”En ole mikään tietokone, joka ohjelmoitaisiin
jokaiselle radalle. Ajan niin kuin ihminen”, sanoi kolminkertainen
F1-maailmanmestari Niki Lauda
(kuvassa vas.),
joka kuukausi sitten kuoli 70-vuotiaana. Tuon sanonnan kirjoitin
lehtiööni, kun tapasin Laudan kevättalvella 1978 Maarianhaminassa.
”Mutta mestariksi ei tule hyväkään ajaja, jos hän ajaa väärällä autolla”, jatkoi Lauda.
Maarianhaminassa oli tuolloin muitakin mestareita, Giacomo Agostini, James Hunt (kuvassa oik.), Markku Alen ja Ari Vatanen. Tilaisuuden oli järjestänyt heidän sponsorinsa Marlboro, jonka maailmankiertue joutui Suomessa pysähtymään Ahvenanmaalle, koska mantereen puolella oli astunut voimaan tupakanmainontakielto.
Maarianhaminasta kirjoitin jutun, jossa kuvailin Laudaa, Huntia ja Agostinia: ”Lauda on totisen näköinen. Hän vastaa esitettyihin kysymyksiin täsmällisesti. Häneltä on turha odottaa minkäänlaista huulenheittoa. Kokonaan toisenlainen on Hunt, jossa on paljon rentoa maailmanmiestä – joku sanoisi naistenmiestä. Hunt istuu trennosti itseään keinutellen ja vastailee kysymyksiin samalla rentoudella. Perusteellisiin selvityksiin hän ei vaivaudu, kun taas Lauda voi johonkin kysymykseen antaa minuutteja kestävän vastauksen. Agostini on koko ajan hymyssä suin myhäilevä tumma lyhyt mies, joka ei kovin hyvin muuta ymmärrä kuin italiaa.”
Laudasta Hunt sanoi, että ”se on päästä kiinni. Hunt on ilmiömäinen keskittyjä. Hän pystyy ottamaan jokaisen kilpailuun liittyvän yksityiskohdan huomioon. Kai tämä on osa hänen lahjakkuuttaan.”
Koska paikalla oli myös rallimiehiä, tuli tämäkin laji esille. Lauda sanoi, että tavallisella autolla ajaminen on tylsää, joten ei hänestä varmaankaan olisi hyvää ralliajajaa tullut:
”Wienistä Salzburgiin on matkaa 300 kilometriä. Tämän välin ajan joskus henkilöautolla, mutta se on liian rasittavaa.”
”Sitäpaitsi luulen, että rallissa menestyminen edellyttää myös onnea. F1-kilpailussa ei tuurilla pärjätä kovinkaan pitkälle.”
Keke Rosbergin nimikin nousi esille. Rosberg oli jo tuttu ajaja pienemmistä formulaluokista ja nyt hän oli juuri ajanut ensimmäisen kilpailunsa F1:ssä Theodore-autolla. James Hunt sanoi:
”Pojalla on varmasti tulevaisuus F1:ssä taattu. Rosberg on lupaava ja se on tässä ammattikunnassa paljon. Rosbergista näkee, että hän ymmärtää lajin idean, minkä lisäksi hän hallitsee myös autonsa. Isot tallit taatusti huomaavat Rosbergin kyvyt. Kun Rosberg osoittaa Theodore-autolla kykynsä, hänelle löytyy kyllä parempiakin tallipaikkoja.”
Oikeassa oli Hunt. ATS:n, Wolfin ja Fittipaldin jälkeen Rosberg pääsi 1982 Williamsille ja voitti maailmanmestaruuden. Hunt oli voittanut mestaruuden 1976, jolloin Laudalle sattui paha onnettomuus Nürburgringillä. Vain kuusi viikkoa tuon tulimeren jälkeen Lauda palasi radalle, mutta koska kaksi kilpailua jäi väliin, hävisi hän mestaruuden Huntille yhdellä pisteellä. Lauda voitti mestaruudet 1975, 1977 ja 1984.
”Jos ihminen haluaa elää vaarallisesti, hänellä kai on siihen täysi vapaus”, sanoi Lauda Maarianhaminassa.
kari.naskinen@gmail.com
”Mutta mestariksi ei tule hyväkään ajaja, jos hän ajaa väärällä autolla”, jatkoi Lauda.
Maarianhaminassa oli tuolloin muitakin mestareita, Giacomo Agostini, James Hunt (kuvassa oik.), Markku Alen ja Ari Vatanen. Tilaisuuden oli järjestänyt heidän sponsorinsa Marlboro, jonka maailmankiertue joutui Suomessa pysähtymään Ahvenanmaalle, koska mantereen puolella oli astunut voimaan tupakanmainontakielto.
Maarianhaminasta kirjoitin jutun, jossa kuvailin Laudaa, Huntia ja Agostinia: ”Lauda on totisen näköinen. Hän vastaa esitettyihin kysymyksiin täsmällisesti. Häneltä on turha odottaa minkäänlaista huulenheittoa. Kokonaan toisenlainen on Hunt, jossa on paljon rentoa maailmanmiestä – joku sanoisi naistenmiestä. Hunt istuu trennosti itseään keinutellen ja vastailee kysymyksiin samalla rentoudella. Perusteellisiin selvityksiin hän ei vaivaudu, kun taas Lauda voi johonkin kysymykseen antaa minuutteja kestävän vastauksen. Agostini on koko ajan hymyssä suin myhäilevä tumma lyhyt mies, joka ei kovin hyvin muuta ymmärrä kuin italiaa.”
Laudasta Hunt sanoi, että ”se on päästä kiinni. Hunt on ilmiömäinen keskittyjä. Hän pystyy ottamaan jokaisen kilpailuun liittyvän yksityiskohdan huomioon. Kai tämä on osa hänen lahjakkuuttaan.”
Koska paikalla oli myös rallimiehiä, tuli tämäkin laji esille. Lauda sanoi, että tavallisella autolla ajaminen on tylsää, joten ei hänestä varmaankaan olisi hyvää ralliajajaa tullut:
”Wienistä Salzburgiin on matkaa 300 kilometriä. Tämän välin ajan joskus henkilöautolla, mutta se on liian rasittavaa.”
”Sitäpaitsi luulen, että rallissa menestyminen edellyttää myös onnea. F1-kilpailussa ei tuurilla pärjätä kovinkaan pitkälle.”
Keke Rosbergin nimikin nousi esille. Rosberg oli jo tuttu ajaja pienemmistä formulaluokista ja nyt hän oli juuri ajanut ensimmäisen kilpailunsa F1:ssä Theodore-autolla. James Hunt sanoi:
”Pojalla on varmasti tulevaisuus F1:ssä taattu. Rosberg on lupaava ja se on tässä ammattikunnassa paljon. Rosbergista näkee, että hän ymmärtää lajin idean, minkä lisäksi hän hallitsee myös autonsa. Isot tallit taatusti huomaavat Rosbergin kyvyt. Kun Rosberg osoittaa Theodore-autolla kykynsä, hänelle löytyy kyllä parempiakin tallipaikkoja.”
Oikeassa oli Hunt. ATS:n, Wolfin ja Fittipaldin jälkeen Rosberg pääsi 1982 Williamsille ja voitti maailmanmestaruuden. Hunt oli voittanut mestaruuden 1976, jolloin Laudalle sattui paha onnettomuus Nürburgringillä. Vain kuusi viikkoa tuon tulimeren jälkeen Lauda palasi radalle, mutta koska kaksi kilpailua jäi väliin, hävisi hän mestaruuden Huntille yhdellä pisteellä. Lauda voitti mestaruudet 1975, 1977 ja 1984.
”Jos ihminen haluaa elää vaarallisesti, hänellä kai on siihen täysi vapaus”, sanoi Lauda Maarianhaminassa.
kari.naskinen@gmail.com
