Lipposelle on Saksa aina ollut
läheinen, ja sieltä hän on omaksunut sos.dem. puolueen ajatuksen:
”Demokratia voi toimia markkinataloudessa, mutta se tarvitsee aina
ohjausta.” Tällainen ohjaus tulkitaan nyt uusliberalistisessa
ideologiassa helposti sosialismiksi.
Otan tähän
esimerkin kanaalin toiselta puolelta Englannista. Televisiossa menee
parhaillaan ITV:n tuottama sarjaelokuva Puhtaana käteen,
jossa elämä koettelee yksinhuoltajaäiti Sam Cookia.
Nollatuntisopimuksen varassa hän siivoaa rahoitusalan yritystä ja
hankkii lisätienestejä yhtä lähistöllä olevaa asuntoa
siivoamalla. Kun palkasta on maksettu vuokra, sähkö ja välttämätön
ruoka, jää puhtaana käteen 144 puntaa kuukaudessa. Ei riitä, ja
siksi Sam Cookin on turvauduttava epätoivoisiin ratkaisuihin,
raaputusarpoihin, nettirulettiin ja pikavippeihin.
Ristiriita
tulee konkreettisesti esille, kun Sam pääsee vahingossa selville
rahoitusyrityksen henkilökunnan kujeista. Sieltä annetaan
ennenaikaisia vihjeitä pörssiyhtiöiden lähisuunnitelmista ja
ollaan mukana laittomissa sisäpiirikaupoissa.
Koska
kysymyksessä on kuitenkin viihdesarja, keplottelee myös Sam
tällaisiin hämäräpuuhiin, mutta se on sitten toinen asia.
Perimmäinen kysymys koskee sitä kuilua, mikä Samin erottaa
hyvinvoinnista.
YHTEISKUNTAVASTUU
Sanna
Marin on kannanotoissaan toisenlainen pääministeri kuin useimmat
edeltäjänsä. Hän on näkyvästi pysynyt myös SDP:n
puheenjohtajana ja sen aatteellisen sisällön takana, eikä ole
tyytynyt vain valtionhoitajan rooliin. Sanna Marin on tuonut esille
yhteiskuntavastuun vaatimuksen, jonka pitäisi koskea myös
yrityksiä, ainakin kaikkein suurimpia, jotka ovat pienemmillä
paikkakunnilla oleellisin tekijä asukkaiden hyvinvoinnin
kannalta.
Kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen
kirjoittaa tänään
Verkkouutiset-sivustolla tästä muutoksesta, jossa puolueet ja
niiden kannattajat ovat tällä hetkellä eriytymässä entistä
kauemmas toisistaan:
”Kovin kaukana ei ole se aika, kun
oikeistossa pyrittiin esiintymään keskustaoikeistolaisina ja
vasemmistossa keskustavasemmistolaisina. Nyt mennään aivan
päinvastaiseen suuntaan, oikeisto oikealle ja vasemmisto
vasemmalle.”
Lisäksi perussuomalaiset ja vihreät edustavat omanlaisiaan
ääriliikkeitä.
Englantilainen taloustieteilijä
Michael Roberts on tänä syksynä ottanut blogissaan esille
maailmantalouden kehitystrendejä, joista yksi koskee yritysten
pääoman voiton suhdelukua. Suomen Karl Marx -seuran puheenjohtaja
Vesa Oittinen on Robertsin
blogeja lukiessaan nähnyt, että voittokäyrät (kuva) ovat
sodanjälkeisistä ”kultaisista vuosista” tulleet selvästi
alaspäin: ”Aallonpohja saavutettiin vuoden 1980 paikkeilla. Sen
jälkeen länsimaissa siirryttiin enenevässä määrin
uusliberaaliseen talouspolitiikkaan. Sitä seurasi neoliberal
recovery, joka kuitenkin
oli vaatimatonta verrattuna kultaisten vuosien tasoon. Finanssikriisi
2008 taittoi lopullisesti selän uusliberalistiselta nousulta, ja
voiton suhdelukua osoittavat käyrät syöksyvät jälleen vauhdilla
alaspäin - nyt
myös koronan siivittäminä.”
Myös
yritysten on saatava nykyistä enemmän puhtaana käteen. Tämä
edellyttää uudenlaisia ja rankempia toimia. Jos voittoprosentti jää
alle 10:n, se ei riitä. Vähintään 12:een on päästävä.
Ratkaisuja voidaan hakea tuotannon siirtämisellä alempien verojen
ja työvoimakustannusten halpamaihin tai pyrkimällä täällä
kotimaassa työehtojen huonontamiseen ja palkkojen
alentamiseen.
MTV:n uutisten nettikolumnissaan
5.10.2020 Sanna Marin toisti monia ärsyttäneen termin:
”Yhteiskuntavastuuta tarvitaan kaikilta ja aivan erityisesti
niiltä, joilla on siihen vahvat taloudelliset edellytykset.
Kohtuullisuuden vaatimus ei ole vastakkainasettelua. Koko
pohjoismainen hyvinvointimallimme on rakennettu yhteisvastuun
ajatukselle. Sille, että pärjäämme kaikki paremmin, kun
huomioimme toisemme ja rakennamme yhdessä yhteiskuntaa, kukin
voimavarojensa ja kykyjensä mukaan.”
Kyllä useimmat
yritykset kantavat yhteiskuntavastuuta hyvinkin, esimerkiksi veroja
kiertelemättä maksaen. Mutta ei pääministerikään väärin
perustein puhu. On vaarallista, jos väestön jakautuminen kärjistyy
menestyjiin ja häviäjiin. Jos häviäjiä alkaa olla liikaa, joutuu
poliisi käyttämään suihkepulloja enemmänkin.
kari.naskinen@gmail.com
