Perussuomalaisten puheenjohtaja
Jussi Halla-aho kävi
pitämässä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevän
esitelmän tämän aihealueen arvovaltaisella foorumilla
Paasikivi-seurassa. Suomen Nato-jäsenyys tuli tietenkin esille, ja
sen suhteen Halla-aho sanoi, että Suomen pitää olla pragmaattinen
– on siis suhtauduttava asiaan käytännönläheisesti ja pyrittävä
toimimaan taktisesti oikein.
”Oma näkemykseni on, että Suomen olisi ollut järkevää liittyä Natoon 1990-luvulla, kun maailmanpoliittinen tilanne oli rauhallisempi. Silloin oli kuitenkin silloin ja nyt on nyt”, sanoi Halla-aho.
”On myös huomioitava se tosiasia, että yleinen mielipide, sekä kansalaisten että poliitikkojen ja puolueiden keskuudessa, on vahvasti ja stabiilisti Nato-jäsenyyttä vastaan. On vaikea nähdä, että Suomeen olisi saatavissa hallitus, joka esittäisi Nato-jäsenyyden hakemista, tai eduskuntaenemmistö, joka siunaisi jäsenyyden.”
Koska Halla-aho ei siis näe Nato-jäsenyyttä realistisena skenaariona ainakaan lähitulevaisuudessa, kannattaa keskittyä mieluummin siihen, mistä on olemassa varsin laaja konsensus:
”Suomen on hyvä pitää yllä yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa, mahdollisimman uskottavaa kansallista puolustuskykyä. Koska Suomi on pieni maa, jolla on hyvin rajalliset resurssit, koulutuksen ja kalustohankintojen pitää optimaalisella tavalla tähdätä oman alueen puolustamiseen, omat vahvuudet ja heikkoudet tunnistaen. Tämä, yhdistettynä mahdollisimman hyvien kahdenvälisten suhteiden ylläpitämiseen kaikkien kanssa, tehokkaimmin ehkäisee joutumista konfliktien osapuoleksi tai niiden kohteeksi.”
”Oma näkemykseni on, että Suomen olisi ollut järkevää liittyä Natoon 1990-luvulla, kun maailmanpoliittinen tilanne oli rauhallisempi. Silloin oli kuitenkin silloin ja nyt on nyt”, sanoi Halla-aho.
”On myös huomioitava se tosiasia, että yleinen mielipide, sekä kansalaisten että poliitikkojen ja puolueiden keskuudessa, on vahvasti ja stabiilisti Nato-jäsenyyttä vastaan. On vaikea nähdä, että Suomeen olisi saatavissa hallitus, joka esittäisi Nato-jäsenyyden hakemista, tai eduskuntaenemmistö, joka siunaisi jäsenyyden.”
Koska Halla-aho ei siis näe Nato-jäsenyyttä realistisena skenaariona ainakaan lähitulevaisuudessa, kannattaa keskittyä mieluummin siihen, mistä on olemassa varsin laaja konsensus:
”Suomen on hyvä pitää yllä yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa, mahdollisimman uskottavaa kansallista puolustuskykyä. Koska Suomi on pieni maa, jolla on hyvin rajalliset resurssit, koulutuksen ja kalustohankintojen pitää optimaalisella tavalla tähdätä oman alueen puolustamiseen, omat vahvuudet ja heikkoudet tunnistaen. Tämä, yhdistettynä mahdollisimman hyvien kahdenvälisten suhteiden ylläpitämiseen kaikkien kanssa, tehokkaimmin ehkäisee joutumista konfliktien osapuoleksi tai niiden kohteeksi.”
Vielä 1990-luvulla moni ajatteli, että maailma on tullut ainakin Euroopan osalta valmiiksi. Useimmat maat ajoivat kansallisen puolustuskykynsä alas ja luottivat USA:n loputtomaan maksuvalmiuteen. Puolustusresurssit suunnattiin kansainvälisen suorituskyvyn kehittämiseen ja kriisinhallintavalmiuteen. Halla-aho sanoi tässä suhteessa olleen jälkikäteen ajatellen hyvä asia, että Suomi ei liittoutunut eikä tuudittautunut samaan mukavuudentunteeseen. Venäjän aggressiivinen käyttäytyminen ensin Georgiassa ja sitten Ukrainassa, ja Yhdysvaltain painopisteen siirtyessä muihin maailmankolkkiin, on saanut monet maat arvioimaan ratkaisujaan uudelleen.
TAIKASANA NATO-OPTIO
”Venäjä
vahtii muiden tekemisiä paljon aggressiivisemmin kuin 20 vuotta
sitten, ja se pyrkii voimakkaasti palauttamaan omaa alueellista ja
globaalia vaikutusvaltaansa”, sanoi Halla-aho. ”Reaktio
Nato-jäsenyyden hakemiseen olisi todennäköisesti Suomen kannalta
kielteinen, ja jäsenyysprosessi altistaisi Suomen monenlaiselle
mielipide- ja informaatiovaikuttamiselle, etenkin jos ratkaisu
sidottaisiin kansanäänestykseen. Ei ole liioin sanottua, että
kaikki Naton nykyiset jäsenmaat olisivat halukkaita ärsyttämään
Venäjää tukemalla Suomen jäsenyyttä.”
Uuden ajan reaalipolitiikassa on Nato-jäsenyyden hakemisen tilalle on tullut ns. Nato-optio. Halla-aho pohti, onko kyseessä pelkkä taikasana, johon ripustaudutaan, jotta ei tarvitsisi sanoa juuta tai jaata itse asiaan:
”Ajatus Nato-option takana tuntuu olevan se, että Suomi voisi turvatakuita tarvitessaan hakeutua niiden piiriin. Nato-jäsenyys on kuitenkin mielestäni nähtävä vakuutuksena, jonka voi saada vain hyvän sään aikana. Nato-option realistisuudesta saatiin jossakin vaalipaneelissa pieni riitakin aikaiseksi. Vallitseva näkemys poliitikoilla tuntui olevan se, että option
olemassaolon
kyseenalaistaminen itsessään jotenkin heikentäisi kyseistä
optiota. Tässä lähestytään mielestäni vaarallisella tavalla
maagista ajattelua.”
LIBERAALIA
TOIVEAJATTELUA
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen moni ajatteli, että liberaali länsimainen demokratia on vääjäämätön kehityksen päätepiste kaikkialla. Poikkeamat on nähty vain tilapäisinä häiriöinä, jotka menevät odottamalla pois. Halla-aho sanoi omana arvionaan, että tässä kehityksessä ei ole mitään itsestäänselvää.
”Se, mitä näemme esimerkiksi Venäjällä, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Filippiineillä, Kiinassa, Turkissa ja joissakin Keski-Euroopan maissa, voi hyvinkin merkitä pysyvää tai pitkäaikaista suunnanmuutosta poispäin globalismista ja kohti nationalistisempaa, konservatiivisempaa ja protektionistisempaa maailmaa. Toisin kuin monet kuvittelevat, demokratia itsessään ei takaa liberaalia yhteiskuntamallia, jos äänestäjät eivät koe, että liberalismi edistää heille tärkeitä asioita. Onhan Turkissa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Filippiineillä, Puolassa ja Unkarissakin kansalaisten valitsemat johtajat”, sanoi Halla-aho.
LIBERAALIA
TOIVEAJATTELUA
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen moni ajatteli, että liberaali länsimainen demokratia on vääjäämätön kehityksen päätepiste kaikkialla. Poikkeamat on nähty vain tilapäisinä häiriöinä, jotka menevät odottamalla pois. Halla-aho sanoi omana arvionaan, että tässä kehityksessä ei ole mitään itsestäänselvää.
”Se, mitä näemme esimerkiksi Venäjällä, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Filippiineillä, Kiinassa, Turkissa ja joissakin Keski-Euroopan maissa, voi hyvinkin merkitä pysyvää tai pitkäaikaista suunnanmuutosta poispäin globalismista ja kohti nationalistisempaa, konservatiivisempaa ja protektionistisempaa maailmaa. Toisin kuin monet kuvittelevat, demokratia itsessään ei takaa liberaalia yhteiskuntamallia, jos äänestäjät eivät koe, että liberalismi edistää heille tärkeitä asioita. Onhan Turkissa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Filippiineillä, Puolassa ja Unkarissakin kansalaisten valitsemat johtajat”, sanoi Halla-aho.
”Liberaalien
keskeinen virhe on analyysin korvaaminen toiveajattelulla. Donald
Trumpin valinnasta lähtien on odoteltu, että kohta USA:n
talous ja Trumpin kannatus romahtavat. Todellisuudessa talous kasvaa
ja Trumpin kannatus on ennallaan. Toisena esimerkkinä voidaan
mainita Puola. Kansainvälisessä ja suomalaisessakin mediassa
hehkutettiin keväällä viherliberaalia Wiosna-puoluetta, joka
kuulemma haastaa maata hallitsevan ultrakonservatiivisen Laki ja
oikeus -puolueen. Lopputulos oli, että eurovaaleissa Wiosna sai
äänistä 6 %, Laki ja oikeus 45 %.”
”Suomi on pieni maa. Siksi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pitää varautua myös muihin globaaleihin kehityskulkuihin kuin niihin, jotka olisivat meidän mielestämme kaikkein mukavimpia”, päätti Hala-aho esitelmänsä.
kari.naskinen@gmail.com
”Suomi on pieni maa. Siksi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pitää varautua myös muihin globaaleihin kehityskulkuihin kuin niihin, jotka olisivat meidän mielestämme kaikkein mukavimpia”, päätti Hala-aho esitelmänsä.
kari.naskinen@gmail.com
