Kipparikvartetilla ei ollut vielä
tätä nimeä, kun se esiintyi elokuvassa Kaunis Veera eli
ballaadi Saimaalta, jonka
ensi-ilta oli syksyllä 1950. Siitä se kuitenkin alkoi. Harry
Bergström oli
koonnut neljä laulumiestä yhteen, mutta
elokuvassa ei roolinimiäkään ollut muilla kuin Olavi
Virralla (laivamies
Pekka) ja Kauko
Käyhköllä (santarmipäällikkö).
Auvo Nuotio oli
nimeämätön laivamies, eikä Teijo
Joutsela ollut
mukana muuten kuin laulujen dubbauksissa. Tuli tämä
Kipparikvartetin alkuhistoria esille, kun juuri on ilmestynyt levy
Harry Bergströmin musiikista 1950-luvun SF-elokuvista.
Kipparikvartetin ensimmäinen varsinainen esiintyminen tapahtui vasta syksyllä 1951 Karkkilassa. Suosio alkoi kasvaa nopeasti ja syksyllä 1952 tuli ensi-iltaan elokuva Kipparikvartetti. Siinä kvartetin jäsenet esiintyivät roolinimillä, jotka oli muunneltu heidän oikeista nimistään:
Teijo Joutsela – Teikka Ankkanen
Kauko Käyhkö – Kauko
Auvo Nuotio – Apo Rovio
Olavi Virta – Olli Joki
Harry Bergström esitti säveltäjää, mutta koska hänellä ei ilmeisesti ollut riittävästi näyttelijänlahjoja, esitti ”oikeata Bergströmiä” eli ohjelmatoimiston johtajaa Eero Roine suomennetulla roolinimellä Harri Vuorivirta. Ohjelmatoimiston nimi oli Tähtitaiteilijat. Naispääosassa oli Liisa Tuomi, joka sairastui kuvausten jälkeen, minkä johdosta hänen elokuvalaulunsa nauhoitti Anja Marvia.
Eiväthän nämä elokuvat lehtien kulttuurisivuilla mitään taideylistyksiä saaneet: ”...ei pyrikään olemaan filmitaidetta sanan varsinaisessa merkityksessä.” ”Syntipukki on jälleen käsikirjoituksen tekijä Reino Helismaa.” ”Ohjaaja Ville Salminen on pannut laatuisat laulajat ilmeilemään ja pelleilemään kuin puoli-idiootit.”
Mutta kansa tykkäsi. Sen sijaan Elokuvatarkastamo ei täysin, vaan sensuroi Kauniista Veerasta puolen minuutin kohtauksen, jossa suuriruhtinatar (Elsa Turakainen) istui mustalais-Zingalin (Veikko Uusimäki) päällä. Lisäksi Elokuvatarkastamo vaati elokuvan kieltämistä alle 16-vuotiailta, koska ”ruhtinattaren lempimiskohtaukset ovat hengeltään siivottomia, mustalaisparin puheet lapsen tekemisestä ovat lapsille sopimattomia ja Uuno Laakson suuhun pannut sananparret täynnä rivouksia, viinan viljelyllä hupailevia ja paikoin kaksimielisiä”. Lopulta valtion elokuvalautakunta antoi elokuvan olla lapsille sallittu, mutta se yksi härski kohtaus jäi pois.
Tämän jutun kuvassa ovat Olavi Virta (vas.), Harry Bergström, Kauko Käyhkö, Auvo Nuotio ja Teijo Joutsela. Vuonna 1953 Virta erosi porukasta rahaepäselvyyksien kanssa ja tilalle tuli Eero Väre. Nyt ilmestyneellä levyllä on Kipparikvartetin ja muidenkin esityksiä. Mukana on myös harvinaisuuksia, yhtenä sellaisena Olavi Virran esittämä Sellaista on elämä elokuvasta Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953). Virta ei esitä sitä elokuvassa, mutta levytti kappaleen myöhemmin samana vuonna. Muita solisteja levyllä ovat Raija Avellan, Rita Elmgren, Pirkko Jaakkola, Kalevi Korpi, Ami Loven, Ritva Simuna, Sirkka Suojoki ja Malmi Vilppula.
Harry Bergström teki musiikin kaikkiaan 78 kokoillan elokuvaan ja lisäksi moneen lyhytelokuvaan. Näin suureen määrään ei kukaan toinen suomalainen säveltäjä ole päässyt. Bergströmin ensimmäinen elokuva oli Vaimoke (1936) ja viimeinen nimenkin puolesta osuvasti Viimeinen savotta (1977).
Kipparikvartetin keksimisen lisäksi Bergström löysi kolmen nuoren naisen trion Helsingin messukeskuksessa 1948 pidetyssä konsertissa ja otti sen hoiviinsa. Bergström nimesi trion Metro-tytöiksi ja sävelsi heille heti menestysiskelmän Ethän minua unhoita.
Koko kansan tuntemaksi pianistiksi Bergström tuli varsinkin Niilo Tarvajärven aamukahvilähetysten ansiosta. Näissä radion sunnuntaiaamun ohjelmissa Bergström esiintyi noin 700 kertaa. Muita tuttuja niissä olivat mm. Kipparikvartetti, Marjatta ja Martti Pokela sekä kahvia vieraille keittänyt ja kaatanut Frida-rouva.
Nyt ilmestyneen elokuvamusiikkilevyn (27 kappaletta) on tuottanut Turun Tähtituotanto Oy (Artie Music Oy) – kovasti nimi muistuttaa Kipparikvartetti-elokuvan Tähtitaiteilijat Oy:tä.
kari.naskinen@gmail.com
