Taiteilijat ovat samanlaisia kuin
yrittäjät, valittavat aina. Pitää saada arvostusta ja apurahoja.
Yrittäjien kohdalla apurahoista käytetään termiä yritystuki.
Tulivat tällaiset asiat mieleen, kun tutustuin Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa pidettyihin alustuksiin. Yksi kirjailija valitti sitäkin, että kun oli ollut joillakin kutsuilla, häntä pidettiin vain kirjailijana eikä ihmisenä. Luulisi olleen tyytyväinen, että hänet sentään tunnettiin, sillä Suomenkin tuhannesta kirjailijasta tunnettuja on yleisesti ottaen vain kymmenkunta (kuolleista muistetaan Väinö Linna ja Kalle Päätalo).
Otin esille Googlen ja hain tiedon siitä, millainen kirjailija tämä valittaja on. Nimi on Hannele Taivassalo (kuvassa) ja hän on kirjoittanut monta kirjaa sekä saanut niistä kolme palkintoa. Ei hän kirjailijakokouksessa muuten valittanut, mutta onhan se kurjaa, kun kirjailija tunnistetaan kirjailijaksi ja sitten tietenkin aletaan hänen kanssaan keskustellakin kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Kannattaisi vaihtaa töihin vaikka marketin hyllyjentäyttäjäksi tai jäteauton apumieheksi, niin eivät koko ajan olisi hihasta nykimässä ja työasioista jauhamassa
Sekin Wikipediasta selvisi, että Hannele Taivassalon juuret ovat ”absuridistisessa ja surrealistisessa elämännäkemyksessä”. Erinomainen tämä Internetin maailma, kun sen avulla voi kätevästi hoitaa pois alta kaikki surrealistiset taidekokoukset. Minullakin molemmat kokouspäivät menivät netin ääressä, kun suorat realistiset lähetykset Sardinian MM-rallista veivät perjantain ja lauantain aamusta iltaan. (Apurahaurheilijoitakin on, mutta ei Sardiniassa.)
Kyllähän taidetta tietysti tarvitaan. Mutta jos tehtävä taide on sellaista, että se ei kenellekään muulle kelpaa, niin tilanne on tietenkin surrealistinen. Tällaisen taiteilijan mielestä me muut olemme kuitenkin väärässä ja hän oikeassa. Siksi hän vaatii, että koska me emme osta hänen tuotantoaan, hänen toimeentulonsa on kustannettava mutkan kautta meidän verorahoillamme. Työvoimatoimistoon tällainen epäkelpo taiteilija ei mene, vaikka oma työ ei siis leiville lyökään.
Toinen ääripää taideporukoissa ovat hyvin menestyvät taiteilijat. He puolestaan valittavat siksi, että heidän pitää maksaa veroja, koska eihän taiteilijan luova työ saisi olla millään muotoa verotuksen kohteena.
Yksi kirjailija Lahden kansanopistolla järjestetyssä kokouksessa otti sentään esille rahankin. Etelä-Vietnamista Kanadaan 1978 paennut Kim Thúyn siteerasi maailman rikkaimpien joukkoon kuuluvaa Warren Buffetia: ”Hinta on se, mitä maksat. Arvo on se, mitä saat.”
Jos ostaa vaikka kirjan, äänilevyn tai taulun, on hinta mikä on ja arvo selviää myöhemmin, kun on tykönään perehtynyt hankintaansa. Eikä sillä väliä, tuottaako ostos lopulta ilon vai pettymyksen, sillä tuotteen voi nykyisin palauttaa kahden viikon sisällä ilman perusteluja, jos on kuitti tallessa.
Kim Thúyn sanoi kirjoittavansa myös laatiakseen listoja, ja tässä häneltä yksi sellainen:
sokeri ja/tai täysruokosokeri
maltodextriini
päärynäsosetiiviste
maissisiirappi
muunnettu palmuöljy
karrageeni
sitrushappo
monoglyseridejä
natriumsitraatti
asetyloitu monoglyseridi
superhappo
ksantaanikumi
askorbiinihappo
johanneksenbleipäpuujauhe
kaliumsitraatit
luonnolliset aromit
väri.
Tulivat tällaiset asiat mieleen, kun tutustuin Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa pidettyihin alustuksiin. Yksi kirjailija valitti sitäkin, että kun oli ollut joillakin kutsuilla, häntä pidettiin vain kirjailijana eikä ihmisenä. Luulisi olleen tyytyväinen, että hänet sentään tunnettiin, sillä Suomenkin tuhannesta kirjailijasta tunnettuja on yleisesti ottaen vain kymmenkunta (kuolleista muistetaan Väinö Linna ja Kalle Päätalo).
Otin esille Googlen ja hain tiedon siitä, millainen kirjailija tämä valittaja on. Nimi on Hannele Taivassalo (kuvassa) ja hän on kirjoittanut monta kirjaa sekä saanut niistä kolme palkintoa. Ei hän kirjailijakokouksessa muuten valittanut, mutta onhan se kurjaa, kun kirjailija tunnistetaan kirjailijaksi ja sitten tietenkin aletaan hänen kanssaan keskustellakin kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Kannattaisi vaihtaa töihin vaikka marketin hyllyjentäyttäjäksi tai jäteauton apumieheksi, niin eivät koko ajan olisi hihasta nykimässä ja työasioista jauhamassa
Sekin Wikipediasta selvisi, että Hannele Taivassalon juuret ovat ”absuridistisessa ja surrealistisessa elämännäkemyksessä”. Erinomainen tämä Internetin maailma, kun sen avulla voi kätevästi hoitaa pois alta kaikki surrealistiset taidekokoukset. Minullakin molemmat kokouspäivät menivät netin ääressä, kun suorat realistiset lähetykset Sardinian MM-rallista veivät perjantain ja lauantain aamusta iltaan. (Apurahaurheilijoitakin on, mutta ei Sardiniassa.)
Kyllähän taidetta tietysti tarvitaan. Mutta jos tehtävä taide on sellaista, että se ei kenellekään muulle kelpaa, niin tilanne on tietenkin surrealistinen. Tällaisen taiteilijan mielestä me muut olemme kuitenkin väärässä ja hän oikeassa. Siksi hän vaatii, että koska me emme osta hänen tuotantoaan, hänen toimeentulonsa on kustannettava mutkan kautta meidän verorahoillamme. Työvoimatoimistoon tällainen epäkelpo taiteilija ei mene, vaikka oma työ ei siis leiville lyökään.
Toinen ääripää taideporukoissa ovat hyvin menestyvät taiteilijat. He puolestaan valittavat siksi, että heidän pitää maksaa veroja, koska eihän taiteilijan luova työ saisi olla millään muotoa verotuksen kohteena.
Yksi kirjailija Lahden kansanopistolla järjestetyssä kokouksessa otti sentään esille rahankin. Etelä-Vietnamista Kanadaan 1978 paennut Kim Thúyn siteerasi maailman rikkaimpien joukkoon kuuluvaa Warren Buffetia: ”Hinta on se, mitä maksat. Arvo on se, mitä saat.”
Jos ostaa vaikka kirjan, äänilevyn tai taulun, on hinta mikä on ja arvo selviää myöhemmin, kun on tykönään perehtynyt hankintaansa. Eikä sillä väliä, tuottaako ostos lopulta ilon vai pettymyksen, sillä tuotteen voi nykyisin palauttaa kahden viikon sisällä ilman perusteluja, jos on kuitti tallessa.
Kim Thúyn sanoi kirjoittavansa myös laatiakseen listoja, ja tässä häneltä yksi sellainen:
sokeri ja/tai täysruokosokeri
maltodextriini
päärynäsosetiiviste
maissisiirappi
muunnettu palmuöljy
karrageeni
sitrushappo
monoglyseridejä
natriumsitraatti
asetyloitu monoglyseridi
superhappo
ksantaanikumi
askorbiinihappo
johanneksenbleipäpuujauhe
kaliumsitraatit
luonnolliset aromit
väri.
En
ymmärrä listan logiikkaa, mutta en olekaan surrealisti; oma
eilinen
listani
muodostui selväpiirteisenä
tällaiseksi, vähän
happoja siinäkin:
kaurapuuroa ja metsämarjasoppaa
Juhla-Mokkaa
pitkä bratwursti Kansainvälisillä markkinoilla
A.Le Coq saunassa
Pulla-Poikien kauraleipää, päälle Koskenlaskijaa
Pirkka-banaani
Russkij Standart -votkaa Jukolan viestin alkaessa
Vana Tallinnaa Jukolan viestin jatkuessa.
kari.naskinen@gmail.com
kaurapuuroa ja metsämarjasoppaa
Juhla-Mokkaa
pitkä bratwursti Kansainvälisillä markkinoilla
A.Le Coq saunassa
Pulla-Poikien kauraleipää, päälle Koskenlaskijaa
Pirkka-banaani
Russkij Standart -votkaa Jukolan viestin alkaessa
Vana Tallinnaa Jukolan viestin jatkuessa.
kari.naskinen@gmail.com
