Suomessa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta. Yksi niistä on Struven ketju, joka käytännössä käsittää kuusi erillistä kohdetta. Se on 200 vuotta sitten tehty kolmiomittausketju Pohjoiselta jäämereltä Mustallemerelle. Monimutkainen järjestelmä, jonka tarkoituksena oli selvittää yhden pituuspiirin tarkka sijainti täällä pohjoisessa. Turha tässä yhteydessä selittää tämän enempää, sillä internetistä kyllä löytyy perusteellisia selvityksiä asiasta. Muut maailmanperintökohteet Suomessa olen kolunnut läpi, mutta Struven ketju osoittautui liian hankalaksi.
Koko homma tuli tietooni vasta muutama vuosi sitten, kun ysitielle Korpilahden kohdalle ilmestyi sellainen ruskeapohjainen opaste, joilla vinkataan mielenkiintoisista nähtävyyksistä. Opaste yhdellä levähdysalueella ei kuitenkaan johtanut mihinkään, sillä matkaa jatkaessamme ei ollut risteystienviittaa, joka olisi neuvonut kääntymään ko. nähtävyyden luo. Kotona aloin selvittää asiaa ja seuraavalla kerralla pääsimme melkein perille navigaattorin avulla.
Mutta vain melkein, koska perillä alkoi jyrkkä kivikkoinen polku Oravivuoren 200 metriä korkealle huipulle, jossa kolmiomittaustorni on (kuvassa). Jäi menemättä, koska satoi ja jalassa tanssikengät. Taas kotiin ja seuraavaksi Lapinjärven Porlammille, jossa kerrotaan olevan yksi Suomen alueen 90:stä Struven kolmiomittauspisteestä. Nyt oli jalassa sopivammat kengät, mutta Tornikallion laella olevaa paikkaa ei löytynyt, koska opastusta ei ollut. Porlammin Struven piste on myös suojeltu maailmanperintökohde, joita sen ja Korpilahden lisäksi on Enontekiöllä, Ylitorniolla, Torniossa ja Pyhtäällä. (Mikähän järki tässä on, että pitää sanoa Ylitorniolla, mutta Torniossa? On varmaan niinkin, että on sanottava Alatölviössä, mutta Ylitölviöllä.)
En kuitenkaan luovuta, seuraavaksi yritän löytää paremmalla tuurilla Struven mittauspisteen Orimattilan Paskaketunmäeltä, Nastolan Huthmarista, Hollolan Tiirismaalta tai Asikkalan Kiikarmäeltä.
Struven ketjua hallinnoi Suomessa Maanmittauslaitos. Vahvoja taustatekijöitä ovat myös Museovirasto ja Suomen maailmanperintökohteiden yhdistys, joiden rooli on tärkeä mm. Keski-Suomen maailmanperintökeskus -hankkeessa. Sen tarkoituksena on rakentaa uusi ympärivuotinen vierailukeskus Petäjäveden vanhan kirkon viereen. Jatkossa keskuksessa kerrotaan Unescon maailmanperintöaatteesta ja tietenkin myös molemmista Keski-Suomen maailmanperintökohteista Oravivuoresta ja Petäjäveden puukirkosta.
Maailmanperintökoordinaattorina Maanmittauslaitoksessa työskentelevä Ulla Mikkanen kirjoittaa Suomen kirjallisuuden seuran nettisivustolla, että Struven ketjun mittauksen ajanjaksoa ja käytäntöjä ajateltaessa tulee väistämättä mieleen yksi Unescon maailmanperintökohdelistalle valitsemisen kriteeri, yhteistyö: ”Mittauksen aikana tarvittiin monitasoista ja -kansallista yhteistyötä. Tuohon aikaan mittausmaasto sijoittui kahden suurvallan, Venäjän ja Ruotsin valtakuntiin. Tehdyn yhteistyön edellytyksiä olivat tieteellinen tahtotila selvittää maapallon muoto ja koko sekä kartoittaa kohdealueita. Yhteistyö ulottui aivan arkisellekin toiminnan tasolle, kun tarvittiin organisoijia ja rakentajia, työn mahdollistajia ja rahoittajia sekä monialaista osaamista muonituksesta majoittamiseen. Näistä yhteistyön eri osa-alueista koostui vaikuttava tulos, josta nautitaan nykyisin joka päivä.”
Ulla Mikkanen kertoo myös yhteispohjoismaisesta Struve North -hankkeesta, joka keräsi kolmivuotisen toimintakauden aikana tarinoita Struven kolmiomittausketjun mittaustyöhön liittyen. Tämä rohkaisee jatkamaan samanlaiseen tarinoiden keräämiseen muuallakin Suomessa, sillä yli 1000 km:n pituinen ketjun osuus Suomessa sisältää varmasti erilaisia, paikallisia ja vaikuttavia tarinoita.
Pitää lähettää tämä oma tarinani Ulla Mikkaselle, jotta saavat tietoonsa, että ei ole ihan yksinkertaista löytää Struven ketjun mittauspisteitä.
kari.naskinen@gmail.com
