Eilen tapasin keilahallissa vanhan urheiluseuramiehen, joka oli
1950-60-luvuilla vastannut seuransa huvitoiminnasta eli mm. tanssien
järjestämisestä. Kerran hän oli taas soittanut ”Tappi” Suomisen ohjelmatoimistoon etsiessään esiintyjää lavalle.
Suominen sanoi, että Olavi Virta on
kysyttyyn lauantai-iltaan vapaana, joten asiasta sovittiin. Sitten Suominen
vielä muistutti urheiluseuramiestä, että kun Virta tulee paikalle, hänelle on
heti annettava pullo Jaloviinaa. Näin myös tapahtui.
Keilahallissa asia tuli puheeksi, kun kerroin meneväni illalla katsomaan uutta elokuvaa
Olavi Virrasta. Tuota viina-asiaa elokuvassakin korostetaan, ja tässä omassa otsikossani
on yhden kirjaimen muutoksella laulun nimi Sam
Sihvon Jääkärin morsiamesta (1921)
– Olavi Virta ei kuitenkaan juonut viininlitkuja, vaan viinaa sen olla piti.
Elokuvan ovat elokuvataidekriitikot jo mananneet alimpaan kategoriaan. He ovat
tietyllä tavalla oikeassa, mutta myös väärässä. Ohjaaja Timo Koivusalo on korkeakulttuuripiireissä pantu samaan kastiin Spede Pasasen ja Kummeleiden kanssa, eikä siinä auta edes
se, että Koivusalon Täällä Pohjantähden
alla -elokuvat (2009, 2010) ovat parempia kuin Edvin Laineen versiot vuosilta 1968 ja 1970. Olen samaa mieltä elokuva-
ja tv-elokuvatutkimuksen dosentin Jari
Sedergrenin kanssa, joka ennen Virta-elokuvan tuloa kirjoitti: ”Koivusalo
tekee mainettaan parempia elokuvia. Kun julmimmat, hampaansa teroittaneet
kriitikot tuomitsevat, sanon itse mieluummin, että ihan hyvä. Tällöin olen vilkaissut
elokuvan budjettiakin. Ei mopolla pääse mahdottomiin.” (Demokraatti 16.8.2018)
Koivusalo on tätä ennen tehnyt vastaavanlaiset näköiselokuvat Irwin Goodmanista, Reino Helismaasta, Tapio
Rautavaarasta ja Jean Sibeliuksesta.
Ne eivät ole lehtien kulttuurisivuilla saaneet suurta huomiota, mutta
katsojamäärät ovat olleet hyviä. Nytkin Olavi Virta -elokuvan näki heti ensi-iltaviikonvaihteessa
34 000 katsojaa, kun taas kaksi viikkoa jo pyörinyt kotimainen taide-elokuva
Tyhjiö on tähän mennessä saanut vain
7000 katsojaa.
Elokuva Olavi Virrasta on pirstaleinen. Jos se pantaisiin kansainväliseen
levitykseen, eivät Olavi Virtaa tuntemattomat katsojat tajuaisi ollenkaan jutun
juonta. Meille suomalaisille tarina on niin tuttu, että se toimii myös
tällaisena. Laulajan uraa käydään läpi nopeasti kelaten ja kuunnellaan välillä
tämän kaikkien aikojen ylivoimaisesti parhaan iskelmälaulajamme esityksiä. Näin
tämä toimii, mutta syvyyttä jää puuttumaan, sillä monet kohtaukset ovat kovin
irrallisia ilman selviä syitä ja seurauksia.
Elokuvan keskeinen viesti on Olavi Virran turmion tie ryyppäämisen takia.
Perhe-elämä menee risaiseksi myös Virran naisseikkailujen takia. Parasta ovat kuitenkin laulut, jotka tulevat elokuvateatterin hyvällä
äänentoistolla aivan toisella tavalla kuin kotona tai autossa levysoittimen
kaiuttimista. Mitä hienompi laulu, sitä surullisempi olo katsomossa, koska
tiedossa tietenkin on koko ajan Olavi Virran surkea kohtalo.
Elokuva on myös henkilökavalkadi suomalaisen iskelmämusiikin historian hienoimmasta
vaiheesta, eri tilanteissa ovat kuvissa mukana mm. Ossi Elstelä, Toivo Kärki, Bruno Laakko, Niilo Saarikko, Jaakko Salo, Toivo
Särkkä, Matti Viljanen, Kipparikvartetti Auvo Nuotio, Teijo Joutsela,
Kauko Käyhkö (neljäs oli Virta) ja Repe Helismaa, joka Martti Suosalon jälleen esittämänä tuo elokuvaan myös huumoria.
Olavi Virtaa esittää komea Lauri Tilkanen
(kuvassa), joka on tällä vuosikymmenellä noussut suomalaisten filmitähtien
kärkipäähän. Rooli ei anna paljon liikkumavaraa, koska teemana on vain
alkoholismi, mutta kuitenkin niin, että varsinaista rappiota ei esitetä. Laulukohtaukset
sujuvat hyvin playbackina. Viimeisten vuosien Olavi Virta on mukana lyhyesti, roolissa Raimo Grönberg.
…JA AUTOT
Koivusalo on aina hallinnut hyvin lavastuksen ja katunäkymien epookin. Kuvaaja
on ollut kokenut Pertti Mutanen,
joka teki erinomaista jälkeä myös Pohjantähdissä.
Tähän kokonaisuuteen kuuluvat elokuvan autot. Koska Olavi Virran
intohimoihin kuuluivat myös autot, ne ovat tarkoin harkittuina mukana
elokuvassa. Kaikkiaan hänellä oli viisi
autoa: Ford Customline 4 Sedan (vm. -52), Ford Fairlane (-56), Ford Fairlane
Victoria (-56), Chevrolet Bel-Air Sedan 4D Sedan (-58) ja Chevrolet Bel-Air
Hardtop (-58). Menestyksen piti näkyä myös Virran autoissa ja
siksi niiden piti olla amerikkalaisia.
Elokuvaan on saatu kaksi autoa, mutta ainakaan rekisteritunnusten perusteella
ne eivät ole aitoja Olavi Virran autoja.
Jo 1951 Olavi Virta orkesterinsa kanssa teki peräti Euroopan-kiertueen
hanurinsoittaja Toivo Wahlstenin englantilaisella farmaripakettiautolla
Fordsonilla. Kävivät Madridissa asti, mutta tuosta reissusta ei elokuvassa ole
mainintaa.
Olavi Virta kuoli 57-vuotiaana. Juha ”Watt”
Vainio kuoli jo 52-vuotiaana, ja siinä yksi mahdollinen elokuvanaihe
Koivusalolle. Onhan näitä värikkäitä tapauksia suomalaisen viihteen historiassa
paljonkin, joten materiaalia Koivusalolle kyllä riittää, siellä on Henry Theeliä, Unto Monosta, Laila Kinnusta,
Veikko Lavia ym.
kari.naskinen@gmail.com