Mansikkapaikan voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa ja siitä voi kirjoittaa yhtä monta kertaa. Seuraavaksi haluaisin kuitenkin lukea perusteellisesti elokuvan käsikirjoituksen, koska se on alusta loppuun Bergmanin kipeää sukellusta omaan lapsuuteensa ja minuuteensa.
Dvd-haastattelussa Bergman sanoi, että hänen esikuvansa oli Sjöströmin viimeiseksi ohjaama Ajomies (1921). Se perustuu Selma Lagerlöfin samannimiseen romaaniin (1912) anteeksiannosta ja katumuksesta. Ajomies on kuolleita sieluja keräävä Kuoleman palvelija. Ajomies on myös Isak Borg, joka lähtee Tukholmasta vanhalla isolla Packard 120 C:llä Lundiin promovoitavaksi yliopiston kunniatohtoriksi.
Matka on tilintekoa menneisyydestä. Isak Borg käy läpi tekemisiään ja laiminlyöntejään, ja kun kuolema lähestyy vanhaa miestä, alkavat asiat olla mielessä kirkkaampina. Ajomatkaa edeltävänä yönä Isak Borg näkee unen, jossa hän on tuntemattomalla kadulla. Hän näkee ison kellon, jossa ei enää ole viisareita – aika alkaa olla loppu – ja sitten ohi menee ruumisvaunu, josta putoaa ruumisarkku ja siellä on Borg itse.
Sanotaan, ettei koskaan ole liian myöhäistä, mutta Ingmar Bergmanin ja isänsä Erik Bergmanin osalta taisi kuitenkin olla. Elokuvaa tehdessään Ingmar Bergman oli riidoissa vanhempiensa kanssa. Edes äidin kanssa ei syntynyt sovintoa, sillä komeroissa oli liikaa luurankoja ja tulehtuneita väärinkäsityksiä. Myös ero kolmannesta vaimosta tuotti tuskaa. Lisäksi Bergman oli rasittanut itsensä liian kovalla työllä: Seitsemäs sinetti (1957) oli juuri saatu valmiiksi ja Malmön kaupunginteatterissa hän oli lyhyen ajan sisällä ohjannut Kissan kuumalla katolla, Eerik XIV:n ja massiivisen Peer Gyntin. Tämä veikin Bergmanin Karoliiniseen sairaalaan, jossa hän keräsi voimiaan takaisin, mutta teki samalla Mansikkapaikan käsikirjoituksen.
Bergmanin elokuva on hyvin henkilökohtainen. Se on kuin hätähuuto. Itsekin hän sanoi elokuvallaan vedonneensa vanhempiinsa: ”Ymmärtäkää minua ja jos mahdollista, antakaa minulle anteeksi.”
Elokuvan lopussa Isak Borgin nuoruuden rakastettu Sara vie hänet aurinkoiselle paikalle metsään, josta Isak näkee salmen vastakkaisella rannalla vanhempansa. Isä ja äiti vilkuttavat Isakille. Tämä ja muutama muu kohta osoittaa, että Isak Borg on myös Ingmar Bergman. Tämänkin hän vahvisti dvd-haastattelussa: Isak Borgin ja Ingmar Bergmanin nimikirjaimet ovat IB, ja vähän muokaten nimestä tulevat ”is” ja ”borg”, siis jäinen linna. Isak Borgin toinen etunimi on Eberhard, joten kyllä se E-kirjainkin sieltä saadaan. Kylmätunteinen Erik Bergman oli elokuvan tullessa teattereihin vielä elossa.
Dvd:llä Bergman kertoi myös Victor Sjöströmin saamisesta mukaan. Aikaisemmin Sjöström oli esittänyt kapellimestaria Bergmanin elokuvassa Onnea kohti (1949), mutta nyt Bergman empi lähestymistä, koska Sjöström oli jo vanha mies. AB Svensk Filmindustrin joku johtaja kävikin alustavasti tiedustelemassa Sjöströmin mahdollisuutta tullaa elokuvaan, ja kun pientä toivoa oli, rohkeni Bergman seuraavaksi mennä asialle. Seuraavana aamuna Sjöström soitti Bergmanille ja sanoi suostuvansa yhdellä ehdolla: hänen on päästävä kuvauksista joka päivä kotiin ottamaan viskigrogi klo 17.15.
Kuvaaja Gunnar Fischer on muistellut, että koskaan ei filmiryhmä tiennyt, olisiko Sjöström vielä seuraavana päivänä elossa. Tämän takia valmista materiaalia oli saatava mahdollisimman paljon jokaisena kuvauspäivänä. Sjöström oli 78-vuotias ja samanikäinen on myös Isak Borg. Sjöström kuoli tammikuussa 1960. Elokuviensa lisäksi Sjöström tunnettiin Suomessakin myös näyttelijänä, sillä 1898-99 hän näytteli Svenska Teaternissa.
Gunnar Fischer oli se kuvaaja, joka teki Bergmanin uran alkuvaiheiden suurtyöt ja loi sen mustavalkoisen kuvamaailman, josta Bergman tunnettiin. Vasta Neidonlähteestä (1960) alkaen kuvaajana toimi Sven Nykvist, joka jostain syystä yleensä enemmän mainitaan Bergmanin yhteydessä.
Mansikkapaikka on sekä tekstiltään että kuvaukseltaan täydellinen taideteos. Samoin näyttelijät ovat sitä, mitä Bergman parhaistaan aina irti sai. He toimivat tämän freudilaisen psykoanalyysin elävinä mallinukkeina, ennen kaikkea Victor Sjöström, Bibi Andersson, Ingrid Thulin ja Gunnar Björnstrand. Yhdessä pienessä kohtauksessa on mukavasti myös Max von Sydow, joka on ”bensapoikana” Caltexin huoltoasemalla.
kari.naskinen@gmail.com
