Natsi-Saksan miehitysvallan aikana 1940-44 olivat amerikkalaiset elokuvat
kiellettyjä Ranskassa. Eivätkä ranskalaiset itsekään saaneet vapaasti tehdä
elokuvia. Saksalaiset ottivat elokuva-alan haltuunsa mm. perustamalla Joseph Goebbelsin propagandatarkoituksiin
tuotantoyhtiön Continental Filmsin. Se oli ranskalainen yritys, mutta tarkassa
saksalaisessa kontrollissa.
Televisiosta tuli juuri näytteeksi yhtiön 1942 tuottama elokuva Murhaaja asuu numerossa 21. Henri-Georges Clouzotin ohjaama elokuva on tyypillinen sen ajan komedia, jossa on vähän hassuttelua ja hauskaa, väärinkäsityksistä aiheutuvaa sekaannusta ja vähän jännitystä. Ei kummoinen esitys, eikä vedä alkuunkaan vertoja Clouzotin parhaille elokuville, kuten Korppi (1943), Pelon palkka (1953) ja Pirulliset (1955).
Elokuvassa on kuitenkin yksi kohta, joka kiinnitti huomiota jo sen tullessa teattereihin: poliisin pidättäessä tohtori Linzin tämä nostaa molemmat kätensä ylös, ja kun poliisi ei heti ole aivan tiukkana, laskee Linz vasemman kätensä alas, jolloin oikea jää natsitervehdysasentoon. Tohtorin nimi taas vie saksalaiseen Linzin kaupunkiin, jossa Adolf Hitler alakouluikäisenä asui perheensä kanssa.
Elokuvassa murhaajia on kaikkiaan kolme, jotka kollektiivisesti ovat tappaneet ihmisiä, varsinkin huonoiksi kansalaisiksi katsomiaan. En löytänyt tietoa siitä, miten saksalaiset elokuvan ilmestyessä suhtautuivat tähän verhottuun kritiikkiin.
Vastaavanlaista symboliikkaa on Korpissa, mutta siinä piikki kohdistuu myös ranskalaisiin, jotka syyllistyivät ilmiantoihin natseille. Kun Ranska vapautui, Korppi joutuikin joksikin aikaa esityskieltoon ja Clouzot työkieltoon. Tämänkin elokuvan tuotti Continental Films, joka olemassaolonsa aikana ehti tuottaa miehitetyssä Ranskassa 30 elokuvaa. Myös vanhat ranskalaiset tuotantoyhtiöt saivat tehdä elokuvia, mutta nekin olivat saksalaisten kovassa ennakkosensuurissa.
Valtaosaltaan Vichyn Ranskan elokuvat olivat joka tapauksessa sellaisia, että Goebbels merkitsi tyytyväisenä päiväkirjaansa: ”Ranskalaiset tarvitsevat pikkurohkeita elokuvia, tyhjiä ja jopa vähän typeriä. On meidän asiamme pitää huolta, että he saavat niitä.”
kari.naskinen@gmail.com
Televisiosta tuli juuri näytteeksi yhtiön 1942 tuottama elokuva Murhaaja asuu numerossa 21. Henri-Georges Clouzotin ohjaama elokuva on tyypillinen sen ajan komedia, jossa on vähän hassuttelua ja hauskaa, väärinkäsityksistä aiheutuvaa sekaannusta ja vähän jännitystä. Ei kummoinen esitys, eikä vedä alkuunkaan vertoja Clouzotin parhaille elokuville, kuten Korppi (1943), Pelon palkka (1953) ja Pirulliset (1955).
Elokuvassa on kuitenkin yksi kohta, joka kiinnitti huomiota jo sen tullessa teattereihin: poliisin pidättäessä tohtori Linzin tämä nostaa molemmat kätensä ylös, ja kun poliisi ei heti ole aivan tiukkana, laskee Linz vasemman kätensä alas, jolloin oikea jää natsitervehdysasentoon. Tohtorin nimi taas vie saksalaiseen Linzin kaupunkiin, jossa Adolf Hitler alakouluikäisenä asui perheensä kanssa.
Elokuvassa murhaajia on kaikkiaan kolme, jotka kollektiivisesti ovat tappaneet ihmisiä, varsinkin huonoiksi kansalaisiksi katsomiaan. En löytänyt tietoa siitä, miten saksalaiset elokuvan ilmestyessä suhtautuivat tähän verhottuun kritiikkiin.
Vastaavanlaista symboliikkaa on Korpissa, mutta siinä piikki kohdistuu myös ranskalaisiin, jotka syyllistyivät ilmiantoihin natseille. Kun Ranska vapautui, Korppi joutuikin joksikin aikaa esityskieltoon ja Clouzot työkieltoon. Tämänkin elokuvan tuotti Continental Films, joka olemassaolonsa aikana ehti tuottaa miehitetyssä Ranskassa 30 elokuvaa. Myös vanhat ranskalaiset tuotantoyhtiöt saivat tehdä elokuvia, mutta nekin olivat saksalaisten kovassa ennakkosensuurissa.
Valtaosaltaan Vichyn Ranskan elokuvat olivat joka tapauksessa sellaisia, että Goebbels merkitsi tyytyväisenä päiväkirjaansa: ”Ranskalaiset tarvitsevat pikkurohkeita elokuvia, tyhjiä ja jopa vähän typeriä. On meidän asiamme pitää huolta, että he saavat niitä.”
kari.naskinen@gmail.com
