Venäjän tavoitteena Ivy-yhtenäisyys

Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin Ukraina/Venäjä-aiheinen Aleksanteri-foorumi kokosi satakunta Venäjän, itäisen Euroopan ja Euraasian suomalaista asiantuntijaa yhteiskunnan eri sektoreilta keskustelemaan nykyisestä sotakriisistä. Painopiste oli paljolti tulevaisuudessa.Avauspuheenvuoron pitänyt suurlähettiläs Mikko Kinnunen sanoi, että Venäjä käy nyt sotaa paitsi Ukrainaa vastaan myös YK:ta sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä (Etyj) vastaan. Venäjä on sodallaan sotkenut nämä järjestäytyneet asetelmat niin pahoin, että paluuta vanhaan malliin ei ole.

Kinnunen toimi suurlähettiläänä Kazakstanissa ja Kirgisiassa 2009-13, minkä lisäksi hän on työskennellyt Suomen suurlähetystöissä Moskovassa ja Washingtonissa sekä YK-edustustossa New Yorkissa. Kesällä 2021 hän aloitti Etyjin puheenjohtajanerityisedustajana Ukrainassa. Aleksanteri-foorumin avauspuheessaan Koskinen sanoi, että Venäjä kuitenkin tavoittelee paluuta sellaiseen vanhaan, että Venäjä saisi luoduksi uudet suhteet Ukrainaan ja muihinkin entisiin neuvostotasavaltoihin. Tämän tarkemmin Kinnunen ei asiaa muotoillut, mutta hyvin voi ajatella, että Venäjän tavoite on saada Ivy-maat takaisin omaan vaikutuspiiriinsä ja mieluummin tiukempaan otteeseen kuin ovat olleet.

Tämän itsenäisten valtioiden yhteisön perustivat Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä entiset neuvostotasavallat Azerbaidzan, Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Moldova, Tadzikistan, Ukraina, Uzbekistan, Valko-Venäjä ja Venäjä. Perustamisasiakirjan allekirjoittivat Valko-Venäjällä 7.-8.12.1991 Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan päämiehet. Pari vuotta myöhemmin mukaan liittyi Gruusia, mutta se erosi Ivystä 2009 Venäjää vastaan käymänsä 8 päivän sodan takia. Ukraina loittoni Ivystä 2014 ja irtautui lopulta sopimuksesta 2018. Moldova ilmoitti viime vuoden lopulla, että se ei enää osallistu Ivyn toimintaan ja eilen Moldova ilmoitti vielä jyrkemmin, että se eroaa Ivystä. Baltian maat eivät Ivyyn kuuluneet. Ivyn päämaja on Minskissä ja kaksi kertaa vuodessa parlamenttienväliset istunnot järjestetään Taurian palatsissa Pietarissa. (Kuva tällaisen kokouksen osallistujista 2017.)

Kinnunen sanoi, että ideaalimaailmassa Venäjä hyväksyisi Ukrainan oikeasti itsenäisenä ja suvereenina valtiona, jolla on oikeus tehdä itse omat valintansa. Tämä olisi keskeinen pysyvämmän rauhantilan lähtökohta.

Kun Kinnunen aloitti erityisedustajana toissa vuonna Ukrainassa, hänen tehtävänään oli toimia puolueettomana ja tasapuolisena välittäjänä. Enää tätä tarvetta ei ole, koska Ukraina on suuren, laittoman hyökkäyssodan uhri ja nyt Ukraina ansaitsee koko tuen. Kaikkien neuvotteluosapuolten toimintaa on aikanaan syytä arvioida kriittisesti ja Kinnusen kritiikin kohde on Venäjä.

En ehtinyt kirjoittaa ylös kaikkea Kinnusen puheesta, joten lainaan lopuksi Kinnusen kirjoitusta Itämeren alueen kehitykseen keskittyvästä kolumnisarjasta Pulloposti:

”Venäjän esittämät sodan perusteet ovat osoittautuneet muuttuvaksi käsitteeksi. Venäjä esittää jatkuvasti uusia syitä sille, miksi ´sotilaalliselle erityisoperaatiolle ei ollut vaihtoehtoa´. Tämä liittyy mm. siihen, että Venäjän käynnistämä suuri sota oli lopultakin Venäjän itsensä valinta ja että hyökkäyssota on sekä kansainvälisen oikeuden että Venäjän rikoslainsäädännön vastainen sekä siihen, ettei sota ole mennyt Venäjän kaavailujen mukaan. Tarve varsinkin kotiyleisölle suunnatuille vaihtoehtoisille totuuksille kasvaa. Venäjän ulkopuolelta katsottuna tilanteessa näyttäisi olevan samanlaisia piirteitä kuin MH17-lennon alas ampumisessa tai Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkytyksessä; useilla eri selityksillä pyritään loputtomaan relativismiin, useiden totuuksien luomiseen ja asian ytimen sekä syy-seuraussuhteiden hävittämiseen. Paitsi Ukrainaa, Venäjä käy sotaa myös totuutta vastaan.”

Puheessaan Kinnunen viittasi poliittisen historian tutkijaan Osmo Jussilaan, joka Venäjään perehtyneenä kirjoitti joskus Venäjän perusolemuksen erilaisuudesta lännen olemukseen verrattuna: ”Venäjän perusolemus on kokonaissidonnaisessa valtioyhteiskunnassa, patrimoniaalisessa vottšina-valtiossa. Sellainen on Venäjällä ollut suurimman osan sen pitkää historiaa, aina 1400 - 1500-luvuilta ja päätyen Stalinin Neuvostoliittoon. Siinä välissä oli vain noin 150 vuoden aika, jolloin tämä järjestelmä jossain määrin höltyi, kun patrimonialismi osittain purettiin.”

Putin pyrkii rakentamaan sitä vanhaa Venäjää uudelleen. Nyt tämä on kuitenkin sikäli vaikeampaa, että länsi osaa olla paremmin varuillaan ja apua alakynteen joutuville on luvassa nopeasti.

kari.naskinen@gmail.com