SDP pelasti muut puolueet lahtelaisten tuomiolta

Lahden kaupunginhallituksen ja tuoreen kaupunginjohtajan Niko Kyynäräisen (SDP) ratkaisu energiayhtiön myyntiä koskevassa asiassa on hyvin kummallinen. Lahti Energia Oy:n osittaista myymisesitystä ei viedäkään kaupunginvaltuuston ensi maanantain kokoukseen, koska sos.dem. kunnallisjärjestö otti myymiseen kielteisen kannan. Valtuustossa on 59 jäsentä, joista demareita vain 16, eikä olisi ollut lainkaan varmaa, että edes kaikki demarivaltuutetut olisivat äänestäneet myynnin torjumisen puolesta.

Kaikille muille valtuustoryhmille tämä tuntuu kuitenkin sopivan oikein hyvin. Tilanne on sikäli ymmärrettävää, että kun Kokoomus ja kumppanit eivät joudu maanantaina paljastamaan myyntihalukkuuttaan, he eivät ainakaan faktisesti paljastu myynnin kannattajiksi. Tämä on merkittävä asia, koska 90 prosenttia veronmaksajista vastustaa kauppaa, ja nämä vastustajat ovat kaikkien puolueiden äänestäjiä.

Nimiluettelot äänestyskäyttäytymisestä olisi heti maanantai-iltana tulleet julki ja niitä olisi toistettu vuoden kuluttua pidettäviin kunnallisvaaleihin asti. Putoajia olisi tullut.

Joku voi sanoa, että Kyynäräinen joutui kunnallisjärjestön päätöksen takia tekemään ratkaisunsa. Ei joutunut, ei kaupunginjohtaja ole kunnallisjärjestön päätöksistä riippuvainen, vaikka samaa puoletta edustaakin. Tähän vielä täsmennyksenä: kaupunginjohtaja on kaupungin virkamies, joka ei ole sidoksissa puolue-elinten holhoukseen. Kaupunginjohtaja on vain asioiden esittelijä kaupunginhallitukselle ja päätökset asioiden viemisestä eteenpäin valtuustolle tekee aina kaupunginhallitus, jonka kymmenestä jäsenestä vain kolme on sosiaalidemokraatteja.

Sekin tässä kh:n maanantaisessa päätöksessä on outoa, että aikaisemmin sieltä nimenomaan luvattiin asiasta päättämisen tulevan valtuuston tehtäväksi. Miksi ei tule? Siksi, että kh:n jäsenet ehkä yhtä lukuunottamatta olivat LE:n myynnin kannalla, joten heillä ei ollut kanttia mennä valtuustoäänestykseen pilaamaan mainettaan.

kari.naskinen@gmail.com

Demarit pelastivat Lahti Energian lahtelaisille

Etelä-Suomen Sanomien hankkimien tietojen mukaan kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen (SDP) oli ”raivoissaan” oman puolueensa kunnallisjärjestön kannanotosta, jonka mukaan Lahti Energia Oy:tä ei pidä myydä. Demarit kuitenkin toteuttivat vain sen, minkä 90 prosenttia lahtelaisista halusivat. Näin veronmaksajien arvokkain omaisuus säilyy omassa hallinnassamme.

ESS:n mukaan Kyynäräinen viestitti, että eihän kaupunkia näin voi johtaa. Kaupunginjohtaja on näköjään sitä mieltä, että hän on ylempänä kaikkia muita, joten hänen mielipiteitään ei saa kyseenalaistaa.

Kyynäräisen ja kaupunginhallituksen eliitin ideana oli noudattaa konsulttifirman esitystä, että energiayhtiön lainoja järjesteltäisiin uudelleen, jotta kaupungin saamat osingot yhtiöltä nousisivat 30 miljoonaan euroon. Tähän joutuu veronmaksaja ihmettelemään, mihin tällaisessa operaatiossa tarvittaisiin jotain vierasta osaomistajaa, sillä kyllähän kaupunki voi itsekin neuvotella tarvittavia muutoksia lainoihinsa. Tämä tarkoittaisi lainojen maksuaikojen pidentämistä.

(Johan nyt on se 648 000 euron konsulttisopimus katkaistu?)

Mikkelin kaupunki myi viime vuonna 49 prosenttia Etelä-Savon Energia Oy:stä brittiläiselle sijoitusyhtiölle Aberdeen Standard Investmentsille. Hinta oli 130 miljoonaa euroa, vaikka veronmaksajia pehmitettiin ensin tiedolla, että myyntihinta olisi 180 miljoonaa.

Mikkelin kaupunginvaltuuston paikkajako: Keskusta 14, Kokoomus 14, SDP 9, vihreät 5, Mikkelin sitoutumattomat 3, persut 2, kristilliset 2, Vapauden liitto 1, Liike Nyt 1. Mikkelin kaupunginjohtaja on Lahden Ahkeran entinen toiminnanjohtaja Janne Kinnunen.

kari.naskinen@gmail.com

Urheilulehti, jossa julkaistaan myös kuolinilmoituksia

Otsikon sanonta koski 1960-70-luvuilla Turun Sanomia, jossa vuorineuvos Irja Ketosen luottomiehenä oli kova urheilumies Aki Tammisto. Berliinin olympiakisoihinkin osallistunut pikajuoksija Tammisto oli ensin urheilutoimittaja, sitten toimituspäällikkö ja lopulta 1976-78 toinen päätoimittaja. Ykköspäätoimittajana oli Jyväskylästä tullut HoNsUn koripalloilija Keijo K. Kulha, joka myöhemmin valittiin myös Koripalloliiton puheenjohtajaksi. Nimenomaan Tammiston vaikutuksesta Turun Sanomat leimautui tuolloin kovaksi urheilulehdeksi.

Lahdessa ilmestyvä Etelä-Suomen Sanomat on nykyisin vastaavanlaisessa asemassa, tietyllä tavalla jopa enemmän kuin Turun Sanomat ennen, koska urheilu on ESS:ssa vallannut myös pääkirjoitussivun. Tänäkin vuonna on käsitelty lahtelaista kilpaurheilua näkyvästi:

11.1. pääkirjoituksessa kannettiin syvää huolta Lahden jäähallista, koska se on tietenkin tärkeä nienomaan Pelicansin kannalta.

21.1. päätoimittaja Markus Pirttijoki hehkutti Esalaisen kolumnipalstalla Pelicansin Aatu Jämsenin tekemää hienoa maalia.

28.1. vaalipäivänä pääkirjoituksen aiheena oli Kisapuisto, joka on FC Lahden menestyksen kannalta ensiarvoinen asia.

6.3. oli pääkirjoituksen aiheena suomalaisten hiihtäjien pärjääminen Salpausselän kisoissa.

8.4. riemuittiin Pelicansin hyvästä menestymisestä SM-liigan pudotuspeleissä.

Lisäksi helmikuussa pääkirjoituksessa käsiteltiin yleisellä tasolla hallitilanteita ja Kymi Ringin Lahdelle aiheuttamaa miljoonatappiota.

Etelä-Suomen Sanomissa on toimiva urheilujärjestelmä: Pirttijoki kirjoittaa jääkiekosta ja Jukka Airo jalkapallosta. Sen sijaan yleisurheilusta ei pääkirjoituksia tehdä, vaikka Lahden Ahkera oli viime vuonna maan paras yleisurheiluseura.

Kymmenen vuotta sitten päätoimittajana ollut Heikki Hakala toi pääkirjoitussivulle Jumalan ja Jeesuksen. Hakala on papin poika, mutta hän rajoitti uskontoharrastuksensa kuitenkin vain Esalaisen palstalle, eikä tuonut sitä pääkirjoituksiin.

kari.naskinen@gmail.com

Kaupunginjohtaja Kyynäräisen lähtölaskenta alkanut

Lahden kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen (SDP) on menettänyt kaupunkilaisten luottamuksen. Lahden veronmaksajista 90 prosenttia ei hyväksy hänen esitystään Lahti Energia Oy:n vähemmistöosakkuuden (49 %) myymisestä, ja lopullinen laaki tulee viikon kuluttua maanantaina, kun kaupunginvaltuuston enemmistö hylkää Kyynäräisen ehdotuksen. Tämä on niin iso asia, että ei olisi mitenkään yllättävää, jos kasvonsa tässä menettänyt Kyynäräinen sanoisi irti työsopimuksensa, jonka kuuden kuukauden koeajasta on kulunut vähän yli puolet.

Tänään sunnuntaina piti asiasta kokouksen Lahden sos.dem. kunnallisjärjestön ylin päättävä elin edustajisto, jossa otettiin esille sekä puolueen että Lahden demarien peruskannanotot tähän asiaan. Puolueen poliittisen ohjelman mukaan sähkön jakelu- ja siirtoyhtiöt on pidettävä mahdollisuuksien mukaan julkisessa omistuksessa ja Lahden sosiaalidemokraattien ohjelmassa sanotaan, että kaupungin omaisuudesta huolehtiminen tarkoittaa myös sähkö- ja vesiyhtiöittemme säilyttämistä kaupunkilaisten yhteisessä omistuksessa. Tämä on toistettu myös vaalilupauksissa.

Edustajiston päätös oli, että Lahden demarit eivät hyväksy kaupunginjohtajan esittämää Lahti Energian vähemmistöosuuden myyntiä. Tästä huolimatta vaikuttaa siltä, että SDP:n valtuustoryhmässä on myös energiayhtiön myynnin puolesta äänestäviä. He ja muut myynnin kannattajat eivät ymmärrä esimerkiksi sitä, että jos yhtiön osaomistajaksi tulee jokin pääomasijoittaja, niin vähemmistöomistuksellakin erityisesti kaukolämmön hinta tulee nousemaan, koska muuten ei sijoittaja pääse tulotavoitteeseensa. Kun selaa nykyisiä hintoja, niin kalleimman hinnan yhtiöt ovat juuri pääomasijoittajavetoisia.

Kaukolämmön hinta on viime vuosina noussut merkittävästi etenkin hakkeen kallistumisen takia. Jos Lahti Energia pysyy kokonaan kaupungin omistuksessa, voi kaupunki linjata, että hintoja on heti alennettava, jos hakkeen hinta nousee. Tällaisten asukkaita helpottavien linjausten tekeminen käytännössä poistuu, jos toisena pääosakkaana on rahanahne sijoittaja.

Kyynäräisen fiksuin teko olisikin nyt, että hän peruisi esityksensä ja katkaisisi myyntiprosessiin kuuluvan konsulttisopimuksen – säästöä tulisi heti 648 000 euroa.

Sellainenkin seuraus tästä esityksen perumisesta olisi, että myynnin kannalla olevat kaupunginvaltuutetut eivät paljastuisi, eivät hekään menettäisi kasvojaan ja voisivat säilyttää valtuustopaikkansa vuoden kuluttua pidettävissä vaaleissa. Sen sijaan paikat menevät, jos äänestys tulee ja myyntiä ajavien valtuutettujen nimet tietenkin nostetaan esille ja vielä moneen kertaan.

kari.naskinen@gmail.com

Vääksyn kartanossa, mutta ei Asikkalassa

Kangasalan elokuvajuhlat alkoivat eilen Kangasalaa kuvaavilla elokuvilla. Kangasala-talossa olevassa valtuustosalissa esitettiin vanhoja Kangasala-aiheisia lyhytfilmejä ja myös pätkiä Vääksyn kartanon seutuvilla kuvatusta kokoillan elokuvasta Ja alla oli Tulinen järvi (1937). Sattumalta tämä Suomi-Filmin elokuva tuli eilen televisiostakin.

Koska toinen mummolani oli Kangasalla ja nyt asun Päijät-Hämeessä, kiinnittyi huomio tietenkin Vääksyn kartanoon. Sen päärakennuksessa kuvattujen kohtausten lisäksi on esillä kartanon saha, jonka elokuvassa omistaa myös kartanon omistajapatruuna Lumia.

Vääksyn kartano ei siis ole Asikkalassa, vaan Kangasalla. Enää sitä ei varsinaisesti ole, vaan vanhoja rakennuksia on muokattu uusiin käyttötarkoituksiin. Alueelle on syntynyt kauppapuutarha, ratsastuskeskus ja muutakin yritystoimintaa. Kartanon historia ulottuu 1500-luvulle asti, jolloin se oli Wäxjöstä kotoisin olevan Westgöta-suvun rälssitilana, mutta suvun jouduttua kuninkaan epäsuosioon piti kartano luovuttaa kruunulle 1555. Juhana III antoi kartanon asuttavaksi entiselle rakastajattarelleen Kaarina Hannuntyttärelle ja tämän puolisolle Klas Vestgötelle 1562. Monenlaisia vaiheita on ollut senkin jälkeen. Jakob de la Gardie lähetettiin kartanoon isoäitinsä hoiviin 1500-luvun lopulla. Isänsä tavoin hänestäkin tuli kuuluisa sotapäällikkö, ”Laiska-Jaakko” – yksi harvoista läntisistä kenraaleista, joka onnistui valtaamaan Moskovan.

Wäxjöstä kartano sai nimensä Wäxio, josta suomeksi muokattuna Wääksy. Kartano oli Vesijärven rannalla Kangasalan kunnan alueella. Sielläkin siis Vesijärvi, joka laskee Vääksynjoen kautta Längelmäveden Villikanselkään. Kielitieteilijät ovatkin sitä mieltä, että Vesijärvi-nimen etymologinen alkuperä on Veksijärvi, jolla viitataan yhteydestä toiseen järveen kapeikon kautta. Tällainen kapeikko tai joki oli viiksa, vieksi tai veksi, josta tuli Veksijärvi ja lopulta Vesijärvi. Eli vähän sellaista vekslaamista kahden järven välillä.

Asikkalan Vääksy-nimi tunnetaan vuodelta 1491 ja Kangasalan Wääksy jo vuodelta 1405, jolloin Wäxjöstä kotoisin ollut suku ei ollut vielä Kangasalle tullut.

Kangasalan kuuluisin kartano on Liuksialassa, vanhassa kirkonkylässä. Tämä kartano läänitettiin leskikuningatar Kaarina Maununtyttärelle 1577, ja koska isoisäni oli Liuksialan kartanon entinen torppari, niin kai siitä minuunkin on jonkin verran kuninkaallisuutta tarttunut.

MAILA TALVIO
RISTO ORKO

Vääksyn kartanon alueella kuvattu elokuva perustuu hartolalaisen Maila Talvion filmikäsikirjoitetuksi tarkoitettuun luonnokseen ”Jussi Raalan elämä ja loppu”, josta elokuvan ohjasi Risto Orko. Tämä ”sortuvan suvun tarina” ajanjaksolta 1912-36 oli ensimmäisiä, nimeä myöten rajuja suomalaisia elokuvadraamoja, mutta ehkä tämä tapahtumien liika hurjuus tuli puskaradion kautta ihmisten tietoon ja sen yleisömenestys olikin vuoden toiseksi heikoin 12 elokuvasta.

Eivätkä Joel Rinne ja Ansa Ikonen vielä olleet suuria tähtiä. Ansa Ikosta ei edes mainita alkuteksteissä, joissa ovat vain Joen Rinteen ja Hugo Hytösen nimet. Juoni on nykykatsojalle aika yksinkertainen, mutta varmaan se 30-luvulla hätkähdytti, kun keskeisiä asioita olivat jatkuva viinanjuominen ja naisten vikittely, ja lopulta myös kapitalismikritiikki aivan kirjaimellisesti ja konkreeettisestikin lakkoilua myöten.

Tänään Kangasala Film Festival käsittää mm. luentoja, Tuija Halttusen dokumenttielokuvan Näin pilvet kuolevat (2021) ja lyhyelokuvakilpailun finalistit; sunnuntaina teemana on lastenelokuva.

kari.naskinen@gmail.com

Niko Kyynäräinen, Simon Boccanegra

Lahden patriisit hyväksyivät yllättäen plebeijien edustajan Niko Kyynäräisen uudeksi kaupunginjohtajaksi. Nyt Kyynäräinen maksaa kiitosvelkaansa patriiseille ja esittää kaupungin oman energiayhtiön yksityistämistä. Patriisien ideologiaan tämä sopii. Mutta onko edessä paskanen loppu sekä Kyynäräiselle että Lahden veronmaksajille? Lahdenkin taivaalta voi laskeutua musta kuu.

Kansallisoopperan uudessa esityksessä plebeijien edustaja Simon Boccanegra valitaan Genovan kaupunkivaltion päämieheksi dogeksi, kun patriisien iso tappi Jacopo Fiesco hyväksyy tämän palatsissaan. Boccanegran ehdokkuuden takana oli varsinaisesti plebeijijohtaja Paolo Albiani, joka lopulta kuitenkin murhaa Boccanegran myrkyttämällä.

Huonosti kävi myös Walton Grönroosille, joka edellisellä kerralla 80-luvun lopulla lauloi Simon Boccanegran roolin Kansallisoopperassa. Hänen tukimiehensä patriisien puolella oli Jaakko Ryhänen ja myrkyttäjä-Paolona oli Jorma Falck. Pahempi juttu oli kuitenkin, että oikeassa elämässä Grönroosia ei valittu uudelleen oopperan pääjohtajaksi, koska hän oli joutunut isoihin riitoihin hallintojohtaja Paavo Suokon kanssa. Suokon puolelle asettui tilannetta hämentämään myös Kansallisoopperan hallituksen varapuheenjohtaja Matti Ahde. Grönroos oli pääjohtajana 1992-96, jona aikana uusi oopperatalo valmistui. Kärhämä vanhan hallintojohtajan kanssa johti siihen, että Grönroos siirtyi Tukholman kuninkaallisen oopperan johtajaksi ja Suokko lähti vuodeksi virkavapaalle.

Kyynäräinen on tällä hetkellä vihatuin ihminen Lahdessa. Hänen johdollaan aletaan nyt tosissaan myydä Lahti Energia Oy:tä, tässä ensivaiheessa 49 prosenttia siitä. Tänään perjantaina luovutetaan Kyynäräiselle yli 9000 veronmaksajan allekirjoittama kuntalaisaloite, jossa vaaditaan energiayhtiön säilyttämistä meidän omassa hallinnassamme ja omistuksessa. Jos allekirjoitushalukkuutta olisi käyty ovelta ovelle kysymässä, nimiä paperiin olisi tullut 100 000.

Simon Boccanegra myrkytettiin 1300-luvulla, eikä tällaista touhua enää meillä harrasteta, mutta Kyynäräinen konsultteineen joutaisi kyllä palata Turkuun vai mistä Hyvinkäältä lieneekin tänne tullut. Toisaalta patriisit pitänevät nyt kiinni hänestä, koska ennen ensi vuoden kunnallisvaaleja he voivat sanoa, että plebeijien kaupunginjohtajahan Lahti Energian myymistä ajoi. Vaikka onhan Kyynäräisen perhe puoleksi kiinnikin patriisien puolueessa, sillä puoliso Laura Räty on kokoomuslainen, toimi Stubbin hallituksessa sosiaali- ja terveysministerinä.

kari.naskinen@gmail.com

Sellukuitu soi komeasti Musiikkitalossa

Vaikka on tottunut 45 vuotta kuuntelemaan Lahden Ristinkirkon urkuja Aimo Känkäsen perustamilla kansainvälisillä urkuviikoilla ja joskus myös uudempia Sibeliustalon urkuja, nousevat Helsingin Musiikkitalon urut omalle korkealle tasolleen. Urkukonsertit siellä ovat olleet niin loppuunmyytyjä, että pääsin vasta pääsiäisenä J.S. Bachin 339-vuotissyntymäpäivänä kuulemaan näitä uusia urkuja. Vaikutelma oli täydellisen hieno tässä Markku Mäkisen matineakonsertissa, jossa soivat Ristinkirkostakin vanhastaan tutut Bachin ja Cesar Franckin sävellykset sekä Erkki Melartinin viisiosainen Noli me tangere – Tunnelmakuvia.

Urut itsessään ovat nähtävyys. Niiden 8000 pillistä melkein kaikki ovat piilossa noin 70 laipan takana, josta ne eivät kunnolla näy edes laippojen ollessa aukiasennossa. Sen sijaan näkyvillä ovat ne monista kuvista ja tv-konserteista tutut lonkerot, joista osa on soivia pillejä ja osa ilmanottoröörejä. Oikeasta terminologiasta en tiedä, kun en ole musiikkiasiantuntija, mutta entisenä lehtimiehenä kiinnittää huomiota siihen, että nämä ”fasadipillit” on tehty puupohjaisesta sellukuidusta, jota käytettiin paperilehtien painamiseen töissä ollessani. Ovat laatuaan ensimmäiset näissä konserttiuruissa, jotka ovat modernia teknologiaa hyödyntävänä soittimena maailman suurimmat.

Että jos paperilehtien julkaiseminen loppuu, UPM alkaa tuottaa urkupillejä enemmänkin. UPM:n Formi 3D -biokomposiitissa yhdistyvät sellukuitu- ja biopolymeeriteknologiat. UPM:n Suomessa valmistettu biokomposiittimateriaali toimitettiin 3D-tulostettavaksi Espanjaan, josta tulostetut pillit kuljetettiin Rieger Orgelbau -urkutehtaalle Itävaltaan. Rieger rakensi urut käsityönä, minkä jälkeen ne purettiin, kuljetettiin osina Helsinkiin ja rakennettiin uudelleen Musiikkitaloon.

Näitä 3D-tulostamalla valmistettuja pillejä ja ilmakanavia on yhteensä 260 metriä. Kaikkiaan uruissa on noin 8000 pilliä, joista pisimmät noin 5-metrisiä. Pillit muodostavat 124 äänikertaa. Yksi äänikerta on aina tietyn äänialan kattava sarja pillejä, joilla on sama äänenväri. Ristinkirkon uruissa on 53 äänikertaa ja Sibeliustalon uruissa 52. Ennen Musiikkitaloa olivat Suomen suurimmat urut Lapuan kirkossa, 85 äänikertaa, ja Finlandia-talossa, 70 äänikertaa.

Bachin syntymäpäiväkonsertissa esiintyi Markku Mäkinen (50), joka konsertoimisen lisäksi opettaa urkujensoittoa Sibelius-akatemiassa ja toimii Helsingissä katolisen Pyhän Marian kirkon urkurina. Bachin Toccata ja fuuga soi jumalaisen mahtavasti, eikä yhtään ihmetytä, että se on yksi kaikkein suosituimpia urkusävellyksi. Eikä sekään ihmetytä, että urkuja sanotaan soitinten kuninkaaksi.

Franckin kolmiosainen Trois Pièces on niin ikään mestarillinen teos, jonka sävelmaailma levittyi Musiikkitalon saliin kuin jokin kunnianosoitussoitto – tuli tällainen mieleen, kun ohjelmalehtisessä luki, että se sai kantaesityksenä Pariisin Trocaderon palatsin avajaisvuonna 1878 uusilla Cavaillé-Coll-uruilla. Myös Notre-Damen urut ovat Aristide Cavaillé-Collin rakentamat. Notre-Damen uruilla on useasti konsertoinut Suomen paras urkuri Kalevi Kiviniemi, joten nyt vain odotetaan hänen esiintymistään Musiikkitalossa.

Pääsiäisenä Musiikkitalossa oli mielenkiintoisin sävellys Erkki Melartinin Tunnelmakuvia, jonka sovituksen oli tehnyt Sibelius-akatemian ensimmäinen urkuprofessori Elis Mårtenson. Se oli kuin uusien urkujen monipuolisten mahdollisuuksien esittely. Tunnelmia loivat eri osat Lunta hämärissä, Pyhäaamu, Aavistus, Kuolonhetki ja Syystuuli. Välillä linnut visersivät ja yhdessä kohtaa kirkonkellot kutsuivat.

kari.naskinen@gmail.com