Puolustusministerinä ollessaan Jyri Häkämies sanoi, että Suomen turvallisuuspolitiikan merkittävimmät asiat ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Nyt tämä on jonkin verran totta myös koko maailman kannalta, mutta viime aikojen polemiikista ja ennusteista päätellen vielä suuremman asiakokonaisuuden muodostaa Afrikka. Venäjällä ja Ukrainalla on pieni alueellinen kärhämä, mutta Afrikan mantereesta on tullut USA:n, Kiinan ja Venäjän geopoliittisen kilpailun pääalue. Eurooppa on jonkin verran ulompana tästä kilpailusta, koska sillä on niin pahat rasitteet vanhasta siirtomaa-ajan riistopolitiikastaan, ettei se ole kehdannut uudestaan lähteä aivan täysillä Afrikkaan ryöstöretkelle.
Otetta Afrikasta kannattaa tiivistää taloudellisista syistä. Siellä on jopa kolmannes maapallon mineraalivarannoista, siis kiinteässä muodossa olevia kivilajeja, kuten kultaa, platinaa, kvartsia, kromiittia, maasälpää, palladiumia, rautaa jne. Aktiivisimpana näiden perässä on jo pitkään ollut Kiina, joka on tehnyt Afrikkaan valtavasti sijoituksia. Esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan 19 kobolttikaivoksesta kiinalaiset yritykset omistavat 17. Afrikan litiumhankkeisiin kiinalaiset ovat investoineen jo miljardi dollaria. Sähköautojen akkuihin tarvitaan litiumia valtavasti.
Viime vuonna puolestaan Washingtonissa järjestettiin huippukokous, johon Joe Bidenin kutsumana osallistuivat 49 Afrikan johtajaa. Kokouksessa Biden ilmoitti 55 miljardin dollarin tuesta Afrikalle seuraavien kolmen vuoden aikana. Tämä on puolet siitä, mitä USA on tähän mennessä antanut Ukrainalle sota-avustuksena. Tämän vuoden puolella tätä yhteyttä vahvistettiin, kun Kamala Harris vieraili Ghanassa, Sambiassa ja Tansaniassa.
Venäjä on myös saanut paljon vaikutusvaltaa Afrikassa. Emmanuel Macronin mukaan Venäjä on suorastaan avannut Afrikkaan toisen sotarintaman, jolla se pyrkii tietoisesti heikentämään muiden vaikutusvaltaa siellä. Wagner-sotilaatkin ovat hämmentämässä tilanteita monissa Afrikan kanssa. Lisäksi Persianlahden maat ja Turkki ovat aktivoituneet Afrikassa.
Viime vuonna Sergei Lavrov vieraili Egyptissä, Kongossa ja Ugandassa. Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen Helsingin yliopistosta sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa, että Venäjällä on vanhastaan vetovoimaa Afrikassa. Monissa Afrikan maissa nähdään Venäjä Neuvostoliiton perinnön jatkajana, ja muistetaan hyvin, miten Neuvostoliitto auttoi niitä kolonialisminvastaisessa vapaustaistelussa 1960-70-luvuilla. Samalla koetaan nyt niin, että Putinin Venäjä haastaa Yhdysvallat-vetoisen maailmanjärjestyksen.
”Putin näyttäytyy liittolaiselta Yhdysvaltoihin kriittisesti suhtautuville tahoille. Jos hän on vastustajamme vastustaja, silloin hän on vähintään puoliksi ystävä.” (IS 28.4.2023)
Afrikassa monet maat ovat sitä mieltä, että vallitsevassa maailmanjärjestyksessä on paljon ongelmia, eurooppalaista uuskolonialismia ja tekopyhyyttä siinä, miten paljon äänivaltaa Afrikan maille annetaan kansainvälisissä talousinstituutioissa.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, YK:n yleiskokouksessa vain kymmenen Afrikan maata tuomitsi hyökkäyksen, muut äänestivät vastaan tai tyhjää tai olivat poissa äänestyksestä.
Sekin on koko maailman mitassa otettava huomioon, että Ukrainan sota ei ole vähentänyt Venäjän vaikutusvaltaa. Ennen sodan alkamista oli Venäjää tukevia maita 29, nyt 35, laskee tutkimus- ja analyysilaitos Economist Intelligence Unit (EIU) raportissaan.
AFRIKAN TÄHDEN
ROSVO ON PUTIN
Kun sota Ukrainassa loppuu, geopolitiikkaan tulee luultavasti muutosta. Ghanalainen toimittaja Linus Atarah kirjoittaa maailma.net-sivustolla, että siinä vaiheessa suuret tarvitsevat erilaisia liittolaisia myös etelästä, ja tässä on Afrikka isona palana mukana. Huomionarvoista on sekin, että Afrikan mantereen väkiluvun odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä, jolloin Afrikan vapaakauppa-alueella on laskettu olevan 450 miljardin dollarin potentiaali. (Maailma.net on kestävään kehitykseen, ihmisoikeuksiin, kehitysyhteistyöhön ja kansalaisyhteiskuntaan keskittynyt suomalainen verkkojulkaisu.)
Ajankohtainen ongelmatilanne on syntymässä, kun Putin ei näillä näkymin pääse osallistumaan Brics-maiden huippukokoukseen elokuussa Etelä-Afrikassa. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on etsintäkuuluttanut Putinin sotarikoksista, ja koska Etelä-Afrikka on ainakin toistaiseksi ICC:n jäsen, jouduttaisiin Putin pidättämään hänen tullessaan maahan. Etelä-Afrikka ei ole lähtenyt mukaan Venäjää koskeviin pakotteisiin, joten ICC:n asettama pidätyspakote onkin nyt hankala juttu. Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa ehti jo kertaalleen sanoa, että hänen oma puolueensa ANC haluaisi irrottaa maa ICC:stä, mutta perui myöhemmin sanomansa. Jännät paikat joka tapauksessa, sillä Venäjä on iso tekijä Etelä-Afrikan talouselämän kannalta. Putin on nyt Afrikan tähden rosvo ja Afrikan tähti itsessään on tehty litiumista ja graffiitista.
kari.naskinen@gmail.com
