250 vuotta sitten: ”70 km:n matkalle ihminen tarvitsee 5 litraa viinaa.”

Viime aikoina olen katsonut paljon vanhoja ruotsalaisia elokuvia. Vaikka elokuvat eivät mikään sielun peili olekaan, niin paljon ne maailmanmenoa peilaavat. Esimerkiksi sen, että kyllä me ruotsalaisten kanssa samaa sorttia ollaan. Pitkään olimme samaa valtakuntaakin ja samanlaisia asioita koettiin Pohjanlahden tällä ja sillä puolen. Sittemmin on tullut isojakin eroja, kuten Björn Wahlroos sanoo tämän päivän lehdessä: kymmenen viime vuoden aikana Suomen bkt:n kasvu on ollut kutakuinkin nolla, Ruotsissa 20 prosenttia.

Runsaat 200 vuotta sitten Suomi siirtyi Venäjän keisarikuntaan, mutta 1800-lukua ja 1900-luvun alkua kuvaavissa elokuvissa ilot ja surut ovat edelleen samanlaisia. Keskeisiä aiheita myös ruotsalaisissa elokuvissa ovat kuuma rakkaus, viina ja rankka työelämä, herrasväellä tietenkin toisenlaista.

Perehdyin viinanjuontiin, joka ennen ei ollut ongelmallista, mutta vähitellen sellaiseksi muuttui. Yhdessä matkustavaisille tarkoitetussa tiedonannossa Ruotsin kuningaskunnassa vuonna 1770 neuvottiin, että jos ihminen matkustaa 70 kilometriä tai enemmän, hän tarvitsee siihen reilut viisi litraa paloviinaa. En löytänyt historiatietoa siitä, paljonko tuon ajan viinoissa oli prosentteja, mutta Herman Lindqvistin Ruotsin historia -kirjassa (WSOY, 2003) sanotaan, että ei yhtä paljon kuin nyt Absolut-vodkassa ja Koskenkorvassa. Ehkä 25-30 prosenttia.

Se luonnollisesti pitää ottaa huomioon, että nyt 70 kilometrin matkan hurauttaa tunnissa, mutta 250 vuotta sitten matkaan meni 2-3 päivää. Viina oli joka tapauksessa tärkeä elämän eliksiiri, kuten yhdessä kirjoituksessa 1754 todettiin kohtuukäytöstä:

”Yksi kunnon ryyppy ylösnousun jälkeen liman täyttämän vatsan puhdistamiseksi, plörönä aamukahvin tai teen yhteydessä, yksi aamiaisella, kunnon kulaus ennen päiväateriaa ruokahalun herättämiseksi, ryyppy kalan tai ruuan päälle, iltapäiväryyppy, yksi ilta-aterialla ja yksi sen jälkeen unen saamiseksi.”

Kun lopulta juuri noihin aikoihin alettiin myös ongelmiin kiinnittää huomiota, määrättiin ensimmäiset rajoitukset Kustaa III:n valtakauden aikana. Eräs parlamentin jäsen antoi jyrkän lausuman viinankauhistuksista: ”Maailmassa ei yksikään juoma, jota käytetään päivittäin, voi tehdä niin paljon haittaa ihmiselle ja niin suuresti estää terveyden ja mielen tuhoamista kuin paloviina.”

Ensin 1771 kiellettiinkin viinanpoltto huonon viljavuoden takia ja 1775 tehtiin uusi systeemi – ei vielä bolaget, mutta kuitenkin sellainen, että paloviinaa sai valmistaa vain Kruunun tislaamoissa.

Myöhemmin 1780-luvulla järjestelmää löysennettiin sen verran, että tislaamo-oikeuksia ruvettiin myöntämään yksityisillekin, ja kotipolttokin sallittiin taas tarkasti valvottuna.

Viinan lisäksi paha asia oli noihin aikoihin myös politiikka. Hattu- ja Myssypuolueet hajotettiinkin, koska ”puoluelaitos oli saastuttanut koko maan kamalimmilla tavoilla, mitä kristillinen yhteiskunta on koskaan tuntenut”.

Tämä hattu/myssyvaihe oli kuitenkin jo ennen viinarajoituksia kuningas Fredrik I:n aikana. Hauskat nimet näillä puolueilla. Myssyt oli Halikossa syntyneen kansliapresidentti Arvid Hornin johtama ryhmittymä, jota kutsuttiin sen liian varovaisen ulkopolitiikan takia myös yömyssyiksi. Sen vastapainoksi syntyi hattupuolue, jonka edustajat käyttivät Ranskassa muotiin tulleita tricorne-hattuja, kolmikolkkahattuja. Hattujen vahva mies oli valtaneuvos Carl Gyllenborg, joka valittiin kansliapresidentiksi Hornin jälkeen 1739.

Ensimmäiset nykymalliset puolueet perustettiin paljon myöhemmin: Työväenpuolue 1889, Liberaali kokoomuspuolue 1900 ja Kansanpuolue 1902. Nykyinen Systembolaget perustettiin 1955.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 01.25 näyttää SF-kanalen elokuvan Nainen ilman kasvoja (1947), käsikirjoitus Ingmar Bergman, ohjaus Gustaf Molander.

kari.naskinen@gmail.com