Iskelmä on tähän ehkä liian rajoittunut ilmaisu, sillä Solveigin lauluista saa selviä mielleyhtymiä myös jatsahtavampaan suuntaan. Aina kun tällainen uusi tuttavuus osuus kohdalle, tulee automaattisesti tehdyksi vertailuja joihinkin ennestään tuttuihin, jotta voi uuden laulajan sijoittaa johonkin lokeroon. Tässä tapauksessa mielikuviini yhdistyvät esimerkiksi Helena Siltala ja Maynie Siren. Lisäksi kun levyllä olevat kappaleet ovat yhtä lukuunottamatta englanninkielisiä, hakee korva vastaavasta tyylilajista amerikkalaisia esikuvia. Rohkeasti heitän tähän, mutta mieleen tulee esimerkiksi Jo Staffordin kevyet hitit 1940-50-luvuilta.
Kuulijan kannalta joutuu kuitenkin harmittelemaan sitä, että sävellykset ovat kovin samanlaisia keskenään. Mukava poikkeus on yksi ruotsinkielinen laulu, joka siis kieleltään erottuu joukosta.
Sovitukset on tehnyt alan ammattimies Seppo Korhonen, joka tämän tyylilajin hyvin hallitsee. Sellaista keinuvaa, kaunista menoa. Levyllä Korhonen myös soittaa kosketinsoittimia.
Solveig Gräsbeckistä en internetistä löytänyt muuta kuin hänen kotisivunsa, joiden tietojen mukaan Solveig suoritti pianopedagogiikan loppututkinnon 1997, filosofian maisterintutkinnon musiikkifilosofiassa 2002 ja toimii pianonsoitonopettajana Helsingissä. Jo 1981 hän oli voittanut Hannikaisen pianokilpailuissa Jyväskylässä sekä samana vuonna Göteborgin ja Turun musiikkitapatumissa.
Hieman lisää tietoa sää levykotelon esittelytekstistä, jonka on kirjoittanut Folke Gräsbeck. Solveig on esiintynyt monissa yhtyeissä, jotka myös ovat esittäneet hänen tekemiään kappaleita, mm. Beat-yhtye ja Nikkilä All Stars. Lisäksi hän on esiintynyt vanhemman siskonsa Yvonne kanssa, voittivat kerran sarjansa Nuorison taidetapahtumassakin.
Juuri ilmestyneen levyn on tuottanut tunnetun musiikkimiehen Ari Hakulisen Turun Tähtituotanto Oy. Levyllä soittavat Seppo Korhosen lisäksi Vesa Anttila (kitara), Jay Kortehisto (vetopasuuna), Topi Kurki (rummut), Anssi Nykänen (rummut, percussion), Heikki Pohto (saksofoni), Timo Pratskin (kosketinsoittimet), Harri Rantanen (basso), Timo Seppänen (kitara) ja Mikko Vuorela (basso).
Tärkeintä on kuitenkin Solveigin laulu. Se soi niin kuin laulujen sisällöt edellyttävät, on rakkautta, kaipuuta ja toivoa, pettymyksiä, tätä kaikkea niin kuin iskelmissä pitää - What We Really Feel, Shut Me in Your Arms, Let Our Stars Shine... ja viimeisenä kappaleena ruotsinkielinen Man leker ej med kärleken. Kyllä näitä mieluummin kuuntelee kuin suurinta osaa nykyisestä popmusiikin tuotannosta.
kari.naskinen@gmail.com
