lauantai 24. helmikuuta 2018

Äärimmäisiä tekoja, kun mikään muu ei auta

Minkähänlainen hässäkkä syntyisi, jos maanteiden varsilla oleviin isoihin mainostauluihin pantaisiin vaikkapa teksti ”Sipilän hallitus on persreikä” tai ”Ay-liike on lakkautettava”? Lehtien yleisönosastoissa ja sosiaalisessa mediassa tämä on normaalia, mutta ne mitätöityvät kirjoittajiensa vähäpätöisyyteen. Isot plakaatit olisivat toista. Tällainen asetelma on amerikkalaisessa elokuvassa Three Billboards Outside Ebbing, Missouri.

Mildred Hayesin teini-ikäinen tytär on vuosi sitten raiskattu ja murhattu, mutta tekijää ei ole saatu kiinni. Mildred saa poliisin toimimattomuudesta tarpeekseen ja teettää kolmeen tienvarsitauluun tekstit, joissa haukkuu poliisin ja erikseen nimeltä mainiten poliisipäällikön. Tästä lähtee vyyhti purkautumaan ja koko pieni Ebbingin kaupunki menee sekaisin.

Mildred turvautuu henkiseen suoraan toimintaan, mutta hän ei saa kaupunkilaisia taakseen, koska Mildred syyttää heidän mukavaa poliisipäällikköään. Lisäksi poliisipäällikkö saa ylimääräisiä sympatioita, sillä hän sairastaa vakavaa haimasyöpää. Mildredille tällainen äärimmäinen teko on kuitenkin enää ainoa, mitä hän voi tehdä. Elokuvan kirjoittanut ja ohjannut Martin McDonagh korostaa asetelmaa niin, että yhden poliisin äiti katsoo kotona televisiosta Nicolas Roegin elokuvaa Kauhunkierre (1973), jossa vanhemmat ovat menettäneet pienen tyttönsä hukkumisonnettomuudessa.

Tällaiset viittaukset muihin elokuviin ovat aika yleisiä, monesti sellaista sisäpiirin leikkiä. Tässäkin elokuvassa on toinen viittaus Michael Ciminon Kauriinmetsästäjään (1978): kun Mildred kohtaa mainostaulujen luona kauriin, on hänellä samanlainen otsanauha kuin Robert De Nirolla tuossa Vietnam-elokuvassa. Mildredin murhattu tyttö oli Angela, ja Kauriinmetsästäjän alussa juhlitaan erään Angelan häitä. Metsästäjä omalla tavallaan on myös Mildred.

Tapahtumat eivät jää Mildredin mainostempauksen setvimiseen, vaan se rönsyilee muunkinlaisiin äärimmäisiin tekoihin, joihin syyllistyvät sitten muutkin kuin vain Mildred, poliisikin. ”Antaa palaa”, kun on palaakseen.

Elokuva on musta komedia, jossa kevyemmätkään asiat eivät naurata, koska asia on vakava. Mildredin roolin Frances McDormand tekee jälleen täydellisesti. Hänen epätoivonsa ja surunsa tulevat kipeästi pintaan. Frances McDormand on Joel Coenin puoliso, ja kyllähän tässäkin elokuvassa on tyylillisesti yhtymäkohtia Coenin veljesten elokuviin.

Woody Harrelson poliisipäällikkönä on poikkeuksellisen hyvä, poikkeuksellisen siksi, että hänen tähänastinen osaamisensa on tullut tätä ennen esille lähinnä vain b-luokan farsseissa.

McDonagh on niin ikään tehnyt elokuvan, joka menee yli hänen aiempien elokuviensa. Niistä tunnetuin on rikoskomedia Kukkoilijat (2008), joka muutaman viime vuoden aikana on tullut televisiosta varmaan kymmenen kertaa.

Ebbing-nimistä kaupunkia ei Missourissa ole. Ebb on, mutta elokuva on kuvattu pääosin Sylven pikkukaupungissa Pohjois-Carolinassa.

Aktiivista elokuvissakävijää vain harmittaa, että muiden elokuvien alkukuvina olin nähnyt tämän elokuvan esittelypätkän jo 5-6 kertaa ja osa juonesta oli tullut selväksi jo niiden aikana.

Mutta mitä, jos tienvarteen Suomessa ilmestyisi mainostaulu, jossa kysyttäisiin, ”mitä se poliisi oikein velttoilee, kun Kyllikki Saaren murhakin on vielä selvittämättä”.

kari.naskinen@gmail.com