Korkein voitto oli viimeinen voitto mykkäelokuville

Television päiväohjelmissa olevien kotimaisten elokuvien joukossa oli taas kertaalleen Carl von Haartmanin käsikirjoittama ja ohjaama Korkein voitto (1929). Kyllä se uusintansa joka kerta ansaitsee, sillä se on yksi parhaita suomalaisia mykkäelokuvia, ja historiallinen siinäkin mielessä, että on aivan viimeisiä meillä tehtyjä mykkäelokuvia. Suomessakin siirryttiin äänielokuvakokeiluihin juuri samoihin aikoihin.

Aatelismies Carl von Haartman (1897 - 1980) oli 1920-luvulla hakeutunut USA:n länsirannikolle, jossa hän lopulta ensimmäisenä suomalaisena pääsi töihin kiinni Hollywoodissa. Hänellä oli taustanaan sotilasuraa ratsuväen koulusta Italiassa ja Suomen valkoisesta armeijasta, josta hänet erotettiin 1924 ja tämän jälkeen suku lähetti hänet Amerikkaan pois sukua häpäisemästä. USA:n länsirannikolla hän toimi rakennusmiehenä, karjapaimenena ja autonkujettajana, kunnes puhumalla taustastaan pääsi sotilasasiantuntijaksi Hollywoodin suurtuotantoihin, tunnetuimpana Willian A. Wellmanin Siivet (1927). Pienen sivuroolinkin Haartman sai tästä elokuvasta, jossa mukana oli myös 26-vuotias Gary Cooper. Kaikkiaan hänen filmografiaansa tuli Hollywoodissa kymmenkunta elokuvaa, joiden ohjaajina olivat mm. kovat nimet Victor Fleming, John Ford, Howard Hawks, Henry King ja Erich von Stroheim. Aikamoinen lista, ja kun kokemusta tällaisten mestareiden elokuvista oli tullut, ei ollut yllätys, että hänen ensimmäisestä itse ohjaamastaan elokuvasta tuli erinomainen.

Suomi-Filmi Oy:n tuottama Korkein voitto on vakoiluelokuva, jossa Haartmanin itse esittämä paroni Henrik von Hagen tapaa Helsingissä entisen rakastettunsa, balettiteatterin kanssa vierailulle Suomeen tulleen Vera Vasiljevnan (Kerstin Nylander). Vera on tietenkin venäläinen, mutta tätä ei elokuvassa sanota, koska suomettumista oli jo ilmassa. Jännittäviä vaiheita syntyy, kun Veran tärkein tehtävä ei ole tanssiminen, vaan Suomenlahden ja Mäkiluodon linnoitusten ja aseistusten tallentaminen naamioidulla valokuvakameralla ja luonnostelemalla niitä piirustuslehtiöön. Tämä onnistuu, kun Vera saa jallitettua paronin retkeilemään kanssaan Suomenlinnaan ja muuallekin.

Puolitoista tuntia kestävän elokuvan nimi tulee ensin siitä, että Kämpissä istuskellessaan hän näkee sanomalehdestä, että raha-arpajaisten päävoiton numero on sama kuin hänen povitaskussaan olevassa arvassa. On siis varaa kuskata Veraa mihin tämä van haluaa. Vera kuitenkin jää kiinni, kun rakastuu paroniin, hylkää vakoojatoimeksiantajansa (Aku Korhonen) ja jää sitten kiinnikin joutuen Helsingin keskusvankilaan. Sieltä pois päästessään häntä odottaa vankilan portilla paroni, jota halatessaan Vera sanoo, että ”tämä on korkein voittoni”.

Korkein voitto oli omana aikanaan selvä irtiotto niistä perinteisistä kansankuvauksista, joita suomalaisissa elokuvissa oli harrastettu. Liikuttiin kaupunkiympäristössä, ajettiin Suomenlinnaan propellikäyttöisellä jääkiiturilla, oli vähän erotiikkaakin ja kuvallisesti oli uutta, että kamera oli pantu myös liikkumaan. Yleisesti ottaen voi sanoa, että kuvaus oli hollywoodilaisittain elegantimpaa kuin aikaisemmissa rouheissa suomalaisissa elokuvissa. Nykyisin elokuva on Kansallisen audiovisuaalisen instituutin restauroima, mihin hankkeeseen liittyi myös Tuomas Rousin johtamana RSO:n esittämä musiikki säveltäjä-sovittaja Yrjö Hjeltin koostaman alkuperäissäestyksen perusteella.

Yleisömenestys ei tämä uuden tyylin elokuva ollut. Toisenkin mahdollisuuden von Haartman sai, mutta 1900-luvun alun sortovuosista kertova historiallinen draama Kajastus (1930) ei myöskään menestynyt, minkä jälkeen ohjaaja jatkoi omia seikkailujaan Espanjan sisällissodassa Francon joukoissa ja palasi sieltä Suomen talvi- ja jatkosotiin edeten everstiluutnantiksi asti. Lopulta hänet erotettiin 1944 taas armeijasta poliittisten mielipiteidensä ja "heikon sotilaallisen koulutuksen" vuoksi. Sitten taas Espanjaan, jossa menestyi liikemiehenä siitä päätellen, että von Haartman kuoli Aurinkorannikolta ostamallaan maatilalla 83-vuotiaana.

kari.naskinen@gmail.com