perjantai 12. toukokuuta 2023

Worldvision laulukilpailut


Näin Eurovision laulukilpailu
t ensimmäisen kerran 1961. Suomi oli mukana ensimmäistä kertaa ja Laila Kinnusen Valoa ikkunassa oli 16 kilpailukappaleen joukossa kymmenes. Suomen esityksessä isoa orkesteria johti George de Godzinsky, tv-selostajana oli Aarno Walli ja Suomen tuomariston pisteet luki Poppe Berg. Noista ajoista kilpailu on kasvanut ja muuttunut valtavasti, niin myös suosio.


Muita näin pitkään jatkuneita tv-ohjelmia Suomessa tuskin onkaan, koska
Heikki ja Kaija, Jaakko Jahnukaisen Levyraati sekä Kirsti Rautiaisen Tupla ja kuitti ovat loppuneet. Vuonna 1961 televisiosta tulivat myös amerikkalaiset sarjaelokuvat Isä tietää kaiken ja Musta ori. Eivätkä jäljellä ole myöskään vähän nuoremmista Jatkoaika, Ilkamat, missikilpailut, Ensio Itkosen liikenneohjelma, Heguli Heralan Valehtelijoiden klubi, Kari Salmelaisen Napakymppi, Reijo Salmisen visailut, Riitta Väisäsen Kymppitonni, eikä Hannu Karpolla ole enää asiaa eikä Uri Gelleriäkään ole näkynyt. Mistähän muuten löytyisi uusi Esko Kivikoski, joka yksinään tietäisi enemmän kuin virolaiset yhteensä?

Huomenna joka tapauksessa jatketaan euroviisujen kanssa ja ennakkojulkisuus on niin hurjaa, että Suomessa katsojamäärä tulee olemaan
yhtä suuri linnanjuhlien kanssa.

Vielä olisi kehittämisenvaraakin. Eurovision laulukilpailu on niin mukava juttu, että se pitäisi muuttaa Worldvision laulukilpailuksi. Maailmassa on yli 200 valtiota, ja voisikohan olla, että niistä 150 lähtisi mukaan.
Ehkä Vatikaani saattaisi jäädä vielä miettimään ja lisäksi aina on niitä, joita pitää boikotoida sotien takia. Jo nykyisistä osallistujista olisi pantava pois Israel, joka jatkuvasti möyhentää Palestiinaa.

Mielenkiintoiset kisat joka tapauksessa saat
aisiin pystyyn. Ensin kymmenen alkukilpailua, sitten muutamat välierät ja loppukilpailu. Näin saataisiin kuukauden kestävä viisuruljanssi.

Muuallakin tällaista touhua jo on. American Song Contest järjestettiin ensimmäisen kerran viime vuonna, osallistujina kaikki 50 osavaltiota ja viisi territoriota, kolmen kärki: 1) Oklahoma 2) Colorado 3) Kentucky. Aasian ja Tyynenmeren alueiden vastaava kilpailu piti järjestää jo muutama vuosi sitten, mutta se tyssäsi johonkin, minkä jälkeen Australia kinusi mukaan euroviisuihin.

Nämä hankkeet pitäisi yhdistää euroviisuihin ja lisäksi Afrikka messiin, niin saataisiin World Song Contest. Ensimmäiset viisi vuotta menisivätkin mielenkiintoisesti, mutta myöhemmin myös Kiina ja Senegal esittäisivät laulunsa englanniksi, paitsi Suomesta joku Kiäriäinen tietenkin suomeksi.

Euroopan
yleisradio- ja televisioliiton (EBU) laulukilpailun mitalitaulukon kärki on tähän mennessä tällainen:

K H P
7 4 1 Irlanti
6 1 6 Ruotsi
5 1
6 3 Britannia
5
5 7 Ranska
5 1 1 Hollanti
5 0 2 Luxemburg
4 2 1 Israel
3 2 5 Italia
3 2 1 Ukraina

3 1 3 Tanska
3 1 1 Norja
2 4 5 Saksa
2 4 2 Espanja
2 3 4 Sveitsi

Suomella on yksi voitto (Lordi 2006), mutta toisesta ääripäästä on enemmän sijoituksia, kun viimeisiksi ovat vuorotellen jääneet nollalla pisteellä Laila Halme, Viktor Klimenko ja Timo Kojo sekä muuten vain viimeisiksi Kristiina Hautala, Vesa-Matti Loiri, Beat-yhtye, Pave Maijanen, Jasmine, Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtye ja Darude.

Kojon ”nul points” tuli 1982. Seuraavana päivänä Kuusysi ja TPS pelasivat tasapelin 0-0, vieressä istunut lankomies Raimo Tuutti totesi: kojo - kojo. Tuohon aikaan euroviisut oli tullut jo niin suosituksi ohjelmaksi, että kun Kojon ydinsodanvastainen laulu Nuku pommiin jäi nollille, hänen päälleen kaatui sen jälkeen ”vahingossa” olutta baareissa. Vaikka lauluntekijäthän olivat Jim Pembroke ja Juice Leskinen. Tällä viikolla Timo Kojo täytti 70 vuotta.

kari.naskinen@gmail.com