Viipurin Akropolis

Lokakuun 12. päivänä 1930 avattiin Viipurin taidemuseo, jonka V-muodon toisessa sakarassa sijaitsi Viipurin Taiteenystäväin piirustuskoulu. Sittemmin nämä osat ovat vaihtaneet paikkaa. Kun viimeksi siellä kävin, oli koulupuolen alakerroksessa lasten ja nuorten taidekoulun oppilastyönäyttely, joten koulu toimii edelleen. Nykyisin taidemuseo on Pietarin Eremitaasin sivupiste, joksi se saneerattiin 2010-luvun alussa ja maksoi kolme miljoonaa euroa. Muut sivupisteet ovat Amsterdamissa, Kazanissa, Las Vegasissa, Lontoossa ja Tatarstanissa.

Taidemuseon rakentamisen tärkeänä alkuvaikuttimena oli viipurilaisen rauta- ja maalikauppiaan, vuorineuvos Seth Solhbergin testamenttilahjoitus. Kauppa oli Katariinankatu 15:ssä (nyk. Linnankatu). Sohlberg oli myös suurosakkaana monissa teollisuuslaitoksissa, mm. Wärtsilässä. Kun Sohlberg oli perheetön, hän testamenttasi runsaasti varoja kulttuurielämälle, yhtenä kohteena taidemuseo. Hänen tavoitteenaan ”ei ollut kulta sinänsä, vaan kulta välineenä henkisten pyrintöjen tukemiseen ja edistämiseen”.

Mesenaatti Seth Sohlberg kuoli 1918, museon rakentaminen alkoi kesällä 1929 ja se avattiin Viipurin taideyhdistyksen täyttäessä 40 vuotta. Sohlbergin lisäksi taidemuseorakennuksen pohjapääoman merkitsivät kauppaneuvokset Ferdinand Alfthan, Wilhelm Hackman, J.F. Hackman, E.V. Sellgren ja Fjodor Sergejeff sekä kenraalimajuri W. Thesleff ja konsuli Eugen Wolff. Oman panoksensa antoi myös Viipurin kaupunki, ja valtioltakin saatiin avustus.

Rakennusta on kutsuttu Viipurin Akropoliiksi sen korkean sijainnin ja hienon pylväikön takia. Taidemuseo rakennettiin Pantsarlahden bastionin laelle. Sen suunnitteli arkkitehti Uno Ullberg, jota lehdessä haastateltiin taidemuseon avaispäivänä. Jutun otsikkona oli ”Talo Karjalan taidetta varten” ja Ullbergilta kysyttiin, ”mitä taidemuseon luoja sanoo rakennuksen valmistumisen hetkellä; miltä tuntuu, kun näet suunnitelmasi kivessä, teräksessä ja lasissa?"

”Olen iloinen”, sanoi Ullberg, ”että yli vuoden suunnitelmat ovat vihdoin toteutuneet ja kaupungissamme on talo taiteelle ja sen tekijöille. Oli niin ilo työskennellä taideystävien, vanhan ystäväni Rurik Lindquistin ja urakoitsijoiden kanssa. Ilokseni voin todeta, että työ on nyt valmis ja kaupunki on saanut uuden julkisivurakennuksen. Haluan osoittaa kunnioitusta kahdelle ihmiselle, kahdelle taiteen ystävälle, vuorineuvos Sohlbergille ja kauppaneuvos Hackmanille.”

Taidemuseohanketta Ullberg oli pitänyt esillä jo pitkään, ensimmäiset piirustukset siitä hän oli tehnyt jo 1909. Vuodesta toiseen hän teki ehdotuksia, mutta vasta iso testamenttilahjoitus pani asian liikkeelle. Lehtijutun lennokkaassa tekstissä sanottiin, että ”kun tänää kaikki loistavat vilpittömällä ilolla, on epäselvää, miten Karjala on voinut viettää niin kauan aikaa ilman taidemuseon kaltaista kulttuurilaitosta. Tältä osin, kuten monessa muussakin, Suomen itäinen kulmamme on ollut vaipassa verrattuna maan länsiosaan. Nyt tämä polttava asia on ratkaistu. Tämän tavoitteen intohimoinen tavoittelu ja kaikki vaiva ei ole mennyt hukkaan. Nyt Viipurissa on oma taiteiden temppeli.”

Lehden esittelytekstiä rakennuksesta: ”Hovioikeudenkadun eteläpäästä museoon on kiviportaikko, joka johtaa museoon. Niitä käyden ohitamme vasemmalla puolella olevan vanhan ruutikellarin - terveiset menneisyydestä. Mutta kun nousemme ylös, pääsemme moderniin ilmapiiriin. Edessämme ovat oikealla ja vasemmalla valkoiset seinät ja suorat linjat. Näiden rakennusten välissä on terassipiha. Rakentamiseen varoja lahjoittaneiden henkilöiden nimet ovat kylteissä. Pihassa on suihkulähde ja pihan toisella puolella ovat pylväät. Täältä ovat upeat näkymät satamaan ja kauemmas Viipurinlahdelle. Taidemuseon rakennukseen pääsemme lasiovista. Hallin molemmin puolin johtavat ovet näyttelyhuoneisiin, ja leveät portaat vievät ylempiin kerroksiin. Rauhallinen seinäväri, useita ikkunoita katonrajassa, modernit valolaitteet - kaikki nykyaikaa. Piirustuskoulurakennus koostuu viidestä isosta ja kahdesta pienestä työhuoneesta, johtajan huoneistosta, toimistosta ja kirjastosta. Kaikki täällä näyttää valoisalta, ilmavalta. Valo käytävään tulee pohjoisseinässä sijaitsevista ikkunoista ja leviää tasaisesti hallin yli.”

Taidemuseon juhlallisiin vihkiäisiin 90 vuotta sitten osallistuivat myös tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander, maaherra Arvo Manner, hovioikeuden presidentti J.F. Selin, hiippakunnan piispa Erkki Kaila ja taiteilija Akseli Gallen-Kallela.

Vuonna 1932 valmistui bastionin viereen Ullbergin suunnittelema saksalaisruotsalaisen seurakunnan Pietari-Paavalin seurakuntatalo. Siinä ja taidemuseon rakennuksessa sanotaan yhdistyneen historiallisen arkkitehtuurin piirteet moderniin arkkitehtuuriin.

kari.naskinen@gmail.com