Nyt on natseja joka puolella. Jos
haukkuu vaikka sushiruuan pataluhaksi, on ruokanatsi. Jos taas
väittää, että räppiesitykset eivät ole musiikkia, on
musiikkinatsi. Natsi-sanan tilalla voi käyttää myös fasistia.
Uusinta uutta on, että natsismiin syyllistyy, jos käyttää jonkin yhdistyksen tai minkä tahansa poppoon lipussa Hitlerin natsilipun värejä punaista, mustaa ja valkoista.
”Vihapuhe” on toinen tällainen kieleen tullut hokema. Jos Ruotsi vielä joskus voittaisi Suomen jääkiekossa jollakin kummallisella hanhimaalilla ja joku sanoisi, että ”vittu mä vihaan kaikkia ruotsalaisia”, se tulkittaisiin vihapuheeksi.
Minäkin olen muutaman vuosikymmenen aikana kirjoittanut julkisesti niin ilkeästi ja vihaisesti monesta asiasta, että olen kai oikein multivihapuhuja. Todellisuudessa en kuitenkaan vihaa muita kuin huonoja televisio-ohjelmia ja maksalaatikkoa.
Tarkkaan ottaen en näillä kuitenkin varsinaisesti pääse vihapuhujaksi, koska vihapuheella tarkoitetaan erityisesti vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa. Television huonoja viihdeohjelmia kuitenkin katsoo enemmistö ja maksalaatikostakin tykkää enemmistö ainakin lapsista.
Näitä laajennetun käytön saaneita ilmaisuja on myös rasismi. Aika usein se yhdistetään vihapuheeseen ja päinvastoin. Tyypillistä on, että jos lohkaisee kriittisesti halaistun sanankin Suomen pakolaispolitiikasta, syyllistyy rasismiin. Minkäänlaista maahanmuuttokritiikkiä eivät näiden leimaussanojen käyttäjät hyväksy.
Rasismi on selvä asia. Sillä tarkoitetaan syrjintää rodultaan, ihonväriltään tai syntyperältään toisenlaisia ihmisiä kohtaan. Voimakkaasti kasvaneen maahanmuuton arvosteleminen sinänsä ei kuitenkaan automaattisesti ole rasismia, koska kritiikki kohdistua monesti nimenomaan maahanmuuton määrään, ei laatuun.
Jos Suomeen virtaisi jatkuvalla syötöllä suomen kieltä osaamattomia, valkonaamaisia ruotsalaisia yhtä paljon kuin nykyisin näitä tummempia pakolaisia, aiheuttaisi sekin maahanmuuttokritiikkiä, mutta se ei olisi rasismia, koska ruotsalaiset ovat samaa rotua meidän kanssamme. Kysymys on siis määrästä ja sen aiheuttamista ongelmista. Näin oli esimerkiksi syksystä 2015 talveen 2016, kun Suomeen tuli puolen vuoden aikana 35 000 pakolaista.
Jos meidän talon pihaan ilmestyisi majailemaan jänis tai valkoposkihanhi ja vaikka pareittain, niin se olisi ihan mukava juttu. Mutta jos niitä tulisi tuhat, asetelma olisi aivan toinen, syntyisi niiden määrään suuntautuva viha.
Uusi ilmaus on myös ”uhriutuminen”. Poliitikot ja muutkin julkisuudessa pyörivät ihmiset heittäytyvät uhreiksi, kun kokevat tulleensa väärin perustein moitituiksi. Uhriutuja pyrkii marttyyrin asemaan ja haluaa sääliä ja otsikoita, koska syyllisiä hänen tilaansa ovat kaikki muut. Mallia on otettu jalkapalloilija Cristiano Ronaldosta, joka jää kentälle tuskissaan kiemurtelemaan aina kun joku on hipaissut häntä.
Ei näissä uusissa nimittelyissä muutenkaan järkeä ole. Kun joku sanoo toisia natseiksi, pitäisi ensin perehtyä historiaan. Eivät musiikki-, ruoka- tai ilmastonatsit esimerkiksi vaadi toisinajattelevia krematoriossa poltettaviksi eivätkä edes tarraa vaatteisiin. Vihreän liiton uusi puheenjohtaja-ministeri Marina Ohisalo joka tapauksessa haluaa olla se, joka tästä eteenpäin määrittelee sen, ketkä ovat Suomessa ”natseja”.
kari.naskinen@gmail.com
Uusinta uutta on, että natsismiin syyllistyy, jos käyttää jonkin yhdistyksen tai minkä tahansa poppoon lipussa Hitlerin natsilipun värejä punaista, mustaa ja valkoista.
”Vihapuhe” on toinen tällainen kieleen tullut hokema. Jos Ruotsi vielä joskus voittaisi Suomen jääkiekossa jollakin kummallisella hanhimaalilla ja joku sanoisi, että ”vittu mä vihaan kaikkia ruotsalaisia”, se tulkittaisiin vihapuheeksi.
Minäkin olen muutaman vuosikymmenen aikana kirjoittanut julkisesti niin ilkeästi ja vihaisesti monesta asiasta, että olen kai oikein multivihapuhuja. Todellisuudessa en kuitenkaan vihaa muita kuin huonoja televisio-ohjelmia ja maksalaatikkoa.
Tarkkaan ottaen en näillä kuitenkin varsinaisesti pääse vihapuhujaksi, koska vihapuheella tarkoitetaan erityisesti vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa. Television huonoja viihdeohjelmia kuitenkin katsoo enemmistö ja maksalaatikostakin tykkää enemmistö ainakin lapsista.
Näitä laajennetun käytön saaneita ilmaisuja on myös rasismi. Aika usein se yhdistetään vihapuheeseen ja päinvastoin. Tyypillistä on, että jos lohkaisee kriittisesti halaistun sanankin Suomen pakolaispolitiikasta, syyllistyy rasismiin. Minkäänlaista maahanmuuttokritiikkiä eivät näiden leimaussanojen käyttäjät hyväksy.
Rasismi on selvä asia. Sillä tarkoitetaan syrjintää rodultaan, ihonväriltään tai syntyperältään toisenlaisia ihmisiä kohtaan. Voimakkaasti kasvaneen maahanmuuton arvosteleminen sinänsä ei kuitenkaan automaattisesti ole rasismia, koska kritiikki kohdistua monesti nimenomaan maahanmuuton määrään, ei laatuun.
Jos Suomeen virtaisi jatkuvalla syötöllä suomen kieltä osaamattomia, valkonaamaisia ruotsalaisia yhtä paljon kuin nykyisin näitä tummempia pakolaisia, aiheuttaisi sekin maahanmuuttokritiikkiä, mutta se ei olisi rasismia, koska ruotsalaiset ovat samaa rotua meidän kanssamme. Kysymys on siis määrästä ja sen aiheuttamista ongelmista. Näin oli esimerkiksi syksystä 2015 talveen 2016, kun Suomeen tuli puolen vuoden aikana 35 000 pakolaista.
Jos meidän talon pihaan ilmestyisi majailemaan jänis tai valkoposkihanhi ja vaikka pareittain, niin se olisi ihan mukava juttu. Mutta jos niitä tulisi tuhat, asetelma olisi aivan toinen, syntyisi niiden määrään suuntautuva viha.
Uusi ilmaus on myös ”uhriutuminen”. Poliitikot ja muutkin julkisuudessa pyörivät ihmiset heittäytyvät uhreiksi, kun kokevat tulleensa väärin perustein moitituiksi. Uhriutuja pyrkii marttyyrin asemaan ja haluaa sääliä ja otsikoita, koska syyllisiä hänen tilaansa ovat kaikki muut. Mallia on otettu jalkapalloilija Cristiano Ronaldosta, joka jää kentälle tuskissaan kiemurtelemaan aina kun joku on hipaissut häntä.
Ei näissä uusissa nimittelyissä muutenkaan järkeä ole. Kun joku sanoo toisia natseiksi, pitäisi ensin perehtyä historiaan. Eivät musiikki-, ruoka- tai ilmastonatsit esimerkiksi vaadi toisinajattelevia krematoriossa poltettaviksi eivätkä edes tarraa vaatteisiin. Vihreän liiton uusi puheenjohtaja-ministeri Marina Ohisalo joka tapauksessa haluaa olla se, joka tästä eteenpäin määrittelee sen, ketkä ovat Suomessa ”natseja”.
kari.naskinen@gmail.com
