On vitun siistii, et on ne rikkaat, ketä tätä maailmaa pyörittää, niin ei köyhien tarvi hakkaa päätä seinään. Björn Wahlroosin elämäkerran toinen osa ilmestyi juuri ja sopivasti samoihin aikoihin alkoi Studio Pasila (Hkt) esittää näytelmää Ape Army. Molemmissa viesti on sama: ilman suurpääomaa taskuissaan pitäviä ei työläisillä menisi niin hyvin kuin menee. Tässä asiassa Suomi on jopa läntisen maailman johtopaikalla, sillä meillä on myös työväen presidentti. Näytelmässä ei Wahlroosia mainita, mutta monilla video- ja tietokoneruuduilla vilahtelevat Elon Muskin, Bill Gatesin, Warren Buffetin ja Henry Fordin nimet. Musk on saanut oman pilakuvaroolinsakin rakettimies Elmon, jonka yhtiö SpiceX vie esityksen lopussa milleniaalisijoittaja Oton Marsiin.
Okko Leon kirjoittama näytelmä on enemmän revyy kuin perinteinen puhenäytelmä. Menoa ja meininkiä on niin runsaasti, että hengästyttää. Esityksen jälkeen pitää kotona perehtyä esityksen nettisivuihin, joilla on selitetty osakesijoittamiseen ja muuhunkin nykymaailmanmenoon liittyvää sanastoa, jota näyttelijät käyttävät kahden tunnin ajan meitä boomereita häkellyttäen.
Kaiken takana ovat Suurpääomat 1, 2 ja 3. He edustavat oman yligalaktisen lajimme korkeinta astetta. Heidän kielensäkin on niin alkuperäisen amerikkalaisuuden muokkaamaa, että he puhuvat Osuusbänkistä ja känsän käpitälismistä. Suurpääomat 1, 2 ja 3 vetelevät naruista, jotka saavat nuoret rakastavaiset Oton ja Janican sijoittamaan työttömyyskorvauksensa meemiosakkeisiin ja kryptovaluuttoihin. Otto ja Janica eivät haaveile pitkistä työurista tai omistusasunnosta, vaan elävät hetkessä ja tähtäävät korkeammalle. Huippua olisi, jos pääsisi boomereiden raamatun Forbesin kanteen. Otto ja Janica edustavat tätä milleniaalien (1981-96 syntyneet) Yolo-sukupolvea (You only live once), jolle tulevaisuuteen suhtautuminen on varsinaisesti välinpitämätöntä, mutta riippuu kuitenkin somesta saatavista ohjenuorista.
Ihan sama, mitä maailmassa muuten tapahtuu. Maailmassa ei parilla miljardilla ihmisellä ole omaa bänkkitiliä, eivätkä he ole käytännössä osallisina taloudessa. Heitä kuitenkin lohduttaa se, että veropolitiikan suosimilla rikkaillakin on isona ongelmana jatkuva pelko varallisuuden menettämisestä, kuten Wahlroos kirjoittaa. Tällaista katastrofia estävät kuitenkin Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki, suuryritykset ja ylikansalliset instituutiot, joiden luoma demokratian ulkopuolinen koneisto päättää globaalisti kaikkia ihmisiä koskevista asioista. Okko Leo sanoo, että ne ovat luikerrelleet poliittiseen päätöksentekoon, eivätkä suuret uudistukset toteudu ilman niiden hyväksyntää. Yksittäinen työläinen on talouden passiivinen uhri, jonka olemassaolon tarkoitus on vain sopeutua. Pääomilla 1, 2 ja 3 ei sopeutumisongelmia ole, ne eivät korvaansa lotkauttaneet edes 2008:n finanssikriisistä - miksi olisivatkaan, kun niitä ei edes rangaistu siitä.
Näytelmässä kuitenkin annetaan toivonkipinää. Okko Leo sanoo idean tähän satiiriseen näytelmään syntyneen, kun nettifoorumi Redditissä tapahtui 2021 jotakin ennenkuulumatonta: Redditin sijoituspalstalla r/wallstreetbetsissä (WSB) piensijoittajat alkoivat ostaa alihintaisina pitämiään osakkeita sijoitusrahastojen ”shorttauksia” vastaan. Yleensä ahneet hedge-rahastot voittavat sekä kurssien noustessa että laskiessa, mutta nyt käynnissä oli jotakin poikkeavaa. Vanhan kivijalkakauppaketjun Game Stopin (GME) osake ampaisi pilviin, vaikka yrityksen liikeideaa pidettiin jo auttamatta vanhentuneena ja sitä vastaan oltiin shortattu aggressiivisesti. Aliarvostettu osake nousi yhden viikon aikana yli 400 % ja vuoden aikana se oli noussut jopa 2700 % aiheuttaen hedge-rahastoille 20 miljardin dollarin tappiot.
Netissä olevassa käsiohjelmassa asiaa selvitetään ymmärtämättömälle katsojalle. Tällaiselle boomerille (1946-64 syntyneet) jo käsiohjelma oli kummajainen: Studio Pasilassa sain vain pienen brosyyrin, jossa lueteltiin näytelmän tekijät, minkä lisäksi siinä oli sellainen mustavalkoinen neliökuvio, joka neuvottiin avaamaan älypuhelimen kameralla tai QR-sovelluksella. Vanhalla Nokian puhelimella en saanut sitä auki, eikä minulla ole mitään Queer-sovellusta. Kotona läppärillä pääsin kuitenkin lukemaan käsiohjelmaa.
Käsiohjelmakaan ei kuitenkaan auttanut pätkääkään ymmärtämään Bitcoinia, kryptovaluuttaa ja lohkoketjuja, joista esityksessä puhutaan koko ajan. Todennäköisesti ovat joitain meemihuijauksia.
Mutta silti: vetävä esitys, vaikka osa asioista meni täysin hutiin. Näyttelijöitä on toistakymmentä, joista parhaiten nousevat esille kuvassa olevat Olli Riipinen Otto ja Anna-Sofia Tuominen Janica sekä Vuokka Hovatta Suurpääoma 1, Jouko Klemettilä Suurpääoma 2, Jari Pehkonen Suurpääoma 3, Pekka Huotari Elmo, Vappu Nalbantoglu monessa roolissa ja Mikko Virtanen pääapina.
Nettikäsiohjelmassa kerrotaan, että Ape (Apina) on internetfoorumeilla toisten kaltaistensa kanssa heimoontunut piensijoittaja, joka tekee sijoituspäätöksensä meemien perusteella ja seuraa päätöksissään toisia apinoita. Meemiä ei selitetä, mutta luulen sen tarkoittavan jonkinlaista muotivirtausta, joka leviää somessa. Sananselitystä ei ole myöskään sille sanonnalle, että joku antaa toiselle lovee. Asiayhteydestä päättelin, että se ei tarkoita konkreettisesti lovea, vaan tosiaankin rakkautta suomeksi äännettynä. Ape Armyn on ohjannut hurjaksi ja hauskaksi kapitalismikritiikiksi Tuomas Rinta-Panttila.
kari.naskinen@gmail.com
