lauantai 3. lokakuuta 2020

Kaaos Yhdysvalloissa on systemaattisten poliittisten päätösten tulosta

Yhdysvallat on kulkenut Donald Trumpin presidenttikaudella kaaoksesta toiseen, mutta Trumpin persoona tai koronavirus ei kumpikaan ole tämän syksyn romahduksen perimmäisiä syitä. Sen sijaan Trump ja koronakaaos ovat molemmat pitkäaikaisen politiikan seurauksia. USA:n tilannnetta kuvaa Ulkopolitiikka-lehden uusimmassa numerossa Anu Partanen, joka toimii johtajana Nordic West Office -konsulttitoimistossa. Hän asui pitkään Yhdysvalloissa ja on kirjoittanut mm. New York Timesiin, Los Angeles Timesiin ja The Atlanticiin. Otan tähän suoran pitkän lainauksen hänen kirjkoituksestaan (UP 3/2020):

Yhdysvaltojen ongelmat ovat olleet nähtävissä jo pitkään. Viime vuosikymmeninä tuloerot ovat kasvaneet, elinajanodote on laskenut, lapsiköyhyys on pysynyt länsimaiden korkeimpien joukossa ja keskiluokan ahdistus elämänsä maksamisesta on lisääntynyt. Opioidikriisi on surmannut satojatuhansia ja tuottanut mittaamatonta kärsimystä miljoonille.

Kehitys ei ole ollut väistämätöntä, vaan systemaattisten poliittisten päätösten tulosta. Veroja on leikattu, julkisia palveluja on heikennetty ja yritysten on annettu pitkälti säännellä toimintaansa itse.

Monet muut maat ovat valinneet toisin, ja niiden arki näyttää vaikeuksineenkin nyt hämmentävän rauhalliselta ja järjestelmälliseltä Yhdysvaltoihin verrattuna – Pohjoismaat näiden maiden joukossa.

Yhdysvaltain päätöksiä on pitkään johtanut ideologinen näkemys elämästä ja yhteiskunnasta kamppailuna, jossa jokainen on vastuussa vain omasta lähipiiristään ja jossa onnekkailla on oikeus nauttia onnestaan muista huolehtimatta. Jotkut ovat ehkä aidosti uskoneet mallin johtavan lopulta kaikkien kannalta parhaaseen lopputulokseen. Tänä syksynä amerikkalaisilta voi vain kysyä: miten meni omasta mielestä?

Kaaoksestakin hyötyy aina joku, ja Yhdysvaltain voittajat elävät varmasti yhä edelleen vaurasta ja kimmeltävää elämää. Mutta kun tuhoa ja kuohuntaa heidän ympärillään katselee, on vaikea uskoa heidänkään elävän elämänsä parasta aikaa. Loistokkaasta innovaatio- tai investointiympäristöstä puhumattakaan.

Ensi tammikuussa saamme jännittää aidosti, tapahtuuko Yhdysvalloissa rauhanomainen vallanvaihto, jos demokraatti Joe Biden valitaan presidentiksi. Sitä ennen saamme seurata, kykeneekö maailman mahtavin valta lainkaan hillitsemään maassa riehuvaa pandemiaa. Lopuksi voimme itse kukin eristyksessämme pohtia, millainen politiikka lopulta luo aidosti kestävää kimmellystä.”