Elokuvaa tehtiin neljä vuotta kunkin mukana olleen muiden töiden ohella. Tämä huomioon ottaen kokonaisuus vaikuttaa hämmästyttävän ehjältä. Elokuva on vakava komedia taiteilijapariskunnan elämästä, joka ei suju niin kuin pitäisi. Eero on viisi vuotta tekstinsä kanssa jumissa ollut kirjailija, mutta elokuvanäyttelijä Pihlalla menee paremmin. Kunnianhimoisen Pihlan ongelma on kuitenkin se, että työt eivät riipu vain ammatin osaamisesta, vaan olisi otettava huomioon myös julkisuuden vaatimukset - pinnalla pitää pysyä, jotta rooleja tässä viihdemaailman vinhassa myllyssä saa edelleen.
Sisäänlämpiävää satiiria elokuvassa on paljon. Hyvää kaupallista julkisuutta Pihla saa esimerkiksi osallistumalla television pieruaiheiseen viihdeohjelmaan. Sitten myös kysytään, onko se eteenpäinmenoa uralla, jos lähtee ulkomaille elokuvaan, jossa roolina on olla ruumispakettina auton takakontissa.
Totta ja tarua. Tämä on näköjään elokuvan tarkoituskin, koska pienissä rooleissa vilahtelee myös muita taiteilijoita, jotka esittävät nimenomaan itseään: Jörn Donner, Kari Hotakainen, Sofi Oksanen ym. Eikä Laura Birnin roolinimikään ole sattumalta Pihla Sucksdorff, sillä yhdessä kohtauksessa rooli-Pihlan kanssa keskustelee Pihla Viitala, joka on kertonut, että Hollywoodissa hänelle ehdotettiin abortintekoa. Hollywoodissa Pihla Viitala teki ns. rohkean elokuvan Hannu ja Kerttu: Noitajahti (2013). Myös Laura Birn on käynyt ulkomailla elokuvanteossa. Todentuntua saadaan myös sijoittamalla Pihla ja Eero television Efter nio -ohjelmaan ja viemällä Eero Helsingin kirjamessuille.
Eero on jo tunnustusta saanut kirjailija, mutta nyt hän on Pihlan sanonnan mukaan kuin ”lamaantunut näätä”. Sopimus uudesta romaanista on kustantajan kanssa tehty, ennakkopalkkiokin saatu, mutta mitään ei synny. Itsetunto on nollassa. Samoin perhe-elämä, koska miehen tuskaa ei yhtään helpota se, että vaimolla sentään menee ainakin taloudellisesti hyvin.
Voi kuvitella, että tilanne on raastava. Kun arkisempaa työtä tekevä duunari joutuu työttömäksi, sekin on viheliäistä, mutta sitä työttömyyttä ei seuraa koko kansa iltapäivälehtien tai netin kautta. Duunarin työttömyyden syynä on ehkä rakennetyöttömyys tai suhdannelasku, mutta taiteilijan nollatilaan on yleensä syynä vain hän itse. Eikä Eeroa tietenkään helpota se, että samanikäinen korpikirjailija Kuutsa Lapista on jo saanut Finlandia-palkinnon ja on miesten tavatessa menossa ottamaan vastaan Eino Leino -palkintoa. Kuutsalla on lappilaiskirjailijan stereotypiaan osuva tiukka periaate: ”En koskaan ota tippaakaan alkoholia heräämisen jälkeen kahteen tuntiin.”
Eero ja Kuutsa (Tommi Korpela ja Hannu-Pekka Björkman, kuvassa) tekevät tässä itseironisessa komediassa erinomaista työtä. He ovat juuri sellaisia kuin heidän tilanteissaan pitääkin. Eero surkimuksena tyhjää paistavan näyttöpäätteen edessä ja Kuutsa lattialle sammuneena vahvistavat sitä kirjailijakuvaa, joka ei kuitenkaan yleistäen oikea ole. Varsinaisen komediaroolin tekee Kari Heiskanen Pihlan isänä, joka tietää kaikesta kaiken ja on valmis analysoimaan mitä tahansa milloin tahansa, on kulttuurihenkilö omassa tyhjiössään (nykyisin puhutaan myös kuplista).
Elokuvan pitkän valmistumisprosessin aikana Laura Birn oli tekemässä myös Auli Haapasalon elokuvaa Syysprinssi (2016) ja siinäkin hänen äitiään esittää Kaija Pakarinen. Tässä Anja Kaurasen omaelämäkerralliseen romaaniin perustuvassa elokuvassa on samoja teemoja kuin Tyhjiössä: luomisen tuska, vahva nainen ja heikko mies.
Syysprinssin yhdessä repliikissä sanotaan: "Fiksuja emme ole, ässiksi emme tule, olkaamme siis ulalla." Tyhjiössä Pihla lähestyy ässävaihetta, mutta Eero on ihan ulalla.
kari.naskinen@gmail.com
