torstai 20. kesäkuuta 2019

Ahneus on evoluution tuote, eikä se ihmisestä poistu



Mikä on moraalin rooli talouselämässä? Voivatko hyvyyden markkinat toimia? Näihin kysymyksiin pyrkii valt. tri Vesa Kanniainen vastaamaan uusimmassa väitöskirjassaan yritysten yhteiskuntavastuusta. Kanniainen on entinen Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori. Kanniainen sanoo jaon yhteiskunnan ja yritysten välisestä työnjaosta perustuneen vanhastaan siihen ajatukseen, että yritysten roolina on tuottaa arvonlisää ja varallisuutta, kun taas julkisvallan tehtävänä on keskittyä muihin sosiaalisiin päämääriin. Rajalinjat ovat kuitenkin hämärtyneet.

Kanniainen kirjoittaa väitöskirjastaan
Kansantaloudellisen aikakauskirjan uusimmassa numerossa 2/2019. Siinä hän ottaa esille joitakin tapauksia, joissa yritysten yhteiskuntavastuu on pettänyt. Esimerkiksi Tallink-yhtiö jäi 2005 kiinni jätevesiensä laskemisesta Suomenlahteen. Kun kuluttajat päättivät käynnistää boikotin Tallinkia vastaan, yhtiö hetimiten ilmoitti vievänsä jätteet vastedes säiliöihin Helsingissä. Kuluttajien toimilla voi siis olla merkitystä.

Yhteiskuntavastuun kantaminen voi maksaa yritykselle. Tämä taas on hankala asia, koska yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa niin paljon kuin mahdollista. Mutta ”ahneus on evoluution tuote, eikä ole näköpiirissä, että se ihmisestä poistuisi”, kuten Kanniainen kirjoittaa.

Olen pitänyt tallessa kahta vanhaa lehtileikettä, joissa tätä asiaa käsitellaan. Ensin Peikko-yhtiöiden perustaja ja omistaja Jalo Paananen: ”Eihän näistä asioista ole kovin humaania kertoa. Yrittäminen lähtee halusta rikastua, mutta sen kautta koko yhteiskunta saa paljon hyvää. Yrittäjän ja yrityksen vastuu yhteiskunnassa perustuu kuitenkin vain kannattavaan toimintaan. Arvoja mitataan ainoastaan tilinpäätöksen viimeisellä rivillä.” (ESS 18.3.2006)

Raimo Ilaskivi tunnetaan markkinatalouden kovana puolustajana, mutta hän on nähnyt sen kielteisiäkin puolia: ”Yritysjohdolle ei aina riitä, että yritykset tuottavat voittoa; voiton pitää olla niin riittävä, että omistajien kasvavat vaatimukset tyydytetään ja kilpailussa voitetaan markkinaosuuksia.”

Yritysjohdon päätöksenteko ei ole vain liiketaloudellisiin laskelmiin pohjautuvaa. Se nojaa myös tietoon siitä, että päätösten haittavaikutusten eliminointi jää julkisen vallan kustannukseksi. Esimerkiksi vastuu työttömien toimeentulosta siirtyy valtion ja kuntien harteille.” (Kanava 2/2008)

Elinkeinoelämä on siis ottanut yhteiskunnallisia ohjia käsiinsä. Ilaskivi ihmettelee, että poliittiset päättäjät ovat tämän sallineet. Kanniainen sen sijaan puolustaa nykytilannetta hyvin perustein:

”Kapitalistinen markkinatalous ja globalisaatio ovat luoneet vaurautta ennen näkemättömällä tavalla. Teollistuneissa maissa reaalinen elintaso on 100 vuodessa 10-kertaistunut ja 40 vuodessa globalisaatio on puolittanut maailman absoluuttisen prosentuaalisen köyhyyden. Tulojen globaali uudelleenjako on globaalin etiikan näkökulmasta tervetullut. Monilla toimialoilla menettäjänä on kuitenkin ollut teollistuneiden maiden työvoima, kun taas pääoma on hyötynyt.”

Maailma on joka tapauksessa muuttunut viimeisten 20 vuodenkin aikana. Kun tiedonvälitys on mm. Internetin ansiosta tehostunut, voi kiinni jäänyt yritys pilata maineensa, ainakin hetkellisesti, kuten Tallinkin tapaus osoitti. Jos
isot yhtiöt tämän riskin tiedostavat, niillä on aikaisempaa vahvempi kannustin välttää epäeettistä strategiaa.

VOITTOA TUOTTAMATON
YRITYS ON KOHTA ENTINEN


Kanniainen tiivistää väitöskirjatutkimuksensa tärkeimpiä tuloksia:

”Yritykset tuottavat talouden arvonlisästä suurimman osan ja luovat yksityiset työpaikat. Niiden osakkeenomistajat kantavat suurimman taloudellisen riskin. Yrityksen menestyessä omistajat ja sijoittajat eivät ole ainoita hyötyjiä. Yrityksen työntekijät hyötyvät työpaikan ja palkan muodossa. Julkinen sektori hyötyy verotuloista, jotka kerätään yrityksen työvoiman palkoista, yrityksen voitosta, omistajien saamasta tuotosta ja yrityksen tuottamien hyödykkeiden verotuksesta. Tästä näkökulmasta yritys on paljolti kattanut sekä yksityistä että yhteiskuntavastuutaan.”


Yritys, joka ei tuota voittoa, on pian entinen. Voiton tuottaminen ei silti ole ristiriidassa laajemman sosiaalisen vastuun ottamisen kanssa.”

”Yritysten osallistuminen veronmaksuun osana pääoman verottamista tarvitaan korvauksena siitä, että valtio on investoinut julkishyödykkeisiin, kuten oikeuslaitokseen. Yrityksillä on siksi etuoikeuksia, ne voivat tarvittaessa tukeutua yhteiskunnan lainsäädäntöön, jotta sopimuksista pidetään kiinni. Tältä osin yrityksillä on kiitollisuudenvelkaa yhteiskunnalle.”

PALKANSAAJIEN VASTUU

Ilaskivi muistutti kirjoituksessaan, että vastuunsa on myös duunareilla: ”Tiukka kiinnipito palkankorotuksista ei ole järkevää, jos se sitten johtaa tehtaan lopettamiseen ja työvoiman irtisanomiseen. Onko sekään paikallaan, että vuotuinen työaika Suomessa kuuluu EU-maiden lyhimpiin ja lomat pisimpiin, kun heikko tuottavuuskehitys on suorassa syy-yhteydessä tähän?”

kari.naskinen@gmail.com