Hölmölän kaupungin vaakunassa on muun heraldiikan päällä sakset. Hölmölän suuressa talousfoorumissa todettiin, että kasvu saadaan aikaan vielä lisää leikkaamalla ja henkselit katkaisemalla – miesten on nyt pudotettava housut alas ja alettava hommiin, jotta myös väestönkasvu saadaan nousuun.
Asetelma korostui, kun KOM-teatterin esitykset olivat Aalto-yliopiston prameassa Töölö-salissa, jonka Kauppakorkeakoulu rakennutti 1950. Tuolloin ja varsinkin 60-70-luvuilla porvari vielä nukkui huonosti, kuten oli nimeltään KOM-teatterin ensimmäinen levy 1971. Nyt KOMin kuorossa lauloi edelleen Monna Kamu, mutta tilanne on muuttunut, kun porvari nukkuu vihdoin hyvin. Velka- ja kasvujarru pannaan päälle, joka edellyttää sosiaalikulujen leikkaamista köyhimmiltä lisää ja lisää, kun muuten ei rahat riitä jukulauta.
KOM-teatterikin on ahtaalla. Taloyhtiö pani Vanha teatterisalin Kapteeninkadulla isoon remonttiin ja teatterin piti lähteä kokonaan pois, koska sen resurssit eivät olisi riittäneet nouseviin vuokrakuluhin. Viime viikoksi löytyi kuitenkin Töölö-sali Hölmölän talousfoorumin esityksiä varten. Seuraava väliaikaisratkaisu on, kun KOM-teatteri muuttaa ensi vuoden alkupuolella kahdeksi vuodeksi uusiin väistötiloihin Hakaniemeen Paasivuorenkatu 3:een, jossa niissä tiloissa on aiemmin ollut STS:n pankkisali.
- Mutta Aalto-yliopistokin valittaa. Kun tällä viikolla liityin yliopiston nettiystäviin, sieltä tuli heti ensimmäinen jäsenkirje, jossa kerrottiin, että yliopiston julkinen rahoitus on vuoden 2010 reaalitasosta pudonnut yli kolmanneksen. Tuolloin 2010 kolme korkeakoulua yhdistyivät Aalloksi, ja Töölö-salin (kuvassa talon julkisivua) hienossa aulassa on taulu, jossa marmorisilla nimilaatoilla ilmoitetaan ne yksityiset rahoittajat, jotka 2010-18 olivat rakentamassa Aalto-yliopiston tulevaisuutta. Tuttuja nimiäkin on, Jalo Paananen, Martti Alahuhta, Sari Baldauf, Sirkka Hämäläinen, Vesa Puttonen, Anssi Vanjoki jne. Nyt he olivat auttamassa myös KOM-teatteria hädässä. Näin päästiin Hölmölän viimeisillä lainarahoilla ratkomaan kaikkia maailman ongelmia väestön ikääntymisestä talouskasvuun.
Esitys ei ole varsinaisesti näytelmä, vaan satiiri, joka parodioi elinkeinoelämän erilaisia isoja tapahtumia. Tyylilajia voi sanoa myös kabareeksi tai surkuhupaisaksi revyyksi. Pelkäksi farssisketsien kokoelmaksi se ei kuitenkaan jää, koska sisältö on vakavaa kommentointia Suomen ja maailmankin nykymenosta. Lopputulos foorumin käsittelemistä asioista on joka tapauksessa se, että nyt on tultu sellaiselle rajalle, jossa ainoat ratkaisut ovat saksiminen ja jarruttaminen.
Kun Kauppakorkeakoulu 1950 sai valmiiksi Töölö-juhlsalin ja siihen yhteyteen ravintolan (kuvassa talon julkisivua), ajateltiin samoin, että hoidetaan hommaa yksityisen kapitalismin voimin. Sen marmorinimilistan vieressä on vielä isompi puinen taulu, jossa ovat rahoittajien nimet, paljon oli minullekin tuttuja: Elanto, Esan Kirjapaino Oy, Fennia Faneri, Lahden kauppakamari, Lahden liikemiesyhdistys, Lahden keskinäinen puhelinyhdistys, Lahden Vientikerman tehtaat Oy, Mono Oy, Orimattilan Kutomo, Oululaisen Leipomo, Oy Starckjohann Ab ja Tuomisen pukutehdas.
Hölmölän suuren talousfoorumin keskeiset näyttelijät olivat Juho Uusitalo (kuvassa), Tommi Eronen, Isla Mustanoja, Eeva Soinio ja Youssef Asad Alkhatib, joiden imitoitavia tai muuten vain pilkattavia olivat mm. Risto Murto, Petteri Orpo, Björn Wahlroos ja muutamat muut, jotka katsojat ehkä tunnistivat.
Lisäksi käsiohjelmaan oli pyydetty talouskatsaukset kolmelta asiantuntijalta: Ekonomistiliiton pääekonomisti Elias Erämaja, taloustieteilijä Sixten Korkman ja Sitran pääekonomisti Matti Paavonen. Yhteenveto esityksestä ja näiden kolmen kirjoituksista oli, että sietokyvyn raja on nyt ylitetty.
Esityksen lopuksi Tuuli Paju esitti Markus Fageruddin säveltämän ja Susanna Airaksisen sanoittaman laulun Metsänpeitto, tässä ensimmäinen säkeistö:
Vanha kuusi katsoo ohikulkijaa
tutuilla poluillaan.
Ei tiedä tämä vielä
että kuolema katsoo vierellä.
kari.naskinen@gmail.com
