Kuva symboloi sitä
tylsyyttä, millaista eläminen karanteenioloissa on, vaikka vain
vapaaehtoisesti suositusten mukaisesti. Tällaisia videotennispelejä
tuli baareihin muistaakseni 70-luvulla. Nyt en tällaista
internetistä ole löytänyt, mutta enää ei ole tarviskaan, sillä
pääsin tällä
viikolla
ulos karanteenista tennishallin auettua.
Pahin on siis ohi? Vaikea maallikon tietää, mutta se on varmaa, että seuraukset ovat kovat. Yrittäjät kyllä saavat Suomessakin tuhannen miljoonan euron edestä tukia valtiolta, mutta yksittäisten ihmisten kanssa on eri juttu. Antti Rinteen vappusatasesta ei tullut mitään, mutta Li Andersson otti asian omakseen koronaviruksen varjolla. Hän antaisi jokaiselle suomalaiselle satasen, mutta se pitäisi käyttää vain pienissä kaupoissa, parturi-kampaamoissa, ravintoloissa ja muissa kulkutaudista kärsineissä liikkeissä. Työttömäksi tai lomautetuksi joutunut ei saisi panna tätä Vasemmistoliiton satasta esimerkiksi vuokranmaksuun, koska sillä pitäisi tukea yrittäjiä. Lomautettuja on nyt 180 000 ja potkut saaneita 20 000.
Näin se on mennyt ennenkin. Löytyy runsaasti esimerkkejä siitä kuinka epidemiat ja taloudellis-sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus ruokkivat toisiaan. Koronaviruskin kohtelee erilaisissa taloudellisissa tilanteissa olevia yksilöitä ja ryhmiä eri tavoin.
Tutkimusmenetelmien professori Suvi Ronkainen kirjoittaa Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden nettisivulla, että valta ja vastuu tällaisissa tilanteissa ovat valtionhallinnon edustajilla. Viime vuosikymmeninä globalisoituneessa maailmassa valtioiden valtaa on kuitenkin selvästi kavennettu, kun taas taloudellisten toimijoiden ja erityyppisten yritysverkostojen valtiorajat ylittävä toimintatila on laajentunut. Kysymys talouden ja yritystoiminnan vastuusta on jäänyt koronaan liittyvässä keskustelussakin hiljaisuuteen.
”Kenties koronasta selviytymisen edellyttämät toiminnot antavat myös vastauksen siihen, kumpi edistää paremmin ihmisten hyvinvointia, yksityinen omistusoikeus, vapaat markkinat ja vapaakauppa vai vahva julkinen talous. Elämme aikaa, jolloin oikeudet ja vastuut pitäisi nivoa selkeämmin toisiinsa”, sanoo Suvi Ronkainen.
Kysymys on aina rahasta. Aalto-yliopiston tuotantotalouden professori Paul Lillrank ihmettelee, miksi koronakuoleman estäminen saa maksaa jopa seitsemän miljoonaa euroa, mutta muiden kuolemien ei. (HS 10.5.) Entä kuinka paljon epäoikeudenmukaisuus kasvaa tulevina vuosina näiden isojen koronasatsausten takia?
Samassa lehdessä rikkaimpien edusmies Björn Wahlroos ihmetteli EU:n avustusjärjestelmää, joka muistuttaa sotakorvausten maksamista. Että pitäisi maksaa Italialle siitä, että ne ostavat jotain Suomesta.
Puolensa ja puolensa näillä asioilla. Lääketieteessäkin pitäisi ottaa humioon muitakin kuin vain eettisiä näkökohtia. Ei ihmiselämän keinotekoisen pitkittämisen pitäisi olla tärkein asia hinnalla millä hyvänsä, sillä siitä maksettava hinta on pois jostakin muusta.
Wahlroosin haastattelussa oli kuitenkin mielenkiintoisin kohta se, kun hän Ruotsin asiat meitä muita paremmin tuntevana kertoi, että siellä ei ole samanlaista valmiuslakia kuin Suomessa. Tämän takia poliitikot eivät Ruotsissa pysty samaan kuin Suomessa. Wahlroosin antaman informaation jälkeen Helsingin Sanomatkin teki tästä asiasta ison jutun seuraavan päivän lehteen. Ruotsalaisen kansankodin sosiaalidemokratiaan kuuluu sekin, että yhteiskunta on tärkeämpi kuin yksilö. Käytännössä tämä on nyt näkynyt siinä, että yksittäisten ihmisten pelastamisessa ei ole pantu kaikkea peliin, vaan on ajateltu yhteiskunnan kokonaisetua, mikä tarkoittaa pyörien pitämistä pyörimässä vaikeinakin aikana.
Ruotsissa ei ole tarvinnut netistä etsiä videopelejä, koska hallit ovat olleet koko ajan auki. Lapsellisinta porukkaa noin laajemmin otettuna tuntuvat olevan autourheilijat, jotka ovat alkaneet pitää kilpailujaan istuen simulaattoreissa. Eikä tämä ole vain korona-ajan ilmiö. Nykyisin Urheiluruudussakin kerrotaan tuloksia ”elektronisen urheilun” kilpailuista, joissa siis istutaan tietokoneen ääressä ja ”urheillaan”. Kai siellä sählyä ja koronaakin pelataan. Varsinaista penkkiurheilua.
kari.naskinen@gmail.com
Pahin on siis ohi? Vaikea maallikon tietää, mutta se on varmaa, että seuraukset ovat kovat. Yrittäjät kyllä saavat Suomessakin tuhannen miljoonan euron edestä tukia valtiolta, mutta yksittäisten ihmisten kanssa on eri juttu. Antti Rinteen vappusatasesta ei tullut mitään, mutta Li Andersson otti asian omakseen koronaviruksen varjolla. Hän antaisi jokaiselle suomalaiselle satasen, mutta se pitäisi käyttää vain pienissä kaupoissa, parturi-kampaamoissa, ravintoloissa ja muissa kulkutaudista kärsineissä liikkeissä. Työttömäksi tai lomautetuksi joutunut ei saisi panna tätä Vasemmistoliiton satasta esimerkiksi vuokranmaksuun, koska sillä pitäisi tukea yrittäjiä. Lomautettuja on nyt 180 000 ja potkut saaneita 20 000.
Näin se on mennyt ennenkin. Löytyy runsaasti esimerkkejä siitä kuinka epidemiat ja taloudellis-sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus ruokkivat toisiaan. Koronaviruskin kohtelee erilaisissa taloudellisissa tilanteissa olevia yksilöitä ja ryhmiä eri tavoin.
Tutkimusmenetelmien professori Suvi Ronkainen kirjoittaa Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden nettisivulla, että valta ja vastuu tällaisissa tilanteissa ovat valtionhallinnon edustajilla. Viime vuosikymmeninä globalisoituneessa maailmassa valtioiden valtaa on kuitenkin selvästi kavennettu, kun taas taloudellisten toimijoiden ja erityyppisten yritysverkostojen valtiorajat ylittävä toimintatila on laajentunut. Kysymys talouden ja yritystoiminnan vastuusta on jäänyt koronaan liittyvässä keskustelussakin hiljaisuuteen.
”Kenties koronasta selviytymisen edellyttämät toiminnot antavat myös vastauksen siihen, kumpi edistää paremmin ihmisten hyvinvointia, yksityinen omistusoikeus, vapaat markkinat ja vapaakauppa vai vahva julkinen talous. Elämme aikaa, jolloin oikeudet ja vastuut pitäisi nivoa selkeämmin toisiinsa”, sanoo Suvi Ronkainen.
Kysymys on aina rahasta. Aalto-yliopiston tuotantotalouden professori Paul Lillrank ihmettelee, miksi koronakuoleman estäminen saa maksaa jopa seitsemän miljoonaa euroa, mutta muiden kuolemien ei. (HS 10.5.) Entä kuinka paljon epäoikeudenmukaisuus kasvaa tulevina vuosina näiden isojen koronasatsausten takia?
Samassa lehdessä rikkaimpien edusmies Björn Wahlroos ihmetteli EU:n avustusjärjestelmää, joka muistuttaa sotakorvausten maksamista. Että pitäisi maksaa Italialle siitä, että ne ostavat jotain Suomesta.
Puolensa ja puolensa näillä asioilla. Lääketieteessäkin pitäisi ottaa humioon muitakin kuin vain eettisiä näkökohtia. Ei ihmiselämän keinotekoisen pitkittämisen pitäisi olla tärkein asia hinnalla millä hyvänsä, sillä siitä maksettava hinta on pois jostakin muusta.
Wahlroosin haastattelussa oli kuitenkin mielenkiintoisin kohta se, kun hän Ruotsin asiat meitä muita paremmin tuntevana kertoi, että siellä ei ole samanlaista valmiuslakia kuin Suomessa. Tämän takia poliitikot eivät Ruotsissa pysty samaan kuin Suomessa. Wahlroosin antaman informaation jälkeen Helsingin Sanomatkin teki tästä asiasta ison jutun seuraavan päivän lehteen. Ruotsalaisen kansankodin sosiaalidemokratiaan kuuluu sekin, että yhteiskunta on tärkeämpi kuin yksilö. Käytännössä tämä on nyt näkynyt siinä, että yksittäisten ihmisten pelastamisessa ei ole pantu kaikkea peliin, vaan on ajateltu yhteiskunnan kokonaisetua, mikä tarkoittaa pyörien pitämistä pyörimässä vaikeinakin aikana.
Ruotsissa ei ole tarvinnut netistä etsiä videopelejä, koska hallit ovat olleet koko ajan auki. Lapsellisinta porukkaa noin laajemmin otettuna tuntuvat olevan autourheilijat, jotka ovat alkaneet pitää kilpailujaan istuen simulaattoreissa. Eikä tämä ole vain korona-ajan ilmiö. Nykyisin Urheiluruudussakin kerrotaan tuloksia ”elektronisen urheilun” kilpailuista, joissa siis istutaan tietokoneen ääressä ja ”urheillaan”. Kai siellä sählyä ja koronaakin pelataan. Varsinaista penkkiurheilua.
kari.naskinen@gmail.com
