Alkoholisoitunut tamperelainen rokkitähti Miki Davidson löytyy kotoaan pää tohjoksi ammuttuna. Kun Miki oli raharikkaan teollisuussuvun tunnettu pentu, tapauksesta tulee tavanomaista kovempi juttu, ja tätä alkavat Antti Vihisen uudessa Sininen enkeli -dekkarissa selvittää tutut rikoskomisariot Berglung ja Ruokosalmi. Myös Vihisen ensimmäisessä dekkarissa Punaisessa prinsessassa (2021) oltiin Tampereella, mutta koska asiat liittyivät Baader-Meinhof-terroristiryhmään, tuli sitä kautta mukaan Saksan turvallisuuspalvelu BND. Nyt maailmanpoliittinen ulottuvuus menee WTC-tornien romahtamiseen.
Davidsonien juutalainen suku (ent. Davidovitsh) on Valko-Venäjältä, tullut Tampereelle 1856. Samana vuonna oli perustettu Tampellan puuvillatehdas, jonka alihankkijaksi Lev Davidsonin perustama Tamshell-yhtiö onnistui pääsemään. Nykyajassa Tamshellin tuotteita on käytetty mm. Nord Stream -kaasuputkeen ja KHL:n jääkiekkokaukaloiden ja katsomoiden rakenteisiin. Varsinaisen suurvarallisuutensa Tamshell on kuitenkin tehnyt asekaupoilla, ja tämä sektorihan on tuttua Tampereella oikeastikin, sillä sotien jälkeen Tampereelle tullut Shlomo Zabludowicz loi suuromaisuutensa Tampellan ja Israelin valtion välisillä asekaupoilla. Isänsä poika Chaim ”Poju” Zabludowicz on jatkanut samaa rataa. Poju asuu nykyisin Lontoossa, mutta on edelleen Tapparan suurin osakkeenomistaja (19 %).
Niin että johan tässä on ainesta muuhunkin kuin tavanomaiseen murhadekkariin. Samalla Vihinen tekee pilaa kapitalistisen elämänjärjestyksen tavoista ja tottumuksista, joita alemmat yhteiskuntaluokat häiritsevät. Elinkeinoelämän eliittiä edustavan Teollisuusseuran joulunalusviikon kolmen vuorokauden rymyjuhla ”Jouluksi kotiin” päättyy virolaisen stripparin esitykseen Hotelli Tammerin illallispöydän päällä. Varmaan Vihinen oli Lahdessa asuessaan saanut tietoa Seurahuoneen herrakerhon vastaavanlaisesta remellyksestä. Vihinen oli Sibeliustalon ensimmäisenä toimitusjohtajana runsaat kymmenen vuotta.
Komisario Jari Ruokosalmi on entinen Ilveksen puolustaja. En lukiessani pitänyt tarkkaa pelikirjaa, mutta Ilves voittaa Tapparan maininnoissa ehkä 6-2 ja pelaajista tulevat nimiltään esille Ilveksen Summanen, Helminen, Lumme, Tammi ja Jalo. Reipas ei saa yhtään mainintaa, mutta voisi ajatella, että Kiekkoreippaassa kuusi kautta pelannut puolustaja Ilpo Ruokosalmi (23+13 = 36) olisi Jari Ruokosalmen isä tai veli.
Koska en ole oikein dekkarimiehiä, otan tässä Miki Davidsonin murhan sijasta esille myös manserockin, jonka ekspertti Vihinen tuntuu olevan. Siitä riittää monenlaista oheisjuttua nimineen päivineen. Jim Morrison ei ollut manserockin muusikoita, mutta koska hän on Mikin suuri idoli, pyörii Morrison kirjassa melkein alusta loppuun. Eppu Normaali, Popeda ja Juice Leskinen sen sijaan ovat manserockin suurnimiä ja Juicen bändissä soittaneen Petteri Salmisen kitarakotelo on tärkeässä asemassa. Oheistietona tähän lisäksi, että Antti Vihisen nuorempi veli Heikki Vihinen tunnetaan myös muusikkona Catwalk-bändistä, vaikka onkin varsinaisesti teatterimies. Tuttu Catwalk-rokkari on myös Heikki Silvennoinen.
Väinö
Linna on
mukana kirjassa,
koska Berglundin äiti oli kutojana Finlaysonin
pellavatehtaalla, jossa
samaan aikaan
työskennellyt Linna keräsi ihmisten muistoja sodasta ja Tampereen
kahakoista 1918. Linna
haastatteli myös Berglundin äitiä,
siitä
äidille syntyi salasuhde Väpin kanssa ja myöhemmin Linnan romaani Musta
rakkaus.
Eivät nämä ilvekset, juicet ja väpit dekkarin sujuvasti etenevään juoneen liity, mutta ovatpahan kevennyksinä joukossa. Tapahtumapaikat ovat pääasiassa Tampereella.
Paljon tuttua tietenkin tamperelaisille lukijoille, mutta me muutkin
pääsemme hyvin mukaan
tunnistamillemme Hämeensillalle, Tammelan torille, Ilves-hotelliin,
Ratinan ostoskeskuksen kauppahelvettiin, Nokia-areenalle ja Kalevan
kaupunginosan Kiinanmuurille, joka tätä ennen oli tullut tutuksi
sarjaelokuvassa
Koskinen.
Suomen kotiseutuliitto voisi hyvin palkita Sinisen
enkelin Vuoden
kotiseututeoksena.
Kirjan
nimi on Miki Davidsonin lempinimi, joka on tullut parista häntä
koskeneesta sattumuksesta – ja onhan jonkin huumeen nimikin
”sininen enkeli”, senniminen
drinkkikin on ja Mikin
viimeiseksi biisiksi jäi ”Suden hetki”, johon joskus liitetään
myös sininen hämäryys. Sen
sijaan Miki ei ehdi käydä Saksassa Der blaue Engel -revyyteatterissa, jossa
Lola Lola laulaa. Miki Davidsonin lisäksi muitakin kuolee
kummallisissa olosuhteissa, ja apua kysytään tälläkin kertaa myös
BND:ltä. Yhteenvetona
kuitenkin, että Punainen
prinsessa oli sisällöllisesti suurempi ja kertomuksena jännempi.
kari.naskinen@gmail.com
