Jaltan konferenssi 1901-02

Tolstoi, Gorki, Tshehov

Talvikuukausina 1901-02 tapasivat Jaltalla Leo Tolstoi, Maksim Gorki ja Anton Tshehov. Tuolloin 73-vuotiaan Tolstoin oli Jaltan leutoon ilmanalaan määrännyt lääkäri, samasta syystä siellä oleili keuhkotautiin sairastunut Tshehov (41) ja lämpimämpään säähän oli myös Gorki (33) hakeutunut, vaikka ei yhtä sairaalloinen ollutkaan. Kirjailija ja suomentaja Martti Anhava kertoi Tolstoin majoittuneen tutun aatelismiehen kotiin, jossa Gorki ja Tshehov kävivät usein vierailemassa. Jaltalla olivat myös Tolstoin puoliso Sofia Tolstaja ja osa heidän lapsistaan.

Aatelismiehen iso talo oli Gaspran pikkukaupungissa Mustanmeren rannalla. Tshehoville Jalta oli ennestään tuttu, sillä hän oli ostanut sieltä 1898 talon, jossa asui vuoteen 1902 saakka. Jaltalla hän kirjoitti ainakin Vanja-enon ja Kolme sisarta.

Anhava sanoi Tolstoin panneen varsinkin Gorkin koetukselle filosofiallaan, johon hän oli keskittynyt päätettyään lopettaa kaunokirjalliset työnsä. Tolstoista oli tullut täydellisen pasifismin kannattaja, eikä hän enää hyväksynyt tupakointia eikä lihansyöntiäkään. Tolstoi oli elämänkatsomuksessaan pannut kaiken edelle ihmisveljeyden edistämisen, jossa hänen mielestään taidekaan ei valtaosaltaan tehnyt tehtäväänsä.

Anhava oli kustantaja Touko Siltalan haastateltavana Helsingin yliopiston entisten opiskelijoiden yhdistyksen järjestämässä suoratoistolähetyksessä. Tänä vuonna on myös ilmestynyt Anhavan suomentamana Maksim Gorkin kirja Leo Tolstoista sekä Anhavan toimittama esseekokoelma Mitä Tolstoi todella sanoi?

”Tolstoin puheet sekä ärsyttivät että huvittivat Gorkia. Tolstoi puolestaan piti kyllä arvossa Gorkia, jolta oli ilmestynyt jo kymmenkunta teosta, mutta ei päässyt samalle aaltopituudelle nuoren kirjailijan kanssa. Gorki tapasi Tolstoin miltei päivittäin ja teki tämän tarinoinnista muistiinpanoja, joita kertyi lipuille ja lapuille. Vasta kahdeksan vuotta Tolstoin kuoleman jälkeen eli 1918 Gorki etsi muistiinpanonsa esille ja kirjoitti niistä eräänlaisen muotokuvan suuresta mestarista”, kertoi Anhava.

Tuossa muotokuvassa Tolstoi näyttäytyy miettiväisenä, elämänviisaana, oikukkaana, ilkikurisena, ärsyttävänäkin. Tolstoi oli hyvin tietoinen omasta merkityksestään – vähän niin kuin Napoleon, joka sanoi, että jos hän pysähtyy, niin koko maailma pysähtyy – ja Gorkin mielestä Tolstoi oli jonkin verran myös tämän roolinsa vanki. Sofia Tolstajastakin Gorki kirjoitti esseen. Gorki ei pitänyt Sofiasta, mutta vaikeuksia Sofialla oli myös miehensä kanssa.

Tolstoi oli tietenkin erikoislaatuinen henkilö. Ensin maailmankuuluisuuteen isoilla romaaneillaan Sota ja rauha sekä Anna Karenina, sitten uskonnollis-filosofinen herääminen aivan kuin toiseksi ihmiseksi.

”Tolstoi alkoi etsiä elämän totuutta. Vuorisaarnasta hän sen löysi, ja tästä seurasi, että Tolstoi halusi riisua uskonnosta pois kaikki rituaalit, mysteerit ja taikauskon. Kirkkoa hän piti pelkkänä vallanpitovälineenä, joka oli liitossa maallisen hallinnon kanssa. Tolstoilaisuuteen kuului, että kristinusko piti puhdistaa tällaisesta”, sanoi Anhava.

Jo pari vuotta ennen Jaltaa oli Tolstoi kirjoittanut romaanin Ylösnousemus, jossa hän arvosteli ankarasti kirkkoa, Venäjän hallitusta, tuomioistuimia, vankiloita ja kaikkia mahdollisia epäkohtia. Siinä hän kuvasi satiirisesti rikkaita ja ilmaisi myötätuntonsa alempia luokkia kohtaan. Tolstoin hyökkäys kirkon rituaaleja vastaan tässä romaanissa oli sitten se, joka sai Venäjän ortodoksikirkon Pyhän synodin erottamaan hänet kirkosta vuonna 1901.

Tolstoi kuoli 20.11.1910. Noihin aikoihin maanpaossa ollut V. I. Lenin sanoi tuolloin, että Tolstoi oli "onnistunut nostamaan esiin niin monia isoja ongelmia ja onnistunut nousemaan taiteellisen voiman korkeuksiin, että hänen teoksensa ovat maailman kirjallisuuden suurimpia”.

kari.naskinen@gmail.com