tag:blogger.com,1999:blog-84744708882202756132024-03-19T11:22:35.433+02:00Mustaa valkoisellaKari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comBlogger2903125tag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-11750291543180351292024-03-17T15:01:00.004+02:002024-03-19T11:22:04.004+02:00Televisio loppuu?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnakv2v-EkfUvt1rj0Xb8ASU6fLW2kjGCAE67Fup1aeYw_HTc6sb-peTduD5FUCEGcsy9Y9KqUogA6Vx0qeY0IJag4ABkg4WzX0rH54Pb8qDPN_IMtHbDQK_A8GyX2rpO-QTmIbPHC0n4ueLn2LidlNyP_2BYIv48PkWRvZN3qkjrvMwgMYKD72VWa0eE/s1059/tmpQi6sOg.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="663" data-original-width="1059" height="250" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnakv2v-EkfUvt1rj0Xb8ASU6fLW2kjGCAE67Fup1aeYw_HTc6sb-peTduD5FUCEGcsy9Y9KqUogA6Vx0qeY0IJag4ABkg4WzX0rH54Pb8qDPN_IMtHbDQK_A8GyX2rpO-QTmIbPHC0n4ueLn2LidlNyP_2BYIv48PkWRvZN3qkjrvMwgMYKD72VWa0eE/w400-h250/tmpQi6sOg.jpg" width="400" /></a></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Olimme kaksi kuukautta ”evakossa”
putkiremontin takia. Koska siellä oli kovin pieni televisio ja siinä
huono äänikin, katsoin haluamani tv-ohjelmat iPadilta. Sieltä ne
melkein kaikki näkyivät, vain kaksi elokuvaa katsoin niiltä
pieniltä kanavilta, joiden ohjelmia ei mistään muualta näe. Tämä
tv-lähetystekniikan muutos tulee </span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">ehkä</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
lopulta johtamaan siihen, että Yleisradion entisen toimitusjohtajan
</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Mikael
Jungnerin </b></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ennuste
television kuolemasta toteutuu. Tämän ennustuksensa hän sanoi Ylen
johtajana 2000-luvun alussa ollessaan </span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ja
rohkeasti jopa niin, että ns. lineaarinen televisio jää historiaan
ennen vuotta 2020.</span></span></span><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
<br />
Jo Jungnerin aikana lineaarinen eli
suoraviivainen tv-ohjelmatoiminta alkoi muuttua, kun Ylen sisältöjä
alettiin viedä</span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">myös
</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">i</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">nterne</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">t</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">tiin.
</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Ensin
tuli Yle Elävä arkisto </span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">2006
</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">ja
sitten Yle Areena</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
2007. </span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Nykyisin
on vastaavat nettipalvelut myös MTV:llä ja tärkemmillä
maksukanavilla. Tämä on saanut aikaan sen, että tavallista
televisiota ei enää välttämättä tarvita, koska ohjelmat pystyy
katsomaan kännyk</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">ä</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">llä,
tabletilla ja läppär</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">ill</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">ä.
Toisaalta onhan itse tv-vastaanotin aina oltava, koska sen kautta myös katsotaan netin kautta tulevia suoratoistolähetyksiä ja dvd-elokuvia.<br />
<br />
</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Katsomiskokemukset
ovat tietenkin erilaiset. Kun tällä viikolla palasimme evakosta,
</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">katsoin
</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">heti
ensimmäisenä päivänä ison television ruudulta kaksi
dvd-elokuvaa, sillä vajetta oli syntynyt. <br />
<br />
Siellä
evakossa ollessamme luin sopivasti jutun Helsingin Sanomista, jossa
sanottiin, että perinteinen tv-ala on kriisissä: ”Muutos on
tapahtunut, koska</span></span><span style="font-family: verdana;"> <span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">ihmiset
tie</span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">tävät</span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">
realiteetit. Suomessa on hurja määrä tv-kanavia: neljän ison
lisäksi iso joukko pienempiä ja niiden päälle vielä kanavien
suoratoistopalvelut. Kaikkien kannattavuus on vähintäänkin
kyseenalainen. </span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">Lisäksi
</span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">suoratoistopalveluiden
kansainvälinen kamppailu on kuumentunut äärimmilleen – </span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">Viaplay,
</span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">Netflix,
HBO Max, Disney+, Amazon Prime.” </span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">(HS
11.2.2024)<br />
<br />
</span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">Jungnerin
ennustus ei tästä huolimatta toteudu vielä tälläkään
vuosikymmenellä, mutta muutosta kyllä tapahtuu. Viimeisten kymmenen
vuoden aikana kasvoi striimien ja videopalveluiden katseluaika 10
prosentista 29 prosenttiin, kun tilastoitiin se katselu, jossa
kohteina olivat nimenomaan alunpitäen televisiosta tulleet ohjelmat.
Alle 40-vuotiaiden kohdalla muutos oli vielä paljon hurjempi.<br />
<br />
</span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">Ei
ihme, että kriisi on päällä. MTV on aloittanut yt-neuvottelut ja
</span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><b>Orpon
</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">-
</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><b>Purran
</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">hallitus
haluaa karsia Ylen budjettia ainakin sadalla miljoonalla eurolla, ja
isompana haaveena on Yleisradion toiminnan </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ideologinen
</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">yksityistäminen.
</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Näin
ollaan lähellä sitä, että tavanomainen tv-toiminta alkaa Suomessa
viettää hautajaisiaan 70-vuotisen olemassaolonsa
jälkeen. Reporadion aikana tehtiin eduskuntakysely siitä, onko Ylessä liikaa kommunisteja ja onko ohjelmapolitiikka pelkkää sosialismiin ajamista, nyt ajatellaan, että lakkautetaan koko puulaaki, niin ei tarvitse turhia kysellä.<br />
<br />
Säännölliset tv-lähetykset alkoivat Suomessa
Tes-Tv:n toimesta 1955 pääkaupunkiseudulla, taustallaan
Radioinsinööriseura ja Tekniikan edistämissäätiö. Noihin
aikoihin tätä näköradioharrastusta oli muutenkin, esimerkiksi
Uuden ooppera- ja konserttitalon kannatusyhdistys teetti 50 tuntia
tv-ohjelmaa, jota esitettiin Stockmannin </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">eri
kerroksiin </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">asennetuissa
tv-vastaanottomissa. </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Lähetykset
kuvattiin tavaratalon näyttelyhallissa, jossa tietenkin
Kansallisoopperan taiteilijat esiintyivät. Lisäksi näytettiin
elokuvia. Teknisessä puolessa oli apuna Teknillisen korkeakoulun
televisiokerho. Tämä tapahtui 1955-56.<br />
<br />
Vastaavanlaisia
sisäisiä tv-lähetyksiä toteutettiin muuallakin. Me asuimme
50-luvulla Jyväskylässä Are Oy:n henkilökunnan talossa. Are-nimi
tuli sanoista auto, radio ja elektroniikka, joten osaamista oli
muutenkin kuin isona Ford-piirimyyjänä. Niinpä Aren
radio-osastolta vedettiin piuhat Aren baariin, jossa yhteen nurkkan
pannusta telkkarista tuli aamusta iltaan amerikkalaisia
lyhytelokuvia, mm. </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><b>Mack
Sennetin </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">kuuluisia
poliisi</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">farsseja</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
nimellä </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Keystone
</span></i></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">K</span></i></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">ops.</span></i></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">
</span></i></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Eli
koulusta suoraan Aren baariin, seurauksena kaksi luokallejäämistä
lyseossa. Yleisradio käynnisti tv-lähetyksensä 1958, mutta
Jyväskylän korkeudelle ne ehtivät vasta 1960.<br />
<br />
Tämän
juttuni otsikko on joka tapauksessa liioittelua. </span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kysymysmerkin
voi ottaa pois ja vaihtaa otsikoksi, että Televisio ei lopu.
</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Englannissa
kokeiltiin 2016, kun nuorille tarkoitettu kanava </span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">BBC
Threen </span></i></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">lakkautettiin
ja korvattiin netin suoratoistokanavalla. Kanavan katselijoista </span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">60-70
prosenttia katosi ja ohjelmiston katseluminuutit vähenivät 89
prosenttia. Kokeilu päättyi ja palattiin lineraaliseen
tv-kanavaan.<br />
<br />
Yle on meillä joka tapauksessa lujassa
asemassa. Vaikka nettiklikkausten kärjessä ovat Iltalehti ja
Ilta-Sanomat, n</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">i</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">in
heti kolmantena on Yle. Lisäksi tässä on ymmärrettävä, että
ip-lehdistä klikkaillaan pääasiassa julkkis- ja muita höpöjuttuja,
kun taas Ylestä </span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">haetaan</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
asiajuttuja.<br />
<br />
</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span></span></span></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-64716512439770382842024-03-13T17:59:00.014+02:002024-03-14T11:50:50.037+02:00Einstein löysi Jumalan?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmiUpnkimCMjRNl3i60hlwePxFEwk_MWgZyWLojBwGZZ7A5lJxTqMFEY_dCG16sqeoQX91xiaIAXIp8vh9sjA9f5GxoD4U-ukRYz3mCDq1Fj4xIDWPCrXIWke_iOgNTlFTBQp7uzt6X4nTiNRrcZnlB1YH0_8XOzl-qjWUxqfAy_RUrS2injQ3WMfh1Rg/s1344/3YJkHRmAqSfA6gVDQxN053.webp" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1344" data-original-width="828" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmiUpnkimCMjRNl3i60hlwePxFEwk_MWgZyWLojBwGZZ7A5lJxTqMFEY_dCG16sqeoQX91xiaIAXIp8vh9sjA9f5GxoD4U-ukRYz3mCDq1Fj4xIDWPCrXIWke_iOgNTlFTBQp7uzt6X4nTiNRrcZnlB1YH0_8XOzl-qjWUxqfAy_RUrS2injQ3WMfh1Rg/w246-h400/3YJkHRmAqSfA6gVDQxN053.webp" width="246" /></a></div><span style="font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br /><span style="font-family: verdana;">Aika ei ole yksiselitteinen asia.
</span></span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Einsteinin
</b></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">suhteellisuusteoriassa
tämä todistetaan. </span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">A</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ika
ei kulu </span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">sillä
tavoin </span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">tasaise</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">sti,
ett</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ä </span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">o</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">n</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
kaikille yhtei</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">nen</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
ja ylei</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">nen</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
aika. </span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Niki
Liukkonen </b></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">puolestaa
esittää viimeiseksi jääneessä romaanissaan, että </span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">aika
on Jumala itse, ei mikään toimiva olento, vaan fysiikan laki, jonka
kanssa voi neuvotella yhtä vähän kuin oman kohtalonsa kanssa.
Voiko siis tulkita, että ajan olemuksen selvittäessään Einstein
löysi Jumalan?<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2Jrme33r2GE0Y1zqgo0klGOujZJpOa6KMJzR18b3d0QqvL8vq2xtIMJku4oWjS8EeeytrJWgQmqMBGjop-zgP5ZIDdXxRkBYMN9sl_B09S1cw8HzQ6FySIVFea8YCmW3JEpZg3PXRaqDgLLaAT0vWDa1QzNZZPik-bqCgtEhyLgKZhNrYNjq1t-l4ku0/s1014/P9030008.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1014" data-original-width="683" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2Jrme33r2GE0Y1zqgo0klGOujZJpOa6KMJzR18b3d0QqvL8vq2xtIMJku4oWjS8EeeytrJWgQmqMBGjop-zgP5ZIDdXxRkBYMN9sl_B09S1cw8HzQ6FySIVFea8YCmW3JEpZg3PXRaqDgLLaAT0vWDa1QzNZZPik-bqCgtEhyLgKZhNrYNjq1t-l4ku0/w135-h200/P9030008.JPG" width="135" /></a></div></span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Vierastila-</span></i></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">romaani
on tutunomaista kerrontaa, jos on Liukkosen aiempia isoja romaaneja
lukenut. Liukkonen teki itsemurhan 4.7.2023 ja kirja ilmestyi
18.9.2023. Tämä on kirjoista kaikkein synkin, sillä osittaisena
autofiktiona toimiva kertomus </span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">sisältää
pohdintaa myös itsemurhan mahdollisuudesta. Sisällön tähän osaan
ei kuitenkaan kannata jumittua, koska Liukkonen </span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">teki
</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">taas
tekstinsä tieteellis-absurdiin tyyliin, jonka koukeroissa on
runsaasti pähkäiltävää.</span></span></span></span></span></span><p><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
<br />
Liukkosen edellinen romaani
</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Elämä:
Esipuhe </span></i></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span style="text-decoration: none;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">(WSOY,
2021)</span></span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">on
eräänlainen kuvaus </span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">maanpäälli</span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">se</span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">stä</span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
elämä</span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">stä</span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
esipuhe </span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-variant: normal;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">sitä
seuraavalle elämälle ikuisessa bittimaailmassa.</span></span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
</span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i>Vierastilan</i></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">
kannalta on hyvä, että Liukkosen kustannustoimittajana taas
toiminut </span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">WSOY:n</span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">
</span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Samuli
Knuuti </b></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">kirjoittaa
romaanin jälkisanoissa, mitä Liukkonen oli selittänyt kirjan nimen
tarkoittavan: Vierastila on puhelimen toiminto, jonka voi laittaa
päälle, jos lainaa kännykkäänsä toiselle. Puhelimella voi
soittaa, mutta sen sisältöön ei pääse käsiksi. Se myö</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">s</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
osuvasti kuvastaa tunnetta siitä, että on jotenkin väärässä
paikassa, poissa sijoiltaan, itsensä vieressä. Knuutin jälkisanojen otsikko: "Vierastila, viimeinenhuone."<br />
<br />
Vaikka
romaanin juonet eivät koko ajan etene yhtään mihinkään, on
Liukkosen teksti vetävää luettavaa. Lause- ja virkerakenteet ovat
paitsi nautittavaa, välillä myös hankalasti miellettäviä.
</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Tapasin
Liukkosen kerran luentotilaisuudessa kirjastossa – tai ehkä se oli
juttutuokio –, jossa hän sanoi hiovansa </span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">yhtäkin</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
virk</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">että</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">joskus
päivä</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">kausia.
Kirjoitusprosessi oli siksi hidas. Tämä</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">n</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
tietäen voi hyvin kuvitella, millaista hienosäätöä ja isompaakin
hänen virkkeensä ovat vaatineet:<br />
<br />
- ”Yleensä turistit
Cancúnissa olivat aikuisia, pareja tai yksinäisiä elostelijoita,
jotka laahustivat aneemisen värittöminä ja velttoina kuin sulavat
jäätelötikut.”<br />
- ”Hän tunsi palavaa myötätuntoa tuota
luurankomaisen laihaa ja heitteillejätetyn hillerin oloista hahmoa
kohtaan.”<br />
- ”Solk</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">o</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">tukseni
oli täynnä loogisia ja byrokraattisia ja moraalisia aukkoja, niin
suuria että lihava sika olisi voinut vaappua niiden läpi reppu
selässä.”<br />
<br />
Suomen kielen uudissanasto</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">a</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
ei Liukkonen kaikilta osin hyväksynyt: </span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">mikroagressiot,
misogyynit, etuoikeus, voimaannuttaminen, kehopositiivisuus, sortava
patriarkaatti, potilaiden kutsuminen asiakkaiksi jne. Toisaalta hän
itse käytti </span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">vaikeita</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
sivistyssanoja, joista ei saa tolkkua ilman sanakirjoja. Hankalaa on
myös aivan tavalli</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">s</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">en
puhumisen muodostaminen esimerkiksi ensimmäisillä treffeillä, kun
ei saa olla ihan tossukka, mutta ei myöskään liian omaperäinen.
Outo ja erilainen voi vähän olla, mutta on oltava tarkkana, ettei
toinen luule skitsoksi.<br />
<br />
</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Vierastila
</span></i></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">kertoo
suomalaisista ihmisistä, vaikka välillä Meksikossa käydäänkin.
Romaani on yksilötason psykologinen kehityskertomus, jossa kehitys
menee milloin mihinkin suuntaan. Yhteiskunnallista tai poliittista
näkökulmaa ei juurikaan ole, koska yksilön selviytyminen tässä
vieraassa tilassa riippuu vain hänestä itsestään. Tai ainakaan
kertoja Tel Albert eikä kertomisen pääkohde Ren Dawn vaadi
yhteiskunnalta mitään, ei hallitukselta eikä ay-liikkeeltä. <br />
<br />
Tel
on siis kirjailija ja Ren on mitään keksimätön keksijä, joka on
kiinnostunut ääniraudan a-nuotin he</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">r</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">tsitaajuudesta,
saippuasta, uraanista, omenista, varjoista, hajuvesistä,
olfaktorisesta historiasta ja </span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Marilyn
Monroesta</b></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.
</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Molemmat
ovat vaikeita tapauksia, osittain neroja, mutta osittain niitä
skitsoja ja </span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Ren</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
juoppokin. </span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Matemaattinen</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
ajattelu näkyy vaikkapa siinä, että katukiveyksellä kävellessä
pitää sovittaa askeleet niin, että jalka osuu aina kahden
katulaatan liitoskohtaan. Tämä on tuttua. Kun aikoinaan kävelin
kouluun, piti jokaista reunakiveä kohti ottaa normaalilla
kävelyrytmillä kaksi askelta. Jos tuli kolme, oli velkaa yhden. Velan
sai pois tavallista lyhyemmän rotvallikiven kohdalla. Jos koulun
portilla oli velkaa 10 askelta, piti kotimatka tehdä toista reittiä,
josko sitä kautta saisi velan kuitattua. <br />
<br />
Ren käy
terapiassa, ja olen minäkin käynyt 4-5 kertaa psykiatrilla, ja
viimeksi osui kohdalle pätevä lääkäri. Kerroin hänelle, että
kun oikein vituttaa, otan votkaa ja kyllä se siitä taas helpottaa.
Tähän psykiatri, että ota vaan, ei siitä mitään haittaa ole,
jos se kerran auttaa. </span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Tel
sanoo saaneensa diagnoosiksi epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön,
mutta ihmiset eivät ymmärrä mitään, eivät esimerkiksi hänen
vetäytyneisyydestään ja ajoittaisesta mykkyydestään. Onni
onnettomuudessa oli, että pystyi kirjoittamaan, koska se antoi
periksi houkutukselle vajota omaan hiljaiseen avaruuteen, mykkyyteen.
Tässä Tel on ilmeisen sama kuin Miki Liukkonen, mutta
Tel-hahmoonkin hän lisäsi kuviteltuja ominaisuuksia itseään
huv</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">i</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ttamaan
ja lukijoita sumuttamaan.<br /><br />Nämä ovat kovia asioita ja voivat kohdata millaisen ihmisen tahansa ja erilaisista syistä. Tänään ilmestyneessä Vauhdin Maailmassa 3/2024 kertoo viisinkertainen enduromoottoripyöräilyn maailmanmestari <b>Samuli Aro</b>, että hänen aivonsa eivät kestäneet kilpailu-uran jälkeistä tylsää arkea. Lopulta hän pelkäsi itsetuhoisia ajatuksiaan niin, ettei uskaltanut poistua kodistaan. Hoito ja lääkitys auttoivat.<br /><br />Liukkosen kirjan lopussa on luettelo lainauksista, jotka sinänsä eivät erotu tekstistä mitenkään, eikä yllätä, että lainattujen joukossa ovat mm. <b>Thomas Pynchon </b>ja<b> Ludwig Wittgenstein</b> sekä elokuvamaailmasta <b>Jean-Luc Godard</b>, <i>Parasite, Dark </i>ja <i>Succession, </i>mutta se yllättää, ettei ole <b>David Foster Wallacea</b>.<br />
<br />
</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span></span></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-71014037433237622812024-03-10T15:27:00.001+02:002024-03-10T15:35:18.432+02:00Traviata-ympyrä sulkeutui<p><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5qYPifJV25g40pcMa0-7VvFVA5Jg9ilbX7gV_hSQNJRFDDnvrn7we1tfk4vwUtJV5MqAbzoHrowuIhjLqjdcQcFvj5ciJoSkX_gk0CChyTs_A4Q-40TbUcOhofLWjTu_Qwo5737yE0Dix2oKJjS8W0cV-cuI0WCh9EqRKDvuJMJD28_5OqHWvXD-m5YM/s890/latraviata_1072_juhlista.webp" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="588" data-original-width="890" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5qYPifJV25g40pcMa0-7VvFVA5Jg9ilbX7gV_hSQNJRFDDnvrn7we1tfk4vwUtJV5MqAbzoHrowuIhjLqjdcQcFvj5ciJoSkX_gk0CChyTs_A4Q-40TbUcOhofLWjTu_Qwo5737yE0Dix2oKJjS8W0cV-cuI0WCh9EqRKDvuJMJD28_5OqHWvXD-m5YM/w400-h264/latraviata_1072_juhlista.webp" width="400" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Näin
ensimmäisen kerran oopperaesityksen 1969 Tampereen Teatterissa, johon
<b>Giuseppe Verdin</b> <i>La Traviatan</i> oli valmistanut Tampereen
oopperayhdistys. Oli niin erinomainen kokemus, että menin katsomaan
heti perään toisenkin kerran. Eilen tämä historiaympyrän kaari
umpeutui Tampere-talossa, jossa oopperayhdistys taas esitti
<i>Traviatan, </i>jonka olen tämän ympyrän sisällä nyt nähnyt yksitoista kertaa. Eikä ihme, että tämä ooppera vetosi 55
vuotta sitten, sillä se on niitä teoksia, jotka nimenomaan sopivat
ensikokemukseksi sellaisille ihmisille, joilla ehkä on jonkinlaisia
ennakkoluuloja oopperaa kohtaan. Muita samankaltaisia ovat <b>Bizet´n
</b><i>Carmen, </i><b>Mozartin </b>sadunomainen <i>Taikahuilu, </i>Verdin
komeasti mahtipontinen <i>Aida, </i>muutamat <b>Puccinin </b>teokset
sekä lyhyemmät <b>Leoncavallon </b><i>Pajazzo </i>ja <b>Mascagnin</b>
<i>Cavalleria Rusticana. </i>Sen sijaan ensikertalaista ei kannata
houkutella <b>Wagnerin </b>pitkiin oopperoihin, eikä myöskään
vuoden kuluttua Tampereelle <b>Joonas Kokkosen </b><i>Viimeisiin
kiusauksiin.<br />
<br />
</i>Olen muutamia sukulaisia ja tuttavia
saanut ensikäynneille oopperaan. Tyttärilleni ja vävypojilleni
annoin kerran joululahjaksi liput Savonlinnaan seuraavan kesän
<i>Aidaan. </i>Muuten olivat tyytyväisiä, mutta toinen vävypoika
nukahti Olavinlinnassa, koska oli juuri tehnyt 24 tunnin
vuorotyöjakson ja ajanut sitten kolme tuntia Savonlinnaan. Yhdellä
asiakasmatkalla (= korruptiomatkalla) vein asiakkaat Budapestissa
katsomaan <i>Carmenin; </i>onnistui hyvin, koska musiikki oli tuttua,
yhdessä kohtaa vieressäni istunut asiakas tunnistikin melodian ja
kuiskasi, että tämähän on siitä tv-mainoksesta (en muista, minkä
mainoksen sanoi).<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Tampereen <i>La</i> <i>Traviata</i> on
taas korkealaatuinen. Tampereella ei ole tapana modernisoida tai
mitenkään muutenkaan väännellä vanhoja oopperoita uusiin
vinkkeleihin. Joku nuori ohjaaja jossain muualla voisi sijoittaa
tarinan tapahtumat nykypäivän ilotaloon, koska päähenkilö
Violetta Valéry on kurtisaani. Suomessa tämän ammatin
harjoittajasta, jos hän on erikoistunut yläluokan herrojen
palvelemiseen, käytetään kaikkein lähimpänä prostituoidun
antiikinkreikkalaista nimitystä olevaa <i>hetairaa, </i>joka siis
tarkoittaa huoraa. Nykyisin sanotaan eliittihuora.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Tampereella
Violetta on nyt <b>Marjukka Tepponen</b>, ja kun paremmuuspisteitä
annetaan, niin toisen loistoroolin laulaa Violettan rakastajan
Alfredo Germontin isä <b>Arttu Kataja</b>. Silloin edellisellä
kerralla nämä roolin esittivät <b>Ritva Auvinen</b> ja <b>Heikki
Nurminen</b>. Alfredo Germont oli silloin <b>Heikki Siukola</b>, nyt
italialainen <b>Paolo Fanale</b><span style="font-weight: normal;">,
Giuseppen pienessä roolissa oli silloin </span><b>Ilkka Bäckman</b><span style="font-weight: normal;">,
nyt </span><b>Taavi Niermimaa</b><span style="font-weight: normal;">.
K</span>apellimestarina oli 1969 <b>Kari Tikka</b>, nyt italialainen
<b>Giancarlo Andretta</b><span style="font-weight: normal;">. </span><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Tampere-talossa
esitykset ovat järjestään hienoja. Koko ylöspano on upea ja
monipuolinen, Tampereen iso kaupunginorkesteri soittaa täydellisen
viihdyttävästi ja oopperayhdistyksen yhtä iso kuoro toimii
suurissa juhlakohtauksissa myös hyvin ohjattuina näyttelijöinä.
Ohjaaja on ollut <b>Samuel Harjanne</b>, joka tätä ennen tunnettiin
värikkäiden musikaalien ohjaajana, ja onnistuu nytkin
ensiluokkaisesti.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><b>KAMELIANAINEN<br />
<br />
</b>Oopperan
pohjana on <b>Alexandre Dumas nuoremman </b>romaani <i>Kamelianainen
</i>(1848). Kirjailijalla itselläänkin oli suhde ”Violettaan”,
jonka oli nähnyt Pariisin Palais Royalessa ja siellä nuoret olivat
”katsoneet toisiaan syvälle silmiin”. <i>Traviatassa </i>puhutaan
enemmän rahasta, ja kun kirjailijan suhde Violettan esikuvana
olleeseen <b>Marie Duplessisiin </b>katkesi tämän avioiduttua erään
paronin kanssa, lähetti Dumas kirjeen Marielle ja huokaili: ”Rakas
Marie – en ole kyllin rikas rakastaakseni Teitä sillä tavoin kuin
haluaisin enkä kyllin köyhä rakastaakseni Teitä sillä tavalla
kuin Te haluaisitte. Unohtakaa Te nimi, joka on Teille jokseenkin
yhdentekevä, ja minä unohdan onnen, joka ei ole minulle
mahdollinen.” Myöhemmin Dumas antoi Marielle lähettämänsä
erokirjeen (kopio?) näyttelijä <b>Sarah Bernhardtille
</b>ihailunosoituksena tämän suurenmoisesta tulkinnasta
<i>Kamelianainen-</i>näytelmässä.<br /><br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRHsEct5OjKAzqVd1ARjt2SzkVRLACMwD8wppQv3CSuOSjTF8PIlQR1lp59MAO4LZ2cqkSbXAJdy7MWMzafENM1SaCL-ZS0MEIWYHo9bh1f2AF_a0Hb9W9b2F8G0NFWwHNQaqc_MlPGhnQoCvPUKhSycL6Kks8n3i3xwd_WmjspfcDPPJMALpCKp9SIzw/s1561/Marie_Duplessis_(1).jpg" style="clear: left; float: left; font-family: verdana; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1561" data-original-width="1200" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRHsEct5OjKAzqVd1ARjt2SzkVRLACMwD8wppQv3CSuOSjTF8PIlQR1lp59MAO4LZ2cqkSbXAJdy7MWMzafENM1SaCL-ZS0MEIWYHo9bh1f2AF_a0Hb9W9b2F8G0NFWwHNQaqc_MlPGhnQoCvPUKhSycL6Kks8n3i3xwd_WmjspfcDPPJMALpCKp9SIzw/w154-h200/Marie_Duplessis_(1).jpg" width="154" /></a></div><span style="font-family: verdana;">Marie Duplessis oli
jonkinlaisessa rakkaus- tai asiakassuhteessa myös <b>Franz Lisztiin</b>.
Marie kuoli 23-vuotiaana tuberkuloosiin Pariisissa 1847. Velkojat
tulivat pian hänen asuntoonsa ja suuri osa sen irtaimistosta
huutokaupattiin (kuvassa Marie <b>Edouard Viénot´n</b> maalauksessa). ”La Traviatan” eli langenneen naisen hautajaisia
seurasivat sadat ihmiset. Hautapaikka oli ensin jossain sivummalla,
mutta myöhemmin hauta siirrettiin Montmartren kirkkomaalle, jossa
lepää monta tutumpaakin, kuten <b>Hector Berlioz, Joseph Kosma,
Jacques Offenbach, Jean Seberg </b>ja <b>Emile Zola</b>.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Oopperassa
nämä synkemmät puolet kurtisaanin elämästä eivät ole näin
paljon esillä. Miesseikkailut naimisiinmenoineen ovat mukana ja
kuolemakin tulee, mutta sekin esitetään hienovaraisena riutumisena,
eikä Violetta yski eikä räi tuperkkeliaan, vaan laulaa kauniista
aidosta rakkaudestaan Alfredoon.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Tampere-talo ei tällä
kertaa ollut parhaimmillaan. Narikalle jonottaminen kesti melkein
varttitunnin, kun samanaikaisesti talossa olivat alkamassa jokin
messutapahtuma ja JHL:n iso kokous. Kun vielä vessat on muutettu
miesten ja naisten yhteiskäyttöön, jonot sielläkin ovat pitkät,
koska naisilla siihen hommaan tuhraantuu aina enemmän aikaa, eikä
miehille voi näissä yhteisvessoissa järjestää pikapisuaareja.
Esityksen jälkeen pois ja auton luo parkkihallin neljänteen
kerrokseen, jossa selvisi, että maksulaite on vain ensimmäisessä
kerroksessa. Sinne takaisin ja uudestaan ja neljänteen kerrokseen.
Huonosti opastettu, varmaankin <b>Sanna Marinin
</b>syy.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span></span><p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-22307200430179171852024-03-08T09:09:00.002+02:002024-03-08T09:14:23.723+02:00Vittorio De Sica ja Gina Lollobrigida<p><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF_ClqPocfBI4kJbqPABRfBKqo9GRUvm78oyIscRtlS2wcL3oAXqPQdkKJY2rvTv096Aiw6QiS3_1NzrPDdf8LGS8W5WNPWN7CH7zGvO0-hGD9ZUzFsGNoM_v0Q7IMo9p8x19vuOsck9C3uZNhvLYNh4_zPghjnSLPSvlCEaXDwXkVoB1bjwVKmbOQ65I/s579/bfi-00n-ut2.webp" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="579" height="309" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF_ClqPocfBI4kJbqPABRfBKqo9GRUvm78oyIscRtlS2wcL3oAXqPQdkKJY2rvTv096Aiw6QiS3_1NzrPDdf8LGS8W5WNPWN7CH7zGvO0-hGD9ZUzFsGNoM_v0Q7IMo9p8x19vuOsck9C3uZNhvLYNh4_zPghjnSLPSvlCEaXDwXkVoB1bjwVKmbOQ65I/w400-h309/bfi-00n-ut2.webp" width="400" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Vaikka me täällä Italian
ulkopuolella muistamme </span></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Vittorio
De Sican </b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">parhaiten
hienojen elokuvien ohjaajana, niin Italiassa hän oli suuren yleisön
mielissä enemmän näyttelijä, suuri suosikki jo 1920-luvulta
alkaen. De Sica näytteli peräti 164 elokuvassa. Kun nyt katsoin
</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Leipää, rakkautta
ja unelmia </i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">(1953),
en yhtään ihmettele hänen suosiotaan. Varmaankin hän oli commedia
dell´arten kärkihahmoja, kuten tämäkin elokuva todistaa. Aivan
toiselle lohkolle hän siirtyi ohjaajana, kun syntyivät sellaiset
yhteiskunnallisesti voimakkaasti kantaa ottaneet </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Polkupyörävaras
</i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">(1948), </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Milanon
ihme </i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">(1951),
</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Umberto D </i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">(1952)
ja </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Finzi Continin
puutarha </i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">(1970),
yhteensä 36 elokuvaa. (Vastaavanlaiselta olisi vaikuttanut, jos
</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Tauno Palo </b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">olisi
siirtynyt ohjaajaksi ja tehnyt </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Täällä
Pohjantähden alla </i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">ja
</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Kahdeksan
surmanluotia.)</i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><br />
<br />
Mutta
kun katsomassani elokuvassa on mukaa myös </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Gina
Lollobrigida</b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">,
kysymys on nimenomaan rakkaudesta ja sirkushuveista. De Sica esittää
jo </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">ohimoilta </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">hieman
harmaantunutta Maresciallo Carotenutoa, joka tulee 700 asukkaan
Sagliena-kylään komennukselle puolisotilaallisen
karabinieerikasarmin ”marsalkaksi”. Niin komea ja hurmaava hän
on, että kirkkokuoron naisetkin sekoavat laulussaan marsalkan
tullessa kirkkoon. Sen sijaan Gina Lollobrigida ei ole tosissaan
kiinnostunut hurmurista, vaikka hänen kanssaan kujeileekin. <br />
<br />
Gina
näyttelee hyvin. Kaunis tyttö, joka tietää haluttavuutensa –
kuten uransa myöhemmissäkin vaiheissa. Esson baarissa asia oli
selvä: kun äijät ennen arvioivat myyjätärtä, sanottiin jos oli
aihetta, että hyvät lollot likalla.<br />
<br />
Tässä elokuvassa
Carotenuto sujauttaa tytölle 5000 liiran setelinkin, jotta tämä
voisi ostaa uuden koltun, mutta väärinkäsitysten takia seteli
joutuu tytön äidille, joka julistaa koko kylälle, että ihme on
tapahtunut: Pyhä Antonius on kuullut hänen rukouksensa ja auttanut
rouvaa talousvaikeuksissa. Eikä </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">charmantti
</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Carotenuto saa tyttöä,
mutta kuten tällaisissa kertomuksissa aina lopulta käy, kaikki
kääntyy hyväksi ja hän saa kainaloonsa kätilö Annarellan.
Lollobrigidan näyttelemä paljasjalkainen Bersagliera puolestaan saa tavoittelemansa
karabinieeri Stellutin.<br />
<br />
Elokuvassa Gina, oikealta
etunimeltään Luigia, oli 25-vuotias. Tuolloin hän ei vielä ollut
sellainen pin up -kaunotar, jollaisena hänet parhaiten tunnettiin,
vaan sellainen söpöläinen, josta kaikki normaalit miehet unta
näkivät. Jo 1947 Gina oli ollut kolmas Miss Italia -kilpailussa,
josta kaksi parasta napattiin niin ikään elokuvamaailmaan. Ennen
tätä </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Luigi
Comencinin </b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">ohjaamaa
elokuvaa hän oli ollut jo yli 20 elokuvassa, mutta juuri tämä
rooli oli hänen läpimurtonsa kansainväliseenkin tähteyteen.
Kahdessa kohtauksessa hän myös laulaa, ja tiedossa on, että
nuorempana hän otti laulutunteja ja ammattihaave oli edetä
oopperalaulajaksi La Scalaan. </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Leoncavallon
</b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Pajatso</i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">-oopperasta
tehtyä elokuvaa (1948) pitemmälle hän ei kuitenkaan tällä
alueella päässyt, mutta siinäkin hänelle antoi Neddan roolissa
äänen joku oikea oopperasopraano. Nedda on Canion vaimo ja
elokuvassa Canion roolin esittää legendaariseen asemaan noussut
baritoni </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Tito Gobbi</b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">.
<br />
<br />
Tiedä häntä, mutta Cinecittassa ja Hollywoodissa Gina
Lollobrigida taisi tehdä kovemman uran kuin olisi tehnyt
oopperataloissa. Gina kuoli runsas vuosi sitten 95-vuotiaana ja
julkisten arvioiden mukaan hänen nettovarallisuutensa oli tuolloin
noin 200 miljoonaa euroa. Marraskuussa 2023 hänen entinen
avustajansa </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Andrea
Piazzolla </b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">(36)
tuomittiin Roomassa 8 miljoonan euron kavaltamisesta Ginalta. Italian
lehdistössä Piazzollaa kutsutaan Ginan ”lelupojaksi”.<br />
<br />
Elokuvassa
</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Maailman kaunein
nainen </i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">(1955) Gina
Lollobrigida oli sitä, mitä todellisessakin elämässä.</span><span style="font-family: verdana;">
<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span><p></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-54420319995169728812024-03-06T10:01:00.004+02:002024-03-06T10:03:00.443+02:00Päijäthämäläinen viisikko Heinolassa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCSI_8YV4GtKOnMgkgFKbh9iV6KW1n0wsKLvfmYnOFlHW9Ue0Wdzd5HeMPXx86Q2k8aKBc8BHI2l9hM2QWm5IoGTQskrnCLMrTMuqvKCQzXisXglMIqSs6W9imDLJ_UStJ8kYgGoQz5IQsSdSeJ7pgHumUm2fYmPc7K7PiluX5ahvb-JRYHFaF7b8OvB0/s1046/00000.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="734" data-original-width="1046" height="281" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCSI_8YV4GtKOnMgkgFKbh9iV6KW1n0wsKLvfmYnOFlHW9Ue0Wdzd5HeMPXx86Q2k8aKBc8BHI2l9hM2QWm5IoGTQskrnCLMrTMuqvKCQzXisXglMIqSs6W9imDLJ_UStJ8kYgGoQz5IQsSdSeJ7pgHumUm2fYmPc7K7PiluX5ahvb-JRYHFaF7b8OvB0/w400-h281/00000.jpg" width="400" /></a></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Syksyllä 2023 oli iso taideuutinen,
kun taiteenkerääjä <b>Markku Villikka </b>(66) lahjoitti lähes
1500 taideteoksen kokoelmansa Kouvolan kaupungille,
Poikilo-taidemuseolle. Nyt tuosta kokoelmasta on vielä tämän
viikon esillä 37 teosta Heinolan taidemuseossa. Erinomainen
pikakatsaus viiden päijäthämäläisen taiteilijan tuotantoon:
<b>Mauno Hartman, Reino Hietanen, Jorma Kardén, Matti Koskela, Olavi
Lanu</b>. Täydennyksenä on lisäksi Lallukan taiteilijakodissa
asuvan <b>Antti Ojalan </b>maalaama muotokuva toisesta
nykytöölöläisestä Markku Villikasta (kuva tässä alla).<br /><br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQ29CyzAmJFIcptsd7KxkTmg2g1km2LhcbRPlShaARguQx6dVBCnDJyVuEat9-sgLBgcxtGl2Txh1UrRo8wum16xf8pqXbVZ7jCQLg1HZC23X1F8ZxbgbKcZkYrJahavMJVY4_osbiy3YO2D8Feh8qRvMrd37Gw4LqZdSBL6Yu8WfiBY0r8yiLTZWF6LA/s810/0.jpg" style="clear: right; float: right; font-family: verdana; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="810" data-original-width="674" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQ29CyzAmJFIcptsd7KxkTmg2g1km2LhcbRPlShaARguQx6dVBCnDJyVuEat9-sgLBgcxtGl2Txh1UrRo8wum16xf8pqXbVZ7jCQLg1HZC23X1F8ZxbgbKcZkYrJahavMJVY4_osbiy3YO2D8Feh8qRvMrd37Gw4LqZdSBL6Yu8WfiBY0r8yiLTZWF6LA/w166-h200/0.jpg" width="166" /></a></div></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Lahden
seudulla Villikka muistetaan Hollolan kunnan kaavoitusjohtajana.
Lahjoituksensa Villikka kuitenkin teki Kouvolalle, sillä hänen
äitinsä suku on kotoisin Sippolasta, joka nykyisin kuuluu Kouvolan
kaupunkiin. Vuonna 1987 perustettu Poikilo on Kymenlaakson ainoa
taidemuseo, jonka Poikilo-nimi tulee iittiläisen taiteilijan <b>Pekka
Nissisen</b> poikilo-veistossarjoista, joita hän teki Kymijoesta
löytämistään uppotukkien pätkistä. Nissinen maalasi poikilonsa
kirkkailla väreillä ja otti niiden nimen kreikan kielen
poikilos-sanasta, joka tarkoittaa värikästä, kirjavaa, haluttua
asiaa ja vaihtoa. Nissinen tulkitsi lisää: poikilot edustavat
onnellista vaihtokauppaa, rakkautta ja iloa.</span></span><p><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
<br />
Mikähän
yhteensattuma tämä on: Iitissä meni moottorirata mönkään, mutta
Poikilo-museo voi entistä paremmin, ja Villikan lahjoituksen
tilantarpeen takia Poikilo-museo ottaa käyttöönsä Kouvolatalossa
pienoissähköautoratana olleen tilan.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><br />
Aivan
kaikkia teoksia Villikka ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi
lahjoittanut pois, vaan jätti kotiinsa 30 teosta. Poikilon
Villikka-kokoelmassa on teoksia 355 taiteilijalta, maalauksia,
grafiikkaa, veistoksia ja valokuvia. Eniten on suomalaista taidetta,
yhteensä 1150 teosta. Lisäksi sopimuksessa on maininta, että
Villikka kartuttaa kokoelmaa tulevina vuosinakin.<br />
<br />
</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Villikka
aloitti taidekeräilynsä varsinaisesti 80-luvun lopulla, mutta
suurimman osan hankinnoistaan hän on tehnyt viimeiste 15 vuoden
aikana.</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><br />
<br />
Heinolassa
nyt esillä olevalla viisikolla oli keskeinen merkitys Lahden
nousussa kuvataiteen merkittäväksi keskukseksi 1970-80-luvuilla.
Näyttelyn teosesittelyssä mainitaan erityisesti Hartmanin,
Hietasen, Kardénin, Koskelan ja Lanun yhteisnäyttely Lahden
taidemuseossa 1985, minkä lisäksi he olivat muutenkin usein yhdessä
eri näyttelyissä. </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Enää
Lahtea ei tunneta samanlaisena taiteilijakeskittymänä, minkä
tosiasian vahvistamiseksi 2016 lopetettiin Lahden taideinstituutti,
jossa opetusta antoivat myös Hartman, Hietanen ja Lanu.</span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIqoUdiRaY0uJiqotOwSQXJsBEtRI2wqYBvOOFqK6RjNOeyXxQlJDrHYNtI9wj4ae6kEOw2vgNCFKfScPs3gsIXqrWC61V-lVqFDdPxZ_dYLFptaF29PzsDKFIlJP7RQpGp-SBO0Zu-smy9NWvsQuijKAzrkni_p6L7UaAQdFXmse9bNW9z-er2iRRI1k/s794/111110.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="794" data-original-width="581" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIqoUdiRaY0uJiqotOwSQXJsBEtRI2wqYBvOOFqK6RjNOeyXxQlJDrHYNtI9wj4ae6kEOw2vgNCFKfScPs3gsIXqrWC61V-lVqFDdPxZ_dYLFptaF29PzsDKFIlJP7RQpGp-SBO0Zu-smy9NWvsQuijKAzrkni_p6L7UaAQdFXmse9bNW9z-er2iRRI1k/s320/111110.jpg" width="234" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Viisikon
paluu -näyttelyssä Hartmanin töitä edustavat veistokset ja
maalaukset vuosilta 1968 - 2004, Hietaselta on esillä maalauksia
1974 - 2001, Kardénilta on esinesommitelmia ja pieni maalaus
puolisostaan </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Kerttu-Kaarina
Suosalmesta</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">,
Koskelalta maalauksia ja grafiikkaa 1980-luvulta 2000-luvun alkuun,
Lanulta on mukana öljyvärimaalaus </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i>Maisema
ikkunasta </i></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">(1950)
ja kolme serigrafiaa (1970).<br />
<br />
Mielenkiintoista olisi, jos
näyttelyyn olisi saatu myös Villikan omia teoksia, koska taidetta
hän teki itsekin nuorena. Ei ole, mutta hän on mukana 11 minuuttia
kestävällä videolla, jossa kertoo keräilyharrastuksestaan. Tähän
täydennykseksi voi todeta, että Markku Villikan toinen suuri
harrastus on ooppera, varsinkin </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Richard
Wagnerin </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">suurteokset.
Aikoinaan hän kävi oopperamaailmaa ristiinrastiin Metropoli</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">tani</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">a
ja Sydneytä myöten, mutta nyttemmin liikuntakyvyn huononnuttua
hänet näkee yhä useammin kotinurkilla Kansallisoopperassa, kun on
tehtävä vertailuja eri ohjausten ja laulajamiehitysten
kesken.<br />
<br />
</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span><p></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-55371471591908374282024-03-05T09:41:00.006+02:002024-03-06T10:08:37.361+02:00Todiste videotaiteesta<span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2p3wqhQ8oHlcK177VZ91Z8J3XBPZK2eoUuXpPJeuEC4vLJpFmgM1JCoAyf3HMWj6Yk-c4srxhT4geqnz2IU4lTCmjQ8wDz7lJrsZWfqV9w85Y5DCexsvtLkLcJH0N3dqo-TGoKSaUrRpyfh2P0lWNldnMQr2tdbMoR1nXNfU7Odyp8VCqZ6hOp7gCxIs/s1935/CluejulistekuvaOsoite_maili_erikseenlisatty.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1042" data-original-width="1935" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2p3wqhQ8oHlcK177VZ91Z8J3XBPZK2eoUuXpPJeuEC4vLJpFmgM1JCoAyf3HMWj6Yk-c4srxhT4geqnz2IU4lTCmjQ8wDz7lJrsZWfqV9w85Y5DCexsvtLkLcJH0N3dqo-TGoKSaUrRpyfh2P0lWNldnMQr2tdbMoR1nXNfU7Odyp8VCqZ6hOp7gCxIs/w400-h215/CluejulistekuvaOsoite_maili_erikseenlisatty.jpg" width="400" /></a></div><br /><span style="font-family: verdana;">Kauppakeskus Trion (Lahti) takaosassa
Hansassa Vapaudenkadun toisella puolella on tyhjässä liiketilassa
nähtävissä kuvataiteilija </span></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Sami
Leutolan </b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">ja
tanssitaiteilija </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Meri-Tuuli
Risbergin </b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">videotriptyykki
</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Clue, </i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">johon
vielä kaksi kertaa liittyy konkreettinen tanssillinen esitys (8.3.
klo 18 ja 9.3. klo 14). Vaikka filmihulluna katson vuodessa yli 400
pitkää elokuvaa ja päälle tv-sarjaelokuvien jaksoja yli 300, on
videotaide kuitenkin aivan jotain muuta. Jos tämän </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Cluen
</i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">suomentaa
johtolangaksi tai todisteeksi, niin tästä on sopiva aloittaa
tutkimusmatka siihen audiovisuaaliseen rajatilaan, jossa yhdistyvät
liikkuva kuva, ääni ja kuvataide modernistisella tavalla. </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Cluen
</i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">sisällöstä en
juonellista/tarinallista tolkkua saanut, mutta kokeellisena kokonaisuutena se
kiinnitti huomion tiivisti. Kerronta muistutti enemmän
veistoksellisuutta kuin elokuvallisuutta. Teoksen toteuttamista on
tukenut valtiollinen Taiteen edistämiskeskus.</span></span><p><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
<br />
Parempi
onkin perustella näkemäänsä Leutolan ja Risbergin omin sanoin:
”Teos kysyy, mitä ovat kollektiivisten toimiemme seuraukset,
edistyksen ja säilymisen epävarma tasapaino. Se katsoo ihmisen
olemassaolon monimutkaisuuteen ja kokee tapoja. Hämärtyvätkö
rajat luonnollisen ja keinotekoisen välillä? Vieraannummeko? Teos
haastaa meidät kohtaamaan näkymiä ja houkuttelee kuvittelemaan
tulevaisuutta.”<br />
<br />
</span><span style="font-size: small;"><i>Cluen
</i></span><span style="font-size: small;">alaotsikko on
”Unohdettujen unelmien fragmentteja”. Kysymys on luultavasti oman
aikamme muutostiloista, joihin vaikuttavat rajun huolestuttavasti
ilmastonmuutos ja luontokato sekä tekoälyn moninaiset
käyttömahdollisuudet. Ihmistä tarvittaisiin muuhunkin kuin
syömiseen ja muuhun oman elämänsä ylläpidon kannalta tärkeisiin
toimiin, mutta entä jos tekoäly ja robotit pannaan hoitamaan
maapallon ja ihmiskunnan loppuprosessi seuraavien sukupolvien ajaksi
ja helpottamiseksi. Jotain tämäntapaista sain irti teoksesta, kun
jälkikäteen kotona olin myös lukenut </span><span style="font-size: small;"><i>Cluen
</i></span><span style="font-size: small;">tekijöiden
selontekoa netistä.<br /><br /></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJRU3tpXrMOm1TQXobt8BFzp4KGI6sFyomuJ0JjEIksrsh2gmTFTVx2hMVVH4qC5TMzRl_wJfAGh4p6zFVqvFRDF6VO1_lgok7GCwfliOICtkgZrfD419aoAWmJm6beHD06X_wwgS47zZn0DPeey2uzbB8UpKLz7ylngWSqajSfEtapFj7Dwvhd2XWCIk/s2048/425445304_360942926742169_3206337781155477836_n.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1188" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJRU3tpXrMOm1TQXobt8BFzp4KGI6sFyomuJ0JjEIksrsh2gmTFTVx2hMVVH4qC5TMzRl_wJfAGh4p6zFVqvFRDF6VO1_lgok7GCwfliOICtkgZrfD419aoAWmJm6beHD06X_wwgS47zZn0DPeey2uzbB8UpKLz7ylngWSqajSfEtapFj7Dwvhd2XWCIk/s320/425445304_360942926742169_3206337781155477836_n.jpg" width="186" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Sami Leutola opiskeli kuvanveistoa
2000-06 Lahden taideinstituutissa, joka häpeällisesti lakkautettiin
2016. Meri-Tuuli Risberg (kuvassa) työskentelee aktiivisesti nykytanssin
esilletuomiseksi, on kiinnostunut yhdistämään tanssiin muita
taiteenaloja ja tutkii työssään kehon ja liikkeen ilmaisumuotoja
erilaisia visuaalisia lähtökohtia hyödyntäen.<br />
<br />
Videotaide
syntyi, kun keksittiin tv-kuvan tallentamista varten videonauha. Kai
se jotain 60-lukua oli ja valmistajina alan isot nimet Sony,
Panasonic ja JVC. Mukaan tarvittiin tietenkin tavallisille
kuluttajille myytävät videonauhurit. Tietyllä tavalla videotaide
oli kuitenkin alkanut jo elokuvafilmille toteutettuna, kun puhutaan
tämän taidealan kuvallisesta muodosta. Meille tutuin esimerkki ovat
kuvataiteilijan ja elokuvantekijän </span><span style="font-size: small;"><b>Eino
Ruutsalon </b></span><span style="font-size: small;">(1936 -
2001) lyhyet piirroselokuvat jo 60-luvun alussa, jolloin hän teki
ikään kuin abstrakteja maalauksia suoraan filmille. Yhden tällaisen
elokuvan osti Ateneum kokoelmiinsa 2001.<br />
<br />
Varsinaisia
videonauhalle tehtyjä taideteoksia alettiin Yhdysvalloissa,
Etelä-Koreassa ja Länsi-Saksassa tehdä 60-luvun alkupuoliskolla.
Suomessa tunnetuin tämän alan taiteilija on </span><span style="font-size: small;"><b>Eija-Liisa
Ahtila</b></span><span style="font-size: small;">, joka on
myös kuvataiteen akateemikko. Hänen teoksiaan on nähty mm.
Kiasmassa ja joitain myös televisiossa. Ne ovat yhtä erikoisia ja
moniselitteisiä kuin Leutolan ja Risbergin </span><span style="font-size: small;"><i>Clue,
</i></span><span style="font-size: small;">mutta niistäkin
pääsee jyvälle, kun edes vähän saa viitteitä (clue)
tulkintoihin.<br />
<br />
</span><span style="font-size: small;"><b>PERFORMANSSI,
MEDIATAIDE,<br />
GENERATIIVINEN TAIDE</b></span><span style="font-size: small;">
<br />
<br />
Lahdessa nyt nähtävä ja koettava </span><span style="font-size: small;"><i>Clue
</i></span><span style="font-size: small;">on myös sillä
tavalla tyypillinen lajinsa edustaja, että se ei ole vain
valkokankaalle tai tv-ruudulle välitettävää kuvaa, vaan on
suorassa ja samanaikaisessa yhteydessä muiden taidelajien kanssa,
tässä tapauksessa nykytanssin. Tulee mieleen, että tällainen
kokonaisuus onkin luonteeltaan kuin performanssi. On jo alettu
videotaiteen sijasta käyttää myös termiä mediataide. </span><span style="font-size: small;">Tällainen
kokonaisuus voi pitää sisällään digitaalista vi</span>deota,
”vanhanaikaista” filmiä, dvd:tä, cd-romeja, tietokonetaidetta,
grafiikkaa, animaatiota ja <span style="font-size: small;">virtuaalitodellisuutta.
</span><span style="font-size: small;"><br />
<br />
Eikä
kehitykselle ja muutokselle ole loppua. Esiin on ilmaantunut jo
seuraava vaihe generatiivinen taide, joka hyödyntää ”generoivaa”
tekoälyä. Kovasti väitetään, ettei tekoäly mitään pysty
itsenäisesti luomaan, mutta digitaalisessa taiteessa tapahtuu jo
niin, että tekoäly ei toimi pelkästään annettujen määreiden
mukaan, vaan luo oman älynsä sisällä olevan aineiston pohjalta
aivan uudenlaista sisältöä. Ainakaan me maallikot emme osaa
erotella, mikä on tekoälyn ja mikä oikean taiteilijan luomusta.
Eikä hajuakaan siitä, mikä on tilanne kymmenen vuoden
päästä.<br />
<br />
</span><span style="font-size: small;"><i>Clue
</i></span><span style="font-size: small;">on esillä tämän
viikon lauantaihin asti. Sitä pääsee kokemaan lähellä sitä
kauppakeskuksen sisääntulo-ovea, joka on Kauppakadun Kirkkokadun
kulmassa. <br />
<br />
</span><span style="font-size: small;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span><p></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-3186504204723550832024-03-03T14:51:00.005+02:002024-03-03T15:08:38.371+02:00Vielä on neljä vuodenaikaa<p><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhknLh6erb09QChmlRTc6sTzuWKm7p7-qfc-SbV3Sq6_e8N4tKBW4atVOo2zy9Y2_bqXZ2yameK3Jja992fmYBV0yjmgdsdL-b0V1YANAiZaNFtSD1emaagepfxnM3IitPheXWgUqfJ5Bl0JXduAUzljUgpjOaVcUKb89_rkvmYynWovRRV0HgQJV3nP7A/s900/KOM-Putoavat-linnut-kuvassa-Vilma-Melasniemi-ja-Juho-Milonoff-kuva-Janne-Vasama-4-900x600.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="900" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhknLh6erb09QChmlRTc6sTzuWKm7p7-qfc-SbV3Sq6_e8N4tKBW4atVOo2zy9Y2_bqXZ2yameK3Jja992fmYBV0yjmgdsdL-b0V1YANAiZaNFtSD1emaagepfxnM3IitPheXWgUqfJ5Bl0JXduAUzljUgpjOaVcUKb89_rkvmYynWovRRV0HgQJV3nP7A/w400-h266/KOM-Putoavat-linnut-kuvassa-Vilma-Melasniemi-ja-Juho-Milonoff-kuva-Janne-Vasama-4-900x600.jpg" width="400" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">KOM-teatterin uutuusnäytelmä
<i>Putoavat linnut </i>alkaa avioparin loikoillessa työpäivän
jälkeen sängyllä ja miehen selatessa kaukosäätimellä
tv-tarjontaa. Yhdellä kanavalla puhutaan ilmastokriisistä ja
näytelmän taustamusiikkina soi <b>Vivaldin </b><i>Neljä
vuodenaikaa. </i>Mitähän vuodenajoille on käymässä, kun
Helsingissäkin lämpötila on jo 42 astetta. Kannattaa vaihtaa
kanavaa. Näytelmän edetessä alkaa lintuja pudota kuolleina maahan.
Ilkeä juttu, mutta ei nyt mennä niihin, viedään ne roskikseen
huomenna.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Skotlantilaisen <b>Zinnie Harrisin </b>näytelmä
ei kuitenkaan ole teatteriluento ilmastonmuutoksesta, vaikka asia on
näkyvästi ja kuuluvasti esillä. Eikä suoraan sanota mitään,
toisin kuin oikeassa elämässä, jossa suoraa ei enää olekaan.
Totuudenjälkeisen ajan uuden ajan totuuksiksi julistetaan
sellaistakin, että koronapandemia on jonkin salaliiton keksintöä
ja että holokaustikin oli vain viihteellinen kauhukertomus ilman
todellisuuspohjaa.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Ohjelmalehtiseen on otettu yksi
avainrepliikki, jossa avioparin tytär muistelee kouluaikoja, kun
yhdellä tunnilla oppilaiden tehtäväksi oli annettu Hamletin
tarinan muuttaminen toisenlaiseksi niin, että hyvät tyypit ovatkin
pahoi tyyppei ja pahat tyypit hyvii tyyppei: ”Tarinan voi muuttaa
kokonaan vaihtamalla sen näkökulman tai kertomalla se toisin, tai
lisäämällä tai jättämällä siitä pois asioita. Niin voi
muuttaa kaiken.”<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Taivaalta putoavat linnut ovat
konkretiaa. Maailmanloppua enteilevää tuttua kuvastoa: <b>Lars von
Trierin </b><i>Melancholiassa </i>(2011) ja vielä rajumpaan muotoon
muunnettuna <b>Paul Thomas Andersonin </b><i>Magnoliassa </i>(1999),
jossa lintujen sijasta putosi maahan sammakoita. Näissä
kummassakaan elokuvassa putoavat eläimet eivät viitanneet
ilmastokriisiin, mutta Harrisin näytelmässä kyllä.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Näytelmä
on kuitenkin tragikomedia, siis hauskakin. Varsinaisen shown panevat
heti aluksi pystyyn avioparia näyttelee oikeakin aviopari <b>Vilma
Melasniemi -</b> <b>Juho Milonoff</b>. Liisa on löytänyt Kristianin
tietsikalta kolme vuotta vanhan sähköpostin, jonka perusteella
Kristian käryää uskottomuudesta. Liisa on päättänyt, että nyt
asia keskustellaan kunnolla, eikä sellaista keskustelua pysty
toteuttamaan kuin väkipakolla. Liisa on lukinnut makuuhuoneen oven
ja pitää nyt miestään vankina. Koska Kristian on asianajaja, hän
vetoaa heti ihmisen itsemäärämisoikeuteen ja muihin juridisiin
seikkoihin, joiden perusteella näin ei saa tehdä, eikä mikään
laki myöskään mahdollista sitä, että toisen ihmisen olisi pakko
suostua keskusteluun. Aivan superhieno vuoropuhelukohtaus, joka
kestää yli puoli tuntia. <br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Keskustelussa tai väittelyssä
tai paasaamisessa tulevat esille seksiin pakottaminen ilman
vapaaehtoista suostumusta, säälipanon moraali ja kaikkea tällaista.
Valkoisten valheiden turvinkin voi seksiin mennä; jos on luvannut
viedä roskapussin ennen sänkyynmenoa, niin lupaus on pidettävä,
koska muuten kysymyksessä on petos. Toisaalta selväksi tulee, että
ilman valkoisia valheita ei elämää voi elää. Isona asiana
näytelmässä olevat valheet eivät kuitenkaan ole valkoisia, vaan
enemmänkin mustia, ja on isoja organisaatioita, jotka tätä
totuudenjälkeistä aikaa pyörittävät. Voi olla, että ensi vuonna
Valkoista taloakin pitää kutsua jollain toisella värillä. Maailmanloppu ei silti ole aivan lähellä, mutta moraalinen rappio on jo päällä.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Talon
isäntä tulee todennäköisesti olemaan noin 80-vuotias, eikä hän
vuodenaikojen muuttumisesta tai loppumisesta viis veisaa. Hän vain
muuttaa totuutta vaihtamalla nakökulman sekä lisäämällä tai
jättämällä pois asioita. Näytelmässäkin vain nuoret ovat
huolissaan. Tytär Kati (<b>Ella Mettänen</b>) on kuollut varis
kädessään ja on sekaisin, hänen entinen, neljä vuotta vanhempi
opettajansa (<b>Paavo Kääriäinen</b>) on myös ongelmissa
maailmansa kanssa ja on ruvennut ryyppäämään. Ehkä he seuraavana
vuonna menevät protestoimaan ja ottamaan vaikka poliisin
pippurisumutteet naamalleen, sillä ennuste on, että Helsingin
päivälämpötila on nousemassa yli 50 asteen. <br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Näytelmään
liittyen on teatteri tehnyt koulujen opettajia varten
materiaalipaketin, johon on koottu oppilaille annettavia tehtäviä
<i>Putoavat linnut</i> -näytelmän käsittelyn tueksi. Mukana on
sekä toiminnallisia tehtäviä että keskustelu- ja
kirjoitustehtäviä. Materiaalipaketti keskittyy erityisesti toden ja
epätoden kysymyksiin sekä arvojen ja toivon
tematiikkaan.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span></span><p></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-55538165478608266702024-02-29T13:59:00.001+02:002024-02-29T14:01:10.238+02:00Ei hyvä lie monivaltius, yks ylivaltias olkoon<p><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG2VhibzQokwWpJHTsm6U_KO5FVDexfVf34PBTvNRi9bi0btOl4ZbgTKCnEJsecFkfLwMkch7M_7vWPQOvWQglrtc0ImSy6K7sRDRvUhYZAqWpNeFKMUqCYWJGpBCVD2LfXeGi5dey_5W-cPryvEC68d0ZYoBlALICA8WH9VOxwE9fpBwCk3morMv7TT8/s286/Nimet%C3%B6n.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="286" data-original-width="176" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG2VhibzQokwWpJHTsm6U_KO5FVDexfVf34PBTvNRi9bi0btOl4ZbgTKCnEJsecFkfLwMkch7M_7vWPQOvWQglrtc0ImSy6K7sRDRvUhYZAqWpNeFKMUqCYWJGpBCVD2LfXeGi5dey_5W-cPryvEC68d0ZYoBlALICA8WH9VOxwE9fpBwCk3morMv7TT8/s1600/Nimet%C3%B6n.jpg" width="176" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Alle 10
prosenttia maailman väestöstä elää demokraattisesti hallituissa
maissa. Kaiken lisäksi demokratialla menee juuri nyt enemmänkin huonosti, kun
oikeistopopulismi on kovassa nosteessa. Näin ennen kesän EU-vaalejakin
äärioikeistolaisten ID- ja ECR-ryhmien yhteiskannatus on jo
jokseenkin tasoissa keskustalaisen Euroopan kansanpuolueen EPP:n
kannatusta ja selvästi ohi sosiaalidemokraattien. <br />
<br />
Ei
tässä sinänsä mitään uutta ole. Jo </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Homeroksen
</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i>Ilias-</i></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">runoelmassa
2700 vuotta sitten oli tunnettu kohta, jonka lainasin otsikkooni.
Parempi yks ylipää kuin monta söhlääjää. Muutama sata vuotta
myöhemmin </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Aristoteles
</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">otti
Homeroksen tekstin esille omassa </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i>Politica-</i></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">teoksessaan
ja kirjoitt</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">i</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">,
että monien valta on vain näennäistä: kun enemmistöllä on
korkein valta, ei kullakin erikseen, vaan yhdessä, niin tämä on
vain naamioitu yksinvaltiuden tai tyrannian muoto. <br />
<br />
Nämä
vanhat näkemykset löysin </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Hannah
Arendtin </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">kuuluisasta
teoksesta </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i>Vita
activa – ihmisenä olemisen ehdot </i></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">(1958,
suomeksi 2002). Saksanjuutalainen filosofi Arendt oli 1900-luvun
merkittävimpiä yhteiskuntapolitiikan teoreetikkoja, joka 1941 sai
hyvällä tuurilla maastamuuttoviisumin ja pakeni Yhdysvaltoihin.
Jostain on jäänyt mieleen, että </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i>Vita
Activa </i></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">oli
joskus peräti pääsykoekirjana Helsingin yliopiston
valtiotieteelliseen tiedekuntaan, mutta en nyt löytänyt varmistusta
asialle. Sen sijaan Arendtin toisessa kuuluisassa kirjassa </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i>On
revolution </i></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">(1963)
on kohta, jossa hän ehdottaa kompromissia Homeroksen - Aristoteleen
linjan ja demokratian välille. Se olisi jonkinlainen valistunut
hallitusmuoto, jossa yleistä äänioikeutta ei olisi, vaan
politiikkaan olisivat oikeutettuja sellaiset kansalaiset, jotka ovat
kiinnostuneita muustakin kuin omasta hyvinvoinnistaan. Nykyaikaan
sovellettuna tämä tarkoittaisi, että äänioikeutta ei vaaleissa
olisi ihmisillä, jotka eivät todistettavasti tekisi tekoja
ilmastonmuutoksen torjumiseksi.<br />
<br />
Tällaisia kirjoja ei
tällä hetkellä pysty lukemaan ilman siirtymistä omaan aikaamme.
Kun Hannah Arendt kirjoittaa yksiselitteisestä tyrannista, niin
miten luonnehdinta mahtaa osua </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Vladimir
Putiniin</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">:
Tyranni eristäytyy alamaisiltaan ja alamaiset eristäytyvät
toisistaan keskinäisen pelon ja epäluulon vuoksi. Tyrannia ehkäisee
vallan kehittymisen, ei pelkästään jollakin osa-alueella, vaan
koko julkisella alueella. Se edistää avuttomuutta siinä missä
muut poliittiset yhteisöt edistävät valta. Tyranniaa voidaan
kutsua alituiseen epäonnistuvaksi yritykseksi korvata valta
väkivallalla. Väkivalta suo itsevarmuutta ja tyydytystä.<br />
<br />
</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Putinin
tapauksessa on vielä se, että kansasta 75 prosenttia hyväksyy
tyranninsa jo kaksi vuotta kestäneen erikoisoperaation. Tästä
eriskummallisuudesta voi periaatteellisella tasolla lukea Hannah
Arendtin kirjasta </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i>Raportti
pahuuden arkipäiväisyydestä </i></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">(1963,
</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">suomeksi
</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">2016</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">).</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><br />
<br />
</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>TYÖNTEON
HÄVIÄMINEN<br />
EI OLE ENÄÄ UTOPIAA<br />
<br />
</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Hannah
Arendtin kirjoista saisin aiheen sataan tällaiseen juttuun. Palaan
kuitenkin Aristoteleen teksteihin, koska Arendtkin palasi.
Aristoteles nimittäin ennusti robottienkin tulon kuvaillessaan
kerran tulevaisuutta: ”Jokainen väline kykenisi käskystä
suorittamaan oman tehtävänsä, kuten </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Daidaloksen
</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">veistämät
patsaat tai </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Hefaistoksen
</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">kolmijalat,
joiden runoilija kertoo itsestään saapuneen jumalten kokoukseen. -
- - Kangaspuut kutoisivat itsestään ja näppäimet soittaisivat
itsestään lyyraa.”<br />
<br />
Tähän suuntaan ollaan nyt menossa
kovaa vauhtia. Eikä kohta tarvita henkisen työnkään tekijöitä,
koska tekoäly hoitaa ne. Eläkeläisten ei myöskään tarvitse
tällaisia blogeja väsätä, vaan voi antaa aiheen tekoälyllä ja
lähteä itse oluelle. Kuten Arendt kirjoitti, on keksitty niin
nerokkaita tapoja elämän vaivojen helpottamiseksi, että työnteon
häviäminen kokonaan ihmisten aktiviteettien joukosta ei ole enää
utopiaa. </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b><br /><br />Petteri
Orpokin </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">saavuttaa
päätavoitteensa, kun ay-liike tulee tarpeettomaksi. Näin
Orpo ja </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Marx
</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">ovat
vihdoin samoilla linjoilla. Ay-liike loppuu sen sivuvaikutuksena,
että Marxin iso tavoite ihmisen vapauttamiseksi työstä toteutuu
automaation avulla. <br />
<br />
</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Nykytilannetta
kuvaa se, että tekoäly-yhtiö </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Nvidian
osakekurssi nousi </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">alkuviikosta</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
ennätyslukemiin ja nosti koko S&P 500 -indeksiä merkittävästi.
Yhtiön toimitusjohtaja kommentoi tulosta </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">sanomalla,
että </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">tekoäly
</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">o</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">n
saavuttan</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">ut</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
kriittisen käännekohdan, jonka jälkeen siihen tehdyt investoinnit
kasvavat merkittävästi. </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Samassa
yhteydessä Mandatumin tiedotteessa </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Björn
Wahlroos </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">oli
samoilla linjoilla ja sanoi t</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">ekoäly</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">n</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
ja puh</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">taan</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
energia</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">n</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
määrittävä</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">n</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
tulevaa vuosikymmentä.<br /><br /></span></span><p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i>Vita
activa </i></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">tarkoittaa
Hannah Arendtin kirjan nimenä ihmisen kolmea perusaktiviteettia
työtä, valmistamista ja toimintaa. Kun toimintakin on hiipumassa,
jää jäljelle enää kuluttamisen vaiva, mutta siihen ei enää
tarvita tiskin toiselle puolelle ihmistä, koska robotit käyttävät
oluthanoja ja hakevat rautakaupan hyllystä nauloja, </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">joskin
nekin voi ostaa verkkokaupasta.<br />
<br />
</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-76029161682471608292024-02-27T13:29:00.000+02:002024-02-27T13:29:12.241+02:00Ruotsin euroviisuissa kilpaillaan melodioilla<p><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSJ9G567mqHkTEonXDyDJb56DUtCDMVdSe-VQgIm77G86CBGqJjXqmkguy6QCvF7jzK3b7XwjlMsmVLcM-6r8jDs2EEDAT87MJLpVgzLXDYxA7waneJ2Qv0_t-W43rGuQepYmmedRcGXa1bNL4JJ0vV2ju2FutIUr1wdI82B016F1Jq1Ci5AUqdPxxz8w/s1502/Melodifestivalen-2024-Heat-4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="789" data-original-width="1502" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSJ9G567mqHkTEonXDyDJb56DUtCDMVdSe-VQgIm77G86CBGqJjXqmkguy6QCvF7jzK3b7XwjlMsmVLcM-6r8jDs2EEDAT87MJLpVgzLXDYxA7waneJ2Qv0_t-W43rGuQepYmmedRcGXa1bNL4JJ0vV2ju2FutIUr1wdI82B016F1Jq1Ci5AUqdPxxz8w/w400-h210/Melodifestivalen-2024-Heat-4.jpg" width="400" /></a></span></span></div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />Suomen tämän
vuoden euroviisuedustaja Windows 95 on karmea, vielä huonompi kuin
viime vuoden Käärijä. Toisaalta tuloksetkin ovat nykyisin
kummallisia, esimerkiksi juuri viime vuonnakin Suomi äänestettiin
toiseksi parhaaksi.<br />
<br />
Otin euroviisuasit esille kahvilassa,
jossa istahdin samaan pöytään lauluntekijä-sarjakuvataiteilija
<b>Rauli Nordbergin </b><span style="font-weight: normal;">ja hänen
kanssaan kahvilla olleen miehen kanssa. Kun olin sanonut, että
Suomen UMK 24 -</span><span style="text-decoration: none;"><span style="font-weight: normal;">kilpailun
finalisteista kaikki olivat huonompia kuin kaikki Ruotsin
euroviisukarsintojen 30 laulua, esitteli Nordberg sen toisen miehen:
on Windows-kipaleen säveltäjän isä. Tästähän vallan innostuin
ja kerroin </span></span>katsoneeni Ruotsin euroviisukarsintojen neljä ensimmäistä alkuerää, ja viimeinen on ensi lauantaina.
Jokaisessa alkukarsinnassa on kuusi laulua, ja tuntuu kuin Ruotsissa
tavoiteltaisiin pääsyä johonkin muuhun kilpailuun kuin Suomessa.
Tämän paljastaa jo nimikin Melodifestivalen. Tähän mennessä sen
kaikki kilpailukappaleet ovat olleet nimenomaan melodisia, sellaisia
iskelmien, balladien ja sentapaisten mukavia esityksiä. <br />
<br />
UMK
tarkoittaa ”uuden musiikin kilpailua”. Siihen lähetettiin yli
400 hakemusta, joista seitsemän valittiin loppukilpailuun.
Valintaraadista en tiedä, mutta se näköjään ajatteli, että
koska Käärijä menestyi viime vuonna, niin työnnetään
samanlainen nytkin Eurovision laulukilpailuun. Ero Ruotsiin on selvä:
siellä ei 30:n finalistin joukossa ole yhtään ns. räppiä, joiden
perusideaan ei kuulu melodiallinen esitys. Windows-säveltäjän isä
tosin sanoi, ettei Windows 95:n juttu ole räppiä, vaan rokkia. No ei
muuta asiaa, samanlaista avutonta räpinää joka tapauksessa.
Windows-isä selitti tätäkin asiaa sanomalla, etteivät nämä
kappaleet ole meidänikäisiämme varten, vaan 15-vuotiaille.
Ruotsissa kevyttä musiikkia tehdään kaikenikäisille.<br />
<br />
Ruotsi
on voittanut euroviisut seitsemän kertaa, aina kauniilla
melodioilla. Meillä on Yleisradion musiikki-ihmisillä outo käsitys
uudesta musiikista, sillä räppiesityksiä ei oikein pysty
musiikiksi luokittelemaan. Ne ovat jonkinlaisia lavakomiikan
performansseja, joista musiikki on yhtä kaukana kuin Suomi
Ruotsista.<br />
<br />
Melodifestivalen huipentuu 9.3. Tukholmassa.
Toistaiseksi sinne selviytyneistä parhaat ovat <b>Dotter, Jacqline,
Lisa Ajax </b>ja <b>Maria Sur</b>. <br />
<br />
<b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span><p></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-25518260789008199612024-02-25T10:19:00.006+02:002024-02-25T10:25:17.723+02:00Palosaaren ja Kalliomäen hieno duetto<p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span></span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghtZCyl1I4gK8FSbc6TtF8LajcIl2T_zXSocIyyY9f3nuKM3fB81vrD7M2rPgIFQHDhfxuXj8q95Itv7fxZn4eNNW1hNhmUm0eBEU1ko3FzEttg1ViTAE-K61jAlLqyL77iWQkS1JVx4BRHw2qZuuLL09qiLAgZhsmQjpJpZVOlJ-cQtGDQ2lSXvbc1Z0/s4500/b97be876-x_d8a5830_netti_tommimattila.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3506" data-original-width="4500" height="311" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghtZCyl1I4gK8FSbc6TtF8LajcIl2T_zXSocIyyY9f3nuKM3fB81vrD7M2rPgIFQHDhfxuXj8q95Itv7fxZn4eNNW1hNhmUm0eBEU1ko3FzEttg1ViTAE-K61jAlLqyL77iWQkS1JVx4BRHw2qZuuLL09qiLAgZhsmQjpJpZVOlJ-cQtGDQ2lSXvbc1Z0/w400-h311/b97be876-x_d8a5830_netti_tommimattila.jpg" width="400" /></a></span></div><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Näytelmä <i>Kuninkaan puhe </i>Lahden kaupunginteatterissa alkaa, kun Yorkin herttua, prinssi
<b>Andrew </b>näkee painajaismaisesti jättiläiskokoisen mikrofonin
edessään. On kuitenkin mentävä Wembleyn stadionille esittämään ison
näyttelyn päätössanat, tuuraamaan pari vuotta vanhempaa prinssiveljeä
<b>Edvardia</b>, joka<b> </b>on huseeraamassa jossakin rouva <b>Wallis Simpsonin </b>
kanssa. Tämä on änkytysvikaiselle prinssille valtava painajainen, kaamea tilanne. Näytelmän lopussa Andrew itse on kuningas
<b>Yrjö VI</b> ja pitää radiopuheen maailmansodan alettua syksyllä 1939.
Taas näyttämön takaosaan ilmestyy sama iso painajaismikrofoni, mutta
nyt se ei enää ole pelottavan punainen.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Näytelmä kertoo elokuvanakin (2010) tutuksi tulleen tarinan Yrjö VI:n yhteistyöstä itseoppineen puheterapeutin
<b>Lionel Loguen </b>kanssa. Tämän kaksikon yhteistyö tuottaa tulosta, ja tuloksellisesti erinomainen on myös kuningasta esittävän
<b>Teemu Palosaaren </b>ja puheterapeuttia esittävän <b>Tapani Kalliomäen </b>duetto,
jota tämä näytelmä pääasiassa on. Kalliomäki on tuttu Lahdessa monista
isoista rooleista jo 25 vuoden ajalta ja Palosaari tuli
kaupunginteatteriin 2011. Palosaarelle Lahti
oli tullut tutuksi jo ennen Teatterikorkeakoulua, sillä hän oli käynyt
täällä kansanopiston teatterilinjan 90-luvulla.
<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Palosaari ja Kalliomäki näyttelevät aluksi hyvin eriparista kaksikkoa,
koska eihän kukaan voi olla samaa paria kuninkaan kanssa. Miesten
yhteistyö alkaa kuitenkin tuottaa tulosta tehokkaasti, ja kun
sinunkaupatkin on tehty, loppu sujuu kuin – ei sentään itsestään,
mutta Loguen avulla kuningas pitää esimerkiksi sen merkittävän
radiopuheen 1939 Buckinghamin palatsissa, johon hän oli kutsunut Loguen
tilannetta rauhoittamaan ja tukea antamaan. On kova paikka, sillä
vastapuolena on varsinaisena puhujamestarina ja taitavana
kansanvillitsijänä <b>Adolf Hitler</b>, jonka palopuheista näytetään
pari pätkää näyttämön takaseinällä. Kuninkaan puhe kuitenkin onnistuu,
ja sen voisivat lännen johtajat pitää tänä päivänäkin:<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
”…Meitä ja meidän liittolaisiamme kutsutaan vastustamaa voimia, jotka
voitolle päästessään olisivat tuhoisia kaikille sivistyneille
yhteiskuntajärjestelmille maailmassa. Jos se oppi, että voima on yhtä
kuin oikeus, pääsisi vallalle, kaikki maailman kansat joutuisivat
elämään jatkuvassa pelossa…”<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Vaikka asiat ovat suuria, näytelmä on kuitenkin nimenomaan kahden
näyttelijän pienimuotoinen, hieno esitys. Saattaisi olla jopa tehokkaampi ison
Juhani-salin sijasta pienemmällä Eero-näyttämöllä. Toisaalta puitteet
ovat
<b>Milja Ahon </b>lavastuksissa isoa Buckinghamia hyvin toistavia ja onhan
muitakin henkilöitä mukana kahdeksan. Parhaiten heistä nousevat framille
vierailijat
<b>Joni Leponiemi </b>(Edvard VIII) ja <b>Saara-Elina Partanen </b>(Wallis Simpson), jotka Edvardin puutarhajuhlissa esittävät pari vetävää tanssinumero.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Lisäksi on mielenkiintoinen neljän puhenäyttelijän ryhmä, jonka repliikit kuuluvat kulisseista nauhalta: pääministeri
<b>Chamberlain </b>on edellinen teatterinjohtaja <b>Ilkka Laasonen</b>, teatteriohjaajille antavat äänensä uusi teatterinjohtaja
<b>Lauri Maijala </b>ja näyttelijä <b>Tomi Enbuska </b>ja BBC:n radiokuuluttaja on tämän näytelmän hyvä ohjaaja
<b>Tommi Kainulainen</b>. Teatteriohjaajien roolit tarvitaan, koska
Logue yrittää päästä näyttelijäksi, vaikka puheterapeuttina hyvin
onnistuukin. Yrjö VI taas onnistui kuninkaana 1936-52, minkä jälkeen
valtaistuimelle nousi hänen tyttärensä
<b>Elisabet</b>, joka piti ensimmäisen radiopuheensa jo 15-vuotiaana 1940 osoittaen sen sotaa pakoon joutuneille lapsille.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Elokuva <i>Kuninkaan puhe </i>palkittiin vuoden parhaan elokuvan Oscarilla,
<b>Tom Hooper </b>sai parhaan ohjauksen Oscarin, <b>David Seidler </b>parhaan käsikirjoituksen Oscarin ja
<b>Colin Firth </b>(Yrjö VI) parhaan miespääosan Oscarin. Lahden Oscarin eli Iivari-patsaan ansaitsee tämän näytäntövuoden osalta Teemu Palosaari.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><b>KIITOKSET KAIKILLE</b><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Nykyisin on tapana, että lavalle lopussa kumartamaan tulevat näyttelijät
viittovat salin yläosaan, jossa ovat valo- ja ääniekspertit. Joissain
teattereissa hihkaistaan vielä ”valot ja ääni”. Mutta entä kaikki muut?
Lavastaja, puvustaja, kampaaja, maskeeraaja,
koreografi, näyttämömestari, kuiskaaja? Viime aikoina on näyttelijärivistön taakse myös tullut toinen rivistö, jossa on esityksen aikana työssä olleita rekvisiitan siirtelijöitä ja muita sellaisia.<br /><br /><b>kari.naskinen@gmail.com<br /></b><br /></span></span><p></p>Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-64787696497608770752024-02-23T10:13:00.003+02:002024-02-23T10:16:09.905+02:00 Uustodellisuutta Italiasta<p> <span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br />
</span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhyW_Wur_ikr37uMNTOVNX5T4_EVOLtfHj6f0loE_JEA_p1bzQTScNJ8W3_L2jQOCV8sa93yB8e7OKZMZIv23MZP3BzFJI6NujT_EF738GMUe51Df9W43hkeAlZ-72ghZLwyzuIYy_c5xBLE6DKq313pWnQM0PSplj0M_k1hXevPd8mAfoOvCglbxflOGc" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="480" data-original-width="640" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhyW_Wur_ikr37uMNTOVNX5T4_EVOLtfHj6f0loE_JEA_p1bzQTScNJ8W3_L2jQOCV8sa93yB8e7OKZMZIv23MZP3BzFJI6NujT_EF738GMUe51Df9W43hkeAlZ-72ghZLwyzuIYy_c5xBLE6DKq313pWnQM0PSplj0M_k1hXevPd8mAfoOvCglbxflOGc=w400-h300" width="400" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Italialaisen elokuvan uusi aalto tunnetaan
nimellä neorealismi. Tämän sodanjälkeisen ”uustodellisuuden”
ensimmäisenä teoksena pidetään </span></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Roberto
Rossellinin </b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">elokuvaa
</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Rooma – avoin
kaupunki </i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">(1945).
Neorealismin muita suuria nimiä olivat </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Vittorio
De Sica, Luchino Visconti, Giuseppe De Santis </b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">ja
</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Cesare Zavattini</b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">,
joka teki käsikirjoituksia mm. De Sicalle ja joka oli myös
neorealismin tärkein teoreetikko. Nyt otan kuitenkin esille tähän
samaan sarjaan kuuluvan </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Ermanno
Olmin</b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">, noita
tunnetuimpia tekijöitä kolmisenkymmentä vuotta nuoremman ohjaajan,
joka Suomessa muistetaan parhaiten </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Puukenkäpuusta
</i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">(1978). Se kuvaa
elämää maaseudulla 1800-luvun lopulla ja on eräänlainen Italian
”täällä Pohjantähden alla” samoin kuin </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Bernardo
Bertoluccin </b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">kaksiosainen
</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>1900 </i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">(1976).
Nyt näin ensimmäisen kerran myös Olmin kaupunkiympäristöön
sijoittuvan </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Paikka
nuorelle miehelle </i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">(1961),
joka on kerrassaan hieno tarina nuoren maalaispojan sijoittumisesta
uudenlaiseen elämänympäristöön.<br />
<br />
</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Sandro
Panseri </b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">esittää
Domenicoa, joka joutuu lähtemään kotoaan Medasta tuodakseen
perheelle rahaa. Medassa ei juuri työmahdollisuuksia ole, joten
Domenico lähtee 30 kilometrin päässä olevaan Milanoon. Siellä
hän osallistuu monien muiden kanssa työhönottotesteihin ja
-haastatteluihin. En saanut selvää, mistä isosta pa</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">i</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">kasta
on kysymys, mutta vaikutti kuin se olisi ollut kunnan, maakunnan tai
valtion iso virasto. Domenico saa työpaikan, vaikka töitä ei
kaikille kokeet läpäisseille varsinaisesti olekaan, mutta eletään
vielä sitä mennyttä maailmaa, jossa julkinen laitos huolehtii
työllistämisestä väljin ja inhimillisen perustein. Domenico
aloittaa virastossa jonkinlaisena sisäisenä tsupparina, vaikka
paljon toimitettavia asia- tai muita papereita ei olekaan.<br />
<br />
Työelämän
ja koko elämänpiirin kuvaus on hyvin neorealistista. Se keskittyy
arkipäivän elämän ja asioiden tutkailemiseen. Sosiaaliset
kysymykset kuuluvat oleellisena osana neorealismin sisältöön ja
Olmin kertomuksen pohjana on niin ikään Lombardian alueella
Bergamosta syntyisin olleen Olmin omat kokemukset Milanosta, jossa
hänkin nuorena pääsi kiinni työelämään.<br />
<br />
Erinomaisesti
hän kuvaa myös sitä huumaavaa kokemusta, jonka Olmi oli saanut
Milanossa, rakastumisen. Työhönottotestien lounastauolla Domenico
lähtee hortoilemaan kaupungille, jossa löytää ruokapaikaksi
maitokaupassa toimivan ravintolan. Syötyään Domenico tapaa
näyteikkunoita katselevan Antoniettan. Ujosti kysyy jotakin, kun
tunnistaa, että tyttö oli aamupäivällä samoissa kokeissa. Tästä
alkaa päätähuimaava kohtaus, jollaisesta meistä useimmilla on
vähintään yksi vastaavanlainen kokemus: se värinä ja huuma,
minkä ihastuminen toiseen nuoreen ihmiseen saa aikaan. Domenico
kysyy Antoniettalta, mennäänkö johonkin kahville, kun vielä on
aikaa pääsykokeiden jatkumiseen. Pieni kahvila tupaten täynnä
ihmisiä löytyykin ja siellä ostetaan kupit kahvia. Sitten se
kohokohta, joka tulee, kun Domenico on ruuhkassa pudottanut
pikkulusikkansa lattialle. No tämä vain tihentää tunnelmaa, kun
Antonietta antaa oman lusikkansa Domenicolle. Mitä ihmettä,
sekoitanko minä kahvia samalla lusikalla kuin tuo enkeli, näyttää
Domenicon ilme sanovan. Mitä tämä on, jotain kummaa kutinaa vai
mitä? Harvinaisen loistava kohtaus herkästä ihastumisesta, jossa
ei vielä ole mukana erotiikkaa, ja onneksi kahvilassa on niin paljon
ihmisiä, ettei Domenico mahdu lysähtämään lattialle, koska
polvia arvatenkin heikottaa.<br />
<br />
Elokuvassa me katsojat
kuitenkin petymme. Antonietta on saanut työtä samasta paikasta
konekirjoittajana, mutta on jossain kaukana isossa rakennuksessa.
Kerran Domenico näkee Antoniettan kaupungilla kahden nuoren miehen
seurassa, ja toisen kerran he törmäävät kaupungilla kahdestaan,
jolloin Antonietta sanoo, että Domenicon kannattaisi tulla kohta
järjestettävään työntekijöiden uudenvuodenjuhlaan. Domenico
meneekin, mutta Antoniettaa ei näy.<br />
<br />
Paremmin kävi
Ermanno Olmille (s. 1931), joka meni naimisiin Antoniettan roolin
näytelleen </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Loredana
Detton </b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">(s. 1946)
kanssa.<br />
<br />
</span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Puukenkäpuu
</i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">on vakavampi
elokuva, jossa hyvä palkitaan pahalla ja oikeudenmukaisuus jää
epäoikeudenmukaisuuden jyräämäksi. Köyhä bergamolainen
pientalonpoika hakkaa tienvarresta puun poikki, koska pojalle pitää
veistää uusi puukenkä rikki menneen tilalle. Kun käry käy, saa
Batistin perhe häädön maanomistajalta. Se ei ole yhtä raju kuin
Laurilan Anttoon perheen häätö talvipakkaseen </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Pohjantähdessä,
</i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">mutta tilanne on
samanlainen: Pentikulmalla perustuslaki on maanomistaja Töyryn laki
ja Bergamon maaseudulla samalla tavalla perheiden asunnot omistavan
porhon laki. <br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgEUNxl_7uv0MgEkOGOAtgCAt5NaEXF_WcpDb7AhXPwiyStldCirdUotS4k6aLV0aiKQgftSRww-DfcbrY8R2OxEH4o-8K4vVznfgva-iGrNXlXd1ABeaWCAETI-QSkjIyXLhA7eeao20zsrrvGJWyi6wVP_9sQCRHzBG4N4CAPLCR6CFiFJ56fURfSeNA" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="192" data-original-width="263" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgEUNxl_7uv0MgEkOGOAtgCAt5NaEXF_WcpDb7AhXPwiyStldCirdUotS4k6aLV0aiKQgftSRww-DfcbrY8R2OxEH4o-8K4vVznfgva-iGrNXlXd1ABeaWCAETI-QSkjIyXLhA7eeao20zsrrvGJWyi6wVP_9sQCRHzBG4N4CAPLCR6CFiFJ56fURfSeNA" width="320" /></a></div><br />Muuta toivoa ei ole kuin Jeesus Kristus. Kun
yhden leskiäidin ja kuuden lapsen ainoa lehmä sairastuu suu- ja
sorkkatautiin, vain rukous voi auttaa, jos voi – ja se auttaa,
lehmä virkoaa. Olmin katolinen usko tulee tässä esille, kun hän
vahvistaa asian </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><b>Bachin
</b></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">kantaatilla </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Seison
toinen jalka haudassa, </i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">jonka
tekstistä osa perustuu spitaalisen parantamiseen Matteuksen
evankeliumissa.<br />
<br />
Elokuva voitti 1978 Cannesin juhlien
pääpalkinnon Kultaisen palmun. Sopivasti tähän on hyvä mainita,
että 1946 ensimmäisen Kultaisen Palmun sai </span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><i>Rooma
– avoin kaupunki. </i></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Muut
italialaiset Kultaisen palmun voittajat:<br /><br /></span></span><span style="font-family: verdana; font-size: small; line-height: 106%;">1951 Vittorio De Sica: Milanon ihme<br />
1952 Renato Castellani: Kahdella pennillä toiveita<br />
1960 Federico Fellini: Ihana elämä<br />
1963 Luchino Visconti: Tiikerikissa<br />
1966 Pietro Germi: Hyvät naiset ja herrat<br />
1967 Michelangelo Antonioni: Blow-Up<br />
1972 Elio Petri: Työväenluokka nousee taivaaseen<br />
1972 Francesco Rosi: Mattein tapaus<br />
1977 Tavianin veljekset: Isäni, herrani<br />
2001 Nanni Moretti: Pojan huone<br />
<br />
<b>kari.naskinen@gmail.com</b></span><span style="font-family: verdana;"><br /></span><br />
<p></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-48742181198071892722024-02-20T12:17:00.006+02:002024-02-20T12:17:56.011+02:00Eetu Salin vaarassa<p><br /></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhxqc5HxtB14NQis9W92sfzUbc5_4tGzH5GsRNXG4EunUwRpKsLvZ1XdjKKPs84jHoGMZTcgr42q6pdxSAZtMhsGcGpWTOnb5opve6TIv5PHT3uWrENkK6fY0LKXauw3H6v82RkOevUBbwDAC39hXFTUC9M_uL6YICzteFp3dVCLAT5EgN8rJ9esUNTkdc" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="874" data-original-width="1200" height="291" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhxqc5HxtB14NQis9W92sfzUbc5_4tGzH5GsRNXG4EunUwRpKsLvZ1XdjKKPs84jHoGMZTcgr42q6pdxSAZtMhsGcGpWTOnb5opve6TIv5PHT3uWrENkK6fY0LKXauw3H6v82RkOevUBbwDAC39hXFTUC9M_uL6YICzteFp3dVCLAT5EgN8rJ9esUNTkdc=w400-h291" width="400" /></a></span></span></div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />Venäjä on julistanut etsintäkuulutetuiksi
Baltian maiden poliitikkoja, jotka ovat olleet päättämässä
neuvostoaikaisten monumenttien kaatamises</span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;">t</span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;">a.
Suomessa ovat Kotkan ja Turun kaupungit siirtäneet </span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><b>Leninin
</b></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">patsaat
varastoon, mutta tämä ei ole Venäjän äärikapitalistiseksi
muuttaneen </span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><b>Putinin
</b></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">silmissä
yhtä paha asia. Tilanteet kuitenkin vaihtelevat ja koska kaikkien
Neuvostoliitossa käyneiden suomalaisturistien kotona on pieniä
Lenin-patsaita, kannattaa olla varuillaan.<br />
<br />
Persukokoomuksen
hallitus on luonut vihasuhteen ay-liikkeeseen, eikä tästä ole
paria milliä enempää matkaa koko vasemmiston torjumiseen.
Varsinkin Lahdessa ja Porissa on oltava varuillaan, koska </span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><b>Eetu
Salinin </b></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">patsaat
ovat molempien kaupunkien keskustoissa näkyvillä paikoilla (kuvassa
Porin muistomerkki). Koska patsaiden kaataminen on nyt muotia, ovat
Salinin patsaat nyt vaarassa. Senkin takia varsinkin, että Salin oli
ammatillisen liikkeen alkuunpanijoita Suomessa, ja talvella 1901 hän
oli järjestämässä väkivaltaista lakkoa Hyvinkään
villatehtaalla.</span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"><br />
<br />
</span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Helsingissä
jo vietiin pois paikaltaan </span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Moskova</span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">n
</span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Helsingi</span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">lle
lahjoittama </span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Maailman
rauha </span></i></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">-veistos,
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">joka
oli Yya</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">-sopimuksen
muistomerk</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ki.
Tällaiset rauhanmonumentit eivät </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">nimittäin
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">tällä
hetkellä ole Suomessa soveliaita, koska henki on nyt
päinvastainen.<br />
<br />
Ovathan tällaiset julkiset teokset kovia
kannanottoja, samoin kuin niiden poistamiset. Taidehistorian ja
sosiologian tohtori </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Tuuli
Lähdesmäki </b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">kirjoitti
monumenttien merkityksestä tutkimuksessaan, </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">että</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
tällaiset patsaat arvottavat menneisyyden jälkiä, joten niillä on
historiallinen arvonsa kehityksen dokumentteina. </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Hänen
tutkimuksensa on </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">painet</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">tu
Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuna
2007. Toinen puoli asiassa on, että monumentteja tulkitaan usein
myös ideologioiden näkyvinä manifestaatioina ja propagandan
välineinä.<br />
<br />
Tällaisten monumenttien kohteina ovat usein
suurmiehet, joiden kautta näyttäytyy samalla voimakas nationalismi.
Tuuli Lähdesmäen mukaan tämä puoli patsasasiassa on kuitenkin
hiipunut, kun suurmiesmonumenttien tie on toisen maailmansodan
jälkeen tullut pää</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">tepisteeseensä</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.
Kaikkialla ei näin kuitenkaan ole ollut, esimerkiksi
Neuvostoliitossa nostettiin Natsi-Saksan musertaminen korkealle ja
tämä tapahtui myös henkilökulttia korostamalla patsaiden
muodossa. Meillä muistetaan suurmiehinä presidenttejä, joista
kuitenkin tehdään enemmän kummallisia taidepatsaita kuin heitä
suoraan henkilöinä kuvattavina teoksina.<br />
<br />
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Itävaltalainen
suurkirjailija </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Robert
Musil </b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">kirjoitti,
että mikään ei ole niin näkymätön kuin muistomerkki, koska ei
niitä kukaan huomaa. On tässä tavallisesti perää, sillä ei
puistossa kävelijä Leninin tai Salinin patsaan ohittaessaan mieti,
että mistä tuo ukonkuvatus yrittää kertoa – paitsi nyt, kun on
Venäjän aiheuttama tilanne päällä.<br />
<br />
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Saa
nähdä, kiihtyvätkö nämä tilanteet sekä kansainvälisesti että
meillä täällä kotona. Onhan Suomessa vielä pystyssä tsaarin ja
Neuvostoliiton ajan muistomerkkejä, esimerkiksi Suomen suuriruhtinas
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Aleksanteri
II</b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
arvopaikalla Senaatintorilla. Yya-sopimusta kunnioittavat sen yhden
poistetun jälkeen </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">vielä</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Essi
Renvallin </b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">veistämä
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Rauhanpatsas
</span></i></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kaivopuistossa
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Antti
Neuvosen </b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Kansojen
ystävyyden monumentti </span></i></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Itäkeskuksessa.
<br />
<br />
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">V</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">enäläisen
kuvanveistäjä</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">n</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span></span><strong><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Andrei
Koval</span></span></span></strong><strong><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">ts</span></span></span></strong><strong><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">hukin
</span></span></span></strong><strong><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">teos
</span></span></span></span></strong><em><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Tapaaminen
Turussa 1812</span></span></span></em><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
on </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Aurajoen
varrella. Sen tilasivat yhdessä</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
Turun Venäjän pääkonsulaat</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ti</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
ja Turun kaupun</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ki,
ja siinä</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
tsaari </span></span></span></span><strong><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Aleksanteri
I </span></span></span></strong><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
Ruotsin kruununprinssi </span></span></span></span><strong><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Karl
Johan</span></span></span></strong><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
neuvottelevat Euroopan-laajuisista valtapoliittisista kysymyksistä
Turussa. Tapaaminen </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">liittyi
niihin vaiheisiin, jolloin </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Ruotsi
luopui kaikista tavoitteistaan Suomen </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">alueensa</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
suhteen. <br />
<br />
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Aleksanteri
I:n rintakuvakin oli Turussa Suomen jo muututtua Venäjän- alaiseksi
suuriruhtinaskunnaksi ja 1832 se tuotiin Helsingin yliopistoon uuteen
päärakennukseen, jossa se on muutamaan kertaan siirretty paikasta
toiseen, nyt se on </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">jossakin
katetussa pihassa mitättömässä paikassa.<br />
<br />
Kanava-lehdessä
8/2023 professori </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Kari
Tarkiainen </b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">kysyi,</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>
</b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">”onko
muistomerkkien tuhoami</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">n</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">en
hyväksyttävää” ja ”pitääkö historialle antaa arvo
kau</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">p</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">unkikuvassa
silloinkin, kun sen sanoma tuntuu väärältä”. Yksiselitteistä
vastausta on vaikea antaa, mutta patsaiden siirtämisen Tarkiainen
sanoo olevan luonnollista. Varastoon säilöminenkin voi olla lopulta
hyvä vaihtoehto, koska se tarkoittaa teoksen pelastamista. Ehkä
joskus tulee taas sellainen aika, että Leninitkin palautetaan
jalustoilleen.<br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiLfeQmTVOs5Whlx0Okn9jaIJrMOrwX9VoGhQvru2mX-f9UfUtXUy7pz17ytDr1MKaf2ng95s50KCjmM891Ix6fmAn5JeWHtp-yCME1NEMYUPoQtbfP83skE8qtDAL40uljK52yc-mgSP_mk0QvTx5Jp0Fzm7UAMUFTCSJYstDInuRdZR-D16-g7lX0k6o" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="768" data-original-width="619" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiLfeQmTVOs5Whlx0Okn9jaIJrMOrwX9VoGhQvru2mX-f9UfUtXUy7pz17ytDr1MKaf2ng95s50KCjmM891Ix6fmAn5JeWHtp-yCME1NEMYUPoQtbfP83skE8qtDAL40uljK52yc-mgSP_mk0QvTx5Jp0Fzm7UAMUFTCSJYstDInuRdZR-D16-g7lX0k6o=w161-h200" width="161" /></a></div></span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Netistä
etsin, löytyykö tietoa muista ulkomaalaisten patsaista Suomessa.
Osuin kuitenkin porvoolaisen Koristevalun sivulle, jossa
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">kipsiveistosten
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">tuotevalikoima
suurmiehistä </span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
yhdestä naisesta</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
oli mielenkiintoinen:</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>
</b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Nefertiti,</b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>
Dante, Hannibal, Hippokrates, </b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Aleksanteri
Suuri,</b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>
Runeberg, Kivi, </b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Beethoven,
</b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Marx,
Sibelius,</b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Mannerheim,
Ryti, Koivisto, Elvis</b></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">.</span></span></span></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><br />
</span></span></span></span><br />
<p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">kari.naskinen@gmail.com</span></span></span></b></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-78003148904114481182024-02-16T18:34:00.002+02:002024-02-16T18:35:27.591+02:00Ei järkeä, ei tunnetta, eikä ylpeyttä<p><br /></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhUzz4MwvpLI0dM4T3iLnrgKKiWk1VyFOlNEzmoVkoefbgJo0Plhhzzzg8SI2lnCLnUpt2-Lu5wDZU1fOows3wbPMkPRLHEijt3sgSDdH3hLB0WAve5g3hoLTiPhAlAvfO7qjWKvST3Nn9wjd1Ta2favBxt29Ipke0a1JISgejBl6KlHUlUtjV1s1ZyrGI" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="724" data-original-width="1024" height="141" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhUzz4MwvpLI0dM4T3iLnrgKKiWk1VyFOlNEzmoVkoefbgJo0Plhhzzzg8SI2lnCLnUpt2-Lu5wDZU1fOows3wbPMkPRLHEijt3sgSDdH3hLB0WAve5g3hoLTiPhAlAvfO7qjWKvST3Nn9wjd1Ta2favBxt29Ipke0a1JISgejBl6KlHUlUtjV1s1ZyrGI=w200-h141" width="200" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Ihmettelin
kovasti, miksi Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä oli
tänään kovin vähän katsojia. Miksi <b>Jane Austen </b><span style="font-weight: normal;">ei</span><b>
</b>vedä? Enää en ihmettele. Puskaradio oli näköjään toiminut
ja siellä oli kuulutettu, että <i>Emma-</i>näytelmä on
täydellisen surkea. Niin on. Minulle riitti 20 minuuttia.
Ohjaajavierailija <b>Lija Fischer </b>Lappeenrannasta oli yrittänyt tehdä komediaa,
mutta oli nyrjähtänyt falskin farssin puolelle, jossa ei ollut
päätä ei häntää. Henkilöohjaus oli kuin kesän huonoimmasta
ulkoilmateatterista, pelkkää naaman, vartalon ja puheen vääntelyä
sekä mölinää. Väärinkäsitysten välttämiseksi pitää
kuitenkin näin paikallisesti todeta, että Hollolan Heinäsuon
kesäteatteri on laadultaan korkeatasoisempi kuin tämä <i>Emma.
</i>Joten osallistun puskaradiotoimintaan ja neuvon, että älkää
tuhlatko aikaa ja rahaa tähän epäonnistuneeseen
laitospuskateatteriin.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span> </span></span>
<p></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-10115787327601901292024-02-14T09:00:00.019+02:002024-02-14T13:11:41.290+02:00Kahville bensa-asemalle<p><span style="color: #333333;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br />
</span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="color: #333333;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiSs-HXJMjbZrk6WTHOXs3c0FeM5ufedjk0ynrwqVyvr1kWppZgZK9dT_IV-7l3ookwzh6Nay3zJJwcoAOcXhESKuFoClLa0ZPzuFJNV_6hcW16_nF7J4D6-4CJV_luFBJmTc6Gz5cGuPGNCg91CBrZT5wZvcDUhlbwAFzKer_3V0G4QYMueoWs7SCZz38" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3216" data-original-width="4288" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiSs-HXJMjbZrk6WTHOXs3c0FeM5ufedjk0ynrwqVyvr1kWppZgZK9dT_IV-7l3ookwzh6Nay3zJJwcoAOcXhESKuFoClLa0ZPzuFJNV_6hcW16_nF7J4D6-4CJV_luFBJmTc6Gz5cGuPGNCg91CBrZT5wZvcDUhlbwAFzKer_3V0G4QYMueoWs7SCZz38=w400-h300" width="400" /></a></span></span></span></div><span style="color: #333333;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Kun Jalkarannantien Shell piti 2013 purkaa
vanhustentalon tieltä, meitä oli paljon, joiden piti etsiä uusi
sellainen paikka, josta sai bensaa ja kahvia. Kuka mihinkin siirtyi,
minä löysin Holmassa olevan Nesteen aseman, jonka nimi on
Taukotuuli, kuuluu samaan nimisarjaan Tuuliharjan ja Tuuliruusun
kanssa. </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">Sekin
meni kuitenkin alta syksyllä 2023, kun koronasta alkanut huonompi
aika muutti tilannetta ja </span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">Taukotuuli-yrittäjänä
toistakymmentä vuotta ollut </span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><b>Tero
Voutilainen </b></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">sulki
aseman. Toimintaan jäivät vain polttoainemittarit </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">(kuva)</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">.
Taukotuuli oli aloittanut 1984 Oy Union-Öly Ab:n asemana.<br />
<br />
Union
yhtiönä toimi 1931-91 </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">(alkuun
toisilla nimillä) </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ja
sen ensimmäinen huoltoasema </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ol</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">i
Helsingin Mannerheimintiellä, josta se </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">hävitettiin</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
1935 Postitalon </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">rakentamisen
takia</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">.
Suomen ensimmäiset itsepalvelumittarit otettiin käyttöön 1961
toisel</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">l</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">a
Mannerheimintien Unionil</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">l</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">a,
joka puolestaan purettiin 1969 Hesperia-hotellin tieltä. Neste </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Oy</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
osti </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">1983
</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">enemmistön
Unionista </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ja</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
1990 Neste nosti omistusosuut</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ensa</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
98 prosenttiin </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ja
lopulta</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
Union- ja </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Finnoil-</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ketjut
yhdistettiin Neste-ketjuksi.<br />
<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgI4p5lBk92h5U3_hBuPhNhpPVD3WwppjeAvz0b2zl8VVXF5hRet6QB6hUwKquJteu4C3y1awbMBFKL4cAbjVgJFAnTPAzS7HMFroN9m-3N-PWrFa7wExoBl8zyozBVMJOQ1UkuummE4bT6j20OWuh5wiwoQZ2AvOCuQcYl-1-ZMVs1TKJNkyo0G4ARfdw" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1988" data-original-width="4288" height="148" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgI4p5lBk92h5U3_hBuPhNhpPVD3WwppjeAvz0b2zl8VVXF5hRet6QB6hUwKquJteu4C3y1awbMBFKL4cAbjVgJFAnTPAzS7HMFroN9m-3N-PWrFa7wExoBl8zyozBVMJOQ1UkuummE4bT6j20OWuh5wiwoQZ2AvOCuQcYl-1-ZMVs1TKJNkyo0G4ARfdw" width="320" /></a></div><br /></span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Vielä
en ole löytänyt uutta vakiopaikkaa, kun Liipolan Esson </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">(1979)</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
kahvilakin on nyt kiinni. </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Tämä
huoltamo vaihtui jossakin vaiheessa St 1:ksi, mutta
korjaamoyrittäjänä nykyisin oleva </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><b>Bilal
Cengiz</b></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
ei ole voinut avata huoltamo-kahvion puolta. Etelä-Suomen Sanomissa
olleiden uutisten mukaan edellisen omistajan Express-Milo Oy:n
konkurssi viime kuussa muutti suunnitelmia.<br />
<br />
Viime viikolla
jatkoin etsimistä </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ja
ajoin</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
Liipolasta Saksala</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">n
St 1:lle, joka ennen oli Teboil. Ukrainan-sodan alettua </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span>y</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span>rit</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span>täjä
</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><b>Marko
Lehti</b></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><b>nen</b></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span>
vaihtoi</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span>
Upon sillan vieressä </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span>olevan
asemansa St 1:n leiriin, mikä onnistui siinä mielessä sujuvasti,
että Lehtisen liiketoiminta ei tapahtunut Oy Teboil Ab:n omistamassa
kiinteistössä, vaan hän omistaa sen itse, samoin
polttoainemittarit. </span></span></span></span><div><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
<br />
Etsintäni kuitenkin jatkuu, </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">koska</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
Saksa</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">lass</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">a
</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">joutui</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
kahvi</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">n</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
juo</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">maan</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
pahvimukista. SOK:n ABC-asemia en lähde kokeilemaan, koska niiden
tunnetuin ominaisuus on, että ne tuhoavat kaiken kilpailevan
toiminnan sadan kilometrin säteellä. </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Hollolan,
Vierumäen ja Kausalan Matkakeitaat (pihassa Nesteen mittarit) taas ovat sen verran kaukana,
että kahvikupillisen ja viinerin takia en </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">viitsi</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
niihin ajaa. Lisäksi ABC ja Matkakeidas eivät ole sellaisia normaaleja bensa-asemakahviloita, joissa ympärilleen katselemalla näkee tuulettajanhihnoja, sytystulppia, öljypurkkeja ja näitä muita elämän kannalta tärkeitä asioita.<br />
<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhZQfh3jSs35aXZYrLJsTZTNNJ1Q-Apm_YueF_cLBhUESiM-sx0Mwi-qRDp1gShNP177MJBKRnwei-XYQjxA3cMoiUmvUNzt5Mv8SSxmgTyhD_R_jPZ7nyRkYubLhrQub8JeuYp6FRfTy_Et86UYz9UNqPZeAvDw9IxH4xsBBxXzy82ttSfSpI812Mo1oA" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="361" data-original-width="650" height="111" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhZQfh3jSs35aXZYrLJsTZTNNJ1Q-Apm_YueF_cLBhUESiM-sx0Mwi-qRDp1gShNP177MJBKRnwei-XYQjxA3cMoiUmvUNzt5Mv8SSxmgTyhD_R_jPZ7nyRkYubLhrQub8JeuYp6FRfTy_Et86UYz9UNqPZeAvDw9IxH4xsBBxXzy82ttSfSpI812Mo1oA=w200-h111" width="200" /></a></div>Onhan tämä auto- ja bensa-asemaharrastus
laajaa ollut. Kerran kävin </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Cherbourgin
Esso-asemalla</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">kin</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">,
jota </span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Cherbourgin
sateenvarjoissa </span></i></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">(1964)
pitää Guy (</span></span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Nino
Castelnuovo</b></span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">)
vaimonsa Madeleinen (</span></span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Ellen
Farner</b></span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">)
kanssa. Sitten tankkaamaan tulee Guyn entinen heila Genevieve
(</span></span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Catherine
Deneuve</b></span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">),
joka kysyy, haluaako Guy nähdä tyttärensä. Ei
halua.</span></span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"> Minä kävin asemalla sisällä, josta en kuitenkaan saanut ostettua sateenvarjoa.<br />
<br />
</span></span></span></span><span style="color: #333333; font-family: verdana;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span></span><p></p>
</div>Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-9815785724684116722024-02-11T11:18:00.003+02:002024-03-05T09:49:41.172+02:00Vapaus, veljeys ja Herran haltuun<p><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br />
</span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgbuwgKrnQhCFvEWWlYwJDZQRJy4GN5Doy15pUx52GQ73NNKL_Dx4hc9jOsbNLMNJKHE9ZfqzLkMXdb5nhqdyl-y7NV8xiRS7UHCNSmDhBnfKCpo828aBD-65GxRdslozl9CVymejTJLReyudvviac2fIldgvtUFiHC3-pNIuQun7u5StcBpR_kjn_wC9Q" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="679" data-original-width="1024" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgbuwgKrnQhCFvEWWlYwJDZQRJy4GN5Doy15pUx52GQ73NNKL_Dx4hc9jOsbNLMNJKHE9ZfqzLkMXdb5nhqdyl-y7NV8xiRS7UHCNSmDhBnfKCpo828aBD-65GxRdslozl9CVymejTJLReyudvviac2fIldgvtUFiHC3-pNIuQun7u5StcBpR_kjn_wC9Q=w400-h265" width="400" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Kuukausi sitten kirjoitin
ohimennen käynnistäni Pariisissa olevalla hautausmaalla, johon on haudattu 1306:n
giljotiinilla mestattujen ruumiit ja niiden irtonaiset päät. Nämä
tuomiot oli toteutettu kesällä 1794 Ranskan vallankumouksen
johtajien toimesta. Ovatkohan tuolla hautausmaalla myös niiden
yhdentoista nunnan ja viiden luostarin maallikkoasukkaan ruumiit, kun
Kansallisoopperan <i>Karmeliittasisaret </i>tällaisesta tapauksesta
kertoo? <b>Francis Poulencin </b>ooppera kuvaa tapahtumia Compiègnen
karmeliittaluostarissa heinäkuussa 1794 huipentuen giljotiinin
vingahduksiin ja jysäyksiin heinäkuun 17. päivänä. <br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Oopperoissa
ovat hurjat loput tuttuja, mutta tämä on karmein kaikista.
Mestauksia ei tietenkään esitetä edes pahvi-ihmisillä, vaan tämä
vavahduttava loppukohtaus tehdään äänillä ja nunnien
poistumisella näyttämön takareunaan kohti tähtitaivasta. Kun
giljotiinin terä putoaa, nunna kerrallaan hiljenee ja loput jäävät
laulamaan Neitsyt Marialle omistettua hymniä <i>Salve Reginaa
</i>(Terve, Kuningatar) ja <i>Veni creator spiritusta </i>(Oi Pyhä
Henki, Herramme); todellisuudessa ei mennyt aivan näin, vaan nunnat
lauloivat mestauslavalla psalmia 117: ”Kiittäkää Herraa, kaikki
kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat...”<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Ajankohtainen
teema edelleen. Isot kumoukset ja mullistukset jatkuvat siellä sun
täällä ja vainotuiksi tulevat niiden vastustajat. Ranskassa
kiellettiin uskonnonharjoittaminen 1790 ja jos Pariisin
koillispuolella olevan luostarin nunnat olisivat luopuneet uskostaan,
he olisivat pelastuneet. Osa kirkonmiehistäkin luovutti, kuten yksi suntio oopperassa sanoo: "Annoin periksi, menin ulvomaan susien mukana."<br /><br />Nunnille oli kuitenkin tärkeämpää
toisenlainen pelastuminen. Oopperan ensimmäisessä näytöksessä
joku (ei nunna) kirjoittaa liidulla lautaseinään <i>Liberté
</i>(vapaus) ja toisessa näytöksessä <i>Egalite </i>(veljeys).
Suuren vallankumouksen tunnuksen kolmatta sanaa <i>Fraternité
</i>(tasa-arvo) ei seinään tule, sen sijaan nunnat kirjoittavat
siihen perään kaksi kertaa Jumalasta, ensimmäistä sanontaa en
saanut talteen, mutta jälkimmäinen teksti on <i>en Dieu, </i>jota
sanakirjojen ja tekoälyn avulla suomensin ja päädyin monista
vaihtoehdoista sanontaan ”Herran haltuun”.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Lakiasäätävässä kansalliskokouksessa 1792 oli päätetty, että luostarit tyhjennetään ja myydään. Näytösoikeudenkäynnissä
nunnat oli tuomittu ”kansan vapauden vihollisina”. Tuttua
terminologiaa nykyäänkin. Nunnat pantiin Pariisin oikeuspalatsin
vankilaan, mutta eivät kuitenkaan antaneet periksi. Ooppera päättyy,
kun sen päähenkilö Blanche on jo päässyt luostarista turvaan,
mutta giljotiinin jo tapettua muut nunnat tulee Blanche
Vallankumousaukiolle (Place de la Nation) ja nousee yleisön joukosta
mestauslavalle viimeisenä. Vuonna 1906 <span style="font-weight: normal;">paavi
</span><b>Pius X </b><span style="font-weight: normal;">julisti
Compiègnen sisaret autuaiksi marttyyreina.</span><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Jos
oopperan juoni jatkuisi tästä runsaan viikon, tulisi eteen myös
vallankumousterrorin johtajan <b>Maximilien Robespierren </b>teloitus
28.7.1794, koska tämä oli mennyt diktatuuritouhussaan liian
pitkälle. Ehkä tällaisia ratkaisuja tarvittaisiin joskus
nykyisinkin. Ranskan vallankumouksessa katkaistiin kaula
giljotiinilla noin 30 000 ihmiseltä, mukana myös <b>Ludvig XVI </b>ja
<b>Marie-Antoinette</b>.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Poulencin ooppera viittaa aika
selvästi myös Ranskan natsimiehitykseen toisen maailmansodan
aikana. Nunnat ovat kuin vastarintaliikkeen taistelijoita, joita myös
Francis Poulenc (1899 - 1963) tuki. Oopperan teksti pohjautuu
kuitenkin <b>Georges Bernadosin </b><i>Karmeliittojen tarinoihin,
</i>jonka hän oli alun perin tarkoittanut elokuvan
käsikirjoitukseksi. Elokuvamaailmasta Bernados on tuttukin, sillä
<b>Robert Bressonin </b><i>Papin päiväkirja </i>(1951) perustuu
Bernadosin romaaniin.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Poulencin ooppera esitettiin ensin
50-luvulla samoihin aikoihin Ranskassa, Italiassa ja Saksassa.
Nopeasti se valtasi oopperataloja läpi Euroopan, mutta Suomessa sitä
saatiin odottaa vuotee 1999 asti, jolloin sen kävi Savonlinnassa
esittämässä Reinin kansallisooppera. Ensi tiistaina 13.2. klo 19
se tulee suoratoistona Suomen kansallisoopperan omilla Stage 24
-nettisivuilla.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Sävellyksenä <i>Karmeliittasisaret </i>on
hieno. Poulenc kirjoitti omistavansa teoksen <b>Debussylle,
Monteverdille, Verdille </b>ja <b>Musorgskille</b>. Kun näin on, voi
hyvin kuvitella jo ennen oopperan alkua, että musiikki on harmonisen
melodista. Siinä ei varsinaisesti ole erillisiä aarioita, vaan
musiikki ja laulu soljuvat eteenpäin yhtenä kokonaisuutena.
Solistit ovat huippuluokkaa, vähän ne vaihtelevat, mutta eilisessä
esityksessä lauloivat mm. <b>Tuuli Takala, Iris Candelaria, Tuija
Knihtilä </b>ja pitkästä aikaa Kansallisoopperassa vieraileva
<b>Kirsi Tiihonen</b>. Poulenciin liittyen oli erinomainen
lähestyminen tähän oopperaan RSO:n konsertti tammikuun
puolivälissä, jolloin Musiikkitalossa kuultiin Poulencin konsertto
uruille, jousiorkesterille ja patarummuille (1938). Musiikin
asiantuntijat kirjoittivat, että tuokin teos sisältää kiirastulen
ja taivaaseen pääsemisen mahdollisuuksia. <br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span></span><p></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-78624059352691400512024-02-08T10:09:00.004+02:002024-02-08T10:09:32.689+02:00Vastakkainasettelun aika piristävästi palannut<p><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEivA2G82A1nIuw82Wio7zr_ycajcV4w_7YqgqBaWhn1xw_kd6dBNPHGxxjmQQHvTdQSoMWCa98Ikq8MO7mSPBX4RZuTQGgBao49PI5J_WnArAmiAoGGUb6I0beqlRHfNXpY-dZVgP_9G9_4jLst4AESSjwt8Oq6vriI9kaylnzBGpsZNzuhmLOiGWt4hIY" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="259" data-original-width="194" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEivA2G82A1nIuw82Wio7zr_ycajcV4w_7YqgqBaWhn1xw_kd6dBNPHGxxjmQQHvTdQSoMWCa98Ikq8MO7mSPBX4RZuTQGgBao49PI5J_WnArAmiAoGGUb6I0beqlRHfNXpY-dZVgP_9G9_4jLst4AESSjwt8Oq6vriI9kaylnzBGpsZNzuhmLOiGWt4hIY=w300-h400" width="300" /></a></span></span></div><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />On vallan piristävää, että
leppoisasta olemisesta on taas palattu vastakkainasettelun aikaan.
<b>Stubbi </b>ei ole <b>Niinistön </b>tavoin työväestön ehdokas
ja hallitus on niin oikeisto- ja äärioikeistolainen, että on
pannut stopin kaikenlaiselle yhteistyölle ay-liikkeen kanssa.
Vanhaan tapaan yksi suurimpia pahantekijöitä on Yleisradio, jonka
Perussuomalaiset-puolue lakkauttaisi ja Kokoomuskin ainakin
supistaisi sen toimintaa. Lopulta myös presidentinvaali kärjistyi
sukupuoliroolien jyrkäksi kaksintaisteluksi. <br />
<br />
Pitkästä
aikaa ollaan takaisin isojen mielenosoitusten ajassa. Ei enää
tietoakaan siitä lauhkeasta ilmapiiristä, joka sai aikaan
vetelyyttä ja saamattomuutta muutama vuosikymmen sitten, kun
60-luvulla alkanut vasemmistoradikaalisuuntaus oli hiljentynyt.
Tuosta menneestä ajasta kirjoitti kuvaavasti edesmennyt
sosiaalipsykologian professori <b>Antti Eskola</b> vuonna 1980: ”Tämä
demareiden, kepun ja enemmistökommunistien yhteisrintama, jota
kokoomus ja työnantajapiirit hiljaisesti tukevat, on tehnyt
ilmapiiristä inhottavan ja ahdistavan.” <br />
<br />
Ennen
tuota Eskolan ikävystyttäväksi kuvaamaa konsensusaikaa edelsi
sitäkin hurjempi vaihe, jolloin silloinkin Yle oli kuin pirun
riivaama. <b>Eino S. Repo </b>oli 60-luvun puolivälissä nimitetty
sen pääjohtajaksi Maalaisliiton, <b>Urho Kekkosen </b>ja <b>Kustaa
Vilkunan </b>vaikutuksella, ja kun vuoden 1966 eduskuntavaalit
lähestyivät, panivat <b>Päivi Istala, Hannu Taanila, Esko
Seppänen, Tero Heinänen, Pentti Kemppainen </b>ja <b>Paasilinnan
</b>veljekset täydet latingit piippuun. SDP, SKDL ja TPSL
kasvattivatkin paikkalukunsa 87:stä 103:een. (Valokuvan Eskolasta ja Taanilasta löysin kustannusliike Vastapainolta.)<br />
<br />
Ne olivat
värikkäitä aikoja. Nykytelevision viihdeohjelmat ovat lepertelevää
leikkiä verrattuna vaikka <i>Orvokki-kabareehen. </i>Ensin se tuli
radiosta, mutta sitten <b>Timo Bergholm, Kaj Chydenius, Kalle
Holmberg </b>ja <b>Arvo Salo </b>veivät sen kiertueelle, jossa
esimerkiksi Jyväskylän Kesän turnee sai <b>Edvin Laineen </b>ja
muut konservatiivit hyppimään tasajalkaa. <b>Kristiina Halkola
</b>lauloi 20 perheestä, <b>Kaisa Korhonen</b> <i>Kenen joukoissa
seisot </i>jne. Loppu tästä tietenkin tulikin, kun Reporadio
pantiin aisoihin. Ensin Repo siirrettiin 1969 pelkästään
radiopuolen johtajaksi ja 1972 Ylen hallintoneuvosto määräsi hänet
äänin 11-7 pakolliselle virkavapaalle. Pois Ylestä Repo lähti
1974.<br />
<br />
En tavannut Eino S. Repoa, mutta matikanopettajamme
ja luokanvalvojamme oli Eino S:n veli <b>Yrjö Repo</b>. Reporadiosta
emme tunneilla puhuneet, mutta mielenkiintoisempaa olikin, kun hän
kerran esitteli meille hienon Roverinsa, jonka konepellinalus oli
niin täynnä moottoria, etten ollut ennen sellaista nähnyt.
Vieläkin löytyy antikvariaateista Yrjö Revon kirja matematiikan
harjoitustehtävistä ja ylioppilastehtävät ratkaisuohjeineen
1963-64. Lisäksi sellainen sattumayhteys, että rinnakkaisluokalla
ollut <b>Kari Kihlström </b>meni aikanaan naimisiin Eino S. Revon
tyttären, teatteriohjaaja <b>Kristiina Revon </b>kanssa, ja Lahden
kaupunginteatterissakin Kihlström näytteli muutaman vuoden
2000-luvun alussa; parhaiten jäi mieleen Kihlströmin everstin rooli
<b>Daniel Katzin </b>näytelmässä <i>Everstin nainen</i>, jossa se
nainen oli <b>Anna Vihanto</b>.<br />
<br />
Jonkin verran tutustuin
myös Antti Eskolaan, jonka luennoilla kävin opiskellessani vähän
aikaa Tampereen ”punaisessa” yliopistossa. Eskola oli kuitenkin
yliopistoakin punaisempi. Hän oli siirtänyt kirjoituksensa
Aamulehdestä (Kok) ensin Kansan Lehteen (SDP) ja sitten Hämeen
Yhteistyöhön (SKDL), ja kun hänen ensimmäiset yhteiskunnalliset
pamflettikirjansa olivat 60-luvun lopulla ilmestyneet, julisti
yliopiston rehtori <b>Erkki Pystynen </b>(Kok), että kaikille
kumouksellisille pitäisi asettaa sulku virkoihin. Pystynen oli
Kangasalta kotoisin olleen äitini sukulainen, mutta emme käyneet
koskaan Pystysillä.<br />
<br />
Näiden kovien vuosien jälkeen
siirryttiin konsensusaikaan. Hallituksissakin istuivat 80-luvulla
<b>Sorsa, Paasio, Holkeri </b>ja <b>Kanerva </b>sulassa sovussa.
Poliittisia lauluja ei enää kuullut, kun tilalle olivat tulleet
<b>Juha Watt Vainion </b>isojen poikien laulut, joissa esimerkiksi
käytiin <b>Ilkka Suomisen </b>kotikunnassa Nakkilassa nussimassa,
sopraanosolistina <b>Aino Akti</b>.<br />
<br />
Nyt on taas
värikkäämpää. Yleislakkokin voi syntyä ja silloin päästäisiin
vaihteeksi kaatamaan autoja bensa-asemalla, kuten näin tapahtuvan
1956. Somessa on jo pitkään käyty digitaalista sisällissotaa,
jossa vastakkain eivät kuitenkaan ole valkoiset ja punaiset, vaan valkoperusruskeat ja punavihreät. Kaikkein vihatuin ihminen on edelleen <b>Sanna Marin</b>, vaikka onkin
häipynyt jo Lontoon sumuun. On myös paikallisia tappeluja, esim.
Lahdessa muutama kaupunginhallituksen jäsen haluaisi myydä
kaupungin omistaman energialaitoksen, vaikka 97 prosenttia
veronmaksajista vastustaa.<br />
<br />
<b>MARXIN HAAMU HAALENI</b><br />
<br />
Antti
Eskola sanoi, että nykyisin yhteiskunta selitetään
taskulaskimella, ennen siihen tarvittiin sosiologi. Eskola oli
eräänlainen filosofinen kommunisti, eikä hän koskaan ollut SKP:n
jäsen. Hän ei hyväksynyt aseellista toimintaa missään muodossa,
mutta oli joka tapauksessa sitä mieltä, että jokaisen <b>Marxin </b>ja
<b>Kristuksen </b>lapsen pitäisi vihata nykyistä systeemiä ja
ainakin äänestämällä pyrittävä tuhoamaan se. Esteenä
sosialismin tiellä olivat Eskolan mukaan porvarillinen hegemonia
sekä sitä tukevat tiedotusvälineet, koulu, kirkko ja muut
vaikutuskanavat. Kun lopulta Marxin haamu haaleni, voimistui Eskolan
kirjoituksissa Kristuksen kuva: ”Ihminen on etääntynyt kauas
Jumalan kuvasta ja ihmisen oikeasta luonnosta.”<br />
<br />
Vuonna
2003 Eskola palasi 68-vuotiaana takaisin kirkon jäseneksi
pitkällisen pohdinnan jälkeen: ”On kuin liittymällä taas
kirkkoon sytyttäisin kynttilän vanhempieni haudalle.” Eskola oli
uskonnollisesta lapsuudenkodista, jossa äiti hyräili virsiä
<i>Siionin kanteleesta, </i>ja näitä säkeitä Antti Eskola toistaa
kirjoissaankin. Tampereella 2018 kuolleen Antti Eskolan yksi
iltarukous kuului:<br />
<br />
Päivän touhut taakse jää,<br />
minua
jo väsyttää.<br />
Kiitos että nukkumaan<br />
peiton alle mennä
saan.<br />
Hyvää yötä Jumala!<br />
Siunaa meitä kaikkia.</span></span><p></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-size: small;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-77146260954863257392024-02-05T15:41:00.001+02:002024-02-06T12:29:58.969+02:00Saksan muisti pätkii tietoisesti<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /></span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjLptq8bgFjCcfHDe-ZA3UFWwk1QAhnSptWOkTJ1O8r04DUoxj1hZXld-cWXBZ7dOJ3MBS__eKIyd35tM2d1Mm4e_Q4SLJVf8iO6eO_pgWECVeZ2-lEBo-M-1NSgDTVmUUGSLny3hyA9hyYSCigfG3oqiNedFpwQS4NQKh6Q99bdXiqFVQlnRaBBzKD3T8" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="590" data-original-width="800" height="295" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjLptq8bgFjCcfHDe-ZA3UFWwk1QAhnSptWOkTJ1O8r04DUoxj1hZXld-cWXBZ7dOJ3MBS__eKIyd35tM2d1Mm4e_Q4SLJVf8iO6eO_pgWECVeZ2-lEBo-M-1NSgDTVmUUGSLny3hyA9hyYSCigfG3oqiNedFpwQS4NQKh6Q99bdXiqFVQlnRaBBzKD3T8=w400-h295" width="400" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Saksassa
on pyritty määrätietoisesti menneisyydenhallintaan
(Vergangenheitsbewältigung), jossa käsitellään rehellisesti ja
avoimesti varsinkin 1930-luvun ja toisen maailmansodan aikoja. Saksan
Kolmannen valtakunnan asioita onkin perusteellisesti perattu, mutta
erikoinen aukko on ollut liittoutuneiden pommitustuhojen kohdalla.
Saksalainen kirjailija <b>W.G. Sebald </b>(1944 - 2001) käsitteli
kirjallisuustieteellisessä teoksessaan <i>Ilmasota ja kirjallisuus
</i>(1999) sitä kummallisuutta, että kovin vähälle huomiolle oli
saksalaisessa kirjallisuudessa jäänyt ainakin Sebaldin elinaikana
pelkästään jo Royal Ar Forcen ilmapommituksissa kuolleiden 600 000
siviilin kuolema. Tuhon loppuvaiheista oli tullut jonkinlainen tabu,
häpeällinen perhesalaisuus, jota käsitteli vain <b>Heinrich Böll
</b>romaanissaan <i>Enkeli oli vaiti, </i>mutta niin pahana kirjaa
pidettiin, että se julkaistiin vasta lähes 50 vuotta kirjoittamisen
jälkeen 1992 Böllin jo kuoltua.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Sebald pohti syitä
tähän. Oliko yksi syy, että kansa, joka oli keskitysleireissä
kiduttanut ja tappanut miljoonia ihmisiä, ei voinut mitenkään
ruveta valittamaan omaa kohtaloaan? Eikä ollut kanttia vaatia
liittoutuneilta selitystä, millainen sotilaspoliittinen logiikka oli
johtanut Saksan kaupunkien hävitykseen.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Tällä hetkellä
moralisoidaan perustellusti Venäjän ja Israelin murhaiskuista
siviilikohteisiin. Miksi saksalaisia siviilejä sai 80 vuotta sitten
listiä täysin vapaasti? Englantilaiset tekivät Saksaan 400 000
lentoa ja pudottivat miljoona tonnia pommeja, jotka tuhosivat 3,5
miljoonaa kotia. Lisäksi pommeja pudottivat amerikkalaiset
pommikoneet. Sodan päättyessä olivat yli tuhat pommikonetta
aiheuttaneet kodittomuuden 7,5 miljoonalle saksalaiselle.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Kävin
Dresdenissä 1990. Tulin sinne myöhään illalla pimeän aikaan. Oli
outo näky ja tunnelma, kun näytti siltä, että kaupungissa ei
vielä silloinkaan olisi ollut yhtään lamppua palamassa, ei
katuvaloja, ei mainosvaloja, ei valaistuja kauppojen ikkunoita, eikä
kerrostaloissakaan palanut kuin muutama valo siellä täällä.
Sebaldin kirjassa sanotaan, että sodan loputtu Dresdenissä oli
kivimurskaa 43 kuutiota jokaista asukasta kohti. Sotarikos tämä ei
kuitenkaan ollut, koska tuollaista pommituslento-operaatiota ei ollut
kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin.</span></span></span><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiWf9dP0dBWD8oSmvVeGsmwFB8M5iU9zvYB8IgXP78rBbMOFqP9PqKaBnUd6e-vcbsLwMo_03xiaAcFjl6_AUgrrXWR-1aOUXeTnL5UfLaM_3XvYNcdm2uZr-wxzRrzbgPSwXUen_ORYjfQ5usclDcCyzlCB9Q_7aW_bTQ6ZPqMZc8o5jby2aLf8XdhbDw" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1024" data-original-width="652" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiWf9dP0dBWD8oSmvVeGsmwFB8M5iU9zvYB8IgXP78rBbMOFqP9PqKaBnUd6e-vcbsLwMo_03xiaAcFjl6_AUgrrXWR-1aOUXeTnL5UfLaM_3XvYNcdm2uZr-wxzRrzbgPSwXUen_ORYjfQ5usclDcCyzlCB9Q_7aW_bTQ6ZPqMZc8o5jby2aLf8XdhbDw=w127-h200" width="127" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Winfried Sebald oli
8-vuotias, kun heidän perheensä muutti kotikylästään Wertachista
20 kilometrin päähän Sonthofeniin, jossa sielläkin kadunvarsilla
oli raunioita. Kun Sonthofenista tuli kaupunki 1963, julkaistiin
juhlakirja, jossa sodastakin mainittiin: ”Paljon sota vei meiltä,
mutta meille jäivät kotiseutumme ihanat maisemat, koskemattomina ja
yhtä kukoistavina kuin ennenkin.” Ehkä Jumalan johdatuksen
ansiota oli, että koskemattomina olivat säilyneet varsinkin
kasarmit ja <b>Hitlerin </b>eliittikoulu, ilkkuu Sebald. Sen sijaan
juhlakirjassa ei mainittu pommituksessa kuolleita siviiliuhreja,
joiden nimiä Sebald omassa kirjassaan luettelee, eikä
rautatieasemaa eikä muita tuhottuja kohteita. Kohtalo oli puuttunut
asiaan Sonthofenissa kuten Hampurissakin, jossa siviilikuolemien
yhteydessä puhuttiin ihmiskasvojen pyhyydestä ja pääsystä
iäisyyteen.<br />
<br />
Hampurissa tekivät RAF ja USA:n 8.
lentolaivue tehokasta työtä: Hyväksi havaittuun tapaan
aloitettiin 2000-kiloisilla miinapommeilla, jotka repivät ovet
sijoiltaan ja särkivät ikkunat, sitten sytytettiin kevyillä
palopanoksilla ullakot tuleen ja raskaammat, noin 15-kiloiset
palopommit iskeytyivät rakennusten perustuksiin saakka. - - - Palo
roihusi kolme tuntia. Pahimmillaan myrsky irrotti taloista päädyt
ja katot, lennätti parvekkeita, väänsi puut juuriltaan ja viskeli
ihmisiä palavina soihtuina. Väestönsuojista paenneet upposivat
vääntyneissä asennoissa sulana kuplivaan asfalttiin.<br />
<br />
Sotarikoksen
yhden määritelmän nykymaailmassa antoi YK pari viikkoa sitten. Se
vaati Israelia lopettamaan Gazan alueen tuhoamisen, koska siellä oli
kuollut 15 000 ihmistä. Hamasin alkuiskussa oli kuollut 1500
israelilaista, joten YK:n kanta on, että kostoisku saa olla kymmenen
kertaa suurempi kuin hyökkääjän aloittama isku, mutta sitten
pitäisi lopettaa. <br />
<br />
<b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span><p></p>
<p></p>Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-61993051490129843582024-02-02T19:43:00.006+02:002024-02-03T17:03:30.140+02:00Aina jotkut eksyvät niin, etteivät koskaan löydä takaisin<p><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhGmbUD3ufyej6HBXzHIBzYsuPy1lftDMZ8wVmPQWSdpN4w5nnINcIN33e7w80xe4AT2q6tgD_ke6S5Uv1hEVmYbiz4qQW59b3iHksYGMXtRwzOYe13uffQaws_sJCxZaeHpWERVTfBBCYq4rDSJ1eopwGI4Ajo0AhVtP9kcme_pKhYT42shuS3qQxk9kU" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="799" data-original-width="1139" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhGmbUD3ufyej6HBXzHIBzYsuPy1lftDMZ8wVmPQWSdpN4w5nnINcIN33e7w80xe4AT2q6tgD_ke6S5Uv1hEVmYbiz4qQW59b3iHksYGMXtRwzOYe13uffQaws_sJCxZaeHpWERVTfBBCYq4rDSJ1eopwGI4Ajo0AhVtP9kcme_pKhYT42shuS3qQxk9kU=w400-h280" width="400" /></a></span></span></div><p><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Meidän
lähellä kauppakeskuksen pihassa istuskelevat kesäisin puliukot,
ryypiskelevät halpoja juomiaan ja huutelevat tervehdyksiä. Joskus
mukana on joku nainenkin ja se kiinnittää erityistä huomiota. Siis
nainen juopporemmissä, onkohan jonkun lapsen äiti, onkohan jättänyt
lapsensa? <b>Reko Lundánin </b>näytelmässä <i>Aina joku eksyy</i>
on kaksosten Akin ja Liisan äiti Hanna pahasti eksyksissä. Kouvolan
Teatterissa tätä naisten alkoholismia taas käsitellään, eivätkä
asiat ole mihinkään muuttuneet siitä, kun näytelmä sai
kantaesityksensä KOM-teatterissa 1998. Edelleen naisten alkoholismi
tuomitaan pahempana asiana kuin miesten, ja kysymykset ovat samoja:
kuka on syyllinen, kenen on vastuu, millaisen surun nimenomaan äidin
retkahtaminen aiheuttaa, pitääkö antaa anteeksi ja ymmärtää
vaikka jo ennen hautajaisiakin?<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Äiti on Koskelan
sairaalassa Helsingissä, on ryypännyt aivonsakin muistamattomaan
kuntoon. ”Viinakasvi”, sanoo Aki. Näytelmässä siirrytään
kuitenkin takautumina aina 50-luvulle asti ja ollaan myös Lundánin
syntymäkunnassa Janakkalassa ja Riihimäellä, jossa Aki ja Liisa
kasvavat, kun insinööriluutnantti-isä oli saanut komennuksen
sinne. Näytelmän sisältö on ankara, mutta sisältää myös
kevennyksiä, ei kuitenkaan vanhojen kotimaisten elokuvien tapaan
humalaisten toilauksille naureskellen. Eikä naiskänniläiselle voikaan nauraa niin kuin miesjuopolle. <br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Äidin veli Tuomas
on kova urheilumies, joka Finlandia-hiihdon ja Sulkavan soudun
lisäksi on varsinkin suunnistaja, joukkueensa ankkurina Jukolan
viestissäkin. Tästä myös näytelmän nimi: vaikka maasto
periaatteessa tuntuu tutulta, ovat rastit joskus yllättävän
vaikeissa paikoissa, eikä eksymistä onnistu välttämään. Samalla
kysymys on siitä, miten hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet kestävät
eksyneiden pelastamisen, varsinkin näiden rakenteiden purkamisen
alettua 90-luvulla. Jukolan viestissä kilpailun järjestäjät sentään huolehtivat eksyneetkin takaisin lähtöalueelle <br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Näytelmä oli syntyessään
suurmenestys. KOM-teatterissa se meni 1998 - 2001 täysille saleille
135 kertaa. Tänään päivänäytöksessä Kouvolassa yleisöä oli
kovin vähän ja näin oli Lahden kaupunginteatterissakin 2014,
jolloin näytelmä esitettiin 19 kertaa, katsojia näytöksissä
keskimäärin 230 eli kolmasosa isosta Juhani-salista. Mutta Reko
Lundán (1969 - 2006) sanoikin, että näytelmä myös tapahtuu
tavisten alueella Etelä-Hämeessä. Vaikka kymenlaaksolaisetkin
tuntuvat kuuluvan taviksiin, kuuluisi nyt asiaan, että tämän
erittäin onnistuneen esityksen jälkeen Kouvolan Teatteri ottaisi
ohjelmistoonsa myös näytelmän jatko-osan <i>Teillä ei ollut
nimiä, </i>joka taas tapahtuu Riihimäellä 80-luvulla ja
2001.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Esitys Kouvolassa kestää vähän yli 2,5 tuntia
väliajan kanssa. Ohjaaja <b>Mari Kahri </b>työskenteli
opiskeluaikanaan Lundánin assistenttina 2000-luvun alussa, ja
käsiohjelmassa hän sanoo ihastuneensa erityisesti näytelmän
humaaniin ihmiskuvaan, moniulotteisiin henkilöhahmoihin ja
rikkaaseen etelähämäläiseen kieleen. Lopputulos on muuten hyvä,
mutta mikä ihmeen nykyteatterin muoti on sekpoittaa jatkuvasti sukupuolia. Kouvolassa on pantu entisen lotan ja vanhapiikaopettajattaren rooliin mies – on ristiriidassa näytelmän
sisällön kanssa tehdä yhdestä kohtauksesta puhdasta
pellefarssia. Tämä pelle on <b>Raimo Räty</b>, joka onneksi
kahdessa muussa roolissa Hannan isänä ja lottoarvonnan virallisena
valvojana täyttää paikkansa hyvin. Viinaan sortunut Hanna on <b>Minna
Kivelä </b>(vierailija, kuvassa), hänestä eroamaan joutuneena aviomiehenä <b>Jarno
Hyökyvaara </b>(vierailija) sekä heidän lapsinaan <b>Panu Poutanen </b>ja <b>Satu
Lemola </b>(kuvassa molemmat). Onnistuneita luonnehdintoja
kaikki.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Koska varuskuntakaupungissa ollaan, käsitellään
myös sotilaselämää Akin kertomana: Itsenäisyyspäivänä ja
Puolustusvoimien lippujuhlapäivänä isä tulee kotiin vasta
aamulla. Kun upseerikerho menee kiinni, ne menee jonkun luo juomaan
kaivovettä pienistä laseista, kuuntelemaan Finlandiaa ja pitämään
kättä lipassa.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
THL:n nettisivulla julkaistiin eilen
ajankohtaistiedote, jossa käsiteltiin alkoholipolitiikan nykytilaa. Sitä uhkaa alkoholinmyynnin prosenttirajan nostaminen
päivittäistavarakaupassa, mikä vähentäisi alkoholihaittojen
ehkäisyn ja vähentämisen perusteita. Ei pitäisi huonontaa
kehitystä, joka viimeisten viiden vuoden ajan on ollut hyvä: alkoholin
kokonaiskulutus ja alkoholikuolleisuus ovat vähentyneet. Nykyisen
järjestelmän purkaminen siirtäisi alkoholihaittojen torjunnan
painopistettä kansalliselta tasolta kuntien ja rahapulassa olevien sotealueiden
vastuulle. <br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span></span></p><p></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-47655525443975456852024-01-30T09:53:00.007+02:002024-02-06T12:30:45.007+02:00Rosvopankki Skop suomalaisen uusliberalismin ilmenemismuotona<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhoWShE22AGvlkdffCwruQPfJIDsGyYEZtxjk1DryHWNCu4Y0U2ZTgSESQw4HcscMjlTt-aStCbCom2BFsrbLxEUtG84g1GNsBb8jBPMGbOyfXX2oc45IZbgXlS49NQH7zFZohQBazFst7xkkz_K2qTRX9iYwb9hjpD1gQsny7n52Y-6ywhmx7Pbw33r5Y" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="333" data-original-width="640" height="209" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhoWShE22AGvlkdffCwruQPfJIDsGyYEZtxjk1DryHWNCu4Y0U2ZTgSESQw4HcscMjlTt-aStCbCom2BFsrbLxEUtG84g1GNsBb8jBPMGbOyfXX2oc45IZbgXlS49NQH7zFZohQBazFst7xkkz_K2qTRX9iYwb9hjpD1gQsny7n52Y-6ywhmx7Pbw33r5Y=w400-h209" width="400" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Osuuspankin
tv-mainoksessa sanotaan, että ”kun pankin asiakkaalla menee hyvin,
pankilla menee hyvin”. Ilkikurisesti se tulee aina
<i>Rosvopankki-</i>sarjaelokuvan mainoskatkoilla. Tämä sarja kertoo
90-luvun pankkikriisistä ja erityisesti Säästöpankkien
keskus-osake-pankista (Skop), joka kriisiytyi omasta syystään jo
80-luvulla niin, että sillä meni lopulta täydellisen huonosti ja
sen asiakkailla vielä huonommin. <i>Rosvopankki </i>on yhtä
erinomainen kuin viime vuonna nähty sarjaelokuva <i>Made in Finland,
</i>joka kertoi Nokian vaiheista 1980-luvun lopussa. Molemmissa
käsitellään ihmisiä heidän omilla nimillään, <i>Rosvopankissa
</i>roolihenkilöitä ovat mm. Skopin <b>Christopher Wegelius, </b><b>Matti
”Kippari” Ala-Melkkilä, </b><b>Juhani Riikonen </b>ja <b>Eljas
Sukselainen </b>sekä Suomen Pankin <b>Rolf Kullberg </b>ja
pankkitarkastusviraston pääjohtaja <b>Jorma Aranko</b>, jonka
alaisena on nuori rahoitustarkastaja Salla Nurminen, sarjan
fiktiivinen päähenkilö.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Kolmen ensimmäisen jakson
perusteella sarja on ilmeisen hyvä kuvaus tuon ajan ylikuumenneesta
pankkikilpailusta, eikä aina ollut kysymys edes kilpailusta,
vaan suoranaisesta suuruudenhulluudesta, jota Helsingin
pankkimaailman nuoret jupit pääsivät ohjailemaan. Kun 80-luvun
nousukausi huipentui ja Suomen talous kävi kovemmilla kierroksilla
kuin koskaan ennen, rahaa poltettiin surutta, koska luultiin
lopullisen autuuden koittaneen valuuttalainojen ansiosta. Tähän
samaan hulluuteen houkuteltiin yksityiset ihmiset, joilla annettiin
pankkilainaa niin paljon kuin halusivat. Muka muodollisia
takauksiakin tarvittiin, joten nimiä lainapapereihin pyydettiin
mummoilta ja pikkuserkuilta ja naapureilta. <br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><i>Rosvopankissa
</i>Salla Nurminen saa ensimmäiseksi vihiä oudosta investoinnista
Neitsytsaarille, jossa Grand Virgin Hotel -hanke muodostui
katastrofiksi. Toinen näissä alkujaksoissa näkyvästi esille
otettava kupru on Tampellan osakkeiden ostaminen SYP:ltä, ja <b>Mika
Tiivola </b>nauroi yhdessä KOP:n <b>Jaakko Lassilan </b>kanssa
Skopin kusetukselle. Muita vastaavanlaisia ostoja tai
nurkanvaltauksia Wegelius ja kumppanit kohdistivat Manconiin, Wilh.
Schaumaniin, italialaiseen Carta Cartoni Cellulosaan, amerikkalaiseen
rakennusyhtiöön UMC:hen jne. <br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Lama iski Suomeen keväällä
1989. Wegelius oli tuolloin Skopin toimitusjohtaja eli kakkosmies ja
nousi pääjohtajaksi, kun sillä paikalla ollut <span style="font-weight: normal;">Ali-Melkkilä</span><b>
</b>teki itsemurhan joulukuussa 1989. Noihin viikkoihin ajoittui se,
kun yksittäisten säästöpankkien pelastamisyritykset jäivät
Suomen Pankin ja pankkitarkastusviraston hommaksi.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Kysymys
oli samalla uusliberalismin suomalaisesta ääripisteestä. Tämä
talouspolitiikan suuntaus korostaa markkinatalouden maksimaalista
vapautta, josta sen kannattajat puhuvat tehokkuutena. Sen nähtiin
olevan taas kerran lopullinen ratkaisu maailman talousongelmiin,
kuten poliittisen taloustieteen tutkija <b>Francis Fukuyama
</b>kirjoitti: länsimainen uusliberalismi on maailmanhistorian
päätepiste, josta ei enää paremmaksi voi mennä (1992). Samaa
mieltä oli uusliberalismin kuningatar <b>Margaret Thatcher</b>:
”Toista vaihtoehtoa ei ole.” Samalla kannalla oli <b>Ronald
Reagan</b>, jolta ei jäänyt ainakaan painettuna yhtä tiukkaa
mielipidettä, mutta Reaganin aloitteesta perustettiin erityinen
veroreformijärjestö, jonka johtajaksi nimitetty <b>Grover Nordquist
</b>sanoi: ”Julkinen sektori pitää kutistaa niin pieneksi, että
sen voi hukuttaa kylpyammeeseen.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Uusliberalismi on sikäli
huono termi, että se ei ole mitään alkuperäistä liberalismia,
vaan nimenomaan rosvopolitiikkaa. Kun se lisäksi muistuttaa
uskonnollista kiihkoilua, parempi termi sille onkin <b>George Sorosin
</b>keksimä nimitys markkinafundamentalismi. ”Vanhan”
liberalismin keskeisiä arvoja olivat ihmisoikeudet ja
perustuslaillisen valtion vallanjakoon perustuva vallankäyttö. Näin
ei ole rosvoliberalismissa.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Uusliberalismin synkkää
puolta tutkinut professori <b>Heikki Patomäki </b>Helsingin
yliopiston valtio-opin laitokselta kirjoittaa aihetta käsittelevän
kirjansa kolmannen painoksen (2015) esipuheessa, että uusliberalismi
pyrkii korvaamaan demokratian – itse asiassa kaiken julkisen –
kilpailullisilla yksityisillä markkinoilla, mikä käytännössä
avaisi tilan rahalle ja virkamiesten vallalle poliittisissa
prosesseissa. Politiikka kyllä pyörisi vaalien ympärillä, mutta
sekin toiminta korostetusti rahan voimalla, samalla kun
elinkeinoelämän johtajat ja valtiovarainministeriön virkamiehet
ohjaisivat maata.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Patomäen kirja <i>Uusliberalismi
Suomessa </i>ilmestyi ensimmäisen kerran 2007, jolloin Patomäki
kirjoitti, että ”maailma siirtyy asteittain uuteen voimien
tasapainottelun järjestelmään, jossa USA, EU, Kiina ja osin myös
Venäjä pelaavat globaalia vaikutuspeliä, liittoutuvat keskenään
ja muiden kanssa ja jakavat etupiirejä” sekä mainitsi vielä,
että ”demokratian tila on kurja niin USA:ssa kuin Venäjällä”.
Nyt tiedetään, että kehitys on mennyt tätäkin huonompaan
suuntaan. <br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Ydinasetilannekin on huonompi kuin tuolloin.
Suomessakin asetelmat ovat muuttuneet, mutta Skop-poikien järjetön
uusliberaalinen sijoitustoiminta ei onneksi ole saanut jatkajia.
Vaikka uusliberalismilla on läntisessä maailmassa tukijansa,
Patomäki uskoo, että uusliberalismi ei lopulta voi voittaa. Mutta
mitä sen jälkeen? Patomäki lainaa tieteisromaanikirjailija <b>H.G.
Wellsiä</b>: ”Tulevaisuus on kilpajuoksua koulutuksen ja
katastrofin välillä.” <i>Rosvopankki-sarjassa </i>varsinkin
Riikonen on juokseva katastrofi, Wegelius ratsastava.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Neloskanavalla
menevä tv-sarja on mainio. Siinä on myös viihteellistä
jännitystä, mutta ei kuitenkaan itse ydinasiaa sotkemassa. <b>Matti
Kinnusen </b><span style="font-weight: normal;">käsikirjoittama ja
ohjaama sarja etenee tiiviisti ja näyttelijät ovat hyviä,
pääosissa otsikkokuvan </span><b>Amanda Pilke </b><span style="font-weight: normal;">ja
</span><b>Pekka Strang</b><span style="font-weight: normal;">.</span><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><b>kari.naskinen</b><b>@gmail.com</b></span></span></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /><br /></span><br />Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-64750658692839994342024-01-28T11:38:00.003+02:002024-02-01T16:26:49.218+02:00Tekoäly auttaa, jos oma äly ei riitä<p><span style="font-size: small;"><span style="line-height: 106%;"><span style="font-family: verdana;"></span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><span style="line-height: 106%;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj0UX8P1qBdCo6mfLolwLsnWW6v--0ErlRDERYSWFkGo5Wcf8cnxcyt8Q9Cdf2i-KzBpnbxp9DIvqxsHAqYG71mEXFd9FXAtR9_djW85Xar9-zrq9zubni2BegmLobjuJnK0pE5YFWY32Qe8k92KseC_FwCBVqO7RLzMzPx_Wli2fPs_mLwr1y0geHN-IA" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="900" data-original-width="815" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj0UX8P1qBdCo6mfLolwLsnWW6v--0ErlRDERYSWFkGo5Wcf8cnxcyt8Q9Cdf2i-KzBpnbxp9DIvqxsHAqYG71mEXFd9FXAtR9_djW85Xar9-zrq9zubni2BegmLobjuJnK0pE5YFWY32Qe8k92KseC_FwCBVqO7RLzMzPx_Wli2fPs_mLwr1y0geHN-IA=w289-h320" width="289" /></a></span></span></span></div><span style="font-size: small;"><span style="line-height: 106%;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Kun viimeksi kirjoitin
saksalaisista filosofeista, ajattelin nyt seuraavaksi tutustua
ranskalaisiin. Heitähän myös on runsaasti. Yksi tunnetuimmista on
1600-luvulla elänyt <b>René Descartes</b> ja aloitin hänestä,
koska kirjahyllystäkin löytyi hänen koottujen teostensa kolmas osa
valmiiksi alleviivattuna, joten ei tarvinnut ruveta uudestaan
lukemaan kannesta kanteen. Varmuuden vuoksi päätin tutustua myös
tekoälyyn, jolle esitin kysymyksen: ”Miten René Descartes
vaikutti eurooppalaiseen sivistykseen?” Sekunnissa tuli vastaus:
”Descartes vaikutti merkittävästi Euroopan sivistykseen. Hän oli
ranskalainen filosofi ja matemaatikko, joka kehitti rationaalisen
ajattelun periaatteet. Descartesin filosofia, erityisesti hänen
<i>Mietiskelyjä-</i>teoksensa vaikutti laajasti tieteen, filosofian
ja ajattelun kehitykseen. Hän korosti järkeä ja epävarmuuden
poistamisen merkitystä tiedonhankinnassa. Descartesin ajatukset
vaikuttivat myös modernin filosofian ja tieteen perustana.”<br />
<br />
Vastaus
oli sen verran simppeli, että se ei riittänyt, joten aloin selata
kirjaa. Siitä löytyi heti vanhat alleviivaukseni tarralipukkeilla
varmistettuna, ja siinä Descartes neuvoi, miten varsinkin
filosofista ja muutenkin tietopuolista kirjaa pitää lukea: A<span style="color: #202122;"><span style="background: rgb(255, 255, 255);">luksi
on kirja käytävä läpi romaanin tavoin pakottamatta huomiokykyä
niin, että joutuu pysähtymään. On vain kynänvedolla merkittävä
ne paikat, joissa löytyy jotakin vaikeutta. Sitten voi myöhemmin
palata näihin merkintöihin, ja kolmannella lukukerralla pitää
asian jo aueta. Descartesin aikana ei kuitenkaan ollut niin helppoa
kuin nyt, jolloin lisätietoa voi kysyä tekoälyltä.<br />
<br />
Descartesin
tunnettu filosofinen päättely oli: </span></span>Ajattelen, siis
olen - <i>Cogito ergo sum. </i>Nykyisin modernissa maailmassa tämän
voi sanoa, että osaan käyttää tietokonetta ja hyödyntää
tekoälyäkin, joten olen. <br />
<br />
Vaikka Descartes korosti
lukemista ja ajattelua, sanoi hän silti, ettei ihmisen tarvitse
tuntea kaikkia kirjoja eikä hallita tarkasti kaikkea, mitä koulussa
opetetaan. Myös <b>Alexander Stubb </b>on varmaan EU-instituutin
professorina Firenzessä löytänyt tämän Descartesin viisauden ja
jättänyt kirjoja lukematta ja tullut siihen tulokseen, että romaanin <i>Kovan onnen lapsia </i>on ehkä sittenkin
kirjoittanut <b>Väinö Linna</b>, koska oli köyhistä oloista
lähtöisin.<br />
<br />
Descartes oli ihmisten luonteenlaatua
tutkiessaan tullut siihen tulokseen, että karkeat ja hidasälyisetkin
voisivat oppia paljon, jos heitä ohjattaisiin asiaankuuluvasti.
Huono juttu on vain se, että älyltään vaatimattomimmat eivät
piittaa opiskelusta. Tällaisia vaatimattomia on nykyisin paljon
valtion ja koko yhteiskunnan tärkeillä paikoilla Suomessakin,
melkein 20 prosentin kansalaiskannatuksella. <br />
<br />
Suomessa
Descartes oli tuttu nimi jo 400 vuotta sitten, koska Ruotsin
kuningattarena 1632-54 toiminut <b>Kristiina </b>peräti kutsui
Descartesin Ruotsiin. Sitten Kristiina perusti 1640 Kuninkaallisen
Turun Akatemian, jonka filosofinen tiedekunta välitti monia
merkittäviä aatevirtauksia maahan, kuten ensimmäiset tiedot
Descartesin ajattelusta. Nämä ideat kohtasivat kuitenkin kovaa
vastustusta perusturkulaisten taholta. Eikä ihme, sillä Descartes
lähti siitä, että ensin on etäännyttävä itsestäänselvyyksistä
ja kyseenalaistettava omat havaintonsa. Tämä pitää aloittaa
sillä, että panee heti kärkeen maailman olemassaolon
kyseenalaiseksi, sen jälkeen voi aloittaa itsenäisen ajattelun ja
vasta sitten voi sanoa olevansa olemassa. <br />
<br />
<span style="color: #202122;"><b><span style="background: rgb(255, 255, 255);">Mika
Kaurismäen</span></b></span><span style="color: #202122;"><span style="background: rgb(255, 255, 255);">
elokuvassa </span></span><span style="color: #202122;"><i><span style="background: rgb(255, 255, 255);">Tyttökuningas
</span></i></span><span style="color: #202122;"><span style="background: rgb(255, 255, 255);">(2015)
käsitellään hyvin Kristiinan ja filosofin kanssakäymistä, mutta
sielläkin hovin perussvenssonit panivat hanttiin, ja kun Descartes
lopulta kuoli Tukholmassa keuhkokuumeeseen tai myrkytykseen, jätti
Kristiina Ruotsin ja muutti Roomaan. Eilisiltana taas televisiosta
tuli amerikkalainen syrjähyppykomedia<i> </i></span></span><span style="color: #202122;"><i><span style="background: rgb(255, 255, 255);">Onni
päättyy huomenna </span></i></span><span style="color: #202122;"><span style="background: rgb(255, 255, 255);">(1956),
jossa ukkomies </span></span><span style="color: #202122;"><b><span style="background: rgb(255, 255, 255);">Fred
MacMurray </span></b></span><span style="color: #202122;"><span style="background: rgb(255, 255, 255);">rakastui
</span></span><span style="color: #202122;"><b><span style="background: rgb(255, 255, 255);">Barbara
Stanwyckiin</span></b></span><span style="color: #202122;"><span style="background: rgb(255, 255, 255);">.
Lopuksi käytiin läpi rakkausfilosofiaa pintapuolisesti, mutta
kartesiolaisesti päädyttiin joka tapauksessa siihen, että
korkeinta nautintoetiikkaa edustaa stoalainen hyve-etiikka, eikä
MacMurray oikein ollut todellisen hyveen, vaan ruumiillisen nautinnon
perässä. Happy End tulikin kovin teennäisesti, kun MacMurray
katsoi murhemielin ikkunasta lentokonetta, jossa hän tiesi Barbaran
lentävän kauas pois.<br /><br /></span></span></span></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><span><span style="color: #202122;"><span style="background: rgb(255, 255, 255);">Näin vaalipäivänä sopii tähän myös Descartesin sanonta, että "kaikkein suurin hyve, mitä valtiolla voi olla, on omistaa todellisia filosofeja". Tähänastisista presidenteistä jonkinlaisia itseoppineita filosofeja ovat olleet <b>Koivisto </b>ja <b>Niinistö</b>, joiden sanomiset joskus menivät vaikeaselkoisen filosofian puolelle, eikä Koiviston sanomisia saanut edes tulkita.<br /><br />Tulin juuri äänestämästä, jossa piti valinta tehdä aivan itse, sillä tekoälykaverini ei rohjennut antaa minkäänlaista ohjetta, vaan alkoi selittää jotain kunkin äänestäjän henkilökohtaisista mieltymyksistä.</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #202122;"><span style="background: rgb(255, 255, 255);"><br />
<br />
Kotiin palattuani kysyin tekoälyltä vielä, ketkä
ovat maailman tunnetuimmat filosofit. Taas sekunti ja tekoäly pani
listalle Descartesin lisäksi </span></span><span style="color: #202122;"><b><span style="background: rgb(255, 255, 255);">Sokrateen,
Platonin, Aristoteleen </span></b></span><span style="color: #202122;"><span style="background: rgb(255, 255, 255);">ja
</span></span><span style="color: #202122;"><b><span style="background: rgb(255, 255, 255);">Immanuel
Kantin</span></b></span><span style="color: #202122;"><span style="background: rgb(255, 255, 255);">.</span></span>
</span></span>
<p></p>
<p><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><span><span style="background: white; color: #202122; line-height: 106%;">
<b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span></span></p>Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-4586921044389212302024-01-24T09:30:00.037+02:002024-01-24T10:18:05.806+02:00Saksan triumfiraatti ja Tärinämies<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh_Xi0CuaQmqXmltbYgs0FzDV12YPnZDj5COxTTVYzz2QXVmnoRW5svCthjgwEStSZxV8iR29FKcTFlvwFA4wVlouJjB6tXwMElORjUXCztyuDm8p0zhqABnefg_To9QVPsYDtXGgA41CKED0L4zeK42RE4YCMHn-n-Zz210h31R45ldnKGy4m2Qq22z4U" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="242" data-original-width="638" height="151" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh_Xi0CuaQmqXmltbYgs0FzDV12YPnZDj5COxTTVYzz2QXVmnoRW5svCthjgwEStSZxV8iR29FKcTFlvwFA4wVlouJjB6tXwMElORjUXCztyuDm8p0zhqABnefg_To9QVPsYDtXGgA41CKED0L4zeK42RE4YCMHn-n-Zz210h31R45ldnKGy4m2Qq22z4U=w400-h151" width="400" /></a></span></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: verdana;"><br />Kapellimestari <b>Esa-Pekka
Salonen </b>sanoi kaksi viikkoa sitten Ylen haastattelussa, että
Saksan kulttuurielämän ja filosofian keskiössä oli 1800-luvun
jälkipuoliskolla triumfiraatti, jonka muodostivat <b>Friedrich
Nietzsche </b>(k. 1900), <b>Richard Wagner </b>(k. 1883) ja <b>Arthur
Schopenhauer </b>(k. 1860). Sanoi siksi, ettei ollut mitenkään
ihmeellistä, että <b>Richard Strauss </b>(k. 1949) sävelsi
Nietzschen <i>Also sprach Zarathustra </i>-teoksen pohjalta
sävelrunon, jonka RSO nyt soitti Salosen johtamana. <b>Jukka
Koskelaisen </b>juuri ilmestyneessä kirjassa <i>Viisi matkaa Saksan
sieluun </i>(Aviador, 2023) todetaan Nietzschen ja Wagnerin olleen
1800-luvun kaksi vaikutusvaltaisinta hahmoa, mutta Schopenhauerin
kirjoittaja jättää melko vähälle huomiolle. Sen sijaan
kolmanneksi Koskelaisen triumfiraatissa nousee <b>Georg W.H. Hegel
</b>(k. 1831). Kun Suomella on ollut monenlaista kohtalonyhteyttä
Saksan kanssa, on hyvä ottaa esille <b>J.V. Snellman</b> (k. 1881),
joka 1840-luvun alussa oleskeli pari vuotta Tübingenissä ja
vaikuttui erityisesti Hegelin filosofiasta. Merkittävä yhteys
sikäli, että Hegel oli nimenomaan yksi tärkeimpiä
kansallisvaltioajattelun edistäjiä. Hegelin ajatusten pohjalta
myös Snellman ”rakensi” valtiota sellaiseksi yhteisöksi, jossa
isänmaanrakkaus, vapaus ja vastuu toteutuvat ja yhdistyvät.<br /><br /></span></span></span><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: small;"><span><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgxIBoHguPRGNvTjqSxv0LBC8wVlkjQnnPDLy_5NKGBT418QzwMdGDuQQZSEqph48tK-aBoUPEN0wMHxviPikwSCfFbMDqDwlKKODPMLLCrz6FuXGBqbjLW5pQ1eXsbnDarswpajIUBSqQcR5GBDvLPUBeMNeUsGKu-g1XhU2CLPHHm9ravSAI7wj_ubpY" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="682" data-original-width="480" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgxIBoHguPRGNvTjqSxv0LBC8wVlkjQnnPDLy_5NKGBT418QzwMdGDuQQZSEqph48tK-aBoUPEN0wMHxviPikwSCfFbMDqDwlKKODPMLLCrz6FuXGBqbjLW5pQ1eXsbnDarswpajIUBSqQcR5GBDvLPUBeMNeUsGKu-g1XhU2CLPHHm9ravSAI7wj_ubpY=w141-h200" width="141" /></a></span></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif" style="font-size: small;"><span><span style="font-family: verdana;">Hegelin
ideat alkoivat lyödä läpi ja alkoi syntyä muitakin kuin Ranskan
kansallisvaltio. Tukevassa kirjassaan Koskelainen sanoo valtion
säilyneen hyvin Euroopassa EU:sta huolimatta, mutta nyt on pahempana
häiriötekijänä oikeistopopulismi. Hegelin dialektiikan pohjalta
Koskelainen päättelee, että populistipuolueet eivät pääse isoon
valtaan ainakaan pysyvästi. Vastapainona tulee liberalismi nousemaan
jossain uudessa muodossa takaisin, ehkä niin, että sitä on vaikea
määritellä oikeistolaiseksi tai vasemmistolaiseksi.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Monella
suomalaisella on jonkinlainen viha/rakkaussuhde Saksaan. Meille
vanhoille pitkän saksan lukijoille tämä rakkauspuoli on luonteva,
kun kaltaiseni tavoin saksaa piti lyseossa lukea yhdeksän vuotta +
ehtoja monena kesänä. Kyllä sellainen jälkensä jättää, ja
jonkin verran osaamistakin. (Mistähän johtuu, että ruotsi ei
vastaavanlaista jälkeä jättänyt?) Se toinen puoli on sitten
kansallissosialistien tuhoamispolitiikka, joka edelleen iskee läpi
aina jostakin ja kun se ideologia tuntuu nyt ulottuneen meillekin.
Koskelainen on perehtynyt saksalaiseen kulttuuriin perusteellisesti
ja tämä 340-sivuinen kirja on niin täyttä asiaa, että yhdeltä
istumalta ei pysty lukemaan yli 50:tä sivua, jotta voi sulatella
lukemaansa ja että jotain jäisi päähänkin. Ajankohtainen asia
äskeiseen liittyen on tietenkin äärioikeistolainen puolue
Alternative für Deutschland, jonka kannatus oli tämän viikon
gallupissa 21,5 % eli se on CDU:n jälkeen jo selvästi seuraavaksi
suosituin ohi SPD:n. AfD:n perustajiin kuuluva ja puheenjohtajanakin
toiminut <b>Alexander Gauland </b>on vähätellyt natsiajan
kauhistelua sanomalla, että se vaihe oli ”vain historian
linnunkakkaa”, ei sen pahempaa.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Tämän kirjan jälkeen
sopii oheislukemistoksi valtiosääntöoikeuden teoreetikon <b>Carl
Schmittin </b>(1888 - 1985) kirjoja, joista kolme on ilmestynyt
suomeksikin. Schmittillä oli vaikutusta natsiliikkeeseen ja hänen
teorioidensa sanotaan vaikuttaneen Putininkin ajatteluun. Schmittin
<i>Grossraum-</i>käsitettä pidetään kansallissosialistien
<i>Lebensraumin </i>perustana. Hän myös sanoi, että poikkeustila
on kaikki kaikessa ja että parlamentarismi on kehityksen
jarruttamista, näivettävää rutiinia. AfD:n ideologiassa on paljon
Schmittiä.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><b>MIKÄ ON SAKSALAISTA?<br />
<br />
</b>Koskelaisen
kirja koostuu kokemuksista ja tutkimuksista, joita hänellä on
viideltä pitkältä Saksan-matkaltaan. Jokainen matka kirjassa on
omina lukuinaan ja jokaisessa luvussa on väliotsikko ”Mikä on
saksalaista?”. Ensimmäisten matkojen jälkeen vastausten antaminen
on vielä vaikeaa, mutta lopulta alkaa hahmottua:<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
”Saksa
on mystiikan maa.”<br />
”Saksalaista on idealistinen filosofia,
joka määrittelee tietämisen ja kaiken muun rajat.”<br />
”Saksalaista
on romantiikka, joka vastustaa henkeen ja vereen hyötyajattelua ja
laskelmointia ja joka vetäytyy metsän uumeniin kokemaan
salaperäisiä, ihmisen kyvyt ylittäviä voimia.”<br />
”Jumalasta
ei voi puhua kohteena, ei minään oliona. Hän on yhtä lailla
ihmisen sisällä kuin ulkopuolella.”<br />
”<b>Goethen </b><i>Faust
</i>kuvaa hyvin Saksan henkistä kehitystä. Mies tekee sopimuksen
paholaisen kanssa. Faust raivaa Mefistofeleen avulla metsät ja
niityt teollisuuden palvelukseen.”<br />
”Saksalaista on epäillä
muuta Länsi-Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.”<br />
”Saksalaista on
kieltää talousihme, sehän on vain suhdanteita ja
Marshall-apua.”<br />
”Saksalaista on sekin, että 1920-luvun
konservatiivisen vallankumouksen ideologia nousee uudestaan esiin
AfD:ssä.”<br />
”Saksa on Suomea muodollisempi yhteiskunta,
ihmiset ovat myös kohteliaampia. Vieraiden kanssa on helppo vaihtaa
muutama sana, usein myös laajempia näkemyksiä, kunhan ei liikaa
korosta omia mielipiteitään.”<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Gutenbergin, oluen ja
autotkin Koskelainen ottaa esille, mutta ei mainitse television
keksimistä. Kirjallisuudesta on voimakkaimmin esillä <b>Thomas
Mann</b>, samoin <b>Hermann Hesse </b>ja <b>Günter Grass</b>,
säveltäjistä ei tarvitse erikseen puhua, koska heidän suurtyönsä
kaikki tuntevat, mutta elokuvantekijöistä olisi pitänyt mainita
<b>Fritz Lang, Rainer Werner Fassbinder, Werner Herzog </b>ja <b>Wim
Wenders</b>. Urheilijoista lisään tähän luetteloon <b>Lothar
Matthäusin, Max Schmelingin </b>ja <b>Michael Schumacherin</b>.
Vieläkin ottaa päähän, etten keväällä 1993 ollut näkemässä
suosikkipelaajaani Bayern Münchenin Matthäusia Münchenin
olympiastadionille, koska menin viereiseen jäähalliin katsomaan
MM-jääkiekon ottelua Suomi - Tshekki.<br /><br />Toisin kuin Koskelainen en ole koskaan ollut pitkään Saksassa, mutta hienoja muistoja on. Elämäni paras ulkomaanmatka oli muutama vuosi sitten Reinin-risteily ja värikkäin reissu oli, kun kävin ostamassa Trabantin Dredenistä puoli vuotta muurin murtumisen jälkeen ja ajoin sen sieltä Travemündeen, siellä Finnjetiin ja sitten nelostietä kotiin Lahteen. Saksalaisia ihmisiä en tunne, mutta lehtimiehenä olen haastatellut Günter Grassia ja Frankfurtin autonäyttelyn pubissa istuskelimme samassa pöydässä <b>Walter Röhrlin </b>kanssa.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><b>TÄRINÄMIES<br />
<br />
</b>Koskelainen
halveksii <b>Hitleriä </b>niin paljon, ettei mainitse tätä nimeltä
ollenkaan. Saksasta kirjoitettaessa tuota hullua ei kuitenkaan voi
sivuuttaa, joten Koskelainen käyttää hänestä nimeä Tärinämies.
Näin kirjoittaja tekee samalla kunniaa <b>Paavo Rintalalle</b>, joka
käytti Hitleristä Tytinämies-nimitystä romaanissa <i>Marian
rakkaus </i>(1994) kuvatessaan Kotkanpesään tehtävää
pommi-iskua.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Saksalainen sosiologi <b>Max Weber </b>pohti
suurten johtajien karismaattisuutta, jota voi pitää arkipäivän
ylittävänä ominaisuutena. Jo ennen Tärinämiehen tuloa Weber
kirjoitti ihmisten kiinnostuksesta herruuteen, joka perustuu sille,
että tottelevainen ihminen omistautuu johtajan persoonalliselle
karismalle. Tulee heti mieleen rinnastaa Weberin teoriassa Hitler
<b>Putiniin</b>. Koskelainen:<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
”Henkilöä pidetään
sisäisesti ´kutsuttuna´ johtajaksi, kun hänelle luodaan
profeetallisia ominaisuuksia ja hän saa seuraajia. Nämä ihmiset
eivät antaudu hänen johtajuuteensa perinteisten tapojen tai
säädösten takia, vaan siksi, koska he uskovat häneen. Heidän
omistautumisensa perustuu hänen persoonaansa ja henkilökohtaisiin
ominaisuuksiinsa.”<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Entä Amerikan tärinämies <b>Trump</b>,
jonka sukujuuret ovat Saksassa? Hänen isoisänsä <b>Fredrich Trump
</b>määrättiin poistumaan Baijerin kuningaskunnasta 1905, koska ei
suostunut menemään armeijaan. <br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><b>kari.naskinen</b><b>@gmail.com</b></span></span></span><p></p><p></p>
<p></p>Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-72799343544761584942024-01-21T10:45:00.003+02:002024-01-21T10:46:39.607+02:00Reissumies ja kuolema<p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: verdana;"></span><span style="font-family: verdana;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2bhFC9_WkArtg7j77fVRSRKo6jOaK9q0BEwJMwBZPecv2saMnhkopFEfkeTZd5pJ-LA6Tzy9-D6WSCCoc7zyz8tQE-8Tx24xhaVT_N1hiLkqfL0WJvKD7_vqV5cRKIYL2hesrX1gVS1Y2z_AOvyQvVLEOE5oXeCGO23UHZcZrgQkUpnTUoDT1HjV92PA/s450/Rautavaara.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="225" data-original-width="450" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2bhFC9_WkArtg7j77fVRSRKo6jOaK9q0BEwJMwBZPecv2saMnhkopFEfkeTZd5pJ-LA6Tzy9-D6WSCCoc7zyz8tQE-8Tx24xhaVT_N1hiLkqfL0WJvKD7_vqV5cRKIYL2hesrX1gVS1Y2z_AOvyQvVLEOE5oXeCGO23UHZcZrgQkUpnTUoDT1HjV92PA/w400-h200/Rautavaara.jpg" width="400" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: verdana;">Monologinäytelmä <b>Tapio Rautavaarasta </b>alkaa, kun näyttämön takaseinälle heijastetaan Rautavaaran kuva ja levyltä kuuluu
<i>Reissumies ja kissa. </i>Riihimäen teatterissa Rautavaaraa esittää <b>Timo Ruuskanen</b>,
joka helmikuun 6. päivänä siirtyy kirjoittamansa näytelmän kanssa
Avoimet ovet -teatteriin Helsinkiin. Näytelmän teemamusiikkina tämä
<b>Repe Helismaan </b>tekemä laulu toistuu esityksen aikana monta kertaa
ja reissumiehenähän Rautavaara tunnettiin. Kun laulussa oleva musta
kissa vielä symboloi kuolemaa, niin sekin osui lopulta traagisella
tavalla Rautavaaran kohtaloksi. Aiheen tekstiin oli
löytänyt kirjahyllystä Rautavaarojen kotoa Tapsan puoliso <b>Liisa</b> kokoelmateoksesta
<i>Ikuisia ajatuksia</i> ja oli lukenut sen puhelimessa Helismaalle, jolta muutaman päivän kuluttua tuli postissa kirje ja siinä sanat lauluun
<i>Reissumies ja kissa. </i>Siitä tuli Rautavaaran ensimmäinen iso menestyskappale 1949.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Monologin ensimmäinen jakso etenee siihen asti, kun Rautavaara voittaa
keihäänheiton Lontoon olympiakisoissa 1948. Ennen sitä Ruuskanen
aloittaa Rautavaaran lapsuudesta, jolloin Tapsa jo 13-vuotiaana lähti
reissaamaan, myymään kaukojunissa sanomalehtiä, toisille
Uutta Suomea, toisille Suomen Sosialidemokraattia. Siitä sotavuosienkin
yli ja Oulunkylän Tähteä (TUL) edustanut Rautavaara oli 1945
esiintymässä Puistolan työväentalolla. Mielellään hän työväenhenkisiin
tilaisuuksiin menikin, sillä hän oli kotoa perinyt hyvin
työväenaatteen. Tätä Ruuskanen korostaa moneen otteeseen. <br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Uusimmassa Rautavaara-kirjassa <i>Tapsa – Koko kansan reissumies </i>(Aviador, 2020) Rautavaaran tytär
<b>Leena </b>kirjoittaa, että isän ”ei tarvinnut keksiä mitään
tehokeinoja saadakseen huomion ja mielenkiinnon kääntymään itseensä.
Diivan elkeet – joita varmasti uran alkuaikoina oli ollut – olivat jo
kauan sitten karsiutuneet turhina hömpötyksinä. Nykypäivän
julkkishysteria olisi ollut hänelle kauhistus. Hän oli oma itsensä,
eikä muuta tarvinnut.”<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Timo Ruuskanen tunnetaan Red Nose Companyn perustajajäsenenä. Se on
klovneriaan erikoistunut ammattiteatteriryhmä, jonka esityksiä en ole
nähnyt, mutta onkohan Rautavaara-näytelmään jäänyt päälle jotakin
klovniesityksistä. Tällainen mielikuva siksi, että Ruuskasen
esityksessä ilmehdintä, liikkeet ja äänenkäyttö menevät paikoin liian
voimakkaan karrikoinnin puolelle – aivan kuin lapsille esitettäessä
pitää ylinäyttelemisellä kuvata tilanteita, jotta varmasti ymmärtävät.
Me katsojat ainakin eilen olimme hyvin varttunutta
väkeä ja todennäköisesti tunnemmekin Rautavaaran henkilöhistoriaa aika
paljon.<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirOPeF7nfUwaVqDonHToODXKwnC2Cwfn9PWFuawOWe5pbtj_Kggd6OG6ap44SCzlHQuwam4r6e6cln7U3kG2xZjSi49H9kku59bxVivhWKYGWkqr0PSKOh0P6c5kAwWLrr-c0mFNVyuTUVDcASYgbCvviFU6_Hp-h0FxogSpKdzYF_K1z_4e4n4-jaBQU/s266/Tapiorautavaara.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="266" data-original-width="180" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirOPeF7nfUwaVqDonHToODXKwnC2Cwfn9PWFuawOWe5pbtj_Kggd6OG6ap44SCzlHQuwam4r6e6cln7U3kG2xZjSi49H9kku59bxVivhWKYGWkqr0PSKOh0P6c5kAwWLrr-c0mFNVyuTUVDcASYgbCvviFU6_Hp-h0FxogSpKdzYF_K1z_4e4n4-jaBQU/w135-h200/Tapiorautavaara.jpg" width="135" /></a></div></span><span style="font-family: verdana;">Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta tuli kuitenkin uutena tietona
ainakin minulle. Kun olympiavoitto oli tehnyt Rautavaarasta koko kansan
suursuosikin, se vaikutti merkittävästi levymyyntiinkin ja oli alkanut
myös elokuvaura.
<i>Ikuisia ajatuksia </i>-kirjan reissumies ja kissa -aihe oli peräisin vanhasta tarinasta
<i>Köyhän onni on illusio, </i>mutta nyt Rautavaaran onni oli kääntynyt
kertaheitolla niin, että hänellä oli varaa ostaa jopa uusi
tshekkoslovakialainen Skoda. Sitten siitä hajosi vesipumppu ja noihin
aikoihin autojen ja varaosien saaminen oli Suomessa tuontisäännöstelyn
takia kiven alla. Rautavaara otti kuitenkin yhteyttä Lontoossa
tutustumaansa 10 000 metrin kultamitalijuoksijaan
<b>Emil Zatopekiin</b>, joka lähti käymään Skodan tehtaalla ja toi seuraavalla kilpailumatkallaan Suomeen uuden vesipumpun Tapsalle.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Ruuskanen esitys kestää väliajan kanssa tunnin ja kolme varttia. Menee
sujuvasti, ja hyvä valinta on ollut, ettei Ruuskanen juurikaan esitä
Rautavaaran lauluja, koska Rautavaaran ääntä ja olemusta olisi mahdoton
kunnolla imitoida. Muutamista kappaleista tulee
pätkiä taustanauhoilta, mutta mitenkään musiikinomainen tämä esitys ei
ole, vaan nimenomaan vakava läpileikkaus Rautavaaran elämästä sisältäen
myös kriittisiä kohtia, esimerkiksi Rautavaaran itsekäs ero Repe
Helismaan ja
<b>Esa Pakarisen </b>kanssa muodostamastaan kimpasta.<br /></span>
<span style="font-family: verdana;"><br />
Sota-aikakin on näytelmässä mukana. Vuosina 1942-44 Rautavaara oli
kuuluttajana Suur-Suomen rintamalla toimineella Maaselän radioasemalla.
Kivääri kädessäkin hän oli jonkin kerran ja yhdessä tilanteessa jopa
katsoi silmästä silmään neuvostosotilasta. Kumpikaan
ei ampunut, vaan miehet vetivät käden lippaan ja palasivat
tuloreiteilleen</span></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><span>.</span></span><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><span> - "Vaan vihellellen</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: verdana;"> <span><span>tielle työntyy </span></span><span><span>kissa mukanaan."</span><br /></span><span>
</span><span><span><br />
”Koin tappamisen, joka sodassa oli välttämätöntä, lähinnä pahantekona
ihmisyyttä kohtaan, hirvittävänä pakkona, käskyjen täyttämisenä,
loputtomana valintatilanteena: jollen minä ehdi. kaveri ehtii ja minä
kuolen”, sanoi Rautavaara,
<i>ihminen ja ikoni, </i>kuten Timo Ruuskasen monologin alaotsikko kuuluu.<br /><br />Vuonna 1979 veti kädellä lippaan myös Tikkurilan terveyskeskuksen lääkäri ja hoitajat, vaikka silloin olisi pitänyt tehdä nimenomaan muuta. Rautavaara oli kaatunut ja lyönyt päänsä Tikkurilan uimahallissa, jossa oli ollut kuvauksissa olympiasankareista kertovaa kirjaa varten <i>(Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, </i>1981)<i>. </i>Päähän tullut haava neulottiin, tutkimuksia ei tehty, vaan Rautavaara lähetettiin kotiin muiden taluttamana. Seuraavana aamuyönä Tapio Rautavaara kuoli 64-vuotiaana. Myöhemmin syyksi todettiin aivoverenvuoro.<br /></span>
<span><br /></span>
<span><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span><span><br /></span></span></span></span><span style="font-size: 12pt;">
</span><p></p>Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-76601005720998728432024-01-18T16:00:00.001+02:002024-01-18T16:01:21.049+02:00Yleisradio on viimeisiä yhtenäiskulttuurin tukipylväitä<p><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6OGnDzfUttF65wukRWOuyk6jghb2DVBNjTe3H2fexDGLOzO3ixORKLKmru53X9tI7jq1BTpfhvrJd8AweN9tyvtswpVWuROpRcQJk_5qmBQJVkbBo_hRPKHCZ9-fBqikLAYDw_Cbxz4yRm6r1PDRfnxHoG6nLYLuVQoARPJCk0BMR2k3PGN7CbJOPTHc/s730/cosbycast_18144423_custom-44595bf6ae36858fdcf0fc063252380569afc544.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="580" data-original-width="730" height="318" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6OGnDzfUttF65wukRWOuyk6jghb2DVBNjTe3H2fexDGLOzO3ixORKLKmru53X9tI7jq1BTpfhvrJd8AweN9tyvtswpVWuROpRcQJk_5qmBQJVkbBo_hRPKHCZ9-fBqikLAYDw_Cbxz4yRm6r1PDRfnxHoG6nLYLuVQoARPJCk0BMR2k3PGN7CbJOPTHc/w400-h318/cosbycast_18144423_custom-44595bf6ae36858fdcf0fc063252380569afc544.jpg" width="400" /></a></span></span></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Perussuomalaiset-puolue
lakkauttaisi Yleisradion, jos voisi. Tämä muutenkin
kummallinen puolue julistaa suomalaisuuden puolesta vaikka viimeiseen
hengenvetoon, mutta joissakin asioissa se on kuin karvainen mörkö
maailman kauneimmassa maassa. Tällainen asia on Yleisradio, jota
puolueen pääjohtaja <b>Jussi Halla-aho</b><b>rban</b> pitää
punavihersuvakkien manipulaatio-organisaationa. Monet perusihmiset
ovat samaa mieltä, koska jokin ohjelma ei aina joskus tyydytä.
Esimerkiksi eilisiltainen RSO:n sinfoniakonsertti oli sitä samaa
vingutuspaskaa, jollaisen esittämisen myös paikallispersut lopettaisivat - nekin kuntien veronmaksajien rahat voisi panna
bensanhinnan, keskioluen ja tupakan hintojen alentamiseen.</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
</span></span><span style="font-family: verdana;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Yle-vero
on kaamea rasite tällaisesta ohjelmapolitiikasta. Ei sitä kylläkään
peritä, jos ihmisen vuositulot ovat alle 14 000 euroa, mutta
sääliksi käy, kun tavallinen persuäijä joutuu maksamaan
Yle-veroa 163 euroa vuodessa. Sehän on kuukautta kohti suunnilleen
yhtä paljon kuin jonkin maksukanavan kustannus ja kolmasosa
sanomalehden tilaushinnasta. Tällä 163 eurolla saa kuitenkin joka
päivä ympäri vuorokauden ohjelmia kolmelta tv-kanavalta, viideltä
radiokanavalta, muutamilta nettikanavilta ja lisäksi on maanmainio
Yle Areena. Ulkosuomalaisillekin lähetetään omaa ohjelmaa Tämä
punavihreä pakkosyöttö kaikkineen 42 senttiä/vrk.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Elävän
kuvan maailma on muuttunut ja muuttuu lisää. Tästä huolimatta Yle
tavoittaa joka viikko 95 prosenttia suomalaisista. Varsinkin
television puolella maailma pikselöityy lisääntyvässä määrin
suoratoistokanavien bisnekseen: Amazon, Apple, C More, Disney, Fox,
HBO, Netflix, Viaplay, suomalaiset
MTV Katsomo ja Ruutu jne. Tästä huolimatta suomalainen
yhtenäiskulttuuri pitää pintansa, jos sitä ei väkipakolla
romuteta. <br />
<br />
Viestinnän osalta tämä alkoi jo 1920-luvulla
radiotoiminnan muodossa ja 1950-luvulla tulivat televisio-ohjelmat.
Olohuoneen nurkkaan ilmestyi televisio, jonka kuvaruutu suljettiin
päiväajaksi jalopuisten ovien taakse, ja joissakin perheissä
näiden ovien lukossa ollut avain pantiin isän taskuun, etteivät
alaikäiset lapset salaa pääsi vahingoittamaan itseään
silloisella punikkiohjelmalla – vihreitä ei vielä ollut.
Suvakiksikaan ei tarvinnut ruveta, koska Suomeen ei ollut tullut
muita ulkomaalaisia kuin <b>Gil Hilario</b> käväisemään.
Toisaalta Gilistä kaikki alkoi, kun heti alkuun tuli todistetuksi,
että ne vievät meiltä naiset.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><br />
Yleisradio
joka tapauksessa oli kulttuurinen yhdenmukaistaja ja kansallisen
yhtenäiskulttuurin merkittävin vahvistaja sotien jälkeen.
Televisio toi silti mukanaan myös kansainvälistymisen, mutta se
ei vielä saanut kovin vahvaa otetta. Tältäkin osin
yhtenäiskulttuuri oli vahvempi ja se ratkaisi, että kaikki
katsoivat <b>Bill Cosby</b> Showta, Dallasia, Dynastiaa, Miami Vicea
ja Konnankoukkuja kahdelle, lisäksi miehet katsoivat Hill Street
Bluesia, Lahjomattomia ja Magnumia.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><br />
Edes
isot muutokset tv-toiminnassa eivät rikkoneet yhtenäiskulttuuria,
ei Tv 2:n eikä MTV:n alkamiset. Suurempaa murrosta ennakoivat
kaapelikanavien ja VHS-nauhoituslaitteiden tulo. Varsinkin Eurosport
oli kova juttu. Monissa taloyhtiöissä tapeltiin siitä, vedetäänkö
kaapelit, ja yhtiökokouksissa
yleensä miehet voittivat naiset. Muistan hyvin 80-luvun lopulta
omalta kohdaltani, että uuden kerrostaloasunnon valinnan ratkaisi
talossa näkyvä Eurosport, ettei aina tarvinnut mennä Robin Hood
-baariin jääkiekkoa tai mäkihyppyä katsomaan.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: verdana;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Omat
SMP-henkiset porukat olivat jo tuolloin. Kun <b>Paavo Väyrynen</b>
oli junaillut kepun puoluehalituksen jäsenen <b>Tapio Siikalan</b>
kakkostelevision johtajaksi 1979, alkoivat esempeeläiset kutsua
kanavaa Kepun sontaluukuksi ja Ylen toimittaja <b>Ruben Stiller</b>
sai potkut haukuttuaan esimiestään kökkötraktoriksi. <br />
<br />
Ylen
yksi tutkimushanke ilmestyi kirjana <i>Elämää kuvan virrassa </i>(Tammi,
1989), jonka esipuheen kirjoitti Ylen tutkimustoiminnasta vastannut
johtaja <b>Risto Volanen </b>(kepu). Kirjassa siteerataan
kansalaisten keskuudessa tehtyjä haastatteluja, jotka nekin
todistavat hyvin
yhtenäiskulttuurin puolesta. Vaikka eihän koskaan kaikki miellytä
kaikkia, ja eräskin pienyrittäjä Jyväskylästä kertoi huonoista
ohjelmista: ”Kyllä niissä on sama kuin kirjoissa että jos on
liian asiallista, ei sitä jaksa. Eilenkin se venäläinen Kolme
sisarusta, joka tuli, …niin ei saakeli, ei siitä päässyt
perille; samassa huoneessa vaan ollaan ja vinoillaan toisilleen.”
Parempia ohjelmia olivat Ben Casey, Maxwell Smart, Soitinmenot, <b>Kari
Salmelaisen</b> Napakymppi ja <b>Riitta Väisäsen </b>Kymppitonni.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><br />
Oli
myös kehittynyt yksi tehokas tapa, jonka avulla pystyi valitsemaan
katsottaviksi oikein hyvät ohjelmat, kuten eräs haastateltava
sanoi: ”<b>Kajavan</b> haukut ovat melkein varma tae siitä, että
ohjelma on tavallisen kansan mielestä tosi hyvä.”</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><br />
Selvästi
parhaiksi perusohjelmiksi katsottiin lyhyet, joissa ei tarvinnut
funtsata ja joiden vetäjät eivät olleet jäykänmakuisia
teeskentelijöitä, vaan luontevia niin kuin tämä Napakympin
kaveri. Huonointa olivat paneelikeskustelut ja muut jaarittelut,
joissa puhutaan niin hienosti sivistyssanoilla, etteivät taida
itsekään tietää, mitä ne tarkoittavat.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><br />
Hyviä
ohjelmia on edelleen paljon. Viime vuoden katsotuimmat
yhtenäiskulttuuriohjelmat olivat:</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Linnan
juhlat 2,5 milj.<br />Itsenäisyyspäivän
iltauutiset 2,4 milj.<br />Euroviisut
1,7 milj.<br />2.4.
Urheiluruutu 1,6 milj.<br />25.5.
MM-jääkiekko 1,5<br />23.8.
yu:n MM-kisat 1,3 milj.<br />Hiihdon
MM 50 km 1,1 milj.<br />
</span></span><span style="font-family: verdana;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Näistä
ohjelmista muut olivat Ylen, mutta jääkiekko MTV3:n. Tämä jako on
kuvaava. Muistan hyvin, kun isälleni soitin ja kysyin, mitä oli
pitänyt jostakin edellisillan tv-urheilusta. Ei ollut katsonut,
koska se ei ollut tullut niiltä varsinaisilta kanavilta – mistä
sitä nyt hakemaan ohjelmia joiltakin uusilta oudoilta kanavilta
Neloselta tai Vitoselta ja mitä niitä on. Viime viikolla näiden
oudompien kanavien katsotuimmat olivat:</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><br />
Luokan
edessä (Nelonen) 173 000<br />Snooker
(Kutonen) 110 000<br />Hudson
& Rex (Ava) 99 000<br />Rillit
huurussa (Star Channel) 96 000<br />Häjyt
(Sub) 93 000<br />Kauhea
kankkunen (Tv5) 93 000<br />Huutokauppakeisari
(Jim) 88 000<br />Beck:
Omaa vertasi (Hero) 83 000<br />90
päivää morsiamena (TLC) 75 000<br />Kova
laki: Erikoisyksikkö (Frii) 61 000<br />Kaikki
synnit (Liv) 59 000<br />Lentoturmatutkinta
(Nat. Geog.) 54000<br />
<br />
Radion puolellakin Yle on ylivoimainen.
Suosituimmat kanavat tavoittavat suomalaisista päivittäin:<br />
<br />
Yle
Radio Suomi 20 %<br />
Radio Nova 9 %<br />
Yle Radio 1 7 %<br />
Suomi
Pop 6 %<br />
Radio Rock 5 %<br />
Yle Radio X 4 %<br />
</span></span><span style="font-family: verdana;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-52192256280424635792024-01-15T15:52:00.010+02:002024-01-24T10:16:28.139+02:00Kaksin puolison kanssa elävät ovat tyytyväisimpiä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCAcCUG1qu2p6TVy2KD10sQQjpDPrjjqx_RSpXuGSW6QXI-00cF5mImlSHKqufpUppYTPzSkVHsGzHNxroo6hgFWkD0LhnoHrO7cVPe8zl2V6HcNWfaGkoQuQ83uvQRmdNfoglE9oImXOnpIlpOXcO0OBG0jZVhO7x9-kQvuKMP0maqCCfcdaxZWrNwjA/s362/250px-Onnelliset_(1954)_-elokuvan_juliste.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="362" data-original-width="250" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCAcCUG1qu2p6TVy2KD10sQQjpDPrjjqx_RSpXuGSW6QXI-00cF5mImlSHKqufpUppYTPzSkVHsGzHNxroo6hgFWkD0LhnoHrO7cVPe8zl2V6HcNWfaGkoQuQ83uvQRmdNfoglE9oImXOnpIlpOXcO0OBG0jZVhO7x9-kQvuKMP0maqCCfcdaxZWrNwjA/w276-h400/250px-Onnelliset_(1954)_-elokuvan_juliste.jpg" width="276" /></a></div><br /><p><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-family: verdana; font-size: small;">Ihmisten
hyvän elämän tavoittelu on pääasiallinen syy siihen, että
ilmasto on muuttunut entistä epäsuosiollisemmaksi ihmiselämälle.
Jatkuvan kasvun tavoittelu on pannut luonnon koville ja monet asiat
ovat hankaloituneet tai ainakin kallistuneet, kun fossiilisten
energialähteiden hyödyntämistä on jouduttu rajoittamaan.
Tutkimusten mukaan tyytyväisimpiä nykymenoon ovat ne, jotka
ymmärtävät kansalaisten hyvinvoinnin riippuvan kestävyyttä
tavoittelevan yhteiskunnan konsteista näissä asioissa. Esimerkiksi
joukkoliikennettä käyttävät ovat tyytyväisempiä itseensä kuin
ne, jotka mahdollisuuksista huolimatta eivät niin tee. Tämä tieto
saatiin 2019 tutkimuksesta, jonka toinen tekijä <b>Arto O. Salonen
</b>kirjoittaa asiasta Tiedepolitiikka-lehdessä yhdessä <b>Jyrki
Konkan</b> kanssa. Professori Salonen on Suomen kestävyyspaneelin
jäsen ja tohtori Konkka on yliopettaja
Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Molempien tutkimusaiheet
kohdistuvat ihmisten hyvinvointiin.<br />
<br />
Tiedepolitiikka-lehdessä
he käyvät läpi myös Kantar TNS -tutkimuslaitoksen Forum-paneelin
tuloksia, jotka saatiin 40 000 ihmisen vastauksista. Niistä ilmeni,
että 71 % suomalaisista koki olevansa erittäin tai melko
tyytyväisiä elämäänsä. Kaikkein tyytyväisimpiä olivat
puolison kanssa kaksin asuvat ihmiset, tyytyväisempiä kuin lasten
kanssa tai yksin asuvat. Naiset näyttivät olevan tyytyväisempiä
kuin miehet, ja naiset myös kokivat elämänsä
merkityksellisemmäksi ja arvokkaammaksi.<br />
<br />
Miehetkin kyllä
pitävät lapsiperhe-elämää kaikkein arvokkaimpana, mutta onhan se
niin, että mukavammaksi elämä muuttuu, kun saadaan lapset
kasvatettua ja lähtemään omille teilleen. Salonen ja Konkka
selittävät: ”Tämä saattaa johtua siitä, että itsekkäät
nautinnon ja mielihyvän kokemukset eivät ole luonteenomaisia
lapsiperheen arjessa, vaikka toisaalta lapset lisäävät elämän
mielekkyyttä vahvistamalla onnellisuuteen liittyvää
hyvinvointia.”<br />
<br />
Tyytyväisyyden keskiarvot nousevat 25-34
ikävuoteen saakka, mutta sitten alkaa lasku. Varsinaisesti
tyytyväisyys elämään on huipussaan, kun kuukausitulot ovat 3300 -
4200 euroa. Varallisuuden lisääntyminen tuo uudenlaisia huolia, kun
pitää koko ajan murehtia sijoitusten kehittymisestä ja muista
rahamaailman liikkeistä. Tilannetta kuitenkin helpottaa, jos on
rahojensa kanssa vähän epäitsekäskin ja lahjoittaa rahaa
hyväntekeväisyyteen tai vaikka tukee paikallisia kulttuuri- tai
urheilujärjestöjä. Oma järjestöaktiivisuuskin auttaa
hyvinvoinnin parantamiseen.<br />
<br />
Helsingin Sanomissa oli
viikonvaihteessa iso juttu, joka koski näitä tyytyväisyysasioita.
Keski-ikäinen pariskunta oli hypännyt pois ”oravanpyörästä”
ja ostanut vanhan kyläkoulun asunnokseen. Tällainen on tietenkin
mahdollista vain hyvällä rahatilanteella. Unelmia voi toteuttaa,
kun ensin on pystynyt täyttämään materiaaliset perustarpeensa.
Tämän etuoikeutetun perheen hyvinvointiharrastuksesta voi katsoa
tänä iltana Tv 2:sta klo 20 (Kaipuu maalle – kyläkoulusta
koti).<br />
<br />
Entinen maalaiskoulu tai kerrostaloasunto itsessään
ei kuitenkaan takaa tyytyväisyyttä. Salosen ja Konkan tutkimien
monien selvitysten perusteella ei onnellisuustilastoon ainakaan
merkitsevästi vaikuta asumismuoto. Sama koskee koulutustasoa, joka
voi olla peruskoulu tai yliopisto, mutta sama tyytyväisyystaso on
mahdollista saavuttaa (mutta ainakin se 3300 euron kuukausipalkkaa
pitää tienata).<br />
<br />
Hyvän elämän tekijöitä ovat myös
estetiikan harrastaminen ja arkisista iloista nauttiminen, kuten
auringonnoususta ja -laskusta, linnunlaulusta, mukavasta säästä
jne. Samassa Tiedepolitiikka-lehdessä on Kulttuuri- ja taidealan
keskusjärjestön Kulta ry:n pääsihteerin <b>Rosa Meriläisen
</b>teksti, jonka hän luki Edistyksen päivillä viime vuonna
Tieteiden talossa Helsingissä. Rahasta hänkin puhui:<br />
<br />
”Parasta
perintöä on julkinen taide, joka anteliaasti avautuu kaikille. Myös
niille, joilla ei ole varaa ostaa museokorttia, saati hankkia
gallerioista taidetta omille seinilleen. Julkinen taide kohottaa myös
koko asuinalueen ja sen tonttien arvoa sekä lisää
turvallisuudentunnetta, aivan kuten kauneus ja huolenpito aina
tekevät. Jos jokin julkinen teos maksaa pystytyskustannuksineen
esimerkiksi 240 000 euroa – esimerkki elävästä elämästä –
hinta on jaettava seuraaville sadalle vuodelle. Kyseessä on
investointi tulevaisuuteen, ei musta aukko johon raha
katoaa.”<br />
<br />
Kirjasto tietenkin on yksi hienoimmista
sivistysperinnön jatkajista. Kuten Rosa Meriläinen sanoi vanhaa
juutalaista kansanviisautta lainaten, että omaan päähämme
taltioidun sivistyksen saamme mukaamme, vaikka tulva tai sota
huuhtoisi kaiken maallisen käsistämme ja huomaisimme vaihtavamme
maata auton takakontissa tai veneessä.<br />
<br />
<b>2</b><b>0
KOHDAN OHJELMA</b><span style="font-weight: normal;"><br />
<br />
Koska
siis kestävien elämäntapojen noudattaminen tekee ihmisistä muita
tyytyväisempiä, niin tässä 20 kohdan ohjelma hyvän elämän
rakennuspuiksi:<br />
<br />
</span><span style="font-weight: normal;">1.
</span><span style="font-weight: normal;">Pyydä ympäristöystävällisiä
tuotteita Prisman, Citymarketin ja Lidlin valikoimiin.<br />
</span><span style="font-weight: normal;">2.
</span><span style="font-weight: normal;">Suosi Reilun kaupan
tuotteita.<br />
</span><span style="font-weight: normal;">3. </span><span style="font-weight: normal;">Suosi
luomu- ja lähiruokaa.<br />
</span><span style="font-weight: normal;">4.
</span><span style="font-weight: normal;">Valitse ilmastoystävällinen
ateria ravintolassa. Ei siis ainakaan punaista lihaa.<br />
</span><span style="font-weight: normal;">5.
</span><span style="font-weight: normal;">Suosi ympäristösertifioituja
tuotteita ja hotelleja.<br />
</span><span style="font-weight: normal;">6.
</span><span style="font-weight: normal;">Ota ympäristövaikutukset
huomioon lomamatkoillasi. Älä lennä.<br />
</span><span style="font-weight: normal;">7.
</span><span style="font-weight: normal;">Käytä bussia tai junaa,
vaikka olisi mahdollisuus ajaa omallakin autolla.<br />
</span><span style="font-weight: normal;">8.
Tarjoa kimppakyytejä.</span><span style="font-weight: normal;"><br />
</span><span style="font-weight: normal;">9.
Luovu omasta autosta viiden vuoden sisällä.<br />
10. Siirry
yhteiskäyttöautoon.<br />
11. Valitse asuinpaikkasi hyvien
joukkoliikenneyhteyksien varrelta.</span><span style="font-weight: normal;"><br />
</span><span style="font-weight: normal;">12.
</span><span style="font-weight: normal;">Kävele entistä enemmän,
jos suinkin mahdollista.<br />
</span><span style="font-weight: normal;">13.
</span><span style="font-weight: normal;">Pyöräile aina, kun sää
sallii.<br />
</span><span style="font-weight: normal;">14. Noudata
jätteidenlajitteluohjeita.<br />
15. Vie vanhat sähkö- ja
elektroniikkalaitteet asianmukaiseen keräyspaikkaan.<br />
16.
Minimoi lämnpimän veden kulutusta.<br />
17. Säästä energiaa
huonelämpötilaa alentamalla sekä sammuttamalla turhat valot ja
laitteet.<br />
18. Suosi suomalaisia tuotteita.<br />
19. Harrasta
tavaroiden lainaamista muilta ja muille. Käy kirjastossa, älä kirjakaupassa.<br />
20. Äänestä
sellaisia puolueita, joiden ohjelmaan kuuluu kestävän kehityksen
edistäminen ja ilmastonmuutoksen
torjuminen.</span><span style="font-weight: normal;"><br />
<br />
</span><b>kari.naskinen</b><b>@gmail.com</b></span></span></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8474470888220275613.post-29362232367934699992024-01-12T17:21:00.004+02:002024-01-13T15:32:01.878+02:00Ei muuta vaaraa kuin lumoava Solenzara<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPGgbSNXeuNBUJhjAy-B4sz6fRdL9IZtqFk1n3F5KcSm1VH522yOtAedYgWZOqheBidtA82kTf2p6kYjKWMVRODw2GeSbaV8y0Y_Jhw1w64jEa0Lbi2eW_Pe2xeW_2iVocbCe1NKjw_t20ZIT8kGA4WPtg46TurP8ljYQfBz86MnUP4du5W2rL3tczR_k/s1280/maxresdefault.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPGgbSNXeuNBUJhjAy-B4sz6fRdL9IZtqFk1n3F5KcSm1VH522yOtAedYgWZOqheBidtA82kTf2p6kYjKWMVRODw2GeSbaV8y0Y_Jhw1w64jEa0Lbi2eW_Pe2xeW_2iVocbCe1NKjw_t20ZIT8kGA4WPtg46TurP8ljYQfBz86MnUP4du5W2rL3tczR_k/w400-h225/maxresdefault.jpg" width="400" /></a></div><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;"><br /><span style="font-family: verdana;">Oman
kirjahyllyn penkominen on joskus palkitsevaa. Palaan ensin yhteen
vanhaan tapahtumaan, joka liittyi matkaamme Pariisiin. Ennen matkaa
otin hyllystä </span></span></span><span style="font-family: verdana;"><b><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">Hannu
Tarmion</span></span></b><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">
esseekirjan </span></span><i><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">Pariisi
kutsuu </span></span></i><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">(Art
House, 2003), josta löytyi tieto giljotiinin uhr</span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">ien</span></span><span face="Verdana, sans-serif"><span style="font-size: small;">
joukkohaudasta. Matkaa varten ostin varsinaisesti 450-sivuisen
Pariisi-oppaan, mutta siinä ei tästä hautausmaasta ollut
minkäänlaista mainintaa. On tietysti niin nolo historiallinen
tosiasia, että siitä yritetään lähes vaieta. Mutta löysimmehän
me sen osoitteesta 35 Rue de Picpus. Siellä oli kaksi
hautausaluetta, joihin oli haudattu yhteensä 1306 ruumista ja niiden
irtonaiset päät. Teloitukset olivat tapahtuneet kesällä 1794, ja
toimeenpanijoina toimivat nimenomaan vallankumouksen voittajat.</span></span></span><p><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">
<br />
Kun
tällä viikolla tein katselmuksen kirjahyllyyn, taas löytyi sekä
historiallisesti että ajankohtaisesti mielenkiintoista. </span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">Esimerkiksi
</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>V.I.
Leninin </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">puhe
29.4.1917 Seitsemännessä yleisvenäläisessä konferenssissa, jossa
hän käsitteli kansallisuuskysymyksiä:<br />
<br />
”Jos Suomi,
Puola ja Ukraina eroavat Venäjästä, ei siinä ole mitään pahaa.
Pitää olla järjiltään, jos mielii jatkaa tsaari </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Nikolain</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
politiikkaa. Erosihan Norjakin Ruotsista… </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Aleksanteri
I </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Napoleon
</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">vaihtoivat
aikoinaan kansoja. Ja mekö jatkaisimme tätä tsaarien taktiikkaa?
Jos Suomi eroaa, niin mitä pahaa siinä on?”<br />
<br />
”Suomalaiset
tahtovat nyt vain autonomiaa. Me kannatamme sitä, että Suomi saisi
täydellisen vapauden, silloin luottamus venäläistä demokratiaa
kohtaan lujittuu. Venäjän kansa, et saa tehdä väkivaltaa
Suomelle. Kansa, joka sortaa toisia kansoja, ei voi olla
vapaa.”<br />
<br />
Saksassa syntyneen ja Englantiin pysyvästi
muuttaneen </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>W.G.
Sebaldin </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">teokset
ovat hienoja, myös turistioppaiksi soveltuvia kirjoja. Nyt osui
iltalukemiseksi </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">häneltä
viimeiseksi julkaistu neljän esseen kokoelma Korsikasta. Sitä
lukiessani osuin yhtäkkiä tuttuun sanaan Solenzara. Sebald kertoi
lumoavankauniista Solenzara-laaksosta, mutta minulle Solenzara toi
mieleen kauniin laulun, jonka ainakin </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Tapio
Heinonen </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Kari
Tapio </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">tekivät
tunnetuksi Suomessa.<br />
<br />
Säveltäjän nimeksi löysin
korsikalaisen </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Dominique
Martisin </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ja
suomalaisten sanojen tekijäksi </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Pauli
”Putte” Lampisen</b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">.
Suomeksi ei kuitenkaan lauleta Ranskan Korsikasta, vaan Solenzara on
kuuma espanjalainen misu:<br />
<br />
Kuiske kuutamolla kulkee <br />
Varjot
syliinsä sen sulkee <br />
Yössa Espanjan on suojaamaton sydämeni<br />
Ei
muuta vaaraa kuin luomoava Solenzara <br />
Vie kaiken aurinkoon </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">j</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">a
sydämeni turmioon.<br /><br />Tämän jutun kuva on ranskalaisen </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Enrico Maciasin </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;">laulamasta Youtube-esityksestä.</span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;"> Lisäksi
Sebaldin kirja</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">
Merkintöjä Korsikasta </span></i></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">(Keltainen
kirjasto, 2016</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">)
on erinomainen matkaopas, jos haluaa Korsikaan Napoleonin
jalanjäljille ja varsinkin hänen syntymäkaupunkiinsa
Ajaccioon.<br />
<br />
Sitten otin esille </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Soichiro
Hondan </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">elämäkertakirjan
(WSOY, 1994). Tämä vuonna 1948 Honda Motor Companyn perustanut
</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">moottori</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">mies
oli jo pienenä koulupoikana selvillä siitä mitä tuleman pitää,
kahdeksanvuotiaana 1914 hän oli lähellä, kun kotikylän
</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Yamahigashan
</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">hienoimma</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">n</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
talon eteen tuli paukkuen auto: ”</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Kaikkein
eniten olin ihastunut pakokaasun tuoksuun. Hengitin oikein syvään
tuota savua, tuota palaneen öljyn hajua, josta olen sittemmin aina
pitänyt. Kun olin hengittänyt sitä, minusta tuntui, etten enää
tarvinnut ruokaa.”<br />
<br />
Eilisen Urheilugaalan pitkäveteisten
kohtien aikana selailin </span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Antti
O. Arposen </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><b>Risto
Niemisen </b></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">kirjaa
</span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Urheilun
listat </span></i></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">(WSOY,
1981), jossa </span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">on</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
tarkkaan jaoteltuina eri lajien parhaita erilaisilla mittareilla.
Luetteloituna ovat myös kuumimmat mutta tuntemattomat
urheiluromanssit:<br />
<br />
</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Pentti
Peltoperä </b></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Kaija
Mustonen<br />
Ari Anjala </b></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Outi
Borgenström<br />
Paavo Noponen </b></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Aira
Samulin<br />
Ilpo Nuolikivi </b></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Senja
Pusula<br />
Pentti Nikula </b></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Leena
Vesala<br />
Pertti Purhonen </b></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">ja
</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Riitta
Wächter<br />
<br />
</b></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Heti
seuraava lista käsittää huonoimmat voitelijat:<br />
<br />
</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Toimi
Alatalo<br />
Harri Kirvesniemi<br />
Kalevi Oikarainen<br />
Hannu
Tolsa<br />
Arto Tiainen<br />
Hannu Taipale<br />
<br />
Toini
Pöysti<br />
Marja-Liisa Hämäläinen<br />
Mirja Hietamies<br />
Taina
Impiö<br />
Marjatta Kajosmaa<br />
Eeva Ruoppa<br />
<br />
</b></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Toisena
hiihtoaiheisena kirjana otin kirjahyllystä </span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">kauniin
kuvakirjan </span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><i><span style="font-weight: normal;">Kisatunnelmia
Lahti 2001. </span></i></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kirja
ilmestyi joskus loppuvuodesta 2001 ja sen alkusanoissa kisojen
järjestelytoimikunnan puheenjohtaja </span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>Marjo
Matikainen-Kallström </b></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">kirjoittaa:
”MM-kisajärjestäjät ovat halunneet mukavien kisamuistojen
vahvistukseksi koota yhteen kuvia ja tunnelmia hiihdon MM-kisoista
2001.”<br />
<br />
</span></span></span></span><span face="Verdana, sans-serif" style="font-family: verdana;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><b>kari.naskinen@gmail.com</b></span></span></span></p>
Kari Naskinenhttp://www.blogger.com/profile/08787433254033335538noreply@blogger.com