lauantai 2. toukokuuta 2020

Päähän meni digitaalinenkin vappu

Kaikkea tämä koronatouhu saa aikaan. Jotta voitiin järjestää vappujuhlat, piti perehtyä sellaiseenkin keksintöön kuin Skype. Tosin juhlien nuoremmat osallistujat vähän ennen tilaisuuden alkua neuvoivat, että kannattaakin mennä vastaavanlaiseen Zoomiin, jossa ääni ja kuva ovat parempilaatuiset. Niin sitä joka tapauksessa kokoonnuttiin kolmella paikkakunnalla netin ääreen ja sehän toimi hyvin. Tuo kuva ei kuitenkaan ole meidän vappuzoomista, kun unohdin kuvan ottaa, mutta tuollaiselta nämä digitaaliset tapaamiset näyttävät.

Meitä oli kahdeksan, aloitimme vapunaattona klo 19 ja sovimme aikatauluksi, että lopetetaan viimeistään klo 23, kun Isänmaan puolesta alkaa. Piti se kuitenkin lopulta panna nauhoitukseen, kun juhlasimat aiheuttivat simahtamisen oireita.

Hyvin tämä toimi. On ollut huonompiakin vappuja. Joskus on satanut lunta ja ainakin 1972 meni Alkon myymälät lakkoon 24.4. ja avautuivat vasta kesäkuun alussa. Täpärälle meni 1985, jolloin maaliskuun lopulla alkanut lakko päättyi 29.4.

Koska vappuhlissa pitää olla poliittista ohjelmaa, olin opetellut Aulis Sallisen Punainen viiva -oopperasta vapun tyyliin sopivasti laukkuryssä Simana Arhippaisen arvoituslaulun ja meidän Ulla lausui turkkilaisen kommunistirunoilijan Nazim Hikmetin värssyt kirjasta Puut kasvavat vielä – pidetään siis toivoa yllä elämästä koronaviruksen jälkeenkin. Koska jokaisella Leningradissa käyneellä on Leninin matkamuistopatsas ikkunalaudalla, toin omani siihen tietokoneruudun eteen rekvisiitaksi.

Lisäksi Zoom on niin kätevä systeemi, että siihen sai myös karaokelauluja, joista huutoäänestyksen perusteella tulivat lauletuiksi
Tutta Jewin, Katri Helenan, Tapio Heinosen ja Juhani Markolan kipaleet.

Aina toukokuussa meillä on samalla sukulaisporukalla tapaaminen Liigapörssin kiertopalkinnon luovuttamiseksi päättyneen kauden voittajalle. Nyt tämäkin homma oli mahdollista toteuttaa etäkokouksena, koska pokaali pysyi edelleen veljelläni Jupella Jyppikylässä. Leninin ohella pokaali oli toinen vappurekvisiitta, lisäksi tietenkin serpentiinejä ja ilmapalloja.

Tähän väliin panen tulevaa varten
Oulun Viikko-Sanomissa 4.6.1853 julkaistun simankeitto-ohjeen. Tämän löydön oli tehnyt tohtorikoulutettava Kaisa Kyläkoski Jyväskylän yliopistosta, ja näin laitetaan hyvää simaa eli mesi-olutta (mjöd) Franskan tapaan:

14 naulaa hunajaa
18 luotia kruuku-rusinoita
7 luotia liederkukkia (fläderblummor)
4 1/2 luotia kremor-tartaria
7 kannua lähde-vettä
2 naulaa jästiä.
Vesi keitetään ensin ja valetaan kiehuvana rusinoille. Neljänneksen tiiman päästä pannaan liederkukat sekaan ja vähän myöhemmin kremor-tartari. Sittekun seko on ennättänyt melkein jähtyä ja tullut rievun läpi siilatuksi hämmenetään siihen hunaja. Sen jälkeen pannaan jästi sekaan ja kaikki jätetään käymään lämpimässä paikassa, johon ei kuitenkaan tarvita kovempaa lämmintä kuin hyvin lämmin kesä-ilma, taikka sen mukaan muuten lämmitetty sija (25 tavallista Celsio-termomeetrin kraatia). Kahden viikon päästä on se tarpeensa käynyt ja sitte lasketaan sima astiaan, jossa se saapi pari kuukautta umpihengessä selvetä, jonka jälkeen se jaetaan 24 tavalliseen putelliin.”

MENIKÖ KAIKKI HYVIN?

Hauska oli huomata, että kun vappujuhlamme oli päättynyt ja Zoomit oli suljettu meillä, Jyväskylässä ja Oxfordissa, niin me Ullan kanssa istahdimme keittiön pöydän ääreen aivan niin kuin muulloinkin vieraiden lähdettyä. Kaadoin lasiin vielä 4 cl votkaa vanhaan tapaan, mutta nyt ei tarvinnutkaan huolehtia siitä, menikö kaikki hyvin.

Yleensä on niin, että siinä keittiössä käydään läpi asiat, kun vieraat ovat lähteneet: olikohan kahvipöydässä kaikki mitä piti, ei kai mitään puuttunut, olivat neljä tuntia, olikohan se sopiva aika,
olisikohan sittenkin pitänyt olla myös punaviiniä, tuliko illan aikana sanottua mitään höhlää, miltähän se marjapiirakka maistui, vaikka kaikki kehuivatkin? jne.

Sekin tällaisessa etävierailussa on kätevämpää, ettei tarvitse hirveästi suunnitella pukeutumista,
vain yläosan pitää olla tip top. Halvemmaksikin tuli, kun ei tarvinnut hankkia kuin itse tarvitsemat simat ja tippaleivät. Tästä huolimatta päätimme, että jos puut kasvavat vielä, niin vuoden kuluttua pokaalijuhla järjestetään taas vanhaan malliin Jyväskylässä, Lahdessa tai Oxfordissa.
kari.naskinen@gmail.com