Aukusti Asko Avonius tuli jo 1918 ”evakkona” Viipurista

Lukuisat ”tutkimusmatkani” Viipuriin katkesivat koronavirukseen 2020 ja loppuivat toistaiseksi kokonaan Venäjän aloitettua sotimisen Ukrainassa 2022. Seuraavan matkan erityiskohde olisi ollut Viipurin keskustan itäpuolella sijaitseva Pyöräsuo, jossa tarkemman kiinnostuksenkohteena olisi ollut August Asko Avoniuksen puusepäntehdas. Asko-yhtiön historiakirjoista siitä ei paljon mitään irtoa, mutta Viipuri-aiheisessa tutkimustyössäni pääsin jäljille. Noin vuonna 1916 Avonius oli rakennuttanut Viipurin Puuteollisuus Oy:lle kaksikerroksisen tehdasrakennuksen, alakerran tiilistä, yläkerran laudoista. Toimintakin ilmeisesti alkoi, mutta vallankumous Venäjällä lopetti kaupankäynnin sinne ja Avonius lopetti tehtaansakin.

Talon alakerrassa olivat koneet ja lämmitysuunit, yläkerrassa tapahtui huonekalujen kokoaminen ja viimeistely. Työnjohtajina olivat T. Häyrinen ja muuan Lindell, ja tehtaan rahoittamista avusti kultaseppä Porthan, mutta kun Porthan lopetti tämän Suomen kansalaissodan tapahtumien vuoksi 1918, sulki Avonius tehtaan päästyään työnjohtajaksi Matti Pietisen puusepäntehtaaseen Karjalankadun ja Linnankadun kulmaukseen.

Tämä vaihe päättyi melkein alkuunsa, koska Pietisellä oli 19.1.1918 Viipurin suojeluskunnan ja punakaartiin aseellinen yhteenotto. Välikohtaus sai alkunsa, kun punaiset tekivät tarkastuksen samassa rakennuksessa olleeseen suojeluskunnan asevarastoon ja tässä tilanteessa yksi punakaartilainen kuoli. Tilannetta seurasi isompi kahakka, ja tätä on pidetty kansalaissodan todellisena alkuna, vaikka sen varsinaisesti katsotaan alkaneen vasta 27.1.1918.

PÄLKJÄRVELTÄ RUOTSIN
KAUTTA VIIPURIIN

Keväällä 1918 Asko Avonius lähti Viipurista ja tuli Lahteen, jossa Lahden Puuseppätehdas aloitti 6.9.1918 Vesijärvenkatu 3:ssa ruumiskirstujen valmistamisen.

Asko Avonius (1887 - 1965) oli syntynyt Pohjois-Karjalassa Pälkjärven pitäjässä, joka lähes koko alueeltaan jouduttiin 1944 luovuttamaan Neuvostoliitolle. Nyt tämä alue kuuluu Sortavan piirin Kaalamon kuntaan. Avoniuksen isäkin oli puuseppä, ja poika hankki saman ammatin perustaidot Sortavalan käsityökoulussa. Tämän jälkeen hän kiersi useissa puusepäntehtaissa Suomessa ja Ruotsissa, jossa tutustui myös huonekalujen sarjavalmistukseen.

Viipurin-matkoillani tuli Avonius esille, kun Talikkalan torilta olin sateisena päivänä käynyt ostamassa nahkahanskat ja sitten kävelimme Tiiliruukinkadun ja Hirvikadun kautta Pietarin maantielle (kartassa Leningradskoje shosse), jonka nimi ennen oli Kannaksenkatu ja jatkuessaan Kannaksentie. Maantien ja rautatien välissä oleva alue on Pyöräsuo, joka oli saanut nimensä oluttehtaan ja Ristimäen hautausmaan välissä aikoinaan olleesta pyöreästä suosta.

Myöhemmin kotona selvisi, että Pyöräsuolla oli jo muutama vuosi ennen Askon tehdasta aloittanut Kalle Laakson perustama Viipurin Puusepäntehdas K.G. Laakso. Siellä tehtiin etupäässä ikkunoita ja ovia, mutta toiminta loppui tulipaloon myrsky-yönä 1921.

Muita vanhoja yrityksiä Pyöräsuolla olivat mm. Korjauspaja ja takomoliike J. Savolainen (per. 1917), Sementtivalimo Lennart Holmberg (1917), P.V. Kanervan Näkkileipätehdas (1917), Viipurin osuusliikkeen varasto (1917), Oy Starckjohannin varasto (1918), K. Porthan Oy (1919) ja Leikkikalutehdas Siro (1919). Lisäksi olivat ilman vuosilukutietoja Viipurin Autokori Oy, Viipurin Laatikkotehdas Oy, Viipurin Rakennus- ja huonekalutehdas, Karhusuon Sementtivalimo Oy, Kivilouhimo ja hiomo, Ristimäen Kutomo, Maamiestenmyllyn mylly ja Viipurin Valssimylly Oy.

Vieläkin on olemassa Kannaksentien varrella ränsistyneenä Viipurin uusi siunauskappeli (1939), jonka suunnitteli kaupunginarkkitehti Ragnar Ypyä. Talvisodassa rakennus vaurioitui jonkin verran; jatkosodan aikana Prikaatin II pataljoonan komentaja, majuri Kurt Bäckman määräsi perustaa taloon sidontapaikan. Nyt rakennuksen toisessa päässä on pieni kauppa ja pihanpuolella toimii autokorjaamo. Bäckmanin nimen jotkut ehkä muistavat siitä, että hänet tuomittiin sotaylioikeudessa osavastuullisena Viipurin menetykseen 20.6.1944.

Pyöräsuolle oli jo 1800-luvun lopulla rakennettu pumppuhuone, josta kaupunki sai veden vuoteen 1908, jolloin rakennettiin uusi vedenottamo Roiskonniitylle (Liimatalle) 4,5 km:n päähän kaupungista.

Saa nähdä, milloin pääsemme tutkimaan Pyöräsuon sisäkortteleita vai pääsemmekö.

kari.naskinen@gmail.com