tiistai 16. toukokuuta 2017

Kipeitä muistoja nuoruudesta

Pohjoisranskalainen ohjaaja-käsikirjoittaja Arnaud Desplechin (s. 1960) on tehnyt toistakymmentä elokuvaa, mutta Suomessa niistä tunnetaan varsinaisesti vain Eräs joulutarina (2008), joka sekin tuotiin Suomeen luultavasti vain siksi, että pääosassa on Catherine Deneuve. Nyt ohjelmistoon on tullut parin vuoden takainen Kolme muistoa nuoruudestani, joka on juuri sitä, mistä nimi kertoo.

Päähenkilö Paul on työnsä takia paljon maailmaa kiertänyt antropologi, ihmistutkija, joka nyt tutkii myös itseään. Siihen tarvitaan omien piirteidensä kartoittamista muistojen kautta.
Kipeimmät muistot koskevat ensirakkautta, siis sitä yleensä suurinta rakkautta. Sen kanssa on ollut vaikeaa, kun rakkauden kohde ei ole kaikkein tyypillisin yhden pojan tyttö. Sekavaa on, ja irtiottoja tulee puoleen jos toiseenkin.

Jos Paul olisi alle kaksikymppinen Jean-Pierre Léaud ja Paulin rakastettu Esther yhtä nuori Jeanne Moreau, voisi tätä elokuvaa verrata Francois Truffautin niihin elokuviin, joissa tällaisia haikean kipeitä tarinoita käydään läpi. Tai ehkä liioittelen, sillä Desplechinin elokuvassa ei ole sitä keveyttä ja ilmavan iloista optimistisuutta, minkä Truffaut hallitsi. Lisäksi kaksi tuntia on tälle elokuvalle on liikaa - ainakin vartin lyhennys terävöittäisi.

Nuoret päähenkilöt ovat joka tapauksessa oikein hyviä ja luontevia. Sekä Quentin Dolmaire (kuvassa vas.) ja Lou Roy-Lecollinet ovat elokuvassa ensikertalaisia. Heidän elämänsä liikkuu Pariisissa, Lillessä ja Desplechinin kotikaupungissa Roubaixissa. Lisäksi yksi muisto liittyy Paulin luokkaretken tekemiseen Minskiin, jossa tapahtuukin järkyttäviä.

Pääosa muistoista ajoittuu 1980-90-lukujen vaihteeseen. Esther tietää mitä tekee, mutta Paul on koko ajan hukassa.
Paulin Estherille osoittamat rakkaudentunnustukset ovat vakuuttavia. Niistä koskettavin tapahtuu taidemuseossa klassisten maalausten äärellä - suurin kauneus on pakahduttavaa.

Paul ei aina tiennyt kuka hän on, “paitsi se ihminen, joka rakasti Estheriä”. Mutta kun Esther on niin vetävä mimmi, että häntä haluavat kaikki muutkin, on Paul tuosta vaikeasta rakkaussuhteesta traumatisoitunut vielä 30 vuotta myöhemminkin.

Rakastelukohtaukset ranskalaiset osaavat kuvata. Irina Lubtchanskyn kamera tallentaa Paulin ja Estherin nämä arat hetket taitavan herkästi. Tämä on melko harvinaista nykyisin, jolloin rakastelukohtaukset ovat varsin usein ikään kuin elokuvien markkinoinnin kannalta ”näyttävän kovia”.

kari.naskinen@gmail.com