tiistai 5. toukokuuta 2020

Pushkinissakin oli vähän tsuhnaa.

Toissa päivänä sain Fjodor Dostojevskista pikkuriikkisesti suomalaisen, kun selvisi, että hänen toinen anoppinsa Anna Maria (o.s. Hoffrén) oli syntyisin Mikkelistä. Nyt löytyi vielä kovempi nimi, sillä Venäjän kirjallisuuden suurin tekijä Aleksandr Pushkin oli sukua kreivi Vladimir Aleksejevitsh Musin-Pushkinille, joka oli naimisissa suomalaisen Emelie Stjernvallin (kuvassa) kanssa. Emelie oli everstiluutnantti Carl Johan Stjernvallin tytär ja hänen kolme vuotta vanhempi siskonsa tuli myöhemmin tunnetuksi Helsingin diakonissalaitoksen perustajana Aurora Karamzinina.

Pushkin itsekin tunsi suomalaiset haukkumanimeä myöten. Vasta äskettäin suomennetussa kirjassaan
Matka Erzerumiin (Imprimatur, 2006) Pushkin kertoi tutustumismatkastaan Venäjän sotaretkeen turkkilaisia vastaan 1829 ja siellä hän tapasi sotavangiksi saadun turkkilaisen, ”jolla oli vanhan kippuranenäisen tsuhna-naisen kasvot”. Tsuhnalla (чухна) tarkoitettiin suomalaisia, inkeriläisiä ja virolaisia kansanihmisiä – ja kyllä tätä nimitystä vieläkin kuulemma joskus käytetään.

Varsinkin pietarilaiset kutsuivat tsuhniksi päivittäin kohtaamaansa suomalaista rahvasta (palvelusväkeä, kaupustelijoita, pyykkäreitä, ajureita jne.). En löytänyt etymologista selitystä tsuhnalle, mutta jotenkin se liittyy yksinkertaisuuteen, mutta samalla rehellisyyteen.

Pushkinin tunnetuin suomalaishahmo on kuitenkin toisenlainen, yliluonnollisia voimia omaava shamaani Suomalainen, Finn, joskin hänen vastavoimanaan oleva pahan haltijatar Nanjakin on suomalainen. Pushkinin Vaskiratsastaja-runoelmassa on venäläisen kirjallisuuden kuuluisa luonnehdinta suomalaisista: ”luonnon surullinen poikapuoli”, jolla tarkoitetaan erämaiden vähän onnetonta asukkia.

Pushkinin tapaamassa sotavangissa oli erikoista se, että mies oli lihava sotilas, mutta näytti hermafrodiitilta, siis sellaiselta, jolla oli sekä miehen että naisen piirteitä. Pushkin kuvaili: ”Hän oli mies naisen rinnoin, kehittymättömin sukupuolirauhasin ja pienin ja lapsenomaisin sukuelimin. Kysyimme, oliko hän kuohittu. Hän vastasi: Jumala on minut kastroinut.”

Sukulaismiehensä Pushkin tapasi matkalla kohti Turkin itäreunaa, jonne he sitten kulkivat yhdessä. Kirjailijalle kysymyksessä oli tutustumismatka sotatantereille, kun hänet oli ensin karkotettu Pietarista etelään radikaalien mielipiteidensä takia. Kun Pushkinille ei annettu lupaa matkustaa Pariisiin eikä Kiinaan, päätti Pushkin lähteä omatoimisesti perehtymään muihin hänelle uusiin asioihin ja paikkoihin.

Kaikenlaista Pushkin reissullaan tietenkin näki ja koki. Jossakin Ahaltsykin jälkeen hän tapasi armenialaisen papin, jonka kanssa syntyi pikainen keskustelu:

- Mitä uutta Jerevanissa, kysyi Pushkin.
- Jerevanissa on rutto. Mitä Ahaltsykissa?
- Ahaltsykissa on rutto, vastasi Pushkin ja jatkoi matkaa.

Pushkinin lähestyessään Erzerumia joku paikallinen muslimi sai tietää, että siinä on runoilija: ”Kiitetty olkoon se hetki, kun tapaamme runoilijan. Runoilija on dervishsin veli.” (Dervishsi on islamilainen hartaudenharjoittaja, mietiskelijä.)

Sota Erzerumin maakunnassa päättyi kesällä, mutta samoihin aikoihin tuli tieto, että niilläkin seuduilla oli puhjennut rutto. Pushkin lähti uteliaisuuttaan katsomaan leiriä, jossa ruttotautisia pidettiin. Ratsailta hän ei laskeutunut ja pysytteli varovaisesti tuulen yläpuolella, mutta päätti sitten lähteä takaisin pohjoiseen. - ”On tunnustettava, että häpesin eurooppalaista arkuuttani”, kirjoitti Pushkin päiväkirjaansa.

Rauhansopimus allekirjoitettiin
heinäkuussa 1829 Adrianopolissa. Sotakorvausta Osmannien valtakunnan sulttaani Mahmut II maksoi 102 miljoonaa hopearuplaa.

TUTTUJA KAUNOTTARIA

Aleksandr Pushkinille Stjernvallin tyttäret olivat tuttuja. Musin-Pushkinin luona vieraillessaan Aurora, Emelie ja nuorin sisko
Aline olivat päässeet tutustumaan Pietarin seurapiireihin, joissa he tapasivat myös tunnettuja runoilijoita, Pushkinin lisäksi ainakin Jevgeni Baratinskin, Mihail Lermontovin ja Pjotr Vjatsemskin. Kaikki he pian mainitsivat runoissaan sisarusten kauneuden.

Suomen suuriruhtinaskunnan historiaan kuuluu tunnettuna henkilönä myös Musin-Pushkinien tytär
Marie Linder, yksi ensimmäisiä suomalaisia naiskirjailijoita. Marien puoliso oli ministerivaltiosihteeri Constantin Linder, ja heidän lapsensa oli suurmaanomistaja, kamariherra Hjalmar Linder, joka keväällä 1918 arvosteli valkoisten hirmutekoja. Linder leimattiin valkoisessa Suomessa maanpetturiksi, ja saatuaan useita tappouhkauksia hän lähti maanpakoon Ruotsiin, jatkoi sieltä Ranskaan, jossa omaisuutensa ja elämänhalunsa menettäneenä teki itsemurhan kesällä 1921.

Tämän jutun kuvassa on tuntemattoman tekijän maalaus Emilie Musin-Pushkinista (1844). Se kuuluu Sinebrychoffin taidemuseossa olevaan Hjalmar Linderin lahjoituskokoelmaan.

kari.naskinen@gmail.com