Ooppera on parasta televisiossa

Otsikko on tietenkin kummallinen, mutta kysymyksessä on erikoistapaus, Puccinin Tosca suorana lähetyksenä aidoilta tapahtumapaikoilta Roomasta. Olen nähnyt Toscan kahdeksan kertaa ja Kansallisoopperan tämän syksyn Toscakin oli taas erinomaisen hieno teos, mutta se televisiosta 1992 tullut esitys oli täydellinen. Vieläkin ihmettelen esityksen synkronointia, sillä laulajat kolmella eri tapahtumapaikalla eivät voineet olla lähelläkään orkesteria; ilmeisesti kuulivat musiikin ja näkivät kapellimestari Zubin Mehtan eri puolille sijoitetuista tv-monitoreista tai jotain tuollaista.

Ensimmäisessä näytöksessä oltiin Sant´ Andrea della Vallen kirkossa ja toinen näytös tapahtui poliisipäällikkö, paroni Scarpian työhuoneessa Farnesen palatsissa, joka nykyisin on Ranskan suurlähetystön rakennus lähellä Tiber-jokea. Kolmannen näytöksen tapahtumat sijoittuivat Sant´ Angelon linnaan Tiberin toiselle puolelle. Tämän linnan luota kun lähtee kävelemään pitkin Via della Conciliazonea, tulee suoraan Pietarinkirkolle. Näissä paikoissa ooppera kuvattiin 27 kameralla, ja pääkuvaajana oli Italian tunnetuin elokuvaaja, Roomasta kotoisin oleva Vittorio Storaro, joka on toiminut kuvannut elokuvia mm. Bernardo Bertoluccille, Franco Rosille, Carlos Sauralle, Francis Ford Coppolalle ja Woody Allenille.

Kuvassa on Placido Domingo (Mario Cavaradossi) linnan kattotasanteella. Hieman aikaisemmin hän on laulanut oopperakirjallisuuden kauneimman aarian E lucevan le stelle, mutta ei auttanut, Cavaradossi teloitettiin ja Catherine Malfitano (Floria Tosca) hyppäsi linnan katolta kuolemaan.

Toscan kantaesitys oli tammikuussa 1900 Teatro Costanzissa, josta myöhemmin tuli Rooman oopperatalo (Piazza Beniamino Gigli 1). Eli aidommaksi ja paremmaksi ei Tosca voi mennä kuin se oli 1992 televisiossa.

Tunnetasolla korkealle muistan nousseen myös Lahden oopperayhdistyksen ja kaupunginorkesterin Toscan konserttitalossa 1979 – siis Tosca kotikaupungissa ja päärooleissa aikansa huiput Ritva Auvinen ja Kalevi Koskinen! Oma hohtonsa oli myös Ruotsin kuninkaallisen oopperan vierailussa Savonlinnassa 1989, kun Cavaradossina lauloi Nicolai Gedda.

Kun viime viikolla kävin konsertissa Lahden vanhassa konserttitalossa, osui pahasti silmiin uusi rakennelma: Heikki ja Kaija Sirenin suunnitteleman rakennuksen aulaan oli tehty silta konserttisalin parvekekerroksesta toiselle puolelle yli korkean aulan. Aulanäkymä pilalla.

Eilen Toscan viimeisen esityksen väliajalla taas huomio kiinnittyi nuoreen likkaan, jolla oli illan hienoin iltapuku – mutta mitä ihmettä: jalassa tennarit.

Nyt sitten kirjaston musiikkiosastolle etsimään dvd-Toscaa vuoden 1992 esityksestä.

kari.naskinen@gmail.com