Juutisen Melankolia on saanut alaotsikokseen Minä rakastan. Suurin kaikista on rakkaus… Näytelmä alkaa hääjuhlilla, jotka eivät oikein onnistu. Morsiamen kyyninen äiti yrittää sentään sanoa, että ”nauttikaa niin kauan kun sitä riittää”. Ei riitä edes hääpäivän yöhön. Kaikki on pielessä. Maapalloa ehkä uhkaava vieras planeetta on vasta hieman paikkaansa muuttava tähti avaruudessa, mutta varsinkin morsian Justina vaistoaa vaaran. Samoin luonto alkaa reagoida.
Elokuvassa morsian löytää kartanonomistajan, lankonsa kirjastohuoneesta taidekirjan, josa on kuva Pieter Brueghelin 500 vuotta vanhasta kuuluisasta maalauksesta. Se on uhkaava näkymä tilanteesta, jossa aseistetut metsästäjät lähestyvät alhaalla pienen suvannon jäällä luistelevia lapsia. Kajaanissa vierasta uhkaa kommentoi kosmologi Kari Enqvist, jonka me katsojat näemme väliajalla olevan haastateltavana tv-uutisissa.
Kaleva-lehden haastattelussa helmikuun alussa Juutinen sanoi Enqvistin vahvistaneen hänelle, että omasta aurinkokunnastaan syystä tai toisesta karanneita planeettoja todellakin löytyy avaruudesta. Vaikka todennäköisyys sellaisen eksymisestä Maan kiertoradalle on totta kai häviävän pieni, periaatteessa sellainen voisi ajautua meidän aurinkokuntaamme. Tästä siis Enqvist fiktiivisessä teatterihaastattelussa puhuu, ja sitten näytelmän toiselle jaksolle.
Tiedemiehistä puhutaan myös näytelmässä itsessään. Häistä on jo kulunut aikaa ja Melancholiaksi nimetty sininen planeetta on tullut lähemmäs. Kartanonomistaja Jon vakuuttaa, että mitään vaaraa ei ole, sillä tiedemiehet kautta maailman ovat kirjoittaneet tiedelehdissä, että ohi menee, ei mitään hätää. Jon itse ostaa varmuuden vuoksi ison kaukoputken mielenrauhansa säilyttämiseksi, mutta näkymä ei auta.
Kaiken lisäksi tulee ristiriitaista tietoa. Juutinen on ottanut korostetusti esille sen nykyajan ilmiön, joka tuottaa myös toisenlaista tietoa kuin arvostetuimpien tiedemiesten ja -julkaisujen välittämän. Erilaisissa blogeissa esiintyvää vaihtoehtoista tietoa leviää herkästi ja ihmiset ovat hädissään, koska esille tulee sekä totuudeksi että ”vaihtoehtoiseksi totuudeksi” tulkittavaa faktaa. Juutinen ei mitenkään ole ottanut esille ilmastonmuutosta eikä koronapandemiaa, mutta niiden kohdallakin tästä asetelmasta on nyt kysymys.
Nauttikaa siitä niin kauan kuin sitä riittää. Rakkaudesta, elämästä, luonnosta…
Hääjuhlissa pidetään vieraille arvuuttelukilpailu siitä, montako hernettä on lasipurkissa. Kukaan ei tietenkään arvaa, vaikka morsian Justina kylläkin jälkeenpäin sanoo, että hän tiesi niitä olevan 1678. Elokuvassa herneitä on 678, miksi Juutinen on pannut niiden määräksi 1678? Ylireagoinko: John Bunyanin Kristityn vaellus ilmestyi 1678, ja se on suuri klassikkoromaani ihmisen ponnistelusta kohti pelastusta. Suuremmankin muutoksen Juutinen on tehnyt von Trierin tarinaan, sillä Kajaanissa näytelmä ei pääty maailmanloppuun, vaan moniselitteisemmin toivoon.
MUSTAA SAPPEA
Käsiohjelman avulla Jari Juutisen teemoista pääsee jonkin verran enemmän perille. Hän selittää melankolia-sanan tulevan alunperin kreikan termistä ”melaine kholee”, joka tarkoittaa mustaa sappea. Keskiajalla melankolian katsottiin johtuvan perisynnistä, jonka kautta ihminen on menettänyt yhteytensä jumalaan. Omana aikanamme melankolia on vitsaus: hidaste ja haitta.
”Huokailu ja kaukaisuuteen tuijottelu ei tuota juuri mitään markkinoille, eikä siihen siten ole aikaa käpertyä. Siitä on päästävä eroon. Vaikka sitten mielialalääkkeillä”, kirjoittaa Juutinen.
”Mutta entä jos melankolia todella onkin ystävä, se kauan kaivattu kaukainen serkkumme, jonka olemassaolo muistuttaa meitä kaikesta siitä minkä kyllä tiedämme, mutta minkä käsittämiseen emme järjellä, kielellä tai käsitteillä koskaan oikeastaan yllä?”
Eikö Melankolia Kajaanin hienossa näytelmässä olekaan tuhoava vieras, vaan ihmisen ymmärrystä laajentava uusi tiedostamisen tila? Voisiko ihmisen pysäyttää? Joko on menty yli rajan? Abraham-ori ei enää sinisen planeetan uhatessa suostu menemään puron yli, raja on tullut vastaan. Pitääkö kartanonomistajan golfkentällä lopettaa peli sovittuun 18. reikään, eikä jatkaa 19:nnelle?
 |
| Mika Silvennoinen, Tarja Heinula, Satu Turunen, Juho Uusitalo, Salla Loper, Sampsa Timoskainen, Kimmo Penttilä, Perttu Hallikainen. |
JUUTINEN, SMEDS
Tähän loppuun vielä hauskaakin. Kun Kristian Smeds 2003 teki Kajaaniin oman hurjan sovituksensa Georg Büchnerin Woyzeckistä, siinä Friedrich Woyzeck tuli kirveen kanssa teatterisalin ovesta läpi ajaessaan takaa uskottomaksi epäilemäänsä tyttöystäävänsä. Melankoliassa mennään saman oven läpi golgfmailalla ovi säpäleiksi hakkaamalla. Aika on toisenlainen – kirves, golfmaila.
”Piti tämä viittaus Kristianiin tehdä, kun kajaanilaiset varmaan hyvin muistavat tuon Woyzeckin tempun - tällainen silmänisku Kristianille”, naureskeli Juutinen perjantaina ennakkoesityksen väliajalla.
Näytelmä on Kajaanin kaupunginteatterin ja Juutisen oman teatteriryhmän #sadsongskomplex:fi´n yhteistyötä. Juutinen on viimeiset viisi vuotta tehnyt teatteria paljon Venäjällä ja muualla itä-Euroopassa. Sloveniassa hän sairasti koronankin.
Lars von Trieriä on Juutinen tehnyt ennenkin: Dogville Lappeenrannan kaupunginteatterissa 2011.
kari.naskinen@gmail.com
