Kun kaupunginvaltuutettu Julius Tallberg omisti Lauttasaaren…

Rautakauppias ja rakennusurakoitsija Julius Tallberg (1857 - 1921) oli näkyvästi mukana myös Helsingin kunnallishallinnossa. Kaupunginvaltuustossa hän oli 1888 - 1912 ja hänen taloudellista asiantuntemustaan käytettiin hyväksi lukuisissa kunnallisissa ja myös valtiollisissa komiteoissa. Kirjoitan nyt Tallbergista siksi, että hänen syntymästään tulee tänään kuluneeksi 160 vuotta. Kun luin Tallbergista nimimerkki J. Maanpään kirjasta Suomalaisia suurliikemiehiä (Otava, 1942), niin erikoisin Tallbergiin liittyvä asia on, että 1911 hän osti käytännöllisesti katsoen koko Lauttasaaren, kun se ei Helsingin kaupungille kelvannut.

Vuosina 1871 - 1911 Lauttasaaren kartanon omistivat venäläiset kauppiaat Ivan ja Vladimir (Wilhelm) Wavulin, ja kun vanhempikin Wawulin kuoli, tarjosi tilanomistajan perikunta aluetta Helsingin kaupungille 900 000 markasta. Kartanon maiden pinta-ala oli 255 hehtaaria, reilusti yli puolet Lauttasaaresta (385 ha). Valtuuston jäsenenä Julius Tallberg oli vahvasti ostamisen kannalla. Kaupungin rahakamarikin puolsi ostoa, mutta valtuusto hylkäsi tarjouksen pitäen sitä kalliina.

Kun Tallberg sai valtuusmiesten puheista sellaisen käsityksen, että kaupunki hyväksyisi tarjouksen esimerkiksi 800 000 markalla, hän ryhtyi omin päin tiedustelemaan Wawulinin perillisiltä huokeampaa tarjousta. Tallbergin tinkimistaito voitti ja perikunta pudotti hinnan 750 000 markkaan sillä ehdolla, että kaupasta päätettäisiin pian ja että kauppasumma maksettaisiin lyhyen määräajan kuluessa.

Koska Tallberg tiesi, että kaupungin päätöksenteko olisi liian hidasta myyjien asettamaan aikatauluun nähden, Tallberg päätti itse ostaa saaren 750 000 markalla. Näin kävi, minkä jälkeen Tallberg tarjosi aluetta kaupungille tuolla samalla hinnalla. Tallbergkin tarjousta käsittelivät huolellisesti rahakamari ja valtuuston asettama erikoisvaliokunta, joka ehdotti, että tarjous hyväksyttäisiin. Asia tuli lisätyn valtuuston päätettäväksi syksyllä 1912, jolloin Lauttasaaren ostaminen kuitenkin hylättiin äänin 47 - 17, koska ajateltiin, ettei Helsinki leviä saarille asti. Äänestäjien enemmistö totesi vahingoniloisena: ”Pitäköön Tallberg Lauttasaarensa.”

Niin Tallberg alkoi itse kehittää saarta ja teetti arkkitehti Birger Brunilalla rakennussuunnitelman. Sen mukaisesti saari olisi suurelta osin rakennettu huvilakaupungiksi, mutta kesti yli 20 vuotta, ennen kuin sitä alettiin toteuttaa. Tallberg perusti saarelle merikylpylän ja Drumsö Casino -kahvilan. Vuosina 1913-17 saarella liikennöi myös hevosvetoinen raitiovaunu, joka kulki nykyisen Lauttasaarentien alkupäästä lauttalaiturilta Katajaharjunniemeen. Höyrylaivaliikenne Lauttasaareen alkoi 1914. Poikansa Gunnar Tallbergin kanssa Julius Tallberg alkoi myydä rakennustontteja.

Vuonna 1917 Lauttasaaresta tuli ns. taajaväkinen yhdyskunta ja 1921 se liitettiin vasta perustettuun Huopalahden kuntaan. Lauttasaaren yhdyskunnalla oli kunnan sisällä tietyssä määrin itsehallinto, kun sillä oli oma valtuusto, joka päätti saaren asioista ja sai kunnalta vuosittain rahaa käyttöönsä.

Kauppaneuvos Julius Tallberg kuoli 68-vuotiaana 1921 ollessaan hoitamassa terveyttään Bad Nauheimissa Saksassa.

Ensimmäinen kerrostalo Lauttasaareen valmistui 1937 Pohjoiskaaren alkuun ja vuotta myöhemmin valmistuivat saaren ensimmäiset teollisuusrakennukset, Akreniuksen tehdas Pohjoiskaarelle ja Hellbergin radiotehdas Vattuniemeen.

Maanpään kirjassa 1942 käytettiin termiä ”Lauttasaaren skandaali” ja ennustettiin, että kyllä kaupunki vielä tulee ostamaan Lauttasaaresta myytävänä olevat alueet, ja yhdistää Lauttasaaren ennemmin tai myöhemmin Helsinkiin kiinteällä sillalla. Alueliitos tapahtuikin 1946, ja hankinta tuli kaupungille lopulta paljon kalliimmaksi kuin Tallbergin tekemä ehdotus oli ollut.

TURUSTA HELSINKIIN

Julius Tallberg oli kotoisin Turusta. Yläalkeiskoulun hän joutui keskeyttämään 13-vuotiaana isän kuoltua. Työpaikan Julius sai Julius Torckellin kauppaliikkeestä, ja kun nuori Julius Tallberg kykeni ehdottamaan liiketoiminnan kannattavuuden kannalta järkeviä uudistuksia, poika kohosi pian liikkeessä esimiesasemaan.

Helsinkiin Julius Tallberg muutti 1878 ja sai paikan G. F. Stockmannin kauppaliikkeen rautaosastolta. Sen jälkeen hän oli M. Svenssonin rautakaupassa, mutta kiinnostus oman yrityksen perustamiseen olla jo suurta. Oman liikkeensä hän perusti 1887. Se menestyi hyvin ja kohosi pian kaupungin johtavaksi rakennustarvikkeiden kauppahuoneeksi.

Virikkeen oman yrityksen perustamiseen Julius sai tiettävästi pienen laiminlyönnin ansiosta, johon hän syyllistyi ollessaan Stockmannin palveluksessa. Hän meni kauniina kesäaamuna uimaan Kaivopuiston rantaan, eikä malttanut ajoissa lähteä työpaikalleen. Hän sai nuhteita esimieheltään ja hänet irtisanottiin epätäsmällisyyden ja esimiehen ohjeiden noudattamatta jättämisen vuoksi. On syytä olettaa, että juuri tuo tapaus sai hänet ryhtymään oman onnensa sepäksi.

Suurliikemieskirjassa kerrotaan, että Tallbergin menestys perustui pitkälti hänen ahkeruuteensa: ”Tallbergin kauppaliike avasi ovensa asiakkaille kello 6.30, jolloin kauppias itse myös säännöllisesti saapui työhön. Illalla liike suljettiin vasta kello 20, ja pitkin päivää isäntä oli ollut apulaistensa myötä ahkerasti toiminnassa. Vasta liikkeen sulkemisen jälkeen alkoi Tallbergin tärkein työ, tulosten harkitseva tarkkailu ja uusien suunnitelmien pohdinta.”

Sitten tähän päivään: Tallberg-konsernin toiminta ja omistukset ovat keskittyneet kiinteistösijoittamiseen, tekniseen kauppaan ja pitkäaikaisiin osakesijoituksiin. Emoyhtiö on Oy Julius Tallberg Ab. Julius Tallberg-Kiinteistöt Oyj on kiinteistösijoitusyhtiö, joka on erikoistunut kaupallisteollisiin sijoituskohteisiin ja niiden kehittämiseen. Ekomans Oy toimittaa teollisuudelle ja kunnille pölynpoisto- ja keskussiivousjärjestelmiä sekä ilmansuojelujärjestelmiä.

kari.naskinen@gmail.com