Internetin keksiminen synnytti kovan kaupallisen ja luovan kilpailun

Sähköinen tiedonsiirtoverkko kehitettiin sotilaalliseen käyttöön USA:ssa jo 1960-luvulla. Sieltä se levisi yliopistojen puolelle ja 1980-luvulla myös yksityiskäyttöön. Sarjaelokuva Halt and Catch Fire kuvaa hienosti Internetin aiheuttamaa teknologiakilpailua 80-90-luvuilla, kun alan suuryritysten rinnalle oli noussut pienempiä yrityksiä, jotka tehokkuudessa hävisivät, mutta luovuudessa voittivat. Sarja nimenomaan alkaa sillä, kun IBM:n myyntipäällikkönä jotenkin muninut Joe MacMillan puhuu itsensä Cardiff Electric -yritykseen ja alkaa yhdessä Gordon Clarkin kanssa rakentaa kilpailevaa tietokonetta IBM:n PC:lle. Oltaessa tietoverkoissa tulee heti esille se, miten erilaiset hakkeroinnit ja muut laittomuudet ovat mahdollisia. MacMillan ja Clark palkkaavat mukaan myös nuoren ohjelmoijan Cameron Howen, joka onnistuu murtautumaan IBM:n koneiden BIOS-koodin sisälle ja tämä mahdollistaa koodaamaan IBM:n PC:n BIOS:n Cardiff Electricin koneelle.

Tämä johtaa oikeudenkäyntiin, mutta myös sarjaelokuvan päähenkilöt kovaan vauhtiin. Neljänneksi tulee remmiin Gordonin vaimo Donna, joka myöhemmin perustaa yhdessä Cameronin kanssa startup-yrityksen Mutinyn. Se alkaa kehitellä 80-luvulla uusiksi suosikeiksi nousevia verkkopelejä, mutta kilpailu on ankaraa ja ongelmia tulee rahoituksesta, verkon toimivuudesta ja osaavan työvoiman saatavuudesta. Eteenpäin joka tapauksessa mennään, vaikka alkuperäinen neljän hengen tiimi hajoaa ja varsinkin MacMillan lähtee omille teilleen, mutta yhteydet heidän kesken toimivat.

Sarja esitettiin pienessä AMC-kaapeliverkossa 2014-17, neljä tuotantokautta, yhteensä 40 jaksoa á 45 minuuttia. Meillä se on nyt pyörinyt Tv 2:ssa ja jäljellä on vielä muutama jakso. Sarjan luoneet Christopher Cantwell ja Christopher C. Rogers ovat sanoneet, että MacMillanin hahmo sai inspiraatiota tosielämän nettineroista Steve Jobsista, Ivan Boeskysta ja Michael Milkenistä sekä kuvitteellisista talouselämän elokuvahenkilöistä Patrick Batemanista ja Gordon Gekkosta. Joe MacMillan on sarjan päähenkilö, joka haistaa bisnesmahdollisuudet herkästi ja röyhkeästi, ja Cameron Howe on luova nero, jonkinlainen tietokoneohjelmoinnin ihmelapsi. Gordon Clark on tietokoneinsinööri, jonka osaamista ei aina saada esille, sillä elämän takaiskut koskettavat syvältä. Donna Clark on jonkinlainen äitihahmo Mutinyn nörteille, koska Cameronista ei sellaiseksi ole. Mutinyn jälkeen Donna löytää lopulta oman alansa (?) ja hänestä tulee nettialan merkittävän pääomasijoitusyhtiön osakas, jossa roolissa hän kuitenkin menettää sympaattisuutensa.

Sarjaelokuvan nimi Halt and Catch Fire on suomeksi käännettävissä läppärinkäyttäjille tutuksi tulleella ohjeellan ”sammuta kone ja käynnistä uudelleen”. Vertauskuvallisesti tätä on myös alan kehittäjien työ. MacMillan ja kumppanit joutuvat keskeyttämään töitään ja sitkeästi vain aloittamaan aina uudestaan, sillä reitit tuntemattomaan ovat hankalia ja virheitä tulee. Nyt kun minulla on katsomatta enää kuusi jaksoa, on MacMillan kehittämässä netin hakukonetta, ja www-järjestelmäkin on juuri käsillä, puhumattakaan ensimmäisiä ajatuksia algoritmista. Todentuntua tapahtumiin tuo, että puheissa vilahtelee myös oikeita yritysnimiä, kuten mm. AOL, Atari, Microsoft, Netscape ja Yahoo.

Välillä on tietenkin vaikeuksiakin ja ihmiset niuhottavat toisilleen sekä pienistä että isoista asioista. Romantiikkaakin on sen verran, että Joe on pihkassa Cameroniin, joka ei ole yhtä paljon, mutta muutamien mutkien kautta he ovat nyt ainakin hatarasti yhdessä, mikä tuntuu oikealta ratkaisulta.

Kokonaisuudessaan erinomainen kuvaus noista ajoista, joihin me Suomessa liityimme mukaan aika pitkällä viiveellä. Vasta 90-luvun puolivälissä me keskivertokansalaiset pääsimme alkuun internetin kanssa. Nyt tämä kaikki on niin arkipäivää, että tätä kirjoittaessanikin olen pari kertaa klikannut amerikkalaisiin nettisivustoihin, joissa mm. sanotaan, että laadultaan tätä sarjaa voi verrata Mad Meniin ja Gordonia Breaking Badin päähenkilöön Walter Whiteen.

Pitää paikkansa. On ehdottomasti 2000-luvun parhaita sarjaelokuvia. Se tuo taitavasti esille ne mahdollisuudet ja vaikeudet, joita kokonaan uusi teknologia tarjosi, samoin kuin ne ristiriidat, jotka eri tavoilla ajattelevat ihmiset lähestyivät ongelmia. Mielenkiintoisesti tulee esille myös se kuinka tärkeinä toiset pitivät nimenomaan kaupallista menestystä, kun toisilla taas oleellista oli uusien ratkaisujen vallankumouksellisuus riippumatta niiden bisnesnäkymistä. Sarja on kokonaisuudessaan erinomainen kuvaus siitä, miten Kalifornian Piilaaksossa lähdettiin kehittämään nykyisen digiyhteiskunnan järjestelmiä ja toimintoja, jotka ovat meille nyt tavallista arkea.

Näyttelijät sarjassa ovat aivan erinomaisia, joten nimet ja naamat kannattaa panna muistiin:

Joe MacMillan = Lee Pace
Cameron Howe = Mckenzie Davis
Donna Clark = Kerry Bishé
Gordon Clark = Scoot McNairy

Jaksojen ohjaajia on niin monta, että kenenkään ohjaajan mukaan sarjaa ei voi nimetä.

kari.naskinen@gmail.com