Helpot ja kivat urheilulajit kiinnostavat

Jääkiekossa kaikki hyvin, mutta suomalaisten entiset ykköslajit yleisurheilu ja hiihto menevät heikompaan suuntaan. Mitaleja kyllä tulee edelleen, mutta harrastajamäärät pienenevät näissä molemmissa vanhan ajan lajeissa. Yleisurheilun tilastopankkiiri Arto Pasanen on taas kilpailukauden alkaessa laatinut katsauksen nykytilanteeseen, joka paljastaa asioiden sen laidan, että suurin kiinnostus on nykyisin yksinkertaisimpiin ja helpoimpiin lajeihin.

Jos ei lähde harrastamaan jääkiekkoa tai muita kivoja palloilulajeja, niin yleisurheilussa vetää parhaiten pikajuoksu. Onhan se helpompaa kuin aitajuoksu tai kiekonheitto. Pasanen oli tutkinut, montako viime vuoden tilastotulosta kussakin lajissa mahtui Suomen kaikkien aikojen tuhannen parhaan tuloksen joukkoon. Paras tilanne oli 100:lla ja 200 metrillä, joissa kummassakin tehtiin viime vuonna 84 tuhannen parhaan listalle ylettynyttä tulosta. Kenttälajeista parasta kehitystä tapahtui seiväshypyssä: 60 tulosta tuhannen parhaan joukkoon; näinkin hyvä lukema kertonee siitä, että tuhannen listalla on vielä paljon terässeipäillä tehtyjä tuloksia.

Toisenlainen tuhannen tilasto koskee pelkästään viime kesää ja kertoo eri lajien vetovoimasta. Edes tuhatta tilastotulosta ei saatu seuraavissa miesten lajeissa:

400 aj 883 tilastotulosta
Kuula 853
Keihäs 799
Pituus 793
Moukari 757
110 aj 749
3-loikka 621

Murtomaahiihdolla ei mene yhtään paremmin. Rekisteröityjen kilpahiihtäjien määrä on pudonnut 15 vuodessa 9000:sta 3500:aan. Jalkapallossa on 150 000 lisenssipelaajaa ja jääkiekossa 80 000.

Yksi syy palloilulajien jatkuvasti kasvavaan suosioon on, että jos oikein hyvin onnistuu, pääsee joskus miljoonatuloihin NHL:ssä tai Mestareiden liigassa.

VISAILUTIETOA

Arto Pasasen tilastotutkinnasta löytyy myös mielenkiintoisia tietoja kahden sukupolven olympiaedustuksista. Vanhimmat tapaukset ovat vuosilta 1906-36, jona aikana Verner Järvinen ja myös hänen kolme poikaansa osallistuivat olympiakisoihin. Neljäs poika pärjäsi hyvin Kalevan kisoissa, mutta ei päässyt olympiakisoihin. Näin meni:

Isä Järvinen voitti Ateenan välikisoissa 1906 olympiakultaa vauhdittomassa antiikin kiekonheitossa ja pronssia normaalissa kiekonheitossa sekä Lontoossa 1908 pronssia antiikkisessa kiekonheitossa. Pojista Matti Järvinen voitti keihäänheiton Berliinissä 1936, Akilles Järvinen oli hopealla 10-ottelussa Amsterdamissa 1928 ja Kalle Järvinen oli kahdestoista kuulantyönnössä Los Angelesissa 1932. Yrjö Järvinen ei heittänyt keihästä olympiakisoissa, mutta oli pronssilla Kalevan kisoissa 1924.

Jorma Kinnunen oli olympiahopealla Mexicossa 1968 ja Kimmo Kinnunen neljäs Barcelonassa 1992.

Nina Holmen juoksi yhdeksänneksi 1500 metrillä Montrealissa 1976 ja Janne Holmen oli maratonilla yhdeksästoista Pekingissä 2008.

Antti Rajamäki oli juoksemassa pikaviestin Suomen ennätystä Münchenin välierässä 1972, mutta loppukilpailuun ei Suomi selviytynyt. Susanna Rajamäki oli kolmastoista 7-ottelussa Sydneyssä 2000.

Äiti ja poika alkuerissä: Eeva Hongisto 800 metrillä Mexicossa 1968 ja Visa Hongisto 200 metrillä Pekingissä 2008.

Äiti ja tytär karsinnoissa: Ringa Ropo pituushypyssä Barcelonassa 1992 ja Ella Junnila korkeushypyssä Tokiossa 2021.

Eilen sain tennishallissa LVS:n valmentajiin kuuluvalta Antti Tiitiseltä visailukysymyksen: kuka LVS:n pelaaja on voittanut Björn Borgin? Vastaus oli, että Seppo Nurmi joskus juniorina Hangon turnauksessa, mutta vuosiluku ehti jo unohtua.

Koska kahvipöydässä istui myös LHS:n punapaita Markku Pukka, saimme Tiitiseltä toisenkin ja kummallisemman kysymyksen: Innsbruckissa 1980 hyppäsi ensimmäisenä LHS:n Jari Larinto, mutta kuka LHS:n mies hyppäsi toisena? Tuossa kilpailussa oli käynyt niin, että sakea lumipyry keskeytti hyppäämisen heti Larinnon jälkeen ja mäkeä piti ruveta lanaamaan parempaan kuntoon. Kun homma oli saatu valmiiksi, Larinto kiipesi takaisin torniin ja aloitti kilpailuhypyt uudestaan.

kari.naskinen@gmail.com