Kirja ja elokuva Ernesto Che Guevaran Moottoripyöräpäiväkirjasta antavat hyvän kuvan siitä, miten hänen yhteiskunnallinen heräämisensä tapahtui. Lääketieteenopiskelija Ernesto Guevara de la Serna lähti pitkälle moottoripyörämatkalle kaverinsa, biokemian yliopistotutkintonsa jo suorittaneen nuoren lääkärin Alberto Granadon kanssa tammikuun alussa 1952 Buenos Airesista, Vaikka 500-kuutioinen Norton jäikin risana Santiagoon, matka jatkui jalkapatikassa ja peukalokyydeillä niin, että heinäkuun puolivälissä he saavuttivat Caracasin. Matka Argentiinasta Chilen, Perun ja Kolumbian kautta Venezuelaan oli käänteentekevä Guevaran poliittisen ja ideologisen kehityksen kannalta.
Guevara piti koko ajan päiväkirjaa, jota hän myöhemmin muokkasi selväpiirteisemmäksi matkakertomukseksi. Kirjalliseksi teokseksi päiväkirjaa ja kertomuksia täsmennettiin vielä Guevaran henkilökohtaisessa arkistossa Havannassa Guevaran toisen vaimon Aleida March de la Torren toimesta. Moottoripyöräpäiväkirja julkaistiin 1992 ja suomeksi 1997 (WSOY).
![]() |
Ernesto Guevara ja Alberto Granado |
Sosiaalisten olojen havainnot matkan aikana olivat Guevaralle ja Granadolle hämmentävän rajuja. He joutuivat kasvokkain köyhyyden, eriarvoisuuden, vääryyden ja sorron kanssa. Samoin tuli esille alkuperäiskansojen hyväksikäyttö. Esimerkiksi Perussa he vierailivat pitkään leprasairaalassa, jossa he näkivät yhteiskunnan syrjäytettyjen kärsimykset. Nämä kokemukset syvensivät Guevaran ymmärrystä kapitalismin ja imperialismin vaikutuksista. Kuten The Times -lehti otsikoi: ”Easy Rider meets Das Kapital.”
Yksi konkreettisimmista tapauksista olivat havainnot Chuquicamatassa Chilessä olevan Anacondan kuparikaivosyhtiön toiminnasta. Brasilialaisen Walter Sallesin ohjaamassa elokuvassa korostuu siellä nähdyn ja koetun suuri merkitys Guevaran heräämiselle. Tämä amerikkalaisten omistama kaivosyhtiö on hyvin tuttu meillekin Pablo Nerudan runosta United Fruit Company, jonka Pentti Saaritsa suomensi ja varsinkin Eero Ojasen sävellyksestä Kristiina Halkolalle.
Päiväkirjassaan Guevara kertoo kohtaamisesta chileläiseen pariskuntaan, joka oli kylmissään keskellä yötä odottaen seuraavaa aamua, josko sattuisi pääsemaan kaivokselle töihin edes päiväksi: ”Sytytimme kynttilän valmistaaksemme matéta ja haukataksemme palan leipää ja juustoa. Yksinkertaisin, koskettavin sanoin mies kertoi vankilassa viettämistään kolmesta kuukaudesta, nälkiintyneestä vaimostaan, joka pysyi uskollisesti hänen rinnallaan, ystävällisten naapureiden huostaan jääneistä lapsistaan, toivottomasta vaelluksestaan työnhaussa, mystisesti kadonneista tovereitaan – niistä, joiden uskottiin makaavan meren pohjassa. Öisessä autiomaassa kylki kyljessä kohmeissaan värjöttelevä pariskunta oli elävä esimerkki proletariaatista kaikkialla maailmassa.”
CHE
Matka altisti Guevaran suoraan Latinalaisen Amerikan sosiaalisille ja taloudellisille epäoikeudenmukaisuuksille. Tuolla matkalla hän koki sen ensimmäisen heräämisen, jossa hänestä tuli myös Che. Kun he tulivat rajan yli Argentiinasta Chilen puolelle, Guevara tervehti ihmisiä sanomalla ”che”, joka on sama kuin meillä ”hei” tai ”moi”. Vaikka molemmissa maissa puhutaan espanjaa, niin ilmeisesti tämä che ei ollut yleinen puhuttelusana Chilessä. Niinpä Guevaran che-puhuttelu tuntui chileläisistä hauskalta ja oudolta, joten jotkut alkoivat puhutella häntä Che´ksi.
Kotiseuduilla Rosanossa, Buenos Airesissa ja Cordobassa Erneston lempinimi oli nuoruudessa ollut Fuser, joka oli lyhenne sanoista "El Furibundo Serna" viitaten hänen kiihkeään ja intohimoiseen luonteeseensa. Furibundo tarkoittaa raivokasta tai tulista, ja Serna oli hänen äitinsä sukunimi. Lempinimi kuvastaa Chen nuoruuden energistä ja kapinallista asennetta, joka näkyi erityisesti hänen rugbyharrastuksessaan ja keskusteluissaan ystäviensä kanssa.
Energisyys
ja luontainen kapinallisuus oli pontimena Che Guevaran poliittiselle
heräämiselle.
Matkan
aikana Guevara alkoi kyseenalaistaa vallitsevaa
yhteiskuntajärjestystä. Samalla
hän
näki USA:n
taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan
Etelä-Amerikassa,
mikä vahvisti hänen antikapitalistisia näkemyksiään. Vaikka
Guevara ei vielä matkalla identifioitunut varsinaisesti
kommunistiksi,
hänen kokemuksensa loivat pohjan hänen myöhemmälle
kiinnostukselleen marxismiin.
Moottoripyörämatka oli
käänteentekevä kokemus Che Guevaralle. Sen
jälkeen hän aloitti
poliittisen
opiskelunsa,
tutustui marxilais-leninistisiin
kirjoituksiin ja osallistui vallankumoukselliseen toimintaan,
erityisesti Guatemalassa ja myöhemmin Kuubassa.
UTOPIA
PAREMMASTA
MAAILMASTA
Elokuva
Che Guevaran heräämisestä on erinomainen (2004).
Ohjaaja
Walter Salles sanoo sen kuvaavan utopiaa paremmasta maailmasta,
jollainen utopia kuoli jo 80-luvulla. Muutaman minuutin yli kaksi
tuntia kestävä elokuva antaa hyvän käsityksen matkasta, vaikka
eivät kirjan 235 sivun kaikki tapahtumat mukaan ole mahtuneet.
Sopivasti on mukana sekä vakavaa että hauskaa, jota sitäkin Chen
ja Alberton reissuun mahtui paljon. Moninaisia juttuja oli
keksittävä, että matka välillä täysin rahattomana sujui. Che on
meksikolainen Gael
García Bernal,
joka myöhemmin on tullut tutuksi monesta Pedro
Almodovarin elokuvasta,
ja Alberton roolin tekee yhtä hienosti argentiinalainen
Lionel
Rodrigo de la Serna.
Lisämateriaalina
dvd-paketissa on italialaisen Gianni
Miran dokumenttielokuva
Sallesin ohjaaman elokuvan tekemisestä, ja tärkein asia siinä on,
että mukana oli muutamissa elokuvaryhmän kuvaus- ja muissa
tilanteissa Alberto
Granado
itse
81-vuotiaana. Granado muistelee matkaa ja antaa myös ohjeita
Sallesille niinä hetkeinä, kun on mukana kuvasryhmässä. Vuonna
2011
Granado kuoli.
Kaiken
huippuna tuon yhdessäolon aikana elokuvayhtiö lahjoittaa Granadolle
kopion siitä vuoden 1939 Nortonista, joka oli pitänyt jättää
kesken matkan. Alkuperäisen Nortonin oli Granado ostanut Cordobassa
1946. Nyt vuonna 2004 Granado ei itse lähtenyt ajamaan, mutta meni
Gael
García Bernalin
kyytiin.
Granado muistelee, että kova homma se silloin
1952 oli. Välillä korkeilla vuoristopaikoilla lunta oli kymmenen
senttiä, eikä Etelä-Amerikassa tietenkään mitään talvirenkaita
ollut. Kuivalla kelilläkin tiet olivat muhkuraisia ja
savivellisiä,
ja yhtenäkin päivänä he kaatuivat yhteensä yhdeksän
kertaa. Oli siinä olemista, kun matkaan
lähtiessä olivat villissä mielikuvituksessa pyörineet kaukaiset
maat, sankarilliset suoritukset ja kauniit naiset.
Tuttua
musiikkiakin tässä dokumenttielokuvassa, kun kuullaan Carlos
Pueblan laulu
Comandante
Che Guevara, jonka
suomeksi käänsi Saaritsa ja lauloivat levylle Agit Prop ja Arja
Saijonmaa:
On
jäänyt jotakin tuuleen
ja auringon kimallukseen.
Niin
läsnä olet kuin ennenkin.
Comandante Che Guevara.
VIVA
LA REVOLUCION!
Matkalla
Che ja Alberto juovat koko ajan mate-teetä. Piti kuitenkin muuta kautta
ottaa selvää siitä. Lahdessa
onkin yhtiö Matelaituri Oy, joka tuo maahan Etelä-Amerikan
subtrooppisella vyöhykkeellä kasvavan yerba mate -pensaan
kuivatuista lehdistä tehtyä teetä. Yhtiön nettisivuilta näkee,
että pääjehu sen takana on entinen ammattilaisjalkapalloilija
Antti
Pohja,
jonka lisäksi nimiä taustalla näyttävät olevan Topi
Saari, Roope Suonio, Mikko Pohja ja
Miikka
Seppälä.
Perusteellisen selvityksen
saa Matelaiturin nettisivuilta, joka päättyy toteamukseen Viva la
Revolucion!
kari.naskinen@gmail.com