Ernesto Che Guevara heräsi kahdesti moottoripyörämatkallaan

Kirja ja elokuva Ernesto Che Guevaran Moottoripyöräpäiväkirjasta antavat hyvän kuvan siitä, miten hänen yhteiskunnallinen heräämisensä tapahtui. Lääketieteenopiskelija Ernesto Guevara de la Serna lähti pitkälle moottoripyörämatkalle kaverinsa, biokemian yliopistotutkintonsa jo suorittaneen nuoren lääkärin Alberto Granadon kanssa tammikuun alussa 1952 Buenos Airesista, Vaikka 500-kuutioinen Norton jäikin risana Santiagoon, matka jatkui jalkapatikassa ja peukalokyydeillä niin, että heinäkuun puolivälissä he saavuttivat Caracasin. Matka Argentiinasta Chilen, Perun ja Kolumbian kautta Venezuelaan oli käänteentekevä Guevaran poliittisen ja ideologisen kehityksen kannalta.

Guevara piti koko ajan päiväkirjaa, jota hän myöhemmin muokkasi selväpiirteisemmäksi matkakertomukseksi. Kirjalliseksi teokseksi päiväkirjaa ja kertomuksia täsmennettiin vielä Guevaran henkilökohtaisessa arkistossa Havannassa Guevaran toisen vaimon Aleida March de la Torren toimesta. Moottoripyöräpäiväkirja julkaistiin 1992 ja suomeksi 1997 (WSOY).

Ernesto Guevara ja Alberto Granado

Sosiaalisten olojen havainnot matkan aikana olivat Guevaralle ja Granadolle hämmentävän rajuja. He joutuivat kasvokkain köyhyyden, eriarvoisuuden, vääryyden ja sorron kanssa. Samoin tuli esille alkuperäiskansojen hyväksikäyttö. Esimerkiksi Perussa he vierailivat pitkään leprasairaalassa, jossa he näkivät yhteiskunnan syrjäytettyjen kärsimykset. Nämä kokemukset syvensivät Guevaran ymmärrystä kapitalismin ja imperialismin vaikutuksista. Kuten The Times -lehti otsikoi: ”Easy Rider meets Das Kapital.”

Yksi konkreettisimmista tapauksista olivat havainnot Chuquicamatassa Chilessä olevan Anacondan kuparikaivosyhtiön toiminnasta. Brasilialaisen Walter Sallesin ohjaamassa elokuvassa korostuu siellä nähdyn ja koetun suuri merkitys Guevaran heräämiselle. Tämä amerikkalaisten omistama kaivosyhtiö on hyvin tuttu meillekin Pablo Nerudan runosta United Fruit Company, jonka Pentti Saaritsa suomensi ja varsinkin Eero Ojasen sävellyksestä Kristiina Halkolalle.

Päiväkirjassaan Guevara kertoo kohtaamisesta chileläiseen pariskuntaan, joka oli kylmissään keskellä yötä odottaen seuraavaa aamua, josko sattuisi pääsemaan kaivokselle töihin edes päiväksi: ”Sytytimme kynttilän valmistaaksemme matéta ja haukataksemme palan leipää ja juustoa. Yksinkertaisin, koskettavin sanoin mies kertoi vankilassa viettämistään kolmesta kuukaudesta, nälkiintyneestä vaimostaan, joka pysyi uskollisesti hänen rinnallaan, ystävällisten naapureiden huostaan jääneistä lapsistaan, toivottomasta vaelluksestaan työnhaussa, mystisesti kadonneista tovereitaan – niistä, joiden uskottiin makaavan meren pohjassa. Öisessä autiomaassa kylki kyljessä kohmeissaan värjöttelevä pariskunta oli elävä esimerkki proletariaatista kaikkialla maailmassa.”

CHE

Matka altisti Guevaran suoraan Latinalaisen Amerikan sosiaalisille ja taloudellisille epäoikeudenmukaisuuksille. Tuolla matkalla hän koki sen ensimmäisen heräämisen, jossa hänestä tuli myös Che. Kun he tulivat rajan yli Argentiinasta Chilen puolelle, Guevara tervehti ihmisiä sanomalla ”che”, joka on sama kuin meillä ”hei” tai ”moi”. Vaikka molemmissa maissa puhutaan espanjaa, niin ilmeisesti tämä che ei ollut yleinen puhuttelusana Chilessä. Niinpä Guevaran che-puhuttelu tuntui chileläisistä hauskalta ja oudolta, joten jotkut alkoivat puhutella häntä Che´ksi.

Kotiseuduilla Rosanossa, Buenos Airesissa ja Cordobassa Erneston lempinimi oli nuoruudessa ollut Fuser, joka oli lyhenne sanoista "El Furibundo Serna" viitaten hänen kiihkeään ja intohimoiseen luonteeseensa. Furibundo tarkoittaa raivokasta tai tulista, ja Serna oli hänen äitinsä sukunimi. Lempinimi kuvastaa Chen nuoruuden energistä ja kapinallista asennetta, joka näkyi erityisesti hänen rugbyharrastuksessaan ja keskusteluissaan ystäviensä kanssa.

Energisyys ja luontainen kapinallisuus oli pontimena Che Guevaran poliittiselle heräämiselle. Matkan aikana Guevara alkoi kyseenalaistaa vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä. Samalla hän näki USA:n taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan Etelä-Amerikassa, mikä vahvisti hänen antikapitalistisia näkemyksiään. Vaikka Guevara ei vielä matkalla identifioitunut varsinaisesti kommunistiksi, hänen kokemuksensa loivat pohjan hänen myöhemmälle kiinnostukselleen marxismiin.

Moottoripyörämatka oli käänteentekevä kokemus Che Guevaralle. Sen jälkeen hän aloitti poliittisen opiskelunsa, tutustui marxilais-leninistisiin kirjoituksiin ja osallistui vallankumoukselliseen toimintaan, erityisesti Guatemalassa ja myöhemmin Kuubassa.

UTOPIA PAREMMASTA
MAAILMASTA

Elokuva Che Guevaran heräämisestä on erinomainen (2004). Ohjaaja Walter Salles sanoo sen kuvaavan utopiaa paremmasta maailmasta, jollainen utopia kuoli jo 80-luvulla. Muutaman minuutin yli kaksi tuntia kestävä elokuva antaa hyvän käsityksen matkasta, vaikka eivät kirjan 235 sivun kaikki tapahtumat mukaan ole mahtuneet. Sopivasti on mukana sekä vakavaa että hauskaa, jota sitäkin Chen ja Alberton reissuun mahtui paljon. Moninaisia juttuja oli keksittävä, että matka välillä täysin rahattomana sujui. Che on meksikolainen Gael García Bernal, joka myöhemmin on tullut tutuksi monesta Pedro Almodovarin elokuvasta, ja Alberton roolin tekee yhtä hienosti argentiinalainen Lionel Rodrigo de la Serna.

Lisämateriaalina dvd-paketissa on italialaisen Gianni Miran dokumenttielokuva Sallesin ohjaaman elokuvan tekemisestä, ja tärkein asia siinä on, että mukana oli muutamissa elokuvaryhmän kuvaus- ja muissa tilanteissa Alberto Granado itse 81-vuotiaana. Granado muistelee matkaa ja antaa myös ohjeita Sallesille niinä hetkeinä, kun on mukana kuvasryhmässä. Vuonna 2011 Granado kuoli.

Kaiken huippuna tuon yhdessäolon aikana elokuvayhtiö lahjoittaa Granadolle kopion siitä vuoden 1939 Nortonista, joka oli pitänyt jättää kesken matkan. Alkuperäisen Nortonin oli Granado ostanut Cordobassa 1946. Nyt vuonna 2004 Granado ei itse lähtenyt ajamaan, mutta meni Gael García Bernalin kyytiin.

Granado muistelee, että kova homma se silloin 1952 oli. Välillä korkeilla vuoristopaikoilla lunta oli kymmenen senttiä, eikä Etelä-Amerikassa tietenkään mitään talvirenkaita ollut. Kuivalla kelilläkin tiet olivat muhkuraisia ja savivellisiä, ja yhtenäkin päivänä he kaatuivat yhteensä yhdeksän kertaa. Oli siinä olemista, kun matkaan lähtiessä olivat villissä mielikuvituksessa pyörineet kaukaiset maat, sankarilliset suoritukset ja kauniit naiset.

Tuttua musiikkiakin tässä dokumenttielokuvassa, kun kuullaan Carlos Pueblan laulu Comandante Che Guevara, jonka suomeksi käänsi Saaritsa ja lauloivat levylle Agit Prop ja Arja Saijonmaa:

On jäänyt jotakin tuuleen
ja auringon kimallukseen.
Niin läsnä olet kuin ennenkin.
Comandante Che Guevara.

VIVA LA REVOLUCION!

Matkalla Che ja Alberto juovat koko ajan mate-teetä. Piti kuitenkin muuta kautta ottaa selvää siitä. Lahdessa onkin yhtiö Matelaituri Oy, joka tuo maahan Etelä-Amerikan subtrooppisella vyöhykkeellä kasvavan yerba mate -pensaan kuivatuista lehdistä tehtyä teetä. Yhtiön nettisivuilta näkee, että pääjehu sen takana on entinen ammattilaisjalkapalloilija Antti Pohja, jonka lisäksi nimiä taustalla näyttävät olevan Topi Saari, Roope Suonio, Mikko Pohja ja Miikka Seppälä. Perusteellisen selvityksen saa Matelaiturin nettisivuilta, joka päättyy toteamukseen Viva la Revolucion!

kari.naskinen@gmail.com