Pari viikkoa sitten luin kirjan Näkökulmia uuteen oikeistoradikalismiin (Vastapaino, 2020). Kirja on vanhasta nauhoituksesta purettu puhe, jonka saksalainen filosofi ja sosiologi Theodor Adorno piti Wienin yliopistossa 1967. Keskeinen asia hänen puheessaan oli, että fasismin romahdus yli 20 vuotta aiemmin ei edelleenkään ollut poistanut edellytyksiä vaarallisille äärioikeistolaisille liikkeille. Olin siis hyvin varustautunut siihen, kun uusin mielipidemittaus näytti, että Perussuomalaiset oli noussut Suomessa kannatuksen kärkeen ohi SDP:n.
Television Babylon Berlin -sarjaelokuvassa ollaan vuodessa 1929. Eilisessä jaksossa mainittiin yhdessä keskustelussa saksalainen filosofi Walter Benjamin, joka oli Adornon kollega yhteiskuntateoreettisessa Frankfurtin koulukunnassa. Tuolloin ei vielä galluppeja ollut keksitty, mutta suunta oli jo näkyvissä: sarjan päähenkilön Gereon Rathin poikakin on juuri liittynyt Hitlerjugendiin. Vuoden 1928 valtiopäivävaaleissa kansallissosialistinen NSDAP oli saanut äänistä vasta 2,6 %, mutta 1930 tuli jo 18,3 prosentin jytky ja kun kannatus oli muutamaa vuotta myöhemmin saatu 44 prosenttiin, ei vaaleja sen jälkeen enää tarvinnut järjestääkään. Vanha tasavalta oli lyöty lyttyyn.
Nyt Jussi Halla-aho on ilmoittanut pyrkivänsä Helsingin pääkansleriksi. Sitten jos Perussuomalaiset pysyy galluppien jälkeen ykköspaikalla myös eduskuntavaaleissa 2023, on Halla-aho ensimmäisenä vaihtoehtona pääministeriksikin. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että suurimmista puolueista Halla-aho saa mukaansa vain Kokoomuksen. Perussuomalaisten kannatuksen suuruudesta riippuisi, tarvittaisiinko mukaan lisäksi joitakin sirpalepuolueita. Tällaisella kokoonpanolla Halla-aho voisi viedä Suomea Puolan, Unkarin ja Bulgarian linjoille. Tai voi tuohon litaniaan jonkinlaisena alaviitteenä liittää myös Itävallan, joka vieläkään ei ole tehnyt pesänselvitystä omasta natsihistoriastaan – Saksa sentään on.
Itävallan pääkaupungissa puhunut Adorno sanoi oikeistoradikalismin propagandalle olevan oleellista se, että siinä ”faktat yhdistyvät täysin järjettömiin ja kuvitteellisiin sepustuksiin. Briljeerataan seikoilla, joiden todenmukaisuutta on vaikea todistaa, mikä antaa näille väitteille tiettyä auktoriteettia.”
Fasismi on aina piilevänä uhkana, kuten Adorno sanoi: ”Fasistisia liikkeitä voisi nimittää demokratian parantumattomiksi haavoiksi, jotka osoittavat, ettei demokratia vieläkään vastaa täysin omaa käsitettään.” Adorno oli pannut merkille senkin, että oikeistoradikaalit liikkeet olivat pyrkineet monopolisoimaan puheen saksalaisuudesta. Kaikki asiat kiedottiin saksalaisuuteen. Näin tämä on nyt Perussuomalaisillakin, joiden liturgiassa suomalaisuus on ikään kuin vain sen puolueen asialistalla. Leijonakorustakin on tehty jonkinlainen Suomi ensin ja ainoana -symboli.
Maahanmuuttovastaisuus ei ole Perussuomalaisten ainoa tärkeä asia, vaikka tärkein tietenkin onkin. Tämän päivän Helsingin Sanomissa on taas yksi gallup, jonka mukaan koronarokotuksia vastustavat eniten Ps:n kannattajat. Meidän kaupungissa Lahdessa taas ovat puolueen edustajat valtuustossa esittäneet, että kaupunginteatteri ja -orkesteri pitäisi lopettaa. Ihmetyttää vain, että tuohon porukkaan ovat aikaisemmin asiallisinakin pidetyt Kokoomuksen paikallispoliitikot tehneet loikkauksia.
Onko tässä nyt menossa jokin ”sivilisaatiomme yleinen tendenssi, jossa teknologia ja menetelmät kehittyvät jatkuvasti yhä pidemmälle, kun taas kysymys kokonaisyhteiskunnallisista päämääristä laiminlyödään”, ihmetteli Adorno jo 1967.
Lisäksi voi Adornon puheesta ottaa lainauksen, jossa hän sanoi, että ”oikeistoradikaalien arkkivihollisiin kuuluvat varsinkin intellektuellit”. Pitää paikkansa edelleen ja kaikki sen tieävätkin.
Adornoa kymmenen vuotta vanhempi Walter Benjamin teki itsemurhan 1940 jouduttuaan Espanjan poliisin käsiin. Sinne hän oli päätynyt paetessaan natseja Ranskasta, ja aikomuksena oli jatkaa matkaa Yhdysvaltoihin. Portboun kaupungissa Kataloniassa poliisi kuitenkin ilmoitti, että tämä juutalainen pakolaisryhmä karkotetaan seuraavana päivänä takaisin Ranskaan, jolloin Benjamin tappoi itsensä morfiinitableteilla. Hänen vanhempi veljensä Georg Benjamin kuoli Mauthausen-Gusenin keskitysleirissä lähellä Hitlerin Linziä 1942.
Theodor Adornokin pakeni Saksasta ja kuoli Sveitsissä 1969. Suomessa Adorno tunnetaan myös Jean Sibeliuksen musiikkiin kohdistamastaan arvostelusta. Adornon mielipiteisiin vaikutti Sibeliuksen suosio natsi-Saksassa. Sibeliustalon entinen johtaja Antti Vihinen väitteli vuonna 2000 tohtoriksi aiheesta "Theodor W. Adornon Sibelius-kritiikin poliittinen ulottuvuus". Ei tehnyt hyvää Vihisen ja Sibeliustalo-eliitin suhteelle.
kari.naskinen@gmail.com