ja kilpailujärjestelmät kattavat hyvin kaikki lajit. Tämä antaa lähtökohdat ja mahdollisuudet lahjakkuuksille nousta kansainväliselle huipputasolle. Toisaalta Laurila muistuttaa, että maailmassa on paljon urheilijoita, jotka ovat saavuttaneet kansainvälisen huipun ilman merkittävää oman maansa lajikulttuurista tukea. Hän ottaa esimerkiksi norjalaisen moukarimiehen Eivind Henriksenin (29), joka oli Dohan MM-kisoissa kuudes, vaikka Norja ei mikään moukarinheittomaa olekaan. Henriksenin paras tulos viime vuonna oli 78,25.
Laurilan tilaston 100:nneksi parhaat tulokset Suomessa viime vuonna ja vieressä kaikkien aikojen 100:nneksi parhaat tulokset:
100 m: 11,30 – 11,20 (1994)
200 m: 23,05 – 22,75 (1987)
400 m: 52,23 – 50,44 (1984)
800 m: 2.02,76 – 1.55,06 (1984)
1500 m: 4.18,27 – 3.56,24 (1987)
3000 m: 9.56,79 – 8.30,8 (1973)
5000 m: 17.41,83 – 14.47,2 (1977)
10000 m: 40.14,04 – 31.28,0 (1975)
Maraton: 2.57,49 – 2.33,03 (1982)
Korkeus: 170 – 195 (1983)
Seiväs: 321 – 410 (1982)
Pituus: 613 – 684 (1965)
3-loikka: 11,47 – 13,87 (1965)
Kuula: 10,70 – 14,35 (1971)
Kiekko: 34,83 – 43,80 (1971)
Keihäs: 49,65 – 64,04 (1988)
Karmealta näyttää, eikä kaikkia lajeja tähän vertailuun edes saatu, koska niistä ei viime vuonna löytynyt sataa tilastotulosta.
Viime vuonna oli vain 200 metrin juoksu sellainen, jossa sadannen tulos oli parempi kuin edellisvuonna.
kari.naskinen@gmail.com
Tällä vuosituhannella ei tilastoissa ole sijalla 100 yhtään ykköstulosta. Vain 100 metrin juoksussa sentään päästiin 1990-luvulla tämän 100-tilastossa kärkeen ajalla 11,20. Vanhin näiden tilastojen tulos on vuodelta 1963, jolloin sadanneksi paras moukarimies heitti 45,95. Viime vuonna ei Suomessa edes sataa moukarinheittäjää ollut (oli vain 91). Tätäkin kuivettuneempia lajeja olivat 110 metrin aidat (45), 400 metrin aidat (49), 3000 metrin esteet (56) ja 10-ottelu (17).
Isoissa ongelmissa ovat myös kestävyysjuoksut ja heitot, jotka perinteisesti ovat olleet maaseutuseurojen vahvoja lajeja. Huonolta näyttävät lisäksi korkeus- ja seiväshypyt.
Matti Laurila kirjoittaa, että Suomessa yleisurheilun koulutus-, valmennus- ja kilpailujärjestelmät kattavat hyvin kaikki lajit. Tämä antaa lähtökohdat ja mahdollisuudet lahjakkuuksille nousta kansainväliselle huipputasolle. Toisaalta Laurila muistuttaa, että maailmassa on paljon urheilijoita, jotka ovat saavuttaneet kansainvälisen huipun ilman merkittävää oman maansa lajikulttuurista tukea. Hän ottaa esimerkiksi norjalaisen moukarimiehen Eivind Henriksenin (29), joka oli Dohan MM-kisoissa kuudes, vaikka Norja ei mikään moukarinheittomaa olekaan. Henriksenin paras tulos viime vuonna oli 78,25.
Laurilan tilaston 100:nneksi parhaat tulokset Suomessa viime vuonna ja vieressä kaikkien aikojen 100:nneksi parhaat tulokset:
100 m: 11,30 – 11,20 (1994)
200 m: 23,05 – 22,75 (1987)
400 m: 52,23 – 50,44 (1984)
800 m: 2.02,76 – 1.55,06 (1984)
1500 m: 4.18,27 – 3.56,24 (1987)
3000 m: 9.56,79 – 8.30,8 (1973)
5000 m: 17.41,83 – 14.47,2 (1977)
10000 m: 40.14,04 – 31.28,0 (1975)
Maraton: 2.57,49 – 2.33,03 (1982)
Korkeus: 170 – 195 (1983)
Seiväs: 321 – 410 (1982)
Pituus: 613 – 684 (1965)
3-loikka: 11,47 – 13,87 (1965)
Kuula: 10,70 – 14,35 (1971)
Kiekko: 34,83 – 43,80 (1971)
Keihäs: 49,65 – 64,04 (1988)
Karmealta näyttää, eikä kaikkia lajeja tähän vertailuun edes saatu, koska niistä ei viime vuonna löytynyt sataa tilastotulosta.
Viime vuonna oli vain 200 metrin juoksu sellainen, jossa sadannen tulos oli parempi kuin edellisvuonna.
kari.naskinen@gmail.com
