Psykoterapiakeskus
Vastaamoon kohdistunut tietomurto
on iso esimerkki uuden sähköisen tietotekniikan ongelmista.
Pienempiä vastaavankaltaisia
tapauksia on ollut vaikka millä mitalla ja lisää tulee
jatkuvasti.
Carr vertaa netin aikakauteen siirtymistä
gutenbergiläisen kirjapainotaidon tuomaan sivistykselliseen
murrokseen. Ihmiskunta elää nyt samanlaisen suunnanvaihdoksen
aikaa. Kirjapainotkin varmaan edistivät uudenlaista rikollisuutta,
kun painokoneilla alettiin tehdä esimerkiksi väärennettyjä rahoja
ja asiakirjoja, mutta maailmanlaajuinen sähköinen verkko on paljon
pahempi.
Kirjapainotkin
on koettu joskus niin vaarallisiksi, että niitä on Suomessakin
poltettu. Digitaalisen verkon tuhoaminen tai häiritseminen on
helpompaa, kun ei tarvitse bensakanistereita eikä tulitikkuja.
Riittää, kun pöydän ääressä näpyttelee ja tekee tuhojaan.
Sellainen on asiansa osaaville periaatteessa yhtä
helppoa kuin minulla nyt napata netistä juttu, jossa liikenne- ja
viestintäministeriön
kyberturvallisuuskeskuksen johtava asiantuntija Jussi
Eronen
sanoo, että uusien digisovellusten teknistä tietoturvaa ei ole
säädelty juuri lainkaan. Laitteille ei ole esitetty vaatimuksia,
millaisia niiden pitää olla, jotta niitä saa myydä.
Erosen
mukaan ns. älylaitteita voidaan hakkeroida esimerkiksi
haittaohjelmien käyttöön. Tämä on mahdollista, jos ohjelmistojen
kehityksessä ei ole otettu huomioon tietoturvaa. Tällaisia
laitteita on jo vaikka minkälaisia, älypuhelimista tuttua
teknologiaa hyödyntämällä on jo alettu valmistaa
älyjääkaappejakin. Puhumattakaan älyautoista, joita ei tarvitse
itse ajaa – entä kun hakkeri iskee autoon ja ohjaa sen kovassa
vauhdissa päin vastaantulevaa rekkaa. Tämä on täysin mahdollista. Äskettäin oli uutinen, jossa kerrottiin Teslan omistajan havainneen autonsa varastetuksi. Hän otti käyttöön etäyhteyden ja alkoi häiritä varkaiden matkaa availemalla auton ikkunoita, panemalla töötin huutamaan ym. Olisi voinut tehdä ilkeämpääkin, mutta varkaat hylkäsivät auton pian. Tällaisen etäyhteyden voi kaapata käyttöönsä myös ulkopuolinen roisto.
”Kiire
saada laite mahdollisimman nopeasti markkinoille ei ole tietoturvan
kehittämisen kannalta hedelmällinen työympäristö. Silloin tulee
sutta ja sekundaa”, sanoo Eronen.
Voisikohan tästä
suunnanvaihdoksesta saada irti jotain oikein isoa hyötyäkin? Koska
maailman pystyy digitaalisesti panemaan jumiin, pitääkö niitä
kalliita hävittäjäkauppojakaan tehdä, kun
sodat voi käydä netissä.
Jos jonkinlaista vanhan mallin sotaakin
silti
joutuisi käymään, ne hommat voisi antaa roboteille.
Lainaan
vielä lopuksi Nicholas Carria:
”Se,
että jatkuvasti olemme kiinni verkossa saadaksemme joko tietoa tai
ollaksemme yhteydessä muihin ihmisiin, ei välttämättä olekaan
meidän päätäntävallassamme, vaikka niin kuvittelemme.
Sosiaalisessa verkostossa oleminen vaatii jatkuvaa kiinnittymistä
koneeseen, oman olemisen päivittämistä. Näin kone ei enää
palvele ihmistä, vaan ihmisestä on tullut oleellinen osa
konetta.”
kari.naskinen@gmail.com
