torstai 10. joulukuuta 2020

Suomi tiesi Barbarossa-suunnitelmasta jo joulukuussa 1940

Saksa aloitti hyökkäysvalmistelut Neuvostoliittoa vastaan heinäkuun lopulla 1940. Tämä tapahtui Saksan korkeimman sotilasjohdon kokouksessa. Hitlerille tämä Barbarossa-operaatio esiteltiin 17.12.1940 ja kun hän oli tehnyt siihen joitakin korjauksia, se allekirjoitettiin seuraavana päivänä. Suomi oli jo tuolloin hyvin informoitu siitä, mitä tulossa oli. Avainasemassa oli kenraali Paavo Talvela, joka noihin aikoihin kävi monta kertaa Berliinissä. Edesmennyt historiantutkija Mauno Jokipii kirjoitti, että Talvela tapasi Saksan korkeimpia aktiivisotilaita Suomen lähetystössä. Esimerkiksi 10.12.1940 siellä pidettiin tilaisuus, jossa paikalla olivat IV päämajoitusmestari Kurt von Tippelskirch, V päämajoitusmestari Waldemar Erfurth, itäalueiden tiedusteluosaston everstiluutnantti Eberhard Kinzel sekä attaseaosaston everstiluutnantti Friedrich von Mellenthin ja majuri Silvius von Albedyll. Suomalaisista olivat tällä lounaalla Talvelan lisäksi Suomen Berliinin-lähettiläs T.M. Kivimäki, sotilasasiamies Walter Horn ja kenraaliluutnantti Hugo Österman.

Tuohon aikaan Barbarossa-suunnitelman ensimmäinen versio oli jo mennyt Saksan maavoimien yleisesikunnasta (OKH) eteenpäin Saksan asevoimien pääesikuntaan (OKW). Kaksi päivää lähetystölounaan jälkeen Talvela ja Horn kävivät vielä keskustelemassa Suomen asemasta OKH:n attaseosastolla, ja tästä kaksi päivää, niin Barbarossa-suunnitelmaa korjattiin nimenomaan Lapin teiden ja Petsamon miehityksen osalta. Saksan ja Suomen yhteistyö siis toimi, ”miten muuten saksalaiset näyttävät arvanneen Suomen osallistumisen ja tienneen melko oikein pääasiat, mm. Sallan, Laatokan ja Hangon mahdolliset hyökkäyssuunnat?” (Jokipii Historiallisessa aikakauskirjassa 1/1977)

Tammikuun alussa 1941 Mannerheim (kuvassa vas.) jo kiitti valtakunnanmarsalkka Hermann Göringiä (oik.) siitä, että tämä oli ottanut Talvelan vastaan 18.12.1940 niin luottamuksellisesti ja että Suomessa ollaan erikoisen kiitollisia Suomen asemaa koskeneista lausunnoista. Tyytyväisyytensä Mannerheim ilmaisi tässä käsin kirjoittamassaan kirjeessä myös sotamateriaalin saannista ja Luftwaffen joukkojen lähettämisestä Suomen läpi Pohjois-Norjaan. Mannerheim pyysi Göringiltä myös lisää aseapua nyt, kun ”mahtavan naapurin painostus taas rupeaa tuntumaan”.

Ajopuu-Suomi ei siis kovin holtittomasti
ja vastentahtoisesti ollut sotaan ajautumassa. Tunnettu sanonta ajopuuteoriasta oli joskus, että ”Suomi tempautui suurpolitiikan pyörteisiin niin kuin vuolas virta tempaa mukaansa ajopuun”. Tämän teorian Jokipii tyrmäsi, samoin hänen jälkeensä professori Ohto Manninen. Nykyisistä tutkijoista Markku Jokisipilä ja Oula Silvennoinen ovat syventäneet kuvaa Suomen ja Saksan yhteistyöstä: ”On ollut kiusallista myöntää, että Suomi omasta halustaan ja innokkaasti lähti miljoonia viattomia murhanneen natsidiktatuurin kelkkaan”, on Jokisipilä sanonut. Messerschmittin perämoottorilla varustettua koskivenettä alettiin Suomessa valmistella matkaan jo joulukuussa 1940.


Operaatio Barbarossa käynnistyi konkreettisesti s
unnuntaiaamuna 22.6.1941 klo 03.15. Operaatio sai nimensä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarilta Fredrik I Barbarossalta, joka johti vuonna 1189 alkanutta kolmatta ristiretkeä. Barbarossa tarkoittaa punapartaa.


kari.naskinen@gmail.com